RISTO K. JÄRVINEN
Moi! Mitä kuuluu?
Kiitos, varsin seesteistä ja hyvää taas toistaiseksi. Mennyt vuosi on ollut monella tapaa vaikea, kun siihen on liittynyt hieman terveyshuolia, niin omia kuin muiden, epävarmuutta tulevaisuudesta ja pieniä sopimusvääntöjä, mutta pääosin työrintamallakin kaikki on oikein jees. Pääasia, että perhe voi hyvin ja lapset hymyilevät useammin kuin ovat suu mutrulla.
Uskoitko lapsena Jumalaan?
On hyvin mahdollista, että uskoin. Lapsen on luonnollista ihmetellä maailmaa. Usein Jumalasta puhutaan vain vertauskuvana, mutta lapsen mieli saattaa nähdä sen silloinkin yhtenä järkevänä selityksenä kaikelle.
Miten sinusta tuli ateisti?
Vastakkainasettelua välttääkseni kaihdan nykyään kaikin tavoin määrittelemästä itseäni ateistiksi. Määrittelen itseni uskonnottomaksi, ja kuulun myös heihin, jotka vaihtavat mielipidettä heti, jos syytä ilmenee. Toistaiseksi tuo väitetty Jumala ei ole minua löytänyt enkä minä häntä, joten maailmankatsomukseeni Jumala kuuluu lähinnä ihmisten keksimänä taruna. Se tuo tietyille ihmisille rauhan silloin, kun maailman monimutkaisuuden selittäminen tuntuu liian vaikealta. Uskonnoton minusta tuli uskontojen sisältämien jatkuvien ristiriitojen takia. Sekä esimerkiksi siksi, että kun lakeja säädetään, niin vielä tänä päivänäkin voidaan argumentiksi nostaa joku Raamatun jae, jota pidetään täysin pätevänä perustelemaan, miksi vaikkapa seksuaalivähemmistöjen oikeuksia pitäisi polkea.
Olet kertonut, että kyllästyit olemaan ateistina kusipää. Mitä tapahtui?
Tutustuin uskoviin ihmisiin ja kävin vieraana heidän keskusteluilloissaan, joissa sain kertoa omasta maailmankatsomuksestani. Opin, että pääosa heistä on ihan tavallisia ihmisiä, jotka eivät halua muuta kuin elää rauhassa vakaumuksensa kanssa. He antoivat saman mahdollisuuden myös minulle. Monien kanssa myös ystävystyin. Siirsin energiani uskovaisten dissaamisesta enemmän kohti yhteiskunnallisia asioita, joissa yhä riittää tehtävää. Tämän haastattelun aikana marraskuun puolivälissä käydään naurettavaa keskustelua siitä, saavatko koululaiset osallistua barokkikonserttiin. Oikeitakin ongelmia olisi, kuten sukupuolikysymykset, avio-oikeus, perhemääritelmät ja vastaavat, joissa yhä osa päättäjistä ratkoo asioita Raamatun lausein, vaikka tutkimusnäyttö sanoisi mitä.
Miten uskonnottomuus näkyy elämässäsi?
Tätä nykyä varsin vähän. Kuten mainittua, olin aikanaan kiukkuinen ateisti, mutta lopulta katsoin sen olevan huono tie edistää mitään. Hyökkäämällä saavutetaan harvoin suuria, sillä vastapuoli on uskonasioissa lähes aina tilanteessa, jossa hänellä ei ole tarvetta tai syytä todistaa mitään. Riittää, kun hän sanoo ”minä uskon joka tapauksessa”, ja mikä minä siihen olen haukkumaan, että oletpa hölmö, kun uskot. Ei meidänkään, jotka pidämme tiedettä ja tutkimusta maailmankuvamme ohjenuorana ja katsomme perustavamme kaiken terveeseen järkeen, kovin pitkään tarvitse valintojamme penkoa, että löydämme epäloogisuuksia. Sanotaan niin, että uskonnottomuuteni näkyy siten, että pyrin omilla valinnoillani vaikuttamaan siihen, että kirkko ja uskonnot irrotettaisiin valtiosta ja lainsäädännön kehittämisestä. Pieni juttu, mutta aika merkityksellinen.
Mihin uskot?
Olisi kaunista sanoa, että uskon tutkittuun tietoon ja aina viimeisimpään sellaiseen, mutta samaan aikaan minulla on varmasti paljon asioita päivittämättä. Tutkimus kehittyy niin huimaavaa vauhtia, että väkisinkin sivustaseuraaja putoaa vähän kelkasta. Uskon kyllä evoluutioon, isäni ja äitini opetuksiin sekä siihen, että ihmiset, jotka eivät pidä salmiakista, ovat epäilyttäviä.
Jeesus-lupaus harhaanjohtavaa markkinointia
Olet kuunnellut koko Raamatun läpi. Mitä jäi mieleen?
Päällimmäisenä sekavuus. Raamattu oli paikoin raskasta kuunneltavaa, mutta toisaalta sieltä löytyi paljon myös ihan hyviä elämänviisauksia, jotka pätevät yhä. Ristiriitaisia ohjeita ja sääntöjä on valtavasti. Tämä osoittaa ihmisen kekseliäisyyttä: miten eri aikoina on osattu keksiä sopivia selityksiä, miksi joku määräys ei koske juuri meitä. Esimerkkinä orjuus, joka toisaalla Raamatussa on ihan jees, mutta toisaalta löytyy orjuuden tuomitsevia tekstejä. Tällä hetkellä raamatuntuntijat vääntävät siitä, voiko homoseksuaalisuudesta tehdä kirjassa erilaisia havaintoja. Toisaalla homous on ehdottomasti suuri synti, mutta kuten orjuudenkin kohdalla, myöhemmin löytyy tekstejä, joissa sen voisi vallan hyvin hyväksyä. Näitä ristiriitoja minun olisi vaikea asettaa paikoilleen, jos olisin uskossa.
Pystytkö selittämään Jeesuksen temput järjellä?
En, mutta uskallan epäillä, että Raamatun tekstit ovat muokkautuneet vuosien saatossa moneen kertaan.
Mikä oli Jeesuksen salaisuus?
Vaikea sanoa, kun en ollut näkemässä, mutta voisin päätellä, että hän oli magneettinen esiintyjä ja myös uskomattoman rohkea, kun julisti omia juttujaan. Tässäkään ihmiskunta ei ole hirveästi muuttunut. Ristiriitaiset persoonat saavat yhä 2024 eniten palstatilaa ja ovat kiinnostuksen kohteita. Miksi näin ei olisi ollut Jeesuksen aikana?
Mitä sanoisit Jeesukselle, jos hän kävelisi Turun Vartiovuorella vastaan?
Kysyisin, miksi hänen ”Jeesus tulee, oletko valmis” -julisteissaan ei ole aikaa ja paikkaa. Käsittääkseni kyseessä on harhaanjohtava markkinointi.
Mitä pitäisi tapahtua, että alkaisit uskoa Jumalaan?
Itse asiassa en tiedä. Olen tosiaan ystävystynyt usean uskossa olevan kanssa. Monilla heillä on tapahtunut eräänlainen herääminen jonkin tapahtuman tai yhteensattuman myötä. On vaikea sanoa, onko uskonnottomuuteni lopulta niin vahvaa, että jos tällainen euforinen kokemus osuisi kohdalle, selittäisinkö sen vain mielenihmeenä vai alkaisinko kenties uskoa kyseessä olleen jotain muuta. Toistaiseksi tällaisia kokemuksia ei minulla ole.
Ihmisen hädällä rahastaminen ällöttää
Miksi mentalismi?
Aloitin jo pikkupoikana taikuriharrastuksen, ja kun huomasin, että minulla on lahjoja yleisön edessä, se vei eteenpäin. Mentalismi alkoi kiinnostaa lähinnä siksi, että se oli 2000-luvulla yhdessä kahleistavapautumistemppujen ohella taikuuden viimeisiä muotoja, joissa aikuinen katsoja ei esitystä katsoessa ollut enää varma, mikä osa oli totta ja mikä illuusiota. Tämä kiehtoo minua suuresti, sillä ihmisillä on aikojen alusta alkaen ollut tarve irtautua todellisuudesta. Periaatteessa teatteri, elokuvat, kirjallisuus, musiikki, sirkus ja vaikkapa taikuus tekevät juuri tätä: katsojan mieli seikkailee hetken reaalimaailman ulkopuolella. Minun jutukseni tuli mielenilluusiot.
Jotkut luulevat, että sinulla on yliluonnollisia kykyjä?
Kyllä, mutta on hyvä painottaa, että suurin osa yleisöstä ymmärtää, että kyseessä on esitys. Väitän jopa, että esityksieni myötä suurin osa yleisöstä kasvaa ajattelemaan kriittisemmin, kun he huomaavat, miten uskomattomia illuusioita ja mielenihmeitä voidaan luoda taikatemppujen keinoin. Tämä ehkä herättää heitä pohtimaan, miten totta aidoiksi väitetyt ihmeteot mahtavatkaan olla.
Puolestasi on rukoiltu?
Olen usein kuullut, että olen Jumalalle kauhistus, olen paholaisen kätyri. Puolestani on myös rukoiltu. Aikanaan sain uhkailuja, joissa lainailtiin Raamattua. Joskus niitä tuli jopa ihan kirjeinä, mutta ehkä viestintäni julkisuudessa siitä, että ”tämä on show ja nämä ovat vain temppuja” on mennyt läpi, koska enää niitä tulee aniharvoin. Yksi mieleenpainuvimmista henkilöistä urallani oli Kyproksella asuva suomalaisnainen, joka oli valmis maksamaan lentoni ja oleskeluni maassa, jos tulen paikan päälle kertomaan hänen tulevaisuudestaan. Luulin kutsua vitsiksi, mutta hän oli vakavissaan. Moraalini ei tietenkään antanut periksi. Selitin, että kristallipalloni on peräisin pilailukaupasta ja sieltä ei näy kuin oma kuvani ja sekin väärinpäin.
Ehkä Uri Geller olisi lähtenyt?
Ehkä. Tosin ei hänkään usko millään tavalla yliluonnollisiin ja jumalallisiin kykyihin, joita väittää omaavansa. Tunnen parikin tyyppiä hänen tiimistään, ja yksi heistä aikanaan kertoi minulle, että Geller on roolinsa vanki. Hän esittää psyykikkoa 24/7, ja syystä, koska on tehnyt sillä ison omaisuuden.
Mitä mieltä huijareista?
Joku meedio tai tarot-ennustaja markkinoilla tai festareiden VIP-teltassa on ihan ok, koska jokaisen pitäisi tajuta konteksti: kyseessä on viihde ja sitä tehdään ”just for fun” -ajatuksella. Se vasta on etovaa, kun meedio alkaa rahastaa ihmisen hädällä. Sama koskee saarnaajia, lahkoja ja uskontojen väärinkäyttäjiä. Heitä yhdistää usein sama tekijä eli ihmisten hädän hyödyntäminen. Meedioiden tai huijarisaarnaajien luokse usein saapuu hauras, ehkä juuri omaisensa menettänyt ihminen, joka kaipaa vastauksia kesken jääneisiin kysymyksiin. Tähän rakoon nämä huijarit iskevät ja imevät tilit kuiviksi. He sitouttavat henkilön lahkoonsa tai ”palveluunsa” pitkäksi aikaa, usein jopa niin, että irtautumisesta tehdään likimain mahdotonta. Vaikka itse olen uskonnoton, niin uskontoja itsessään en vastusta, koska pidän naiivina ajatusta, että ne vain katoaisivat. Keskitän vastustukseni mieluummin niihin, joille uskonto on välikappale ihmisten huijaamiselle.
Kirkkoa haitallisempia ovat lahkot
Millä silmin katsot luterilaista kirkkoamme?
Pidän kirkkoamme lopulta melko harmittomana, mutta en täysin. Pidän siitä, että kriiseissä heiltä löytyy apua ja tukea, eikä silloin kysytä, oletko muuten kirkon jäsen. Pidän siitä, että he ovat halukkaita keskustelemaan. Kun olen saanut kutsuja keskustelutilaisuuksiin, minut on aina otettu lämpimästi vastaan. Minulta on tilattu jopa keikka kirkkoon. Se tuntui aluksi erikoiselta, mutta lopulta varsin hienolta. Eniten ehkä nyppivät kysymykset naispappeudesta ja seksuaalivähemmistöjen asemasta, hieman myös verotusoikeus, vaikka sitä on vuosikymmenien aikana kavennettukin. Pidän paljon haitallisempana lahkoja, fundamentalistisia yhteisöjä kuten Jehovan todistajia ja vastaavia, jotka saavat ihan lakiemmekin mukaan erivapauksia, eivätkä välttämättä välitä viranomaismääräyksistä, vaan saattavat esimerkiksi pitää laitonta rekisteriä, johon merkkaavat kotikäyntiensä tietoja.
Pitäisikö kirkon ja valtion ero viedä loppuun?
Pitäisi! Tosin se on tehtävä niin, että meillä on tilalla mm. aikaisemmin mainitsemiani asioita, kuten esimerkiksi tukea ja turvaa suurten katastrofien aikana. Kirkolla näyttää näissä olevan yhä suuri rooli.
Käyvätkö lapsesi ET-tunneilla?
Eivät. Vaimoni kuuluu kirkkoon ja lapset myös, jonka takia ET-opetuksen mahdollisuutta lapsille ei ole. Tässä muuten yksi korjauskohde! Tosin olen lasteni kanssa keskustellessani huomannut, että toisin kuin omassa nuoruudessani, uskonnonopetus ei ainakaan meidän lasten koulussa ole millään muotoa tunnustuksellista.
Millainen on mentalistin joulu?
Varsin perinteinen. Syömme, lapset koristelevat kuusen ja katsovat lumiukkopiirretyn, avaamme lahjat ja oleilemme. Uskonnollisuutta jouluumme ei oikeastaan kuulu, ellei muutaman kynttilän vientiä haudoille lasketa sellaiseksi. Minulle joulu on enemmänkin irtiotto kaikesta.
Saako presidentti toivottaa Jumalan siunausta uudenvuodenpuheessaan?
Aikanaan pohdin sellaisia hölmöyksiä, kuten mitä vastaan, jos joku toivottaa minulle siunausta. Sitten tajusin, että hänhän vain toivottaa minulle oman vakaumuksensa mukaan kaikkea hyvää. Niinpä aloin vastata ”kiitos, kaikkea hyvää myös sinulle”. Jos presidentti toivottaa siunausta, niin toivottakoot. Hän varmaan uskoo asiaansa. Luulen, että hänkin vain haluaa toivottaa suomalaisille kaikkea hyvää.
Pete Poskiparta on ympäri maailmaa esiintynyt, Suomen ainoa kansainvälisesti palkittu mentalisti.
Tammi-helmikuussa hän kiertää Suomea Maagikot-illuusioshow’n matkassa.
Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 4/2024.
