Artikkeli arkistot - Sivu 17 53:stä - Vapaa-ajattelijain Liitto ry

VENLA PARANTAJA

Benjamin Pitkänen on eläinoikeusvaikuttaja ja Viral Vegans ry:n perustajajäsen ja toiminnanjohtaja. Koulutukseltaan hän on valtiotieteiden maisteri. Hän tekee täysipäiväisesti työtä muunlajisten eläinten oikeuksien puolesta.

Miksi eläinten oikeudet?

Oma tieni eläinoikeusvaikuttamiseen virisi yliopistossa opiskellessa, kun huomasin, että usein luennoilla historian suurista epäoikeudenmukaisuuksista puhuttiin imperfektissä ja ihmeteltiin, miten joskus ihmiset tukivat orjuutta tai muiden ihmisryhmien sortoa. Eläinteollisuutta ei juuri ikinä nostettu esiin luentosaleissa tai yliopistoyhteisössä, vaikka se on yksi aikakautemme suurimmista eettisistä ongelmista ja yksi ekokriisin pääajureista. 2021 tartuin tuumasta toimeen.

Tuolloin taisi olla se KFC-ravintolan avajaisiin liittyvä tempaus, jossa ilmaisitte mieltä miljardien kanojen ja muiden sorrettujen eläinten puolesta?

Kyllä. Halusin omalla panoksellani edistää eläinoikeuksien toteutumista yhteiskunnassa.

Mikä on pitänyt sinut kiireisenä?

Rakkaat eläimet, joita syömme -esikoistietokirjan julkaisu. Kirjoitin sen yhdessä Viral Vegans -kollegani Pavel Tahkovuoren kanssa. Kirjaprojekti oli tiukka rutistus, joka kuitenkin palkittiin kirjan ilmestyttyä elokuussa 2024. Se sai mahtavan vastaanoton.

Kirjakiertueen lisäksi olen edistänyt kasvipohjaista ruokamurrosta esimerkiksi tekemällä puhujakeikkoja, tapaamalla yhteiskunnallisia vaikuttajia niin Suomessa kuin ulkomaillakin sekä kertomalla kasvipohjaisuuslinjauksista yrityksissä ja tapahtumissa. Tämän lisäksi tavoitan kymmeniä tuhansia ihmisiä niin oman kuin järjestömme sosiaalisen median kanavissa ja annan eläinoikeuksista usein haastatteluja medialle.

Mihin arvomaailmasi pohjautuu? Miksi?

Arvomaailmani yksi perustavista pilareista on vegaaninen elämäntapa, jossa vältetään eläinperäisiä tuotteita niin ruoassa kuin myös kulutustavaroissa. Veganismissa ei ole kyse vain ruokavalinnasta, vaan tavoite on laajempi: eläinten kärsimyksen ja hyväksikäytön lopettaminen pysyvästi. En usko, että tulevaisuudessa kukaan kaipaisi teurastamoja tai eläintehtaita, joissa miljoonia eläinyksilöitä pidetään vangittuna.

En syntynyt vegaaniksi, ja vielä lukiossa lempiruokiani olivat kinkkukiusaus ja maito. Päätökseni vegaaniksi ryhtymisestä syntyi kuitenkin hetkessä vuonna 2016. Katsoin Earthlings-dokumenttielokuvan. Se paljasti eläinteollisuuden karun todellisuuden, jonka jälkeen en löytänyt enää syytä jatkaa eläinperäisten tuotteiden kuluttamista. Tämä elämänmuutos on ollut yksi parhaista päätöksistäni.

Eli tieto sai sinut muuttamaan toimintaasi?

Kyllä. Eläinteollisuuden arki on täynnä eläinten riistoa, minkä takia lopetin kaikkien eläinperäisten tuotteiden kuluttamisen. Maidon saamiseksi emolehmä keinosiemennetään ja vasta synnyttämisen jälkeen hän tuottaa maitoa, joka on tarkoitettu vasikoille. Vasikat erotetaan emoista, mikä on traumaattista emolle. Maidontuotannossa lehmä elää keskimäärin noin viisi vuotta ennen teurastusta, vaikka luonnossa lehmä voisi elää 20-vuotiaaksi.

Kananmunat jätin kun opin, että munantuotannossa kukkotiput silputaan tai tukahdutetaan hiilidioksidilla, sillä he eivät tuota kananmunia. Kaikki munijakanat kaasutetaan keskimäärin noin 1,5 vuoden iässä, koska he ovat niin heikossa kunnossa. Myös kalat tuntevat kipua ja ovat tietoisia yksilöitä, minkä takia en syö myöskään heitä.

Sanot että eläinoikeuksien edistäminen on myös ihmisoikeuksien edistämistä. Miten?

Kirjassamme tuomme esille, kuinka monet eläintiloilla työskentelevät työntekijät ovat traumatisoituneita ja kärsivät mielenterveysongelmista, sillä he ovat kykenemättömiä auttamaan hoitamiaan eläimiä. On hyvä muistaa, että samanaikaisesti, kun monen on vaikeaa katsoa videoita tai kuvia eläintilojen karusta arjesta niin Suomessakin monet ihmiset joutuvat tekemään töitä näissä oloissa.

Miksi näistä asioista puhuminen laukaisee niin voimakkaita reaktioita ihmisissä?

Yhteiskunnassamme on ristiriitoja eläinten kohtelussa: koiran lyömistä pidetään julmuutena, mutta lehmän tappaminen ruoaksi on normaalia – ja molempien vastustaminen usein leimataan ääriajatteluksi. Voisi jopa sanoa, että eläinten hyväksikäyttö on ideologia, joka rinnastuu uskontoon, koska olemme oppineet näkemään eri eläinlajit eri tavoin ilman kestävää perustetta. Koiria pidetään lemmikkeinä, sikoja ruokana ja luonnoneläimiä metsästyskohteina, vaikka kaikki nämä eläimet jakavat samat perustavanlaatuiset tarpeet, tuntevat kipua ja kaipaavat suojelua. Johdonmukaisuuden nimissä meidän ei tulisi käyttää eläimiä ravinnoksemme varsinkaan, kun se ei ole enää nyky-yhteiskunnassa välttämätöntä terveyden kannalta.

Elätkö arvojesi mukaista elämää?

Kyllä, elän elämää, joka heijastaa arvojani. Vegaanisuus ei tunnu lainkaan luopumiselta, sillä en koe menettäväni mitään siinä, etten tue eläinten tappamista ja kaltoinkohtelua.

Et koe uskontojen vaikuttavan isosti ajatteluusi. Mitä sanot ihmisille, jotka väittävät, että uskonnottomuus tarkoittaa myös moraalittomuutta?

Moraali on ollut ihmisille tärkeä osa elämää kauan ennen nykyisten uskontojen syntyä, ja se kehittyy edelleen monista tekijöistä, kuten kulttuurista, yhteiskunnan normeista ja yhteisöllisistä arvoista. Vaikka monille uskonto tarjoaa moraalisia suuntaviivoja, uskonto ei ole ainoa tapa löytää tai kehittää omaa moraalia. Moraali on syvällinen ja monimutkainen kokonaisuus, johon vaikuttaa myös empatia, oikeudenmukaisuus ja ihmisten välinen solidaarisuus.

On totta, että uskonnottomuus ei itsessään tee ketään automaattisesti hyväksi tai huonoksi – aivan kuten uskontokaan ei tee. Eri arvopohjista tulevat ihmiset voivat olla moraalisia tai epäeettisiä riippumatta siitä, pohjaako heidän elämänsä uskonnolliseen vai maalliseen ajatteluun. Esimerkiksi eläinten oikeuksien kohdalla suurin osa uskonnottomista tukee vielä eläinten tappamista ja kaltoinkohtelua ostamalla eläinperäisiä tuotteita. Yhteiskunnassamme eläinoikeudet ovat musta piste, jonka moraaliset vääryydet sivuuttaa vieläkin suurin osa ihmisistä maailmankatsomuksesta huolimatta.

Mitä haluaisit sanoa lukijoillemme?

Haastan jokaisen miettimään omia kulutustottumuksiaan ja miettimään, läpäisevätkö omat ruokailutottumukset etiikan kultaisen säännön: ”Älä tee muille sellaista, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän.

⬝ ⬝ ⬝

Vapaa Ajattelija julkaisee eri kansalaisjärjestöissä ja -liikkeissä toimivien aktiivien haastatteluja. Lehti tai Vapaa-ajattelijain liitto ei haastattelujen julkaisulla ota kantaa niiden tavoitteiden puolesta eikä vastaan. Eri järjestöjen toiminnasta voidaan saada oppia myös Vapaa-ajattelijain tavoitteiden ajamiseen.

Toimitus

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.

ESA YLIKOSKI

Laurea-ammattikorkeakoulun sosionomin opintoihin tehty Miia Janssonin ja Johanna Kälkäjän opinnäytetyö käsittelee tärkeää ja vähän tutkittua aihetta eettisesti ja menetelmällisesti hyvin perustellulla tavalla. Tuloksissa on merkittävää tietoa uskontokuntiin kuulumattomien lasten ilmeisen yleisestä syrjinnästä heidän vanhempiensa sanoittamana. Monet vanhemmat olivat kokeneet vähättelyä ja syyllistäviä asenteita, kun olivat esittäneet vain Opetushallituksen ohjeiden noudattamista. Työ ”antaa äänen” uskontokuntiin kuulumattomille vanhemmille.

Opinnäytetyön tilaajana oli Vapaa-ajattelijain liitto ja sen työelämäohjaajina olivat Riku Bähr ja Esa Ylikoski. Kursivoidut lainaukset alla ovat yhteenvedon ja johtopäätösten sivuilta 54-60.

Vanhemmat vastasivat kokevansa kuormittavaksi sen, että heidän täytyi toimia aktiivisesti koulun suuntaan saadakseen lastensa perus- ja ihmisoikeudet toteutumaan lainsäädännön ja OPH:n ohjeistuksen mukaisesti. Monet vanhemmat kertoivat saaneensa koululta osakseen epäasiallista suhtautumista, kun he olivat huomauttaneet koulun käytänteisiin liittyvistä epäkohdista. Tämä ilmeni vanhempien mukaan vähättelynä ja vanhempia syyllistävänä asenteena. Osa vanhemmista koki tulleensa koulun puolelta leimatuksi hankalaksi vanhemmaksi. Koulun ja kodin yhteistyön kerrottiin olevan onnistunutta tilanteissa, joissa koulu on ollut aloitteellinen tiedottamisessaan sekä kuunnellut vanhempien antamaa palautetta, parantanut tiedotusta ja järjestelyjä sekä suhtautunut palautteeseen asiallisesti.

Tutkimuksen tuloksista nousi, että vanhempien tyytyväisyys tilaisuuksista tiedottamiseen on kokonaisuudessaan heikkoa. Tyytyväisiä olivat ne vanhemmat, jotka kokivat koulun noudattavan asiaan liittyvää OPH:n ohjeistusta. Erittäin tyytyväisiä olivat vain ne vanhemmat, joiden mukaan tarvetta tiedottamiselle ei ollut, sillä uskonnollisia tilaisuuksia ei sisältynyt lainkaan koulun toimintaan.

Koulupäiviin liitettyjen uskonnollisten tilaisuuksien vaihtoehtoisen ohjelman järjestämisessä on laajasti vakavia ongelmia. Varsin harvalla on aihetta kiitoksiin. Vieläkin harvempi saattoi lämpimästi kiittää siitä, että ev.-lut. kirkon uskonnollisia tilaisuuksia ei koulupäiviin liitetä, vaikka Opetushallituksen ohje antaa siihenkin selvän mahdollisuuden, jopa kehotuksen, jos asianmukaisen vaihtoehdon järjestämisessä on vaikeuksia.

Vanhempien mukaan vaihtoehtoinen tilaisuus on usein ollut vähempiarvoinen tai sitä ei järjestetty lainkaan. Vaihtoehtona kirkkokäynnille oli vanhempien mukaan tarjottu esimerkiksi osallistumista toisen luokan äidinkielentunnille tai videoiden katsomista luokassa. Vanhemmat kertoivat lapsen kokeneen eriarvoisuuden tunteita myös siksi, että vaihtoehtoiseen tilaisuuteen osallistuneet olivat jääneet koululle, toisten päästessä retkelle esimerkiksi bussikyydityksellä. Useissa vastauksissa tuotiin esille myös se, että uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuneet olivat saaneet herkkuja, kun taas vaihtoehtoisessa tilaisuudessa ei ole ollut mitään tarjottavaa. Tällaiset koulupäivään sisältyvät epäreiluuden kokemukset olivat vanhempien vastausten perusteella aiheuttaneet lapselle eriarvoisuuden tunnetta.

Vanhemmat kertoivat kokemuksista, joissa lapsi on joutunut osallistumaan uskonnollisia elementtejä, kuten rukoilemista tai virsien laulamista, sisältäviin tilaisuuksiin, vaikka niitä oli esitelty kaikille sopivina tilaisuuksina. Tällöin lapsi on saattanut altistua uskonnon harjoittamiselle ilman omaa tai vanhemman suostumusta.

Kehittämisehdotuksia

Mikäli kouluaikaan sidotaan uskonnollisia tilaisuuksia ja uskonnon harjoittamista, eritysjärjestelyt ovat kouluissa tarpeen. Onhan koulupäivään liitetty jumalanpalvelus jo sinänsä erikoisjärjestely, joka on opetussuunnitelman linjaaman uskonnollisen ja katsomuksellisen sitouttamattomuuden sekä yhdenvertaisuuden kannalta ongelmallinen.

Opinnäytetyön tuloksissa ilmeni, että vanhemmat kokivat haasteelliseksi koulun toiminnan tiedotukseen ja tilaisuuksien järjestämiseen liittyen. Vastauksia voitaisiin tulkita niin, että koulujen olisi hyvä tarkastella näihin asioihin liittyviä toimintatapojaan. Uskonnonvapauden ja yhdenvertaisuuden toteutumisen turvaksi erikoisjärjestelyjä on kouluissa tarpeen järjestää, mikäli kouluaikaan sidotaan uskonnollisia tilaisuuksia ja uskonnon harjoittamista.

Muutama vanhempi kertoi, että kouluun oli perustettu työryhmä vastaamaan vaihtoehtoisten tilaisuuksien järjestämisestä. Työryhmässä olisi mahdollista puntaroida useita erilaisia aiheeseen liittyviä näkökulmia ja löytää uusia ratkaisuja. Lisäksi tilaisuuksien järjestäminen ei työryhmätyöskentelyssä jää vain yhden henkilön vastuulle. Suunnitteluun panostamalla voidaan parantaa tilaisuuksien yhdenvertaisuutta ja lapsen osallisuuden kokemusta. Näin toimien vaihtoehtoisten tilaisuuksien toteutus voisi olla laadukkaampaa ja lapsen etu tulisi paremmin huomioiduksi. Toimintakulttuurin muutoksella on mahdollista kehittää malleja, jotka vähentävät uskontokuntiin kuulumattoman oppilaan kouluaikaan sisältyviä ulkopuolisuuden kokemuksia. Jo toimimalla olemassa olevien ohjeistusten mukaisesti, voisi koulu turvata kaikkien lasten yhdenvertaisemman kohtelun katsomuksesta riippumatta.

Perusratkaisu ongelmiin saa kannatusta:

Kouluissa voidaan päätyä siihen, ettei koulun työaikana toteutettavia uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia ole lainkaan. Varsinkin silloin, kun koulun on vaikeaa toteuttaa uskonnollinen tilaisuus ja sen vaihtoehtoinen tilaisuus lakien ja OPH:n ohjeiden mukaisesti, olisi koulun pidättäydyttävä niiden järjestämisestä. (OPH 2022.) Kaikki kyselyyn vastanneet vanhemmat kannattivat ajatusta siitä, ettei uskonnollisia tilaisuuksia järjestettäisi kouluaikana. Vanhemmat perustelivat näkemystään sillä, että koulun tulisi olla neutraali ja uskontoihin sitoutumaton ympäristö.

Oppikirjoja elämänkatsomustietoon! Myös elämänkatsomustiedon opetusjärjestelyjen puutteista tuli tietoa, johon esitettiin myös ratkaisumahdollisuuksia. Aineen oppikirjan hankkiminen ehkä pienelle ET-ryhmälle voisi olla perusteltua myönteistä erityiskohtelua riippumatta siitä, onko enemmistön uskonnon opetuksessa oppikirja. Myös hyppytuntien välttämiseen ja koulukyytien järjestelyihin tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Vastauksista ilmeni, että ET-opetukseen osallistuvien opetusjärjestelyissä oli jonkin verran eriarvoisuutta verrattuna uskontoon. Yleisimpinä epäkohtina vastauksista mainittiin oppikirjan puute sekä tuntisijoittelusta johtuvat hyppytunnit. Vanhemmat toivat esiin myös ongelmia tilanteissa, joissa ET-opetus on järjestetty toisessa koulussa, eikä kuljetusta ollut järjestetty asianmukaisesti. Yhdenvertaisuusvaltuutetun (2024b) mukaan koulutukseen liittyvät käytännön järjestelyt on tehtävä niin, ettei kukaan vakaumuksensa vuoksi joudu eriarvoiseen asemaan suhteessa muihin. Esimerkiksi lukujärjestystä ja kuljetuksia suunniteltaessa on otettava huomioon, etteivät järjestelyt aseta oppilaita eriarvoiseen asemaan uskonnosta tai vakaumuksesta johtuen.

Peruskoulun arkea raamittaa huomattavan paljon myös taloudelliset seikat, jotka voivat johtaa esimerkiksi siihen, ettei kaikkiin oppiaineisiin ole mahdollista saada omaa kirjaa. Kun kyse on katsomusaineesta, olisi kuitenkin tärkeää, että oppilaat tuntisivat oman katsomuksensa yhtä arvostetuksi verrattaessa muihin katsomusaineisiin. ET-oppilaiden kouluarkeen sisältyy toistuvasti jaottelevia erityisjärjestelyjä, jotka eivät välttämättä tue oppilaan tunnetta yhdenvertaisuudesta tai osallisuudesta tärkeänä yhteisön jäsenenä. Esimerkiksi ET-kirjan hankkiminen voitaisiin nähdä keinona lisätä oppilaan yhdenvertaisuuden kokemusta.

Opinnäytetyön yhteenvedossa, johtopäätöksissä ja pohdinnassa on myös hyviä ja kannatettavia kehittämisehdotuksia, joista olennainen osa on yllä.

Oppilaitoshuolto mukaan merkittävänä resurssina

Merkittävänä kehittämisehdotuksena työssä on oppilashuollon mahdollisuuksien esille nostaminen ja viittaukset laajemminkin sosiaalityön näkökulmiin. Oppilashuolto voisi olla osallisena luomassa toimintatapoja, jotka turvaisivat oppilaiden yhdenvertaisuuden toteutumisen.

Tutkimuksessa selvitettiin vanhempien näkemyksiä oppilashuollon mahdollisuuksiin uskontokuntiin kuulumatto man oppilaan yhdenvertaisuuden ja osallisuuden edistämiseksi. Vanhempien vastausten perusteella oppilashuolto voisi olla osallisena luomassa kouluun toimintatapoja, jotka turvaavat oppilaiden yhdenvertaisuuden toteutumisen. Lisäksi oppilashuolto voisi huomioida vähemmistöryhmien osallisuuden nykyistä paremmin. Myös aktiivinen keskustelu vanhempien kanssa nähtiin oppilashuollon tärkeäksi tehtäväksi.

Oppilashuollon velvollisuutena voitaisiin nähdä, että se varmistaisi koulun toimivan lakien ja ohjeistuksien mukaisesti. Monialaisena työryhmänä oppilashuoltoryhmä on avainasemassa havainnoimaan kouluyhteisössä mahdollisesti esiintyviä eriarvoistavia käytäntöjä. Vähemmistöryhmien näkökulma ja osallisuus olisi hyvä huomioida koulun toiminnassa nykyistä paremmin, jotta kaikilla olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua kouluaikana järjestettäviin tilaisuuksiin ilman syrjintää tai ulkopuolisuuden tunnetta.

Oppilashuoltoryhmän jäsenenä toimiva koulukuraattori voisi sosiaalihuollon asiantuntemuksellaan tuoda esiin huomioita peruskoulun eriarvoistaviin järjestelyihin liittyen. Jo puheeksi ottamalla voidaan saada aikaan muutoksia peruskoulun toimintakulttuuriin. Tuomalla vähemmistöryhmän asemaa esiin, kuraattori voisi lisätä koko koulun henkilökunnan ymmärrystä vähemmistöaseman vaikutuksista yksilön elämään. Suunnitelma uskontokuntiin kuulumattomien ja muiden vähemmistöryhmien yhdenvertaisuuden toteutumisesta opetukseen ja uskonnollisiin tilaisuuksiin liittyen voitaisiin kirjata myös koulun yhdenvertaisuussuunnitelmaan.

Jäävätkö oppilashuollon ja siihen kuuluvien kuraattoripalveluiden tarkoitus ja tavoitteet kuitenkin etäisiksi ja osin tuntemattomiksi oppilaiden vanhemmille? Opettajan keskeisimpänä tehtävänä voidaan pitää opetustyötä. Opettajan koulutus eikä käytettävissä olevat resurssit välttämättä tue vähemmistöaseman vaikutusten huomioimista. Tämä tukee ajatusta siitä, että sosiaalihuollon asiantuntijuutta voisi nostaa nykyistä vahvemmin kouluissa toteutettavan opetustyön rinnalle.

Tutkimuksessa keskityttiin oppilashuollon mahdollisuuksiin yhdenvertaisuuden turvaamiseksi. Myös kysymysasettelu ohjasi vastaajia pohtimaan juuri oppilashuollon mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan. Vastauksissaan vanhemmat kuitenkin toivat esille myös muita keinoja. Opettajien aiheeseen liittyvää koulutusta tulisi vanhempien mielestä lisätä. Vanhemmat painottivat vastauksissaan, että oppilashuollon lisäksi myös opettajien tulisi sitoutua perusopetuksen arvoihin ja yhdenvertaisiin käytäntöihin.

Sosionomin AMK opintoihin tehty opinnäytetyö on tilaajan näkökulmasta kiitettävä. Sen tulokset valitettavasti vahvistavat Vapaa-ajattelijain liiton vuonna 2021 tekemän kyselytutkimuksen tuloksia Koulukyselystä aihetta johtopäätöksiin kunnissa, Vapaa Ajattelija 2/2021 ja Koulukyselystä johtopäätöksiin kunnissa, Vapaa Ajattelija 3/2021). Opinnäytetyön ehdotuksia on täysi syy viedä eteenpäin peruskouluissa. Työn nettiosoite on theseus.fi/handle/10024/875008.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.

PERTTI LAINE

Veriarvot rajojen yli ja paineet tapissa. Kysyin lääkäriltä, pitäisikö tuota lähemmin tutkia. Nuori nainen vastasi: ”Ei tässä vielä Monosta tarvitse soittaa, jatketaan seurantaa.” Silloin aloin kuulostella tarkemmin elintoimintojani. Eikä kauheasti edes tarvinnut, öiset jalkakrampit ja vuorokauden ympäri satunnaisesti ilmestyvä migreeniaura pitivät minut tietoisena siitä, etten kovin hyvässä kunnossa ole.

Tulipa sitten se päivä, kun virtsa äityi punaviinin väriseksi ja menin lääkäriin, kerroin tilanteen. Löytyihän se syyllinen: kehossani oli salaa kasvanut vieras, 9 x 5 sentin kokoinen kasvain. Se oli vallannut munuaisen, joka oli jo osittain nekroosissa. Lisäksi munuaislaskimo oli täysin tukossa. Jos se pato olisi lähtenyt liikkeelle, olisin voinut kupsahtaa milloin tahansa.

Leikkaukseen oli vajaa kuukausi aikaa. Sitä ennen puuhastelin kotona minkä väsymykseltäni jaksoin. Ei ollut onneksi kauheasti hoitamattomia asioita, kaikki velatkin oli tullut otsa hiellä maksettua.

Tein kuolinsiivousta, Sorttiin meni muutamakin kuorma. Eipä tilaa loppujen lopuksi kauheasti lisää tullut. Sitten kirjoitin suurella hartaudella kirjeen vaimolleni, ohjeita jälkeisteni asioiden hoitamiseksi. Pankkitilit, salasanat (paitsi OnlyFans ) sekä viitteelliset ohjeet hautajaistoiveistani. Kirjoitin, etten ole tilaisuutta näkemässä, joten voit toteuttaa sen ihan miten haluat, mutta kannat sitten loppuelämäsi katumusta siitä, jos ei viimeinen tahtoni toteutunut.

Eräänä päivänä kävelin leikkaussaliin. Kapea kuin silityslauta, leikkauspöytä, jolle kävin makaamaan. Siinä sitten ympärillä hääri väkeä. Varmisteltiin, että olihan se tuo vasen puoli. Vastasin, että möykky on sen verran iso, että kai se löytyy, teki kirurgi viillon kummalle puolelle tahansa. Sitten näkymä silmissäni pysähtyi, oli pimeää ja joku sanoi huomenta.

Oli kulunut kahdeksan tuntia. Makasin heräämössä. En ollut irronnut ruumiistani, enkä päässyt seuraamaan leikkausta. Saatana, Kristus eikä edes alempiarvoinen enkeli ilmestynyt puhuttelemaan minua. Ei näistä nykyajan opiaateista ole mihinkään, kun ei yhden yhtäkään hallusinaatiota!

Siellä minä sitten makasin viisi yötä sairaalassa. Vaikka oli aikaa ajatella, enpä paljon jaksanut miettiä yhtään mitään. Kotona meni vielä melkein viikko, etten paljoa jaksanut liikkua, mutta olin sentään elossa.

Nyt, puoli vuotta myöhemmin, olenko muuttunut mies? Kukaan ei ole ainakaan mitään maininnut, paitsi toki elopainon laskua ei voi olla huomaamatta. Olen luonteeltani ollut aina rauhallinen, vaikka olen elämässäni kokenut paljonkin vastoinkäymisiä. Siinä onkin ehkä merkittävin muutos. Moni menneisyydessä tapahtunut negatiivinen asia lakkasi vaivaamasta. Niiden merkitys nykyisyyteeni vain katosi.

Yleisesti suhtautuminen elämään muuttui, ei välinpitämättömäksi, mutta sellaiseksi, etten kanna murheita asioista, joihin en voi vaikuttaa. Keskityn enemmän asioihin, joista minulle on todellista iloa: saan soittaa, tehdä omaa musiikkia ja viettää aikaa ystävien kanssa. Ja mikä tärkeintä, uskalsin oikeasti katkaista kaiken yhteydenpidon ihmisiin, joiden kanssa en oikeasti halua olla tekemisissä.

Epikuros katsoi, että kuolemaa ei tulisi pelätä, koska se ei ole meille mitään. Hänen mukaansa, kun olemme olemassa, kuolema ei ole läsnä, ja kun kuolema on läsnä, meitä ei enää ole. Siksi kuolema ei voi aiheuttaa meille kärsimystä. Ajattelen, että kuolema on minulle samanlainen kuin nukutus leikkaussalissa, aivoni lakkaavat toimimasta ja en ole enää olemassa itselleni.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.

EERO SUORSA

Uuskarismaattisilla ja erittäin oikealle kallistuneilla megakirkoilla menee maailmanlaajuisesti erittäin lujaa niin poliittisesti kuin taloudellisesti. Yhdysvaltain hiljattain virkaan astunut presidentti Donald Trump on osoittanut tämän jo virkakautensa ensimmäisten päivien aikana asetuksilla, jotka ohjasivat Trumpin USAIDin ulkomaan apuun kohdistuvien leikkauksien myötä syntyneitä varoja Franklin Grahamin Samaritan Purse -hyväntekeväisyysjärjestölle Huonommin kävi Yhdysvaltain katolisen kirkon hyväntekeväisyysjärjestöille, jotka eivät säästyneet Elon Muskin johtamalta armorahojen kululeikkurilta ilmeisesti Trumpiin kohdistuneesta arvostelusta johtuen.

Franklin Graham on eräs Trumpin ”suosikkipastoreista”, eikä edesmenneen Billy Grahamin poika ole ainoa. 12. helmikuuta Trump nimitti tele-evankelista Paula White-Cainin johtamaan hiljattain perustettua Valkoisen talon uskontoimistoa. Trumpin suhde menestysteologiaan ulottuu tosin jo paljon kauemmas; 1970-luvulla Trumpin isä kiinteistö-oligarkki Fred Trump kuului Norman Vincent Pealen Marble Collegiate Churchiin, jossa saarnattiin menestysteologiaa. Myöhemmin Peale vihki Trumpin ja tämän ensimmäisen vaimon Ivankan, vuonna 1977.

White-Cain on avoin menestysteologi; menestysteologiassa saarnataan avoimesti taloudellisen menestyksen olevan jumalalta peräisin olevia siunauksia, köyhyyden, konkurssien ja sairauksien taas olevan merkkejä epäuskosta tai saatanan vaikutuksesta. White-Cainia on pidetty kovan linjan menestysteologina, jossa uskoa ilmaistaan nimenomaisesti kylmillä liiketaloudellisina ilmaisuilla.

White-Cainin nimityksessä kulminoituu hänen yli 20 vuotta jatkunut suhteensa Trumpin hengellisenä neuvonantajana. Ennen Trumpia White-Cainin ”hengellisenä asiakkaana” oli mm. Michael Jackson. White-Cain on myös muuten hyvin verkostoitunut yhdysvaltalaiseen viihdeteollisuuteen mistä käy esimerkkinä White-Cainin avioliitto The Journey -yhtyeen kosketinsoittajan Jonathan Cainin kanssa. Sinänsä ironista on, että The Journeyn kaikkien aikojen suosituin kappale on Don’t Stop Believin eli älä lopeta uskomista. White-Cain ei ole lopettanut uskomista missään vaiheessa ja viime aikojen merkeistä päätellen usko ei ole loppumassa kesken, vaan vauhti kiihtyy.

Rikkaus tulee taivaasta, köyhyys helvetistä

Sekä Trump että White-Cain uskovat taloudellisen menestyksen olevan taivaallinen merkki. White-Cain oli olennainen linkki Trumpin muodostaessa suhdetta Yhdysvaltain uskonnolliseen oikeistoon ja evankalikaaleihin vuonna 2011. White-Cain auttoi takaamaan Trumpille evankelikaalien parista esimerkiksi helluntailaisten ja muiden karismaatikoiden äänet, kun Trump asettui ensimmäistä kertaa ehdolle.

White-Cain myös korosti useaan otteeseen, että Trumpin presidenttiydessä on kyse taistelusta ”Jumalan ja Saatanan välillä”. Ja tämä korostaminen on jatkunut. White-Cain kätilöi Trumpin 6.2. allekirjoittamassa Eradicating Anti-Christian Bias -asetuksessa, joka valtuuttaa oikeusministeri Pam Bondin tutkimaan ”kristittyihin kohdistuvaa” syrjintää kaikissa liittovaltion virastoissa ja Yhdysvaltain armeijassa.

On kuitenkin huomioitava, että Trumpin evankelikaaliset tukijat, eivät ole mitenkään aatteellisesti yhtenäinen joukko edes republikaanien sisällä, ja esimerkiksi White-Cainin nimitys on kohdannut vastustusta juuri kovan linjan menestysteologian takia. Mutta yhtä kaikki, White-Cain on ollut merkittävä kuninkaantekijä äänten takaamisessa Trumpille – ja muiden äänten takaajien hankkimisissa.

Dynastioita ja skandaaleja

Eräs näistä merkittävistä äänten takaa-
jista oli Jerry Falwell Junior, virginialaisen Liberty Universityn johtokunnan puheenjohtaja ja merkittävä poliittinen toimija evankelikaalien parissa. Trump tarjosi Falwellille kiitoksena tästä myöhemmin opetusministerin virkaa hallinnossaan, mutta Falwell kieltäytyi pitäen perusteluna huonoa palkkaa. Falwell on Jerry Falwellin poika, ja isä-Falwell toimi merkittävänä tekijänä Ronald Reaganin valitsemisessa presidentiksi 1980, sekä uudelleen valinnassa 1984. Isä Falwell perusti Virginiaan Tomas Road Baptist Churchin ja valtakunnallisen Moraalinen Enemmistö -järjestön.

Falwellien periaatteisiin on kuulunut myös rotuerottelun ja konfederaation periaatteiden hiljainen (ja ajoittain äänekäs) tukeminen Raamattuun vetoamalla, ja Liberty Universityyn on lähetetty nuoria ympäri Yhdysvaltoja nimenomaan opiskelemaan ”kristillisessä ympäristössä”, mikä on tarkoittanut valkoista ympäristöä. Liberty Universityssä on ollut myös afrikkalais-amerikkalaisia opiskelijoita, mutta vuonna 2021 afrikkalais-amerikkalainen henkilökunta ja osa afrikkalais-amerikkalaisista opiskelijoista erosi Falwellin tehtyä Twitterissä rasistisen rinnastuksen hengityssuojaimien ja Ku Klux Klanin asun välillä.

Sittemmin Falwell Junior on joutunut eroamaan isänsä perustaman yliopiston johtokunnan puheenjohtajan tehtävästä jouduttuaan kiusalliseen viskinhuuruiseen seksiskandaaliin, jonka osapuolina olivat hänen vaimonsa Becki ja näiden kiristyksen kohteeksi joutunut nuori kiinteistövälitysalan opiskelija Giancarlo Granda. Kiristäminen oli jatkunut vuosia. Tapaukseen olivat sotkeutuneet myös Trumpin tuolloinen pahamaineinen asianajaja Michael Cohen joka oli yrittänyt peitellä skandaalin alkulähteitä.

Tuolloin pintaan alkoi nousta myös sekä Jerry Juniorin että Becki Falwellin harjoittama seksuaalinen häirintä kampusalueella, jonka johdosta Liberty Universityn johtokunta päätyi julkisen painostuksen alla eväämään molemmilta päädyn kampusalueelle. Falwell luovutti vuonna 2021 kaikki tehtävänsä veljelleen Jonathan Falwellille ja haastoi entisen työnantajansa oikeuteen perheen nimen väärinkäytöstä.

Asiassa ilmeni lukuisia ristiriitoja: Liberty University edellyttää opiskelijoiltaan tiukkaa seksuaalista kuria, alkoholin ja päihteiden käytöstä pidättäytymistä. Kirsikkana kakun päällä voidaan mainita opetushenkilökunnan olemattomat palkat huolimatta siitä, että Liberty Universityn toiminnan mahdollistavat noin 110 000 opiskelijan lukukausimaksut ja lukuisten konservatiivisten liikemiesten lahjoitukset.

Mikään näistä ei koskenut Jerry ja Becki Falwellia. Jerry Junior kuljeskeli kampusalueella usein päihtyneenä, naukkaillen tequilaa tai viskiä ”vesipullosta” ja nauttien lisäksi miellyttävästä elintasosta. Syyskuussa 2024 Liberty University näytti unohtaneen koko asian: oltuaan sivussa vuodesta 2021 käynnissä olleiden oikeusprosessien takia, Falwell sai palata yliopiston kampukselle yliopiston ja Falwellin soviteltua asian oikeussalin ulkopuolella. Molemmat saivat sankarin vastaanoton henkilökunnan taholta. Kaikki on annettu anteeksi kristillisessä hengessä.

Yliopiston johto ei kolmen vuoden aikana millään tavalla pahoitellut Falwellien toimintaa; vain kampuksen pastori ja sosiaalityöstä vastannut pyysi omassa asemassaan Falwellien toimintaa anteeksi vuonna 2021, ja joutui eroamaan. Myös Falwell Juniorin yhteydenpito Donald Trumpiin on jatkunut; Trumpin jouduttua salamurhayrityksen kohteeksi Falwell on puhunut tämän kanssa päivittäin puhelimessa. Falwell Junior on kertonut olevansa ylpeä itsestään.

Mitä kuuluu Australiaan?

Koska megakirkot toimivat kuin monikansalliset yritykset ja käyttävät itse myös tällaista retoriikkaa, on perusteltua käyttää ilmaisua kasvuodotukset: megakirkoille odotetaan merkittävää jäsenmäärän kasvua Saharan eteläpuolisessa Afrikassa seuraavan vuosikymmenen aikana.

Merkittäviä kasvualueita löytyy myös Latinalaisesta Amerikasta, jossa esimerkiksi Kolumbiassa maanosan vanhoillisimpiin kuuluvan katolisen kirkon vanhahtaviin eleisiin puettu sanoma ei enää vetoa nuorempaan 2000-luvulla syntyneeseen väestöön, vaan tilalle halutaan jotain nuorekasta ja vetreämpää, glitteriin ja populaarikulttuurin kuvastoon puettua dynaamista uskonsanomaa.

Vastaavalla tavalla megakirkot tekevät laajentumissuunnitelmiaan myös Itä-Euroopassa, kuten Romaniassa ja Ukrainassa, jossa lasketaan olevan merkittävää kasvupotentiaalia 2020-luvulla ortodoksisten ja katolisten kirkkojen kustannuksella.

Vaikka sama sanoma olisi yhtä vanhoillista kuin katolisella kirkolla tai ortodoksisilla kirkoilla niin uuskarismaattiset helluntaiseurakunnat vetävät väkeä. Tarkkoja lukuja on tosin hankala saada, mihin liittyviin syihin tulen tässä artikkelissa palaamaan.

Mutta mitä kuuluu kansainvälisesti tunnetuimmalle ilmiölle megakirkkojen parissa, australialaislähtöiselle, helluntailaiselle Hillsong Churchille?

Tämä artikkeli ehti muhimaan eräänlaisen jatko-osan ideana Vapaa Ajattelija -lehteen siitä pitäen, kun olin alustamassa aiheesta Helsingin seudun vapaa-ajattelijoiden VAbaarissa Kalliossa marraskuussa 2017. Samana syksynä olin haastattelut Uskomattomaan (nykyisin Uskomaton Vapaa Ajattelija) australialaista entistä Hillsong kirkon jäsentä Tanya Levinia tämän kirjan People in the Glass Houses: An Insider’s Story of Life in and out of Hillsong pohjalta.

Istuessani samana iltana bussissa matkalla takaisin Turkuun en osannut kuvitella, miten asiat kehittyisivät. Seitsemän vuoden aikana on ehtinyt tapahtua paljon, kuten tämän artikkelin alussa on kerrottu. Hillsongista on julkaistu dokumenttisarja, kokopitkä dokumenttielokuva ja useita tutkivan journalismin artikkeleita. Näissä dokumenteissa on ollut haastateltavana myös Levin.

Megakirkoille ja niiden pastoreille voi kuulua paljon vaikutusvaltaa, kuten jo vuonna 2017 mainitulle Hillsongin silloiselle johtajalle Brian Houstonille. Houston toimi Australian ensimmäisen helluntailaisen pääministerin Scott Morrisonin hengellisenä neuvonantajana, ja pääsi vuonna 2019 Valkoiseen taloon tapaamaan Donald Trumpia. Kukaan ei tosin ottanut vastuuta Houstonin kutsun järjestämisestä, kaikkein vähiten tuolloinen pääministeri Scott Morrison, koska Houstonia tutkittiin tuolloin hänen isänsä Frank Houstonin harjoittaman lasten seksuaalisen hyväksikäytön salaamisesta. Houston vain ”päätyi” Valkoiseen taloon.

Hillsongilla meni myös taloudellisesti hyvin: kirkko oli onnistunut hyödyntämään vuonna 2008 läpimennyttä lakia, joka teki kaikista uskonnollisten yhteisöjen harjoittamasta liiketoiminnasta verovapaata. Kirkko oli myös onnistunut vapauttamaan työntekijänsä tuloveron maksamisesta.

Tämä koski kaikkia pastoreita, ja käytännössä myöhemmin myös pastoreiden lapsia, koska myös näistä tuli pastoreita Hillsongin perustamiin uusiin seurakuntiin. Hillsongin kohdalla tämä tarkoitti hurjaa verohuojennusta, koska yksittäisiä seurakuntia johtavat aina aviopari, joista molemmat ovat pastoreita. Käytännössä kuka tahansa oli pastori, jonka kirkko väitti olevan pastori.

Vielä suuremman voiton kirkko sai itselleen, kun sille tehtävistä lahjoituksista tuli verovähennyskelpoisia. Tämä sama lainsäädäntö koski kaikkia Australiassa toimivia uskonnollisia yhteisöjä, ja Hillsong sai arvokasta apua katoliselta kirkolta lobbbaustyössään. Hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta Hillsong pystyi omistamaan lukuisia kiinteistöjä, mm. 23 miljardin dollarin arvoisen stadionin Melbournessa, ja pyörittämään arvokasta gospel-musiikkiliiketoimintaansa.

Vuosi 2017 oli kirkolle monella tapaa merkityksellinen, koska silloin se laajensi toimintojaan Yhdysvalloissa monella eri tavalla. Tuolloin kirkko määritteli yhdysvaltalaiset seurakuntansa tiukoilla ehdoilla: niillä ei voinut olla paperilla äänivaltaisia jäseniä. Tämä tarkoitti sitä, että jumalanpalvelukseen osallistujat tai seurakunnan jäsenet eivät voineet päättää paikallisen seurakunnan taloudellisista asioista esimerkiksi Tennesseessä, Texasissa tai New Yorkissa, vaan lopullinen päätösvalta pysyi aina Sydneyssä. Samaa metodia noudattavat monet yhdysvaltalaiset megakirkot. Tässä tullaan ongelmaan, miten niiden jäsenmäärää voidaan tosiasiassa edes laskea, jos ne toimivat kuin pöytälaatikkofrmat?

Aluksi kaikki näytti menevän nappiin Hillsongin laajentumisessa Yhdysvalloissa ja maailmanlaajuisesti. Kirkon laajentuminen oli ollut tavoitteena jo 1990-luvun alusta, jolloin ensimmäinen seurakunta oli avattu Kiovaan vuonna 1992, Moskova seurasi perässä 2008. Seurakuntia perustettiin jatkuvassa tahdissa lisää niin Norjaan, Indonesiaan, Meksikoon, Fidzi-saarille ja tietysti Yhdysvaltoihin. Seurakuntia perustettiin erityisesti suuriin kaupunkeihin – Norjan seitsemästä seurakunnasta esimerkkeinä Oslo ja Stavanger.

Konsepti näytti toimivan kaikkialla – kovaa konservatiivista, homoseksuaalisuuden ja abortinvastaista sanomaa puettuna Paul Simonin tyyliseen purkkapoppiin ja julkisuuden henkilöiden keräämiseen seurakuntiin. Vuonna 2017 mukana oli vielä pop-ikoni Justin Bieber.

Mainen kunnia on katoavaista

Vuodesta 2020 eteenpäin Jerikon muurit alkoivat sortua. Vertaus lienee sopiva, koska Brian Houston viittasi usein saarnoissaan Joosuaan ja Jerikon muureihin. Tuolloin New Yorkin seurakuntaa johtanut pastori Carl Lentz sai potkut työstään, kun hän jäi kiinni avioliiton ulkopuolisesta suhteesta. Lentz oli kuulunut Houstonien sisäpiiriin, joten asiaa pidettiin vakavana. Samoihin aikoihin Justin Bieber hävisi kuvioista toiseen seurakuntaan. Samaan aikaan kirkon sisältä niin Australiasta kuin Yhdysvalloista alkoi kantautua tietoja laajamittaisesta seksuaalisesta häirinnästä. Yhdysvalloissa tämä on johtanut kirkon jäsenmäärän putoamiseen, ja seurakuntien sulkemiseen.

Negatiivisen julkisuuden hallinta, kuten edesmenneen isänsä rikosten peittelyn tuomat kuohut tai Australian aboriginaaliyhteisöjen hyväksikäyttö epämääräisen mikrolainahuijauksen kohdalla, eivät olleet Brian Houstonille uutta, mutta kun negatiivinen julkisuus alkoi kohdistua häneen itseensä, tilanne kävi ylivoimaiseksi. Houstonia syytettiin kahdesta erillisestä seksuaalisen häirinnän tapauksesta, joiden molempien kohdalla hän oli nauttinut sekaisin alkoholia ja unilääkkeitä.

Houston erosi kaikista johtotehtävistään huhtikuussa 2022. Tapausten seurauksena yhdeksän yhdysvaltalaista seurakuntaa erosi liikkeestä. Myös tuolloinen pääministeri Morrison teki pesäeron Houstoniin ja Hillsongiin, ja väitti ettei koskaan ole osallistunut Hillsongin tilaisuuksiin ja on ollut aina ”tavallisen” helluntaiseurakunnan jäsen. Väite on omituinen, koska Hillsongin teologinen oppi ei sinänsä eroa huomattavasti valtavirran helluntailaisuudesta muuten kuin ilmaisutavaltaan. Väite on omituinen myös sikäli, että ensimmäisessä puheessaan Australian edustajainhuoneessaan 2008 Morrison kutsui Houstonia ”mentoriksi”.

Mainen kunnia on katoavaista niin Houstonin kuin Morrisonin kohdalla; molemmat olivat vaikuttaneet toistensa uriin kuninkaantekijöinä, Houston Morrisonin poliittisen uran alusta alkaen ja Morrison taasen oli edistänyt Houstonin taloudellisia etuja. Morrison on nyt jättänyt politiikan, ja Houstonin ja Hillsongin tarina näyttää olevan lopussa. Ehkä Australiaa odottaa miellyttävämpi auringonlasku kuin Yhdysvaltoja? Se mikä Falwellia ja Houstonia yhdistää, niin myöskään Houston ei ole millään tavalla pahoitellut toimintaansa.

Hillsong ja Suomi

Loppukirjoituksena voidaan todeta, ettei Hillsong koskaan perustanut Suomeen seurakuntaa. Helluntaiseurakuntien ristiriitaisesta suhteesta Hillsongiin kertoo se, että Seurakuntalainen julkaisi asiasta aprillipilan vuonna 2012.

Jotain suhdetta on kuitenkin ollut, ja on edelleen olemassa, ainakin henkilötasolla, koska Hillsong College on koulinut myös suomalaisia pastoreita Australiassa. Pääkaupunkiseudulla toimii tällä hetkellä ainakin yksi seurakunta, jonka voidaan katsoa olleen työyhteydessä Hillsongin kanssa.

Kirjallisuus ja viitteet

Evans, Danner (2024): ’I’m ready to move on’: Jerry Falwell Jr. discusses his future in exclusive interview. ABC-News. https://wset.com/news/local/jerry-falwell-jr-donald-trump-cabinet-future-plans-liberty-university-november-2024
Gullotta, Daniel N. (2025): What to Expect from the ‘Heretic’ Pastor Trump Installed in the White House. Paula White-Cain is a leading light of Christian Trumpism. https://www.thebulwark.com/p/what-to-expect-from-the-heretic-pastor-paula-white-cain-christian-trumpism
Granda, Giancarlo and Ebner, Mark (2022): Of the Deep End. Jerry and Becki Falwell and the Collapse of an Evangelical Dynasty. Harper Large Print. An Imprint of Harper Collins Publications.
Hardaker, David (2024): Mine Is Te Kingdom. Te rise and fall of Brian Houston and Hillsong Church. Allen and Unwin.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.

Vapaa-ajattelijain liitto on antanut alla olevan lausunnon Hyvinvointialueiden tehtäviä koskevista valtakunnallisista tavoitteista vuosille 2025-2029.

Palvelujen käyttäjä- ja elämäntilannelähtöiseen kohdentumiseen tarvitaan monikäyttöisiä, katsomuksellisesti sitoutumattomia hautajaistiloja.

Suomalaisessa kulttuurissa on ennen vainajan arkkuhautausta tai tuhkausta tavanomaista järjestää hautajaistilaisuus, jossa vainaja on arkussa paikalla. Uskonnollisessa hautauksessa sitä sanotaan siunaustilaisuudeksi ja uskonnottomissa siviilihautajaisissa saatto-/jäähyväistilaisuudeksi.

Myös siviilihautajaisten järjestämiseen tarvitaan sopivia hautajaistiloja. Seurakuntien hautausmaiden kappelit ja krematorioiden kappelit ovat uskonnollisia tilaisuuksia varten. Monet seurakunnat eivät edes vuokraa niitä uskonnottomiin hautajaisiin, toiset vuokraavat siten, että mitään uskonnollisia tunnuksia ei saa peittää esimerkiksi sermillä. Kirkkohallituksen suositus on, että tiloja ei vuokrata ei-kirkollisiin hautajaisiin.

Tämän tilanteen vuoksi ja kun ev.lut. kirkon jäsenyyteen kuulumattomien määrä samoin kuin muihin uskontokuntiin kuuluvien määrä on kasvanut ja kasvaa, esitämme, että hyvinvointialueet järjestävät katsomuksellisesti neutraaleja, sitoutumattomia, monikäyttöisiä hautajaistiloja niin siviilihautajaisiin kuin eri uskontojen hautajaisseremonioita varten.

Esitystä voidaan perustella niin ihmisten yhdenvertaisen, syrjimättömän kohtelun toteuttamiseksi uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta kuin vainajan läheisten hyvinvoinnin ja terveyden turvaamiseksi kuolemantapauksen jälkeen syntyvässä henkisesti kuormittavassa tilanteessa. Siihen tilanteeseen ei kaivata syrjintää vaan yhdenvertaisia palveluja, tarvittaessa myös tukea.

Hautaustoimi ei kuulu hyvinvointialueiden lakisääteisiin tehtäviin, mutta nyt ei olekaan kysymys hautaustoimesta, sillä hautajaistilat eivät kuulu hautaustoimilain piiriin. Esimerkiksi hautausmaiden kappeleista ja niiden käytöstä ei hautaustoimilaissa ole säädetty mitään. Kirkko on sitä mieltä, että lailla ei kappelien käyttöön pidäkään puuttua esimerkiksi velvoittamalla kirkkoa vuokraamaan niitä muihin kuin kirkollisiin hautajaisiin.

Näin ollen hautajaistilojen järjestämisessä on kysymys elävien ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä sekä yhdenvertaisuuden edistämisestä maallistuvassa ja monimuotoistuvassa yhteiskunnassamme. Hyvinvointialueiden toiminnassa tätä elämäntilannelähtöistä hyvinvointihaastetta ei pidä ohittaa otaksumalla virheellisesti, että asia kuuluisi hautaustoimilain piiriin.

Vaikka sosiaalisia hautajaisia on alettu yhdistää myös muistotilaisuuksiin tuhkauksen jälkeen, ihmisten oikeus järjestää myös perinteisen kaavan mukaiset siviilihautajaiset tai muut ei-kirkolliset hautajaiset tulee mahdollistaa yhdenvertaisesti julkisen vallan toimesta.

Sairaaloiden hiljentymishuoneet on tarkoitettu lähiomaisille vainajan katsomiseen. Siihen ne soveltuvat hyvin esimerkiksi silloin kun hautaamistavaksi on valittu niin sanottu suoratuhkaus ja mahdollinen muistotilaisuus myöhemmin. Sen sijaan perinteisiin hautajaisiin ne eivät sovellu.

Kun perinteisten hautajaisten saatto-/jäähyväistilaisuuksien osallistujamäärät vaihtelevat, hyvinvointialueilla voisi olla eri kokoisia uskonnollisesti neutraaleja hautajaistiloja. Tilan pitää logistisesti soveltua arkun tuontiin ja noutamiseen. Tilan ei välttämättä tarvitse olla erityisen juhlallinen ja koristeellinen, mutta sellainen ei ole pois suljettua, jos hautajaistila hankitaan vanhasta rakennuksesta.

Tilan yhteydessä ei välttämättä tarvitse olla muistotilaisuuden järjestämismahdollisuutta. Muistotilaisuuden järjestämiseen heti hautajaisten jälkeen tai myöhemmin kyllä löytyy perinteisesti erilaisia paikkavaihtoehtoja kahviloista kartanoihin, kodeista seurojentaloille.

Vapaa-ajattelijain liitto 24.2.2025

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.

JORI MÄNTYSALO

Vuosia sitten kirkon nelivuotiskertomuksen alaotsikko oli ”haastettu kirkko”. Tuolloin joku ehdotti seuraavaan ”lannistettu kirkko”. Sitä ei ole nähty, vaan vuodet 2020-2023 tiivistyvät muotoon ”kirkko epävarmuuksien ajassa”, osuvasti kyllä.

Tärkein uutinen onkin epäuutinen: Kirkosta eroaminen jatkui, jäsenten osuus laski neljässä vuodessa viisi prosenttiyksikköä. Pandemia pysäytti maailman, maallistuminen jatkui. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, maallistuminen jatkui.

Julkaisussa on laajat tilastot, joista näkee tilanteen hiippakunnittain jaoteltuna. Suunta on kaikissa alaspäin, vauhtikin suunnilleen sama. Mitään taitepistettä, jossa jäsenten osuus vakiintuisi, ei ole. Mikään alue ei säily maallistumiselta, vaan joku maakunta on vain kehityksessä vähän jäljessä.

Kertomukseen kysytään mm. kirkon jäsenten ajatuksia eroamisesta. 15 % kertoi nyt, ettei voisi koskaan erota, neljä vuotta sitten osuus oli 16 %. Tämä tarkoittaa, että lukumääräisesti kirkon ydinjoukko, joka ei edes mieti eroamista, supistuu. Yhden erotessa toinen alkaa harkita sitä vakavasti, kolmas alkaa pohtia samaa kevyesti ja siirtymä tapahtuu koko jäseneksi sitoutumisen janalla.

Suomalaisten usko Jeesusta koskeviin opetuksiin iän ja sukupuolenmukaan (uskoo vakaasti tai pitää todennäköisenä) (%). N = 4 146-4 157. — Suomalaisten usko Jeesusta koskeviin opetuksiin iän ja sukupuolen mukaan (uskoo vakaasti tai pitää todennäköisenä) (%). N = 4 146-4 157.

Koulujen uskonnollisiin päivänavauksiin suhtautuu edelleen myönteisesti 45 prosenttia. Vuonna 2015 osuus oli liki 60 %, joten alaspäin on menty tässäkin. Sen sijaan koulujumalanpalveluksista ei kysytty. Pappien läsnäolo sairaaloissa, vankiloissa ja puolustusvoimissa on edelleen selvän enemmistön hyväksymää, ja vaikka suunta on oikea, laskua on ollut melko vähän.

Uskonnolliset rituaalitkin jatkavat aiempaa kehitystä. Vihkimisissä kirkollisten osuus on romahtanut jo aiemmin alle puoeen, kun taas hautajaisissa kirkon asema säilyy vielä. Tähän väliin jää tärkein eli kastettujen osuus vauvoista. Korona-aika näkyi tilastossa, mutta vain väliaikaisesti. Viime vuonna kastettiin alle 60 % vauvoista ensimmäisen ikävuoden aikana.

Vastaajilta on kysytty myös, mihin he poliittisesti ajattelevat kuuluvansa. Esimerkiksi myönteisesti sotilaspappien olemassaoloon suhtautui 39 % vasemmalle itseään sanovista, 67 % keskustaan asemoituvista ja 78 % oikeistolaisena itseään pitävistä. Samanlainen suuntahan nähdään myös omissa vaalikoneissamme.

Pudotusta näkyy myös siinä, miten monelle on lapsena opetettu iltarukous. On tietysti luontevaa, että kehityksen suunta on kaikilla mittareilla sama.

Jotain kirkolle myönteistäkin

Harvoista kirkolle myönteisistä kohdista voi ottaa kysymyksen siitä, onko opettanut tai aikooko opettaa lapsilleen iltarukouksen. Osuus laskee tasaisesti vanhimmista ikäluokista kolmekymppisiin, mutta yllättäen nousee kaikkein nuorimmilla. Erityisesti nuorista miehistä iltarukous on hyvä idea.

Tämä saattaa liittyä siihen, että riparilla on kivaa. Vaikka viime kesän leirit päätyivät lehtien otsikoihin, eikä mukavassa mielessä, kokonaiskuva on toinen. Keskimääräinen nuori on tyytyväinen porukassa, eikä siinä Jeesus-jutut juuri haittaa. Rippikoululaisten usko Jumalaan ja Jeesuksen kyselyssä on tosin eri asia kuin 18-29-vuotiaita nuoria koskevat kyselyt.

Gallup Ecclesiastican 2024 kyselytulosten mukaan (s. 79) kysymykseen ”Uskon kristinuskon opettamaan Jumalaan” vastasi kyllä 11 % nuorista naisista ja 18 % nuorista miehistä, siten yhteensä 15 % alle 30-vuotiaista. Nuorten naisten maallistuminen on selkeä, uutisen arvoinen muutos. Vielä 30-40-vuotiaiden ikäryhmässä naisten uskonnollisuus on selvästi suurempi kuin miesten.

Uusimmat tulokset kertovat uskonnollisuuden lisääntyneen nuorten miesten aivan nuorimmissa ikäluokissa, mahdollisesti myös naisten nuorimmissa ikäluokissa. Tätä ei voi selittää pois sattumalla, tilastovirheellä tai muulla helpolla tavalla, vaan muutos on minusta todellinen. Uskontokritiikille on edelleen tarvetta.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.

TOIMITUS

Vapaa-ajattelijain liitto nosti antamassaan lausunnossa esiin kriittisiä havaintoja Yleisradion ohjelmistosta, vaikka Yle-lain muutosesitys ei suoraan koskekaan 7 § säätämiä tehtäviä. Ylellä on suuri merkitys kansallisesti omistettuna julkisen palvelun mediana.

Liitto katsoo, että Yleisradiolain 7 § säätämät julkisen palvelun erityiset tehtävät eivät toteudu uskonnottoman ja ei-uskonnollisen väestönosan kannalta – olipa uskonnollisen yhdyskunnan jäsen tai niihin kuulumaton – seuraavissa kohdissa:

”tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia;”
”tukea suomalaisen kulttuuriperinnön vaalimista, suvaitsevaisuutta, yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja kulttuurista moninaisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- ja erityisryhmille;”

Samalla kun ohjelmistossa lain velvoitteen mukaan tarjotaan uskonnollisia hartausohjelmia, laajenevan uskonnottoman väestönosan erityiskysymyksiin ei ole kiinnitetty huomiota, vaan uskontoihin ja katsomuksiin liittyviä asioita käsitellään yleensä vain evankelis-luterilaisen kirkon näkökulmasta.

Esimerkiksi:

uskonnotonta tapakulttuuria käsitellään ohjelmistossa niukasti, vaikka uskonnottomat viettävät lapsen nimiäisiä eli nimenantojuhlia, vaikka siviilivihkimisiä on suurin osa avioliittoon vihkimisistä ja vaikka uskonnottomien siviilihautajaisten järjestämiseen liittyy monia journalistisesti mielenkiintoisia kysymyksiä, syrjintää ja inhimillisiä ongelmia;
elämänkatsomustietoa, sen opettajia ja oppilaita käsitellään harvoin ohjelmissa, vaikka elämänkatsomustiedon oppilasmäärät ja oppilasosuus on viime vuosina kasvanut voimakkaasti, vaikka sen järjestämiseen pienillä paikkakunnilla liittyy ongelmia ja vaikka elämänkatsomustiedon opiskelun kieltäminen Suomen ev.-lut. ja ort. kirkkojen jäseniltä on vakava yhdenvertaisuusongelma;
kirkosta eroamista tarkastellaan yleensä vain kirkon näkökulmasta eikä kirkosta eronneiden ihmisten näkökulmasta siitä, miten he elävät ja alkavat elää sekulaaristi;
uskonnotonta etiikkaa, elämänfilosofiaa ja eksistentiaalisia kysymyksiä käsitteleviä ohjelmia harvoin tehdään nimenomaan uskonnottomien näkökulmasta;
uskontojen oppien ja käytäntöjen kriittistä tarkastelua selvästi vältellään, vaikka aiheita olisi;
Suomen ev.-lut. kirkon ja valtion suhteen uudistamistarpeesta keskustellaan hyvin vähän, vaikka kirkon julkisoikeudellisen erityisaseman epäreilut etuoikeudet ovat yhä kyseenalaisempia. Perustuslakivaliokuntakin totesi kirkkolain viimeisen uudistamisen yhteydessä, että perustuslain 76 § ei ole ongelmaton.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.

RISTO K. JÄRVINEN

Eräs Vapaa Ajattelijan lukija toivoi lehteen juttua siitä, miksi myös uskonnottomilla ihmisillä saattaa olla yliluonnollisia kokemuksia. Me kysyimme asiaa aivotutkija ja havaintopsykologi Jukka Häkkiseltä. Onko tosiaan niin, että yliluonnollisia kokemuksia voi esiintyä kenellä tahansa, jopa paatuneellakin ateistilla? Ja jos, niin miksi?

Jukka Häkkinen, millaisia yliluonnollisia kokemuksia ihmisillä on?

Yliluonnollisiksi tulkittujen kokemusten kirjo on todella laaja, esimerkiksi telepatia, kehostapoistuminen, enneunet, unihalvaukset, kummitukset, poltergeist, kuolemanrajakokemus jne. Olisi tärkeää erottaa tässä ilmiön neurotieteellinen ja psykologinen puoli ja toisaalta tulkinnallinen puoli. Toisin sanoen, eri kulttuureissa sama aivotoiminnan lievä häiriö tai kognitiivinen vinouma tulkitaan eri tavalla.

Yksi yleisimmistä kokemuksista on unihalvaus, joka tulkitaan eri kulttuureissa eri tavalla. Se, mikä on Newfoundlandissa old hag eli yöllä rinnan päälle istumaan tuleva noita, on Yhdysvalloissa suurisilmäinen avaruusolento, joka vie nukkujan ufoon testattavaksi.

Myös kokemukset kuolleen puolison läsnäolosta ovat todella yleisiä, yli puolet leskistä kokee tällaisia kokemuksia.

Mistä tällaiset kokemukset tieteen mukaan johtuvat?

Tätä on tutkittu viime vuosina todella paljon ja monien kokemusten syyt voidaan johtaa aivotoimintaan ja psykologiaan. Syyt ovat todella moninaisia, mutta yhteistä niille on se, että kokemukset ovat todella yleisiä. Ihmiset eivät välttämättä viitsi aina kertoa niistä, ainakaan jos kokemukset ovat epätavallisia.

Voiko yliluonnollisia kokemuksia tuottaa tarkoituksella?

Huumeilla voi tuottaa esimerkiksi kehostapoistumiskokemuksia ja kuolemanrajakokemusta muistuttavia kokemuksia, joissa tapaa outoja olentoja tai singahtaa pilvien läpi jumalaa tapaamaan. Persingerin jumalkypärä ei todellisuudessa toiminut, koska sen tuottamat magneettikentät olivat hyvin heikkoja, suunnilleen jääkaappimagneetin luokkaa. Laboratorio-olosuhteissa on voitu tuottaa kehostapoistumiskokemuksia aivojen suoralla sähköisellä stimulaatiolla.

Onko selittämätöntä, ns. oikeaa yliluonnollista olemassa?

Olen seurannut alan tieteellistä kirjallisuutta 30 vuotta. Useaan otteeseen olen nähnyt käynnistettävän kunnianhimoisia hankkeita, joissa pyritään todella suurilla resursseilla löytämään ilmiöiden taustalta jotakin yliluonnollista. Esimerkiksi kuolemanrajakokemusta on tutkittu laajoilla tutkimuksilla, joissa sairaalassa hetkeksi kuolleita ihmisiä on käyty haastattelemassa. Kehostapoistumisesta yritettiin saada todisteita laittamalla elvytyshuoneen kaappien päälle julisteita, jossa ne näkyvät ainoastaan kehosta poistuneelle sielulle. Olen saanut sen vaikutelman, että näillä lääkäreillä oli mukana henkilökohtainen, kenties omaan uskoon liittyvä motiivi löytää yliluonnollinen ilmiö. Laajoista kokeista huolimatta yhtään minkäänlaisia todisteita ei ole löytynyt. Itse asiassa tutkimuksissa on huomattu, että suurin osa ihmisistä ei kuoleman hetkellä koe mitään, tajunta vain katkeaa pimeyteen.

Miten ihmiset itse selittävät tällaiset kokemukset? Selittääkö ateisti eri lailla kuin uskova?

Kuten aikaisemmin vastasin, henkilön kulttuuri ja maailmankatsomus vaikuttavat voimakkaasti kokemuksen tulkintaan. Olin vuosia sitten uskonnollisen radiokanavan yliluonnollista käsittelevässä keskusteluillassa, jonne soitti hyvin ahdistunut henkilö, joka kertoi, että öisin hänen huoneeseensa ilmestyy palavasilmäinen tumma olento. Hän hoki, että minä en sitten ole hullu! Hänelle tulkintavaihtoehto tuli uskonnollisen tulkinnan kautta eli hän tietenkin ajatteli, että saatana on ilmestynyt häntä piinaamaan. Yritin parhaani mukaan selittää, että on olemassa kolmaskin vaihtoehto eli lievä aivotoiminnan häiriö unihalvauksen muodossa.

Miten kokemukset vaikuttavat ihmiseen?

Riippuu todella paljon kokemuksesta ja ihmisestä! Esimerkiksi kannabiksen polttelun tuottama voimakas kehostapoistumiskokemus ajoi Susan Blackmoren vuosiksi tutkimaan parapsykologiaa. Tällaisia tarinoita on paljon, voimakkaat kokemukset voivat ajaa ihmistä hakemaan selitystä uskonnosta, parapsykologiasta tai muusta opista.

Voiko yliluonnollisia kokenut lakata pelkäämästä kuolemaa?

Ihmiset, joilla on ollut voimakas positiivinen kuolemanrajakokemus pelkäävät tutkimusten mukaan vähemmän kuolemaa.

Oletko itse kokenut koskaan mitään yliluonnollista? Mitä ja mikä oli selitys?

Minulla on ollut yksi dramaattinen unihalvauskokemus. Ensimmäistä kirjaa kirjoittaessani uhosin muistaakseni Skepsiksen luentotilaisuudessa, että olen sellainen putkiaivo, että en koe koskaan mitään mielenkiintoista, tulisi nyt edes unihalvaus. Ja sehän tuli! Olin ajatellut, että unihalvauksessa pystyisin tarkastelemaan tilannetta analyyttisen tieteentekijän asenteella, että katsotaan mitä aivot minulle haluavat näyttää. Tämä ei tietenkään onnistunut. Unihalvauksessani kuulin portaiden narisevan makuuhuoneemme ulkopuolella, minkä jälkeen sängyn päätyyn ilmestyi jokin. En nähnyt mitään, mutta koin, että siinä on joku paha olento ja jouduin paniikkiin. Yritin sanoa jotakin ja sitten yhtäkkiä heräsin.

Unihalvaukseni keskeinen komponentti oli läsnäolon hallusinaatio, sensed presence, joka voidaan tuottaa aivojen sähköisellä stimulaatiolla. Tämä on sama, joka esiintyy usein leskillä. Unentokkurassa tuollainen kokemus synnyttää luonnollisesti kielteisen tunnetilan ja olento vaikuttaa pahalta. Koska unihalvauksessa tunteiden otsalohkokontrolli on alentunut, kielteinen tunne voi velloa mielin määrin, eikä sitä pysty hillitsemään. Kokonaisuudessaan pelottava ja mielenkiintoinen kokemus, jonka aivoni tuona yönä päättivät tarjoilla minulle.

Jukka Häkkinen on julkaissut kaksi yliluonnollisiin kokemuksiin liittyvää kirjaa: ”Outojen kokemusten psykologia” (Docendo, 2018) ja ”Mielen oudot maisemat – Hallusinaatioiden psykologia” (Docendo, 2019). Kirjat on arvioitu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2023.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.

HENRIK SAWELA

Pohjoismaat luetaan maailman maallistuneimpiin maihin. Kirkkoon kuuluminen vaihtelee kuitenkin melkoisesti: Ruotsi 51,5 %, Islanti 55,3 %, Norja 62,6 % (1.1.2024), Suomi 62,2 % + ortodoksit 1,0 %, yht. 63,2 %, Tanska 70 %.

Historialliset tapahtumat ovat tietenkin näitten erilaisten kehityskulkujen takana. Kirkkoon kuuluvuus on siis Norjassa ja Suomessa samalla tasolla, mutta siellä vapaa-ajattelijoiden ja humanistien etujärjestö Human-Etisk Forbund (HEF) on ihan omassa luokassa, maailmanlaajuisestikin.

Järjestö perustettiin 1956 ja perustamiskokouksessa oli läsnä 400 henkilöä. Sitä ennen maassa oli jo viitisen vuottaa järjestetty aikuistumisleirejä, siviilikonfirmaatioita. Järjestö suuntautui niille, jotka halusivat perustaa moraalinsa uskonnoista vapaina. Sen tavoitteena oli tiedottaa humanistisista ajatustavoista ja vakaumuksesta sekä kehittää käytännön toimintaa joka suuntautui humanististen ihmisten tarpeitten tyydyttämiseen. Seremoniatoiminta oli alusta alkaen toiminnan selkäranka.

Järjestön toiminta pysyi kuitenkin pitkään aika vaatimattomana, ja kahdenkymmenen vuoden jälkeen jäseniä oli vain vajaat 1600. Seuraava vuosikymmen kuitenkin muutti kaiken: 30-vuotisjuhlaa viettäessään järjestöllä oli jo 30 000 jäsentä. Selitys oli vuonna 1981 säädetty laki maailmankatsomusjärjestöjen rahoituksesta. Sen kautta järjestö sai tunnettuutta ja taloudellista tukea valtiolta ja kunnilta.

Suuri merkitys oli myös HEF:in uudella puheenjohtajalla Levi Fragellilla, joka toimi liitossa 1976–1990. Järjestö suuntautui hänen aikana selvästi enemmän ulospäin, ja Fragellin taustasta mainos- ja tiedotusalalta oli tietenkin paljon hyötyä. Hänen taustastaan löytyy yllättävä yksityiskohta: hän oli aikaisemmin toiminut myös helluntailaisena saarnaajana.

Aikaisempi, pääosin akateeminen ja ehkä enemmän keskusteluun perustuva toiminta, vaihtui nopeasti hyvin toiminnalliseen ja näkyvään. Järjestettiin useita kampanjoita, jotka saivat näkyvyyttä lehdistössä.

Mainittu lakimuutos tarkoitti mm. sitä, että uskonnolliset ja katsomukselliset järjestöt saivat yhtä paljon tukea per jäsen, kuin Norjan kirkko sai. Tämä motivoi ihmisiä liittymään järjestöön ennennäkemättömässä määrin.

Paljon apua jäsenhankinnassaan HEF sai myös kirkolta, jonka piispat vuonna 1978 julkaisivat paimenkirjeen, jossa ottivat hyvin jyrkän kannan aborttia vastaan. Elettiin radikaalia 70-lukua ja moni sai hyvän syyn erota kirkosta ja liittyä HEF:iin. Noihin aikoihin myös joukko pappeja oli osallistunut henkien manaamiseen eräästä opiskelevasta naisesta. Ja olihan HEF:llä myös kirkostaeroamiskampanjoita. Elettiin aikaa, jolloin naisten vapautusliike oli voimakas ja todella moni sai tarpeekseen hyvin vanhoillisesta valtiokirkosta.

Kun julkinen tuki vuonna 1976 oli 73 000, vuonna 1982 se oli 1 400 000 ja seuraavana vuonna jo peräti 2 600 000 kruunua. HEF:in edellytykset toimia paranivat siis lyhyessä ajassa merkittävästi. Järjestön kasvu on kuitenkin jatkunut hyvin voimakkaana, ja jäsenmäärä ylitti juuri 165 000. Julkistaloudellinen tuki on jo 18 miljoonan euron tasolla.

Mutta, eiväthän ihmiset liity järjestöön vain kasvattaakseen sen saamaa rahallista tukea. Yllä mainitut seremoniapalvelut ovat hyvin monipuolisia. Alussa mainittujen aikuistumisleirien lisäksi on jo pitkään tarjottu myös uskonnotonta puhujapalvelua nimenanto- ja hääjuhliin sekä hautajaisiin. HEF:n puhujilla on myös vihkimisoikeus.

Kun HEF:llä vuonna 2020 oli 20 paikallista toimitilaa ja yli sata palkattua toimihenkilöä ja puhujaa ympäri maata, on paikallinen toiminta hyvin monipuolista ja aktiivista. Esimerkiksi uskonnottomien vanhempien saama tuki haastavissa koulutilanteissa on ammattitaitoista ja tuloksekasta.

Vaikka humanistien esiinmarssi on ollut voimakas, löytyy Norjasta edelleen paljon vanhakantaista uskonnollisuutta. Siksi onkin niin tärkeää, että vilkasta paikallista toimintaa löytyy helposti. Se mahdollistaa samanhenkisten tapaamisen matalalla kynnyksellä, mikä antaa vertaistukea ja yhteisöllisyyttä.

Norjassahan ei ole varsinaista valtiokirkkoa, mutta kirkko saa silti koko rahoituksensa valtiolta. Mielenkiintoinen piirre rahoituksessa on, että kirkon saama tuki kasvaa joka vuosi, vaikka kirkon jäsenmäärä laskee. Vuoden 2024 tuki oli euroissa suuruusluokkaa 140 € per jäsen. Avokätisen tuen avulla kirkko kasvatti palkattujen määrän vuodesta 2013 vuoteen 2023 6000:sta 8000:een, vaikka jäsenmäärä laski 345 000:lla. Nyt siellä kuitenkin jo keskustellaan tuen järkeistämisestä.

Onko jo lähitulevaisuudessa löytymässä joku saturaatiopiste humanistien jäsenmäärän kasvulle? Tuskin, sillä jatkuuhan maallistuminen Norjassa edelleen niin kuin kutakuinkin kaikissa kehittyneissä maissa. Äskeisen kyselyn mukaan kuvitteli jopa yli 300 000 norjalaista jo kuuluvansa HEF:iin, joten kasvu jatkunee hyvinkin voimakkaana.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.

ESA YLIKOSKI

Alue- ja kuntavaalien jälkeen huomio tietysti suuntautuu siihen, miten uudet toimielimet alkavat tehtäväänsä hoitaa. Vai kuinka? Kyllä, kyllä, mutta…

On selvää, että jo keväällä puoluepolitiikassa huomio siirtyy kahden vuoden päästä edessä oleviin eduskuntavaaleihin – sekä niiden jälkeiseen hallitukseen ja hallitusohjelmaan.

Miten me humanistit ja vapaa-ajattelijat, rationalistit, skeptikot, ateistit, agnostikot ja muuten vaan maallistuneet uskonnottomat ja ei-uskonnolliset onnistumme vaikuttamaan puolueisiin niin, että maallistumiskehitys välittyy myös lakipykäliin?

Miten vahvistetaan ihmisten yhdenvertaisuutta niin, että syrjintä uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta loppuu? Miten puolueet, kansanedustajat ja kannattajat saadaan mieltämään, että valtiokirkolliset etuoikeudet tarkoittavat rakenