Skip to main content

Vapaa-ajattelijain Liitto ry

Yhdenvertaisuuden puolesta​

Vapaa-ajattelijat toimivat Suomessa uskontokuntiin kuulumattomien,
rationaalisesti ajattelevien, tavallisten ihmisten edunvalvonta- ja tukijärjestönä.
Tavoittelemme yhdenvertaisuutta kaikille, maailmankatsomuksesta riippumattta.

Maaksi pitää sinun jälleen tulla

Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja Jori Mäntysalo pohtii elämänkaaren riittien tilaa muuttuvassa yhteiskunnassa

JORI MÄNTYSALO
Avaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Marraskuun lopussa laskin isäni arkun satakuntalaiseen maahan.

Jori MäntysaloSeuraan tilastoja elämänkaaren riiteistä, siitä miten kasteet vaihtuvat nimiäisiin, ruumiin siunaukset uskonnottomiin saattoihin ja siinä välissä protuleirit ja siviilivihkimiset lisäävät suosiotaan. On kovin erilaista olla itse mukana kuin katsoa lukuja. Tilastojen takana on ainutkertaisia ihmisiä, jokainen promille vuoden aikana kuolleista suomalaisista tarkoittaa reilua puolta tuhatta erilaista sukulaista tai ystävää.

Isäni kuului kirkkoon, ja niin istui Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja kirkossa pappia kuunnellen. Outo tilanne, mutta ei tietysti muutakaan voi. Kun poika on perustanut eroakirkosta.fi-palvelun, ei isä varmasti kirkon jäsen ole ainakaan siksi, ettei tietäisi keneltä kysyä miten erota.

Isä eli maalla, hiihti nevalla ja seurasi lintujen muuttoa. Isä eli maasta, kirjaimellisesti ruista ja perunaa viljellen ja puolukoita ja suppilovahveroita keräten, kuvaannollisemmin kuusesta ja männystä, pölleistä ja tukeista. Siksi oli oikein sopivaa se siunauskaavan osa, johon minäkin uskon: ”Maasta sinä olet tullut, maaksi sinun pitää jälleen tulla.”

Kirkolla on toimiva järjestelmä hautauksiin, sitä en lainkaan kiistä. Sitäpaitsi melkein kaikki kuolleet ovat ainakin joskus kuuluneet kirkkoon, jolloin perunkirjoitukseen tilataan virkatodistus seurakunnalta. Hautapaikka tunnetusti on lähes kirkon monopoli, vapaa-ajattelijoiden hautausmaita on vain kymmenkunta.

En ihmettele omaisia, jotka tyytyvät kirkon palveluun. Lain mukaan tulee kunnioittaa vainajan katsomusta ja toivomuksia, ja kuollut on ehkä joskus sanonut, ettei kaipaa pappia haudalle, mutta kuinka tärkeänä omainen sitä pitää? Samaan aikaan voi olla menossa surua kuolemasta, aivan käytännön järjestelyä pesän laskujen maksamisesta ja vainajan kodin tyhjentämisestä ja mielessä jo perunkirjoitus ja perinnönjako. On varmasti helppoa, kun yksi osa tapahtuu tutulla kaavalla, jonkun ohjaamana ja ilman suurempaa ajattelun vaivaa.

Suuri osa kirkkoon kuulumattomista ei edes ole kertonut mitään toivetta hautajaisistaan. Vielä elämme maassa, jossa luterilaisuus on oletusarvo. Niinsanottujen uskonnottomien hautajaisten – käytännössä neutraalien, koska eihän niissä ateismiakaan julisteta – pitäisi tietenkin olla oletusarvo. Siitä poikettaisiin jos esimerkiksi uskontokunnan jäsenyyden vuoksi on syytä olettaa vainajan tahtoneen toisin.

Pro-Seremonioilta löytyy tunnetusti puhujia ja muusikoita, mutta ehkä enemmän pitää nostaa esille neuvontapalvelua. Siltä saa tiedon siitä, miten saa tuhkan sirotella, missä saatto- tai muistotilaisuuden voi pitää ja niin edelleen. Myös yhdistykset voivat edistää asiaa hyvin konkreettisin toimin, kuten tiedottamalla ei-kirkollisista hautajaistiloista sekä alueiltaan löytyvistä sopivista paikoista tuhkan sirotteluun luontoon. Hieno esimerkki on Turun yhdistyksen www-sivu, jossa on konkreettiset ohjeet omaisille ja läheisille.

***

Tällainen kirjoitus pitäisi kai lopettaa johonkin isän ohjeeseen. Olin vajaa parikymppinen, kun tehtiin metsähommia eräänä talvena. Ulos mentiin, oli sää mikä vain. Paitsi kerran pakkasta oli liki 30 astetta ja isä sanoi, että nyt pidetään pirttipäivä. Ehdin ajatella että hän säälii minua, mutta virke jatkui: menee rauta niin haperaksi, että pian rikkoo vehkeensä. Terästä voi vähän sääliä, mies kestää ilman muuta.

Ei tuosta ehkä vakavaa elämänohjetta nykypäivään kannata ottaa, mutta joskus on hyvä mennä ulos vaikka sää ei suosikaan. Sopii ohjeeksi kuvaannollisemminkin elämässä.

Kirjoittaja on Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.

Tällaisia me olemme

Suomen Humanistiliiton puheenjohtaja Irma Peiponen esittelee humanismin periaatteita

IRMA PEIPONENAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Humanismi on eettinen maailmankatsomus, josta monet uskonnottomat ihmiset etsivät vastauksia perimmäisiin kysymyksiin. Sellaista lopullista ratkaisua, jota esimerkiksi uskonnot tarjoavat, humanismi ei anna. Ihmisten on itse etsittävä totuutta ja oikeaa elämäntapaa.

Irma Peiponen lumisessa metsässä punaisessa pipossa ja talvitakissa.Olemme sekulaarihumanisteja. Molemmat termit voidaan ymmärtää monella tavalla. Sekulaari tässä tarkoittaa maallista, millä erotumme vaikkapa kristillisestä humanismista tai humanistisista tieteistä. Meille humanismi on maailman-/elämänkatsomus.

Valistuksesta alkanutta empiiriseen tieteeseen liittynyttä nousua voidaan pitää sekulaarihumanismin alkuna. Silloinen käsite ”kaikki ihmiset” on orjayhteiskunnasta laajentunut; nyt tavoitellaan kaikkien ihmisten tasa-arvoa intersektionaalisesti. Monet ihmiset ovat sekulaarihumanisteja, vaikka eivät sitä varsinaisesti tiedosta. Meille aktiiveille ajatus on osa identiteettiämme.

Humanistiset ja yhteiskunnalliset tieteet ovat meille ajattelun pohjana, sillä ihmisoikeudet, rauha ja kestävä kehitys ovat tärkeitä. Siksi näistä tieteenaloista on eniten puhetta seminaareissamme. Luonnontieteet ovat myös kiinnostavia, sillä ymmärrämme ihmisen osaksi luontoa ja maailmankaikkeutta.

Ilmastonmuutos ja lajien katoaminen ovat tuoneet luonnontieteet osaksi ihmisoikeuksia. Luontoa on autettava selviytymään. Resurssien tasaisempi jakautuminen ihmisten kesken on rauhaa rakentava tekijä. Näin ongelmat ja mahdollisuudet liittyvät toisiinsa. Tietoa on käytettävä rakentavasti.

Emme ole tieteellinen järjestö, mutta olemme uteliaita ja seuraamme uutta tieteellistä tietoa. Siihen pohjaava vapaa ja avoin keskustelu on yhteiskunnan kehittämisen perusta. Kansalaisyhteiskunta on demokratian toiminnan kannalta keskeinen. Vapaassa toiminnassa kasvaa kansalaisuus sellaiseksi, että se ei ole vain juridista, vaan myös Tällaisia me olemme sosiaalista ja kulttuurillista. Siksi seminaarit, missä tapaamme toisiamme, ovat toimintamme kannalta keskeisiä.

Oikea tieto oikeaan aikaan vaikuttaa keskeisesti ihmisen mahdollisuuteen ottaa kantaa asioihin. Joudumme monessa asiassa luottamaan asiantuntijoihin. Tosiasiat eivät ole mielipide – kysymyksiä, viime vuosina on tullut ”kilpailevia totuuksia” huolestuttavasti. Sosiaalinen media on hyvä palvelija, mutta se antaa myös mahdollisuuden haastaa yhteisten asioiden agendaa ja muokata käytettyä kieltä. Siksi medialukutaitoa ei voi liikaa painottaa.

Humanistien etiikka ei perustu mihinkään uskontoon. Kulttuurievoluution kuluessa ovat ihmiset oppineet ymmärtämään, miten pitäisi elää, että tulisimme toimeen tällä pallolla. Moraalikoodit ovat kehittyneet yksilön ja yhteisön vuorovaikutuksessa. Jokainen yksilö on vastuussa paitsi itselleen, myös muille.

Hyve-etiikka on usein korostunut humanistisessa ajattelussa. Etiikan kultainen sääntö yhdistää meitä myös uskontojen käytännön etiikan parhaisiin puoliin. Tämä antaa mahdollisuuden yhteistyöhön ”maallisissa” asioissa.

Meille negatiivinen uskonnonvapaus on tärkeä. Suomessa on perustuslain mukaan oikeus olla kuulumatta mihinkään uskonnolliseen järjestöön. Kun ajattelee koko maailmaa, olemme etuoikeutettuja. Olemme Kansainvälisen humanistiliiton jäsenjärjestö ja sen kautta olemme joutuneet suruksemme seuraamaan, miten monessa maailman maassa uskonnottomia vainotaan. Ihmiset joutuvat vankilaan, maanpakoon tai pelkäämään henkensä puolesta. Tämä ei sulje pois sitä, että diktatuureissa ja autoritaarisesti hallituissa maissa ihmisiä vainotaan myös monesta muusta syystä.

Sekularismi tarkoittaa myös sitä, että erilaiset katsomukset ja uskonnot voivat elää rinnan yhteiskunnassa. Emme kiistä positiivisen uskonnonvapauden oikeutusta, mutta Humanistiliitto pitää tärkeänä julkisen vallan instituutioiden katsomuksellista sitoutumattomuutta. Siksi vaadimme valtion ja kirkon eroa, sillä olemme tasavertaisia kansalaisia. Suhteet ovat puheenjohtajan palsta vähitellen etääntyneet, mutta edelleen voidaan katsoa Suomessa olevan valtionkirkko sen erityisaseman vuoksi.

Uskonnottomien ja muiden uskontojen harjoittajien pitäisi kansalaisina olla tasavertaisia virallisten kirkkojen jäsenten kanssa. Tätä tasavertaisuutta ajatellen tuntuu todella oudolta, että luterilaiseen ja ortodoksiseen kirkkoon kuuluvat eivät saa opiskella elämänkatsomustietoa. Tiukassa on Suomessa eriarvoisuuden suojelu.

Valtion kirkkoon kuuluu nyt 62,2 % väestöstä, ja kolmannes ihmisistä ei kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön. Yhteiskunnassa olisi hyvä huomata tämä kehitys. Haluamme olla yhdenvertaisia kansalaisina myös, kun valtio ja kunnat järjestävät tilaisuuksia.

Vain 40 % ihmisistä uskoo kirkon opettamaan tai johonkin muunlaiseen jumalaan. Kun tätä peilaa kirkon jäsenmäärään, huomaa, että moni kuuluu kirkkoon, vaikka ei usko; on siis jonkinlainen kulttuurikristitty. Valitettavasti tällaista kulttuuria ei ole syntynyt uskonnottomien keskuudessa. Ilmapiirissä on kuitenkin sen verran kulttuuritaistelun luonnetta, että uskonnottomien oikeuksia on puolustettava.

Liity siis Suomen Humanistiliittoon. Meistä löydät tietoa netistä: humanistiliitto.fi, Facebookista ja Instagramista nimellä, ja nyt myös Mastodonissa. Netin kautta on helppoa ilmoittautua jäseneksi. Jäsenmaksukin on pieni, 40 € vuodessa, vähävaraisille 20.

Kirjoittaja on Suomen Humanistiliiton puheenjohtaja.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.

Kirkollisesta hegemoniasta kulttuurihumanismin valtavirtaistumiseen

PÄÄKIRJOITUS

Ministerit unohtavat yhdenvertaisuuden vannoessaan valansa käsi Raamatulla

ARJA STRID JA ESA YLIKOSKIAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Uskontojen rooli politiikassa näyttää kasvaneen, eikä se näytä hyvältä. Kansainvälisesti herätyskristillisyydellä, ortodoksisuudella ja katolisuudella on nyt suuri rooli monissa maissa, samoin islamilla ja juutalaisuudella. Missä kiista ja sota, siellä uskonto.

Pyhinä pidettyihin oppeihin sitoutuminen ei edistä kykyä kompromisseihin. Kaikki ja ei mitään. Parempi laiha sopu kuin lihava riita -ajattelu ei ole muodissa.

Myös Suomessa uskonnon asema poliittisella kentällä on vahvistunut, kun valtiokirkollisuudesta pidetään kiinni yhteiskuntarauhan ja jopa turvallisuuspolitiikan verukkeella. Yleisradio, Helsingin Sanomat ja muut maakuntalehdet ovat viime vuosina asemoituneet uskonnon, pappien ja kirkon markkinointialustaksi.

Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä esittää nuorison ongelmien ratkaisijaksi yhteistyön tiivistämistä seurakuntien ja peruskoulujen kesken. Näin, vaikka uskonnollinen kasvihuoneilmiö on sakeimmillaan juuri kouluissa, kun päiväkoteja ja kouluja käytetään ev.-lut. kirkon uskonnollisten tilaisuuksien lapsilähetystyön alustana.

Politiikassa koulujumalanpalveluksia puolustetaan ”sammutetuin lyhdyin” vetoamalla kristillisiin perinteisiin ja Suvivirren suosioon. Kristillisdemokraattien, perussuomalaisten ja keskustan vaaliulostuloissa ennen kuntavaaleja ei vaadittu lisää koulujumalanpalveluksia, koska kansalaisten enemmistö ei enää kannata niitä eikä seurakuntien päivänavauksiakaan kouluissa.

Koulun tulee olla sitoutumaton ja opetuksen sitouttamatonta. Lain ja opetussuunnitelman mukaan näin onkin, mutta se ei toteudu käytännössä. Uskonnollinen hegemonia perustuukin monin paikoin perinteiseen epäviralliseen vallankäyttöön, jossa yhdenvertaisuus eli syrjimättömyys uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta on vain sana.

Uskonnottomien vanhempien nousu toimimaan oikeuksiensa puolesta on viime vuosien tärkeä muutos. Väärien menettelyjen sitkeys, rehtorien ja opettajakunnan vastarinta ja tahallinen piittaamattomuus, joskus tietämättömyyskin, vaikuttaa välillä loputtomalta suolta. Lukuisten kantelujen pohjalta tulleisiin oikeudenvalvojien hyviin päätöksiin suhtaudutaan vastahankaisesti.

Kaiken kukkuraksi media järjestää valheellisia klikkiotsikoita paheksuen äidin kantelua muka siitä, että lapsi on vahingossa kuullut Jeesuksesta. Hämeenlinnan tapaus mediassa oli erityisesti Ylen pohjanoteeraus. Miksi media ei vanhempien syyllistämisen sijaan ota tarkasteluun virkavastuulla toimivien rehtorien ja johtajien rikkomuksia?

Uskonnon tulisi olla yksityisasia, mutta uskonnon ottaminen politiikan käyttöön ei ole enää yksityisasia. Uskonto on yhä hyvä väline vallan väärinkäyttöön. Kuinka kauan yhdenvertaisuuslain valossa ilmiselvä syrjintä hyväksytään?

Nyt ministereistä miltei kaikki valitsevat Raamatun lakikirjan sijaan virkaanastumisseremoniassa. Eikö etuoikeuksien säätäminen omalle uskonnolliselle yhdyskunnalle aiheuta vähintäänkin jääviyttä? Eikö systeeminen syrjintä ole sukua korruptiolle? Eikö kirkon epäreiluista etuoikeuksista kiinnipitäminen hävetä?

Humanismi on uskontoa parempi eettinen perusta ihmisten säälliseen yhteiseloon ja keskinäiseen yhteistyöhön, tiedepohjaiseen ja järkiperäiseen tiedontuotantoon, perustelevaan keskusteluun ja demokraattiseen päätöksentekoon.

Koska suomalaisten enemmistö huomaa olevansa kulttuurihumanisteja eikä mitään ”kulttuurikristittyjä” tai ”tapauskovaisia”? Koska enemmistö huomaa, että eihän ketään saa syrjiä myöskään uskonnon tai uskonnottomuuden vuoksi – kaikkein vähiten lapsia?

Vapaa-ajattelijain liitto ja Humanistiliitto ovat Humanists Internationalin eli Kansainvälisen humanistiliiton jäsenjärjestöjä. Siltä pohjalta teemme myös Suomessa yhteistyötä. Poliittisesti kirkon ja valtion suhteen uudistaminen on keskeinen yhteinen projektimme, johon toivomme laajoja kansalaispiirejä sekä nuorisoa mukaan.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.

Kevään palkalliset vapaapäivät vuosittaiseen vakiaikaan

Kuukausikalenteri

Nykyaikaiseen elämänrytmiin sopisi neljän päivän palkallinen kevätvapaa maalis-huhtikuun vaihteessa, riippumatta pääsiäisen vaihtelevasta ajankohdasta.

ESA YLIKOSKIAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Työelämän ja opiskelujen kevätkauden rytmiin olisi hyvä saada neljän päivän lepotauko maalis-huhtikuun vaihteeseen joka vuosi. Tämän tauon tarjoavat palkalliset vapaapäivät olisi työn ja levon vuorottelun kannalta järkevää kiinnittää vuosittaiseen vakiaikaan. Hyvä ajankohta voisi olla kevätpäivän tasauksen (nyt 20.3.) jälkeinen tai ehkä mieluummin sitä seuraava viikonvaihde (nyt 29.-30.3.). Jos työterveyden ja -hyvinvoinnin asiantuntijat niin sanovat, myös kolmas kevätpäivän tasauksen jälkeinen viikonvaihde käy.

Aina silloin tällöin kirkollinen pääsiäinen ja siihen liittyvät palkalliset vapaapäivät tarjoavat breikin sopivaan aikaan. Mutta taas tänä vuonna pääsiäinen on törkeän myöhään (20.4.), miltei vapun korvilla. Maallisen lain säätämien palkallisten kevään vapaapäivien (perjantai ja maanantai) ajankohdan eri vuosina määrää eriskummallinen kirkollinen kalenteri. Sen mukaan pääsiäisen ajankohdan vaihteluväli on yli neljä viikkoa (23.3.-25.4.).

Käytännössähän suurin osa suomalaisista viettää pääsiäistä maallisesti, ilman kirkollista sisältöä. Maalliseen pääsiäisen viettoon voivat kulttuurisesti kuulua esimerkiksi perinteiset pajunkissat, puput, munien koristelu sekä pääsiäisruoat ja juomat; noidat olkoon mukana myös.

Tältä pohjalta voisi niin uskovaisia kuin maallistuneita ajatellen tasapuolinen ratkaisu olla, että siirretään pääsiäisen vietto vuosittaiseen vakiaikaan maalis-huhtikuun vaihteen tienoille. Ei kai pääsiäisen ajankohdan määräytymisen raamatulliskirkollinen jäänne absoluuttisen pyhä asia ole? Onhan alun perin kirkollinen juhannuskin kiinnitetty kesäkuun lauantaihin ja juhannusaatto palkallisena vapaapäivänä perjantaihin, joten periaateratkaisu on tehty.

Kirkko on myös joustanut _Raamatun_ sananmukaisesta tulkinnasta, kun se jo yli 75 vuotta sitten myöntyi vihkimään avioliittoon aiemmin avioeronneita. Se tapahtui tosin presidentti Paasikiven veton myötävaikutuksella. Ja 39 vuotta sitten kirkko hyväksyi naispappeuden. Nyt monet papit ilmaisevat valmiutensa vihkiä avioliittoon myös samaa sukupuolta olevia pareja, vaikka muutos on vaiheessa. Avoliittoon ja itsetyydytykseenkin on kirkon kanta tullut vähemmän kielteiseksi.

Niin että eiköhän kirkollisen pitkänperjantain ja pääsiäisen uskonnollinen vietto onnistuisi Suomessa myös, vaikka niiden ajankohta olisikin vuosittain aina sama (1., 2. tai 3.) kevätpäivän tasauksen jälkeinen viikonvaihde maalis-huhtikuun vaihteen tienoilla. Tämä tosin edellyttää kirkolliskokouksen tekemää muutosta kirkkolakiin.

Vaihtoehtoinen etenemistie olisi työaikalain muuttaminen niin, että neljän päivän kevätvapaan ja siihen liittyvän kahden palkallisen päivän sijainti irrotettaisiin kirkkolaista. Tällainen kevätlomanen vain päätettäisiin pitää riippumatta kirkollisen pääsiäisen ajankohdan vaeltelusta eri vuosina. Muutos ei vaikuttaisi vuotuisten vapaapäivien määrään. Se varmaan edellyttäisi työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen myötävaikutusta.

Muutoksen jälkeen uskovaiset voisivat toki viettää virallista pitkäperjantaita ja pääsiäistä ilman palkallisia vapaapäiviä – kuten tänä vuonna tiistaina 25.6. jotkut saattavat viettää kirkollista Johanneksen päivää. Arvelen, että maallinen kevätvapaa kelpaisi kuten lauantaivapaakin siirryttäessä viisipäiväiseen työviikkoon.

Ps. Vuoden 2023 kirkkolain säätämisen yhteydessä perustuslakivaliokunta nosti lausumassaan esille tarpeen harkita perustuslain 57 §:n muuttamista tai kumoamista. Kirkolliskokouksen eriskummallinen monopoli kirkkolain muuttamisesityksiin rajaa eduskunnan valtaa tavalla, joka ei sovi enää nykyaikaan. Kirkolliskokouksessa esitykset eduskunnalle tehdään ¾ määräenemmistöllä.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.

Elämänkatsomustiedon avaamista esitetään lukioon, mutta ei perusopetukseen

Nainen lukee käsissään pitelemäänsä kirjaa. Photo by https://unsplash.com/@sarah_noltner

Katsomusaineiden kehittämisryhmän (2023‐24) loppuraportti on julkaistu

ESA YLIKOSKIAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Katsomusaineiden kehittämisryhmän (2023‐24) loppuraportti on vihdoin julkaistu. Raportti sisältää eri tahoille pettymyksiä, hyviä uutisia sekä mielenkiintoisia aloitteita.

Vapaa‐ajattelijain kannalta selvä iso plussa on esitys, että ”epäyhdenvertaisuuden korjaamiseksi lainsäädäntöä muutettaisiin siten, että katsomusaineiden valinta avattaisiin opiskelijoille lukiokoulutuksessa”. Osa työryhmän jäsenistä jätti siitä eriävän mielipiteensä.

Tätä plussaa isompi miinus kuitenkin on, että katsomusaineiden valintaa ei avata perusopetuksessa, vaikka tarve epäyhdenvertaisuuden korjaamiseksi on suurempi kuin lukiossa. Siihen puolestaan jätti eriävän mielipiteen Vapaa‐ajattelijain edustajana työryhmässä ollut Esa Ylikoski.

Myönteistä tähän liittyen on kuitenkin tuen ilmaisu sille, että ”katsomusaineiden valinnanvapauden epäyhdenvertaisuus ratkaistaan lyhyen aikavälin tavoitteena”.

Niin ikään erittäin hyvä ajatus on lisätä keinoja, joilla voidaan vahvistaa katsomusaineiden opetuksen järjestämiseen liittyvää laillisuusvalvontaa. Samoin on hyvin tarpeellista, että katsomusaineiden opettajien täydennyskoulutustarve huomioidaan riippumatta katsomusaineiden opetuksen järjestämismallista.

Ns. hybridimallia kokeillaan

Erityistä huomiota ansaitsee esitys siitä, että toteutetaan tutkimukseen perustuva opetuskokeilu osittain integroidusta katsomusaineiden opetuksesta perusopetuksessa. Virallisen opetuskokeilun ei tarvitsisi perustua vain nykyisiin opetussuunnitelmiin. Esimerkiksi etiikan osuutta voisi lisätä. Mikä olisi yhteisen opetuksen ja mikä eriytetyn opetuksen osuus, voisi luultavasti myös vaihdella kokeilussa.

Esitetään myös työryhmää, joka hahmottelee katsomusaineiden opettamisen kehittämiseksi esimerkiksi pedagogisia ja didaktisia ratkaisuja sekä mahdollisia katsomusaineiden opettamisen yhteisiä malleja, muotoja ja sisältöjä.

Edellä esitetyt tarkoittavat sitä, että elämänkatsomustieto oppiaineena säilyy, ja että sen kasvu ja vahvistuminen uskonnottomien näkökulmasta korostuu. Samalla loppuraportti ei esitä julkisissa keskusteluissa esillä ollutta kaikille yhteistä katsomusainetta (tai uskontotietoa, elämänkatsomustietoa).

Lisätään lyhyen aikavälin ratkaisuna ylioppilastutkintoon islamin uskonnon koe. Tämä edellyttää, että islamin uskonto mainitaan valtioneuvoston asetuksessa ylioppilastutkinnosta.

Varsinkin pääkaupunkiseudulla varsin merkittävää olisi, että oppilas tai opiskelija ei jatkossa voisi olla osallistumatta koulun katsomusaineiden opetukseen. Nykylainsäädännön mukaan se on mahdollista osalle oppilaita ja opiskelijoita. Oppilaan ja opiskelijan oikeus osallistua oman uskonnollisen yhdyskuntansa antamaan opetukseen poistettaisiin katsomusaineiden opetusta korvaavan opetuksen tai muun toiminnan sijaan.

Myönteistä olisi aikuisten perusopetusta koskevaa muutos siten, että vastaavasti kuin lukiokoulutuksessa, aikuisten perusopetuksessa opiskelevien alle 18‐vuotiaiden katsomusaineisiin liittyvistä valinnoista päättää huoltajan sijaan opiskelija itse.

Työryhmän selvä enemmistö ei kannattanut Ylikosken esittämää vähennystä katsomusaineisiin käytettäviin oppitunteihin eikä uskontojen ja katsomusten käsittelyä useiden eri oppiaineiden kautta.

Vapaa‐ajattelijain edustajan eriävä mielipide

Julkaisemme Esa Ylikosken eriävät mielipiteet siitä, että perusopetus jätettiin pois elämänkatsomustiedon avaamisesta, ja siitä, että oppituntimääräkysymys ohitettiin.

Raporttiluonnoksessa todettu vakava yhdenvertaisuusongelma koskee perusopetusta laadullisesti yhtä lailla kuin lukiota ja määrällisesti moninkertaisesti, koska peruskoulun kesto on 9 vuotta, siinä on koko ikäluokka ja sen suorittaminen on käytännössä pakollista. Lasten syrjintä jatkuu, eikä sitä muuta se, että valintojen tekeminen tai sen mahdollisuuden puuttuminen on lapsen huoltajien vastuulla.

Nykytilanne ja sen jatkuminen aiheuttavat eriskummallisen varjon elämänkatsomustiedon päälle oppiaineena, koska jotain epäilyttävää siinä ilmeisesti on, kun se on niin monilta kielletty, vaikka asiallisesti aineessa ei ole mitään vikaa, päinvastoin. Oikeasti tässä vakavassa yhdenvertaisuusongelmassa on kysymys lasten ja nuorten uskonnollisesta valtiokirkollisesta holhouksesta, johon koululaitos on alistettu ja johon ilmeisesti edelleen halutaan suostua, mikä on Suomelle häpeällistä.

Elämänkatsomustieto on tämän periaatteellisen syrjinnän ja siihen nojaavan käytännön tason syrjinnän vuoksi edelleen vajaakäytössä, vaikka elämänkatsomustiedon oppilasosuus nouseekin vuosi vuodelta; uusimmat tiedot lukuvuodesta 2024‐2025 kertovat, että elämänkatsomustiedon vuosikasvu on 1‐2 prosenttiyksikköä lukuvuoteen 2023‐2024 verrattuna, ja samaa luokkaa oli viime lukuvuoden kasvu lukuvuoteen 2022‐ 2023 verrattuna.

Toivon, että ministeriössä ja eduskunnassa tämä vakava yhdenvertaisuusongelma puretaan nopeasti. Esimerkiksi katsomusaineiden osittaisen yhteisopetuksen kokeilun kannalta olisi tarpeen, että elämänkatsomustieto ei olisi syrjityssä asemassa minkään kokoisissa kunnissa ja kouluissa.

Tämän lisäksi Ylikoski nosti esiin oppituntimäärän ja uskonnonopetuksen tarpeen:

Mielestäni perusopetuksessa katsomusaineiden tuntimäärää, joka on nyt 10 vuosiviikkotuntia tuntien kattaen kaikki vuosiluokat 1‐9, tulisi tarkastella kriittisesti katsomusopetuksen kehittämisen yhteydessä. Uskonnonopetusta on peruskoulussa tarpeettoman paljon. Sen aloittaminen jo 1. luokalla antaa lapsille ylikorostuneen kuvan uskontojen ja kirkkojen merkityksestä eettisen ja moraalisen käyttäytymisen ja lainsäädännön lähteenä.

Vähintään alkuopetukseen luokille 1‐2 ei tarvita katsomusopetusta, koska hyvät tavat ja yhteistyö voidaan opettaa ihmisoikeusperustaisesti ja järkiperäisesti ilman viittauksia uskontoihin ja katsomuksiin. Ylemmillä luokilla yksi viikkotunti riittää. Näin katsomusaineiden vuosiviikkotuntimääräksi tulisi seitsemän, vähennystä kolme. Tämä ei vähentäisi aineenopettajien opetuksen tuntimääriä, koska yläkoulussa tuntimäärä pysyisi samana.

Edellisen lisäksi toin mieluusti esille Vapaa-ajattelijain liiton periaatekannan, jonka mukaan uskonnoista ja katsomuksista opettaminen voidaan Suomenkin koulussa hoitaa erityisten katsomusaineiden sijaan muiden oppiaineiden kautta asianomaisissa kohdissa. Uskonnoista ja katsomuksista voidaan opettaa ainakin historiassa, maantiedossa, yhteiskuntaopissa, kuvaamataiteessa, musiikissa, äidinkielessä ja osin myös oppilaille vieraissa kielissä. Näiden lisäksi etiikan opetus voitaisiin aloittaa jo perusopetuksessa, kun se on nyt lukiossa kaikille pakollisena aineena.

Raportti julkaistiin 5.3. pari päivää sen jälkeen, kun numeron 1/2025 pääsisältö oli mennyt taittoon. Näin emme ehtineet hankkia eri tahoilta kommentteja raporttiin. Vapaa Ajattelijan seuraava numero palaa asiaan.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.

Viimeinen nenäsuihke

SANANEN TOIMITUSSIHTEERILTÄ

Kirjoitetulla sanalla on maaginen voima – se voi muuttaa ajattelua, herättää intohimoa tai katkaista vuosikymmenen riippuvuuden.

RISTO K. JÄRVINENAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

JOTKUT uskovaiset tykkäävät hakata ihmisiä Raamatulla päähän eli takoa heidän tyhmiin aivoihinsa Herran sanaa. Tavallaan ymmärrän heitä. Aikanaan, kun olin aloittanut transsendenttisen meditaation harrastamisen, se rauhoitti minua niin, että lopetin tupakoinnin ja alkoholinkäytön. Kerran saunassa pyysin Auvolta hänen tyttärensä kättä. Olin niin vaikuttunut meditaation voimasta, että katsoin vastaantulijoita kadulla myötätunnolla, halusin pysäyttää heidät ja hakata päähän Maharishi Mahesh Yogin kirjalla Olemisen tiede ja elämisen taito.

Kaikki meditaatiolla saavutettu lopulta hajosi, mutta tiedän silti, että kirjoitetussa sanassa voi olla maagisen kaltaista voimaa. Kynä on miekkaa mahtavampi, näppäimistö Näsinneulaa terävämpi. Sanan voima ei ole yliluonnollista, vaikka uskovaiset Raamattua pulpettiin paukuttaessaan ihmeitä kokevatkin todistaneensa. Sanan voima on joskus pelottavan konkreettista.

Kymmenen vuotta sitten nenäni oli flunssan jälkeen niin tukossa, että oli vaikea hengittää. Muistan aina, kun kuulin avaavista nenäsuihkeista ja päätin kokeilla sellaista ensimmäisen kerran. Suihke toimi kuin pommi. Se avasi tukossa olleet sieraimeni sellaisella jytinällä, että pelästyin. ”Kädestä kiinni”, sanoin autossa vieressä istuneelle tyttärelleni.

Tuntui mahtavalta hengittää pitkästä aikaa kunnolla!

Viimeisen nenäsuihkeeni ostin tämän apteekissa olleen mainoksen innoittamana. Usein suihkeita mainostetaan sillä, että ne vähentävät nenän tukkoisuutta, mutta eivät aiheita riippuvuutta, vaikka nimenomaan tukkoisuuden vähentäminen tätä riippuvuutta aiheuttaa. - Kuvassa nenäsuihkeita apteekin hyllyköissä.
Viimeisen nenäsuihkeeni ostin tämän apteekissa olleen mainoksen innoittamana. Usein suihkeita mainostetaan sillä, että ne vähentävät nenän tukkoisuutta, mutta eivät aiheita riippuvuutta, vaikka nimenomaan tukkoisuuden vähentäminen tätä riippuvuutta aiheuttaa.

Huono puoli suihkeen käytössä oli se, että aineen vaikutuksen lakattua noin kuuden tunnin päästä nenä meni aina vaan entistä enemmän tukkoon. Oli suihkutettava lisää. Ohjeen mukaan suihketta saa käyttää korkeintaan viikon putkeen, mutta minä käytin… no, sen kymmenen vuotta.

Vaihtelin apteekkeja, ettei naamani kävisi liian tutuksi. Jos suihke loppui keskellä yötä, saatoin ajaa Vantaan Korsosta Helsingin Töölöön 24/7-apteekkiin. Hyllyjen äärellä näyttelin tutkivani vaihtoehtoja, vaikka tiesin, että tulisin valitsemaan sen halvimman Ratiopharmin. En koskaan kehdannut ostaa pelkkää suihketta, vaan ostin aina hämäykseksi myös pienen purkin Ibusalia. Opin kuuntelemaan muka kiinnostuneena, kuinka farmaseutit varoittivat liikakäytön vaaroista. Opin tunnistamaan muut ongelmakäyttäjät. He olivat usein nuoria miehiä.

Kymmenen viikkoa sitten lopetin suihkeen käytön. Tuosta vain. Kuin seinään. Helposti. Kuinka ihmeessä? No, sana tuli lihaksi, todellakin.

Sana oli Helsingin Sanomien artikkeli Nenän tukkoisuuteen liittyy harhaluulo, joka voi ajaa jopa nenäsumuteriippuvuuteen. Siinä korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Mari Hero kertoo, että nenäsuihkeriippuvuus voi syntyä tunteeseen siitä, että nenän pitäisi olla koko ajan todella auki, ja nenäsuihkeella se onnistuu. Hänen mukaansa tällainen ei tietenkään ole nenän luonnollinen tila.

Osui ja upposi!

Kuin salamana kirkkaalta taivaalta tajusin, että nenän kautta hengitettäessä pitääkin tuntua vastusta, koska nenän tehtävä ei ole olla mikään mahtirööri vaan puhdistaa, lämmittää ja kostuttaa sisään menevää ilmaa. Tälläkin hetkellä tätä kirjoittaessani nenäni on melko tukossa – tai sitten lähes auki.

Uskomatonta, mutta totta: pelkästään kyseinen hörhöjen parjaaman päämedian kautta tullut oivallus johti siihen, että onnistuin lopettamaan suihkeen käytön saman tien. Vaikeaa oli, toki, varsinkin öisin, kun nenä meni täysin tukkoon ja suu kuivui Saharan autiomaaksi. Mutta kun hyväksyin, että nenän pitääkin olla ajoittain tukossa ja tiedostin että se on täysin normaalia, saatoin jatkaa elämääni ilman pientä rakasta lasipulloani.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 4/2024.

Sosiaalista mediaa kysymyksinä ja vastauksina

Kuvassa useita eri some-alustojen kuvakkeita

Reijo Jaakkolan vastauksia Quora -sivustolla esitettyihin kysymyksiin uskonnollisuudesta.

REIJO JAAKKOLA
Avaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Yksi sosiaalisen median muoto on se, että kuka tahansa voi esittää minkä tahansa kysymyksen ja halukkaat voivat kirjoittaa siihen vastauksia. Tarkoitus on saada asiantuntijat ja uusien näkökulmien löytäjät jakamaan kiinnostavat tietonsa.

Suomessa näitä on ollut ainakin Helsingin kaupunginkirjaston tarjoama kysy.fi ja sen edeltäjä igs.fi eli Information Gas Station. Ne eivät ole enää toiminnassa, kuten ei myöskään vastaukset.net ja jokunen muu.

Kansainvälisesti toimiva Quora aloitti 2010 ensin vain kutsuttujen vastaajien kanssa. Myöhemmin käyttäjäksi on voinut rekisteröityä kuka tahansa. En puutu tässä tuon palvelun historian, taustojen ja rahoituslogiikan yksityiskohtiin. Toimintakonsepti on kiinnostava, jos haluaa saada ajatuksiaan esiin edes rajatulle lukijajoukolle.

Nimi Quora on ehkä johdettu ajatuksella kysymys tai vastaus eli q or a tai sitten siinä voi nähdä sanan, joka tarkoittaa päätösvaltaisuuden edellyttämää osallistujamäärää.

Suomenkielinen käyttäjäkunta on siinä maineessa, että palvelu vetää puoleensa älykkäitä ihmisiä. Olen huomannut, että fundamentalistiuskovat ovat kuitenkin yliedustettuina valtakunnan jakaumaan verraten.

Laitan joitakin omia vastauksiani (V) näytteeksi. Kommentteja en ota mukaan tekijänoikeuksien vuoksi.

K: Jehovan todistajien mukaan Raamattu on kaikilta osin erehtymätön ja ristiriidaton. Mitä mieltä Jehovat ovat Raamatun kirjoittajista, ihmisistä?

V: Minusta on vaikuttanut siltä, että Jehovan todistajilla ei ole uskonnon piiriin kuuluvista asioista ollenkaan mielipiteitä, vaan vain ulkoa opeteltuja ”oikeita” vastauksia kysymyksiin. Jos kysyt jotakin, mihin heille ei ole opetettu valmista vastausta, siitä seuraa puheenaiheen vaihtaminen tai tiukemmassa tilanteessa poistuminen paikalta. Ehkä Yhdysvalloissa toimivan hallintoelimen ”veljillä” on mielipiteitäkin, ennen virallisen konsensuksen syntymistä.

K: Onko Raamattu ainoa lähde, joka kykenee tarjoamaan tiedollisesti kestävän perustelun tiedon edellytysten (aistit, järki, muisti, induktio, logiikan lait, objektiivinen moraali) alkuperälle ja samalla takuun niiden luotettavalle toiminnalle?

V: ”Tiedollisesti kestävä perustelu tiedon edellytysten alkuperälle” on niin pitkä muotoilu, että kestää kauan päästä edes kohtuulliseen yksimielisyyteen, että puhutaan samasta asiasta. Jos Raamattu on kysymyksessä kuvatun kaltainen lähde, silloin sitä on myös hyvin moni muu sanallinen ja varsinkin sanaton tietolähde. Siihen pääseminen vaatii käsitteiden luovaa venyttämistä, mutta kyllä se on mahdollista. Ainakin Raamattua tietolähteenään ja perustelunaan vilpittömästi käyttävät ihmiset ovat erehtyneet lukemattomia kertoja ja joskus hyvinkin kohtalokkaasti.

K: Onko quija-laudalla pelaaminen aiheuttanut kenellekään mielenterveysongelmia?

V: En tiedä, mutta olen kuullut aivan terveen kirjoissa olevien ihmisten esittävän tuosta lelusta niin hämmästyttävän maagisia ja pelottavia uskomuksia, että vaikutteille herkkä lapsi tai aikuinenkin voi ehdollistua säikkymään tosi pahasti kaikenlaisia rasahduksia quija-istunnon yhteydessä. Pysyvämpi haitta luultavasti edellyttää sitä, että henkilö on jo valmiiksi mielenterveysongelmainen tai vahvasti riskiryhmää. Stressaavan vaikutuksen pitkäaikaisuus voi murtaa vahvemmankin.

K: Mistä abrahamilaisesta uskonnosta pidät eniten? Miksi?

V: Unitaariuniversalismi on aika leppoisa kokonaisuus. Metodistien meininki ja varsinkin konsertit ovat olleet kohtalaisen myönteisiä. Tämä ei muuta sitä asiaa, että uskontojen opinkappaleet ovat normatiivisilta osiltaan käytännössä aina hölynpölyä ja ne tulkitaan usein tavoilla, jotka ovat haitallisia. Molempien mainittujen uskontojen kannattajista löytyy myös rasittavia tyyppejä, mutta niitä on toki missä tahansa.

K: Miksi pappi/kirkon työntekijä väittää valheellisesti normaalipulliaisen olevan demonien riivaama?

V: Oletetaan, että kyse tosiaan on oikeasti valheesta. Se tarkoittaa sitä, että tuo pappi tai kirkon työntekijä esittää väitteensä vastoin omaa parempaa tietoaan. Vaikuttimet voinee karkeasti jakaa kolmeen joukkoon, joiden yli jääneet voi lakaista vaikkapa maton alle.

1. Tarkoitus on hyvä. Työntekijä uskoo, että hänen esittämänsä valheellinen väite tuottaa hyvää elämää sekä väitteen kohteelle että koko yhteiskunnalle.
2. Tarkoitus on vähemmän hyvä, kuten vallan tai rahan tavoittelu toisen kustannuksella.
3. Taustalla on voimakas luovuus. Se voi olla luonteeltaan taiteellista, neuroepätyypillistä tai vain edistyshenkistä maailman hahmottamista erilaisin symbolein kuin yleensä on tapana. Nämä eivät sulje toisiaan pois. Sinänsä se, onko joku demonien riivaama vai ei, voidaan arvioida todeksi tai epätodeksi vain sitten, kun ensin tiedetään, mitä ovat demonit ja että sellaisia on oikeasti olemassa. Useimmat sanalle annetut merkitykset johtavat siihen, että demoneita ei ole olemassa. Mikään ei kuitenkaan estä sanomasta jotakin olemassa olevaa demoniksi. Jotta viestintä onnistuisi, pitää huolellisesti tarkistaa, että tarkoitetaan sanalla edes osapuilleen samaa asiaa.

K: Kysymys niille, jotka eivät usko Jumalaan: uskotteko, että inhimillinen äly on universumin korkein älyn muoto, eli onko ihminen kaikkeuden fiksuin olento?

V: Tavallisesti sillä, että ”ei usko Jumalaan”, tarkoitetaan sitä, ettei tunnusta kristinuskoa ja siihen kuuluvaa oppia Jumalasta. Tarkkaan ottaen se voisi tarkoittaa hyvin monta muutakin asiaa. Jotkin filosofiset Jumalan määrittelyt eivät oikeastaan vaadi mitään uskomista, vaan ovat silkkaa semantiikkaa.

1. En tiedä, mitä kysyjä tässä tarkoittaa uskomisella. Mitään ehdotonta ja lukkoon lyötyä varmuutta minulla ei ole siitä, mitä älyllisyyden muotoja on olemassa ihmiskunnan tai tämän planeetan elonkehän lisäksi. Maan ulkopuolista älyllistä elämää ei ole onnistuttu havaitsemaan, vaikka kovasti on yritetty etsiä. Mutta se ei tietenkään tarkoita, etteikö sellaista olisi. Toinen tärkeä rajoittava tekijä on puutteellinen kyky viestiä muiden älyn muotojen kanssa. Eläinten älykkyyden tasoakin on usein erittäin hankala arvioida.
2. Älykkyys tai fiksuus ei ole sillä tavoin skalaarinen eli yhdellä numeroarvolla mitattavissa oleva asia, että eri älyn muodot voisi laittaa korkeusjärjestykseen. Kysymyksestä ei oikeastaan jää jäljelle mitään vastattavaa. Uskon kuitenkin, että kysyjällä oli todellinen tiedusteltava asia mielessään. Näin tässä käy tosi usein. Inhimillinen äly on rajallista.

K: Pitäisikö jumalanpilkkalaki poistaa rikoslaista? Eli niin kuin monet kirkon miehet ja naiset ajattelevat, että Jumala hoitakoon tässäkin asiassa itse oman tonttinsa.

V: Rikoslain uskonrauhan rikkomista koskeva sanamuoto olisi syytä uudistaa niin, että siinä ei kriminalisoida Jumalan pilkkaamista, vaan pelkästään loukkaamistarkoituksessa tehty herjaaminen, häpäiseminen tai pyhänä pidetyn toimituksen häiritseminen. Suomi on saanut YK:n ihmisoikeuskomitealta useamman huomautuksen siitä, että jumalanpilkan ja Jumalan mainitseminen pitäisi poistaa laista. Näin ei kuitenkaan ole ainakaan vielä tehty ja Suomi on yksi viimeisistä Euroopan maista, joissa tämänkaltainen pykälä on voimassa. En usko, että nykyisen hallituksen toimesta tai muutenkaan tällä eduskuntavaalikaudella asiaan on odotettavissa muutosta.

K: Mitä kristinuskon Jumala ei pysty tekemään?

V: Tähänastinen näyttö viittaa vahvasti siihen, että ei yhtään mitään. Joskushan tietysti voi tehdä asioita ilman, että edes olisi olemassa. Nimimerkki Ollin pakinassa _Mitä metsästäjän tulee tietää_ on esimerkki, jossa toimija tosin on olemassa, mutta ei varsinaisesti osallistu aiheuttamaansa tapahtumaan: ”Kettu on tunnettu viekkaudestaan. Koska se on pienen, keltaisen koiran näköinen, voi helposti sattua, että metsästäjä ampuu koiran luullen sitä ketuksi. Niin viekas on kettu.” Tämän tapaisella logiikalla ajatellen kristinuskon Jumala varmaankin pystyy tekemään yhtä ja toista.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 4/2024.

Yksinkertainen Jumala?

KOLUMNI: Jumalharhat

Maailmankaikkeus kehittyi yksinkertaisesta monimutkaiseksi. Jumalan selittäminen yksinkertaisena on retorinen harha, joka ei ratkaise alkuperäistä ongelmaa.

ROBERT BROTHERUS
Avaa artikkeli PDF-tiedostona

 

MAAILMANKAIKKEUDESSA on monella tasolla yksinkertaisista asioista kehittynyt yhä monimutkaisempia rakenteita. Alkuräjähdyksen jälkeinen varhainen maailmankaikkeus oli vain kuumaa hiukkaspuuroa ilman mitään rakenteita. Myöhemmin avaruuden laajetessa aine järjestyi monimutkaisemmiksi rakenteiksi: tähdiksi ja planeetoiksi, galakseiksi ja galaksijoukoiksi. Planeettojen pinnoilla puolestaan syntyi kemiallisten prosessien kautta yhä monimutkaisempia molekyylejä, kunnes syntyi itsensä kopioimiseen kykeneviä molekyylejä, jotka käynnistivät elämän evoluution.

Evoluutio tuotti toinen toistaan kehittyneempiä ja monimutkaisempia eliöitä ja elimiä, kuten abstraktiin ajatteluun kykenevät ihmisaivot. Isojen aivojen mahdollistamassa kulttuurievoluutiossa puolestaan miljoonat ihmiset ovat yhdessä tuottaneet yhä monimutkaisempia teknologisia saavutuksia avaruusraketeista geeniteknologiaan ja supertietokoneisiin. Kaikessa kehityksessä kaikilla tasoilla voimme havaita uuden monimutkaisemman rakenteen perustuvan asteittaisille muutoksille aiemmissa rakenteissa.

Robert Brotherus istuu valkoisella keittiöjakkaralla ja katsoo vasemmalle yläviistoon. Kuvan ylempi puolisko on oranssin värinen.Monimutkaiset järjestelmät koostuvat useasta erilaisesta yhteen sopivasta osasta, jotka vuorovaikuttavat erityisillä tavoilla. Tämä mahdollistaa järjestelmälle uusia kehittyneitä ominaisuuksia, joita sen yksinkertaisemmilla osilla ei ole. Kaikkein yksinkertaisimmat järjestelmät kuten elektroni ovat kuvattavissa muutamalla numeerisella arvolla, kun taas vaikkapa hiiren rakenteesta ja toiminnoista eri tasoilla voidaan kirjoittaa tuhansia sivuja tieteellistä kuvausta.

Kun uskovaiset yrittävät selittää alkuräjähdystä luoja-Jumalalla, osaavat pikkulapsetkin ihmetellä, mistä se Jumala oikein tuli. Jumala selityksenä on kuitenkin vieläkin huonompi, kun huomioidaan maailmankaikkeuden monimutkaisuuden kasvava trendi. Kristinuskon Jumalan on pakostakin oltava monimutkainen järjestelmä, koska sillä on erilaisia monimutkaisia ominaisuuksia. Esimerkiksi Jumalan oletetaan kykenevän abstraktiin ajatteluun, mikä edellyttää kykyä mallintaa ulkoisen maailman rakennetta järjestelmän sisäisillä rakenteilla. Tämä vaatii ihmisaivoilta tai AI-supertietokoneilta äärimmäisen monimutkaista miljardien kytkettyjen neuronien rakennetta. Yksinkertaisen alkuräjähdyspuuron selittäminen sitä paljon monimutkaisemmalla Jumalalla menee siis erityisen pahasti metsään.

Väittelyssä Richard Dawkinsin kanssa kristitty filosofi Richard Swinburne vastaa tähän ongelmaan sangen yllättävällä tavalla: hän väittää, että Jumala ei suinkaan ole monimutkainen vaan hyvin yksinkertainen. Swinburne turvautuu selityksessään pöyristyttävään retoriseen kikkailuun: hän sanoo, että koska Jumala on kaikkivoipa, niin hänellä ei ole mitään rajoituksia, eli rajoitusten lukumäärä on nolla ja nolla on yksinkertainen numero ja siksi Jumala on yksinkertainen. Voi Jeesus sentään, mitä sanahelinää! Ei ihme, että Dawkinskin tämän kuullessaan hölmistyneenä kysyy, miten mikään yksinkertainen järjestelmä voi samanaikaisesti lukea kahdeksan miljardin ihmisen ajatuksia?

Järjestelmä, joka pystyy lukemaan yhtä aikaa kymmenen ihmisen ajatuksia, on ilman muuta monimutkaisempi kuin järjestelmä, joka pystyy lukemaan vain yhden ihmisen ajatuksia. Jos järjestelmään vielä lisätään kyky keittää perunoita ja pilkkoa halkoja, niin monimutkaisuus kasvaa edelleen. On absurdia ajatella, että kun järjestelmän ominaisuuksia edelleen laajennetaan kohti äärettömyyttä, niin monimutkaisuus jossain vaiheessa romahtaisikin nollaan. Päinvastoin: äärettömästi äärettömän voimallisia ominaisuuksia omaavan järjestelmän monimutkaisuus olisi ääretön ja siksikin mahdoton. Mutta tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun teologi sanoilla kikkailemalla yrittää puhua mustan valkoiseksi.

Toki Swinburne tai kuka vaan uskovainen on vapaa kertomaan minkälainen olisi sellainen yksinkertainen Jumalan rakenne, joka selittäisi Jumalan väitetyt ominaisuudet. Sitä ennen ”selitys” Jumalasta universumin selityksenä on hyppy ojasta allikkoon – äärettömään allikkoon. En pidätä hengitystäni selitystä odotellessa.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 4/2024.

Järkiolennot kysyvät lapsellisia kysymyksiä

Julian Bagginin Filosofisen ajattelun opas -kirjan kansi. Kuvassa pinkin ja punaisen sävyinen pilven muotoinen kuvio.

Kirja-arvostelussa Julian Bagginin Filosofisen ajattelun opas.

LAURI HONKAAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Eräänä maaliskuun viikkona Helmetin eniten lainattujen tietokirjojen listan kärjessä oli yllättäen Julian Bagginin kirjoittama Filosofisen ajattelun opas. Kirjan takakannessa kuvattiin kirjoittajaa ”järjenkäytön suosituksi kansantajuistajaksi” ja vielä että ”järkiolentona oleminen on hauskaa ja hyödyllistä”. Tällaisen suosituksen jälkeen oli suorastaan pakko lukea kirja kannesta kanteen!

Kirjoittaja ei lupaa, että kirja muuttaisi heti lukijan suureksi ajattelijaksi. Mutta olisi tosiaan hienoa päästä edes askeleen verran siihen suuntaan. Tässä arviossa en käy tarkoin läpi kaikkia kahtatoista Bagginin oppituntia täysipäisen ajattelun omaksumiseksi, vaan poimin lähinnä subjektiivisin perustein joitakin herkkupaloja kirjan sisällöstä. Niitä olen myös osin höystänyt muutamilla nykyiseen maailmantilanteeseen liittyvillä omilla huomioillani.

Baggini vertaa nykytilannetta johdannossa siihen, miten asiat olivat noin 50 vuotta sitten, ja täten mielestäni alleviivaa filosofisen ajattelun tärkeyttä. Johdannon mukaan poliittinen tai uskonnollinen harhaoppisuus saattoi viedä köyden jatkoksi ja lisäksi tärkeimmät tiedonlähteet olivat erittäin puolueelliset sanomalehdet sekä kourallinen tv- ja radiokanavia. Oma huomautukseni tähän: poikkeaako muuten nykyinenkään tilanne esim. Venäjällä tai Lähi-idässä tästä?

Mutta: Vauraissa maissa äänestetään vihaa puhkuvia populisteja, toteaa Baggini. Tästähän ei lukija tietenkään voi olla toista mieltä ja vakuuttuu rationaalisen, järjen käyttöön perustuvan ajattelun merkityksestä.

Eräs tärkeimpiä periaatteita on mielestäni tämä: Määrittele termisi. Ainakin yksi määrittelyä kaipaava termi on itse filosofi tai filosofia. Kirjassa on eräs aika hauska määritelmä: ”Filosofit ovat aikuisia, jotka sitkeästi kysyvät lapsellisia kysymyksiä.” Muitakin hyviä määritelmiä on tietysti vaikka kuinka paljon.

Eräs mieleeni tuleva sovellutus termien määrittelystä: kun puhutaan esimerkiksi uskosta jumalan olemassaoloon vaikkapa poliitikkojen vaalitenteissä, olisi ensin määriteltävä termi jumala. Onko kyseessä kaikkivaltias ja kaikkitietävä olento vai tarkoitetaanko jotain muuta? Sitä eivät tenttaajat koskaan kysy.

Kappaleessa Ole psykologi on käsitelty myös uskovaisille vaikeata teodikean eli pahan ongelmaa; siis jos on kaikkivaltias, miksi se sallii pahan. Sille ei nähtävästi filosofin käsitteillä näytä löytyvän ratkaisua.

Oppitunnista Ole tarkkana löytyy mm. seuraava helmi: ”Tärkeimpiä filosofin ominaisuuksia ovat tarkkuus ja rehellisyys.” Tämän neuvon noudattaminen voi kyllä tuntua vaikealta etenkin nykyisen polarisaation aikana, mutta kannattaa toki yrittää.

Terävä henkilö pahoilla motiiveilla voi olla vaarallinen, koska hän pystyy tuottamaan vakuuttavia argumentteja, jotka palvelevat hänen motiivejaan. Tästäkin varmaan löytyisi esimerkkejä Suomestakin – nimiä mainitsematta.

Varo Minun puoleni -harhaa. Jos faktat sopivat ennakkokäsityksiisi, tarkista ettet ole valikoinut evidenssiäsi tai jättänyt muita epämukavia faktoja huomioimatta.

Nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa vaatii ponnistuksia toteuttaa tätäkään neuvoa, kun näemme erilaista tehtailtua sotapropagandaa.

Baggini on muuten kirjoittanut myös teoksen Ateismi, lyhyt johdanto, jonka Kustannus Oy Vapaa Ajattelija julkaisi vuonna 2003. Sitä voi suositella ainakin kaikille niille, jotka vierastavat sanan ateismi käyttöä vaikkapa sen kielteisenä pidetyn luonteen vuoksi.

Mielestäni tärkeä ohje on tämä: Arvosta ymmärtämistä sen itsensä tähden. Se millä on väliä, ei aina ole käytännön asia. Toisin sanoen asioiden ymmärtäminen on sinänsä tärkeätä, vaikka sille ei näkisikään heti käytännön hyötyä; näin tulkitsen Bagginin tekstiä.

Yhteenvedoksi vielä toinen helmi Bagginilta: Järki ei takaa optimaalisia päätöksiä tai tuloksia. Eikä vähiten, koska sen käyttö tukeutuu aina erehtyväisiin ihmisiin. Silti se on paras väline, joka meillä on saadaksemme tolkkua maailmasta.

Lopuksi vielä varoitus: vaikka kirjan piti olla kansantajuinen, ei teksti kaikilta osin ole sitä. Jotkut termit eivät heti aukea. Kuinka moni tietää esimerkiksi, mitä tarkoittaa olfaktorinen, illuminaatti, entymemaattinen, oksymoroni tms.? Joissain osuuksissa, kuten luvussa Ole eklektinen, tuntui sisältö menevän lähinnä eri filosofien väliseksi keskusteluksi. Onneksi kirjan lopussa on hakemisto, jossa kerrotaan selväsanaisesti käytettyjen termien sisältö.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 4/2024.

Kuntavaalikone: Tuhkan sirottelupaikalle vahva kannatus

Vaalikone kuntavaaleihin 2025. Kuvakaappaus vaalikoneesta.

Uskonnonvapaus-sivun vaalikone paljastaa puolueiden erot koululaisjumalanpalveluksista, hautauspalveluista, Setan vierailuista ja katsomusaineista.

JORI MÄNTYSALOAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Äänestäjiä äänestyspaikan kopeissa. Kuva: Lehtikuva

Uskonnonvapaus-sivulla on jälleen vaalikone. Kuntavaaleissa tämä on toinen kerta, eduskuntavaaleissa koneita on ollut jo viisi kertaa. Puolueiden kanta tavoitteisiimme nähden on ollut melko vakaa, eikä tämäkään kerta tuota poikkeusta.

Kokoomuksen ja varsinkin Keskustan ehdokkaista pääosa haluaa lapset vuosittain koululaisjumalanpalvelukseen, Vasemmistoliiton ja Vihreiden ehdokkaat eivät. Kristillisdemokraattien kantaa ei tarvitsisi erikseen edes kysyä. Perussuomalaiset on tämän osalta varsin kirkollinen, kun taas SDP ja RKP jakautuvat. Sama peruslinja näkyi muissakin kysymyksissä.

Hautaustoimeen liittyi tällä kertaa kaksi kysymystä: ”Tuleeko kuntasi omistamalla maalla olla vainajan tuhkan sirottelupaikka?” ja ”Tulisiko kunnan järjestää tunnustukseton tai monikäyttöinen seremoniatila uskonnottomien ja ei-kristillisten uskontojen hautajaisille?” Kaikissa puolueissa vähintään 70 % ehdokkaista kannatti sirottelualuetta. Kunnaltahan se vaatii lähes pelkästään hyvää tahtoa: osoitetaan sopiva palanen vaikkapa järvenrantaa sirotteluun, ja muutamalla kivellä ja opastaululla saadaan toimiva paikka.

Saattotilaa vastaan eniten olivat perussuomalaiset, puolet ei halua sellaista kunnan hoidettavaksi. Vihreät ja Vasemmisto suurelta osin haluavat saattotilan joka tapauksessa, muut puolueet ovat myötämielisiä jos paikallinen luterilainen seurakunta ei anna tilaa muiden kuin jäsentensä käyttöön.

Saako Seta vierailla?

Aito Avioliitto ry on vaatinut vanhemmille mahdollisuuden jättää lapsensa pois oppitunnilta, jos Setan vieras tulee kertomaan esimerkiksi seksuaalisista suuntautumisista. KD ja Perussuomalaiset vastustavat näitä vierailuja kaikkiaankin. SDP:n ehdokkaista lähes kaikille nämä oppitunnit sopivat, puolen mielestä kaikille pakollisena kun toinen puoli antaisi vapautuksen vanhempien halutessa.

Kysymys oli tarkoituksellisen vaikea. Jumalanpalveluksista, jos niitä järjestetään, saa olla poissa eikä kunta voi toisin päättää. Sentyyppisissä asioissa kuin muslimioppilas ja elävän olennon piirtäminen kuvaamataidon tunnilla ei valtakunnallisia linjauksia ole.

Oli myös kysymys katsomusaineiden osittain yhteisestä opetuksesta. Se paitsi kartoittaa mielipiteitä, myös nostaa esille uudenlaisen vaihtoehdon: voisivatko kaikki uskonnot olla yksi yhteinen aine, elämänkatsomustieto oma oppiaineensa. Julkisessa keskustelussahan on puhuttu vain joko nykymallista tai yhdestä kaikille yhteisestä katsomusaineesta.

Eroja tuli sekä puolueiden välille että saman puolueen ehdokkaiden välille. Ainakin siltä osin kysymykset siis onnistuivat. Kone on osoitteessa: uskonnonvapaus.fi/vaalit/kunta25.

Kunnan toimialaan liittymättä kysyttiin tulisiko elämänkatsomustiedon opiskelu sallia myös evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluville. Vastaajista 80-100 prosenttia kannatti avaamista. Poikkeuksena oli Kristillisdemokraatit, mutta senkin ehdokkaista hiukan yli puolet kannatti ET:n avaamista kaikille.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.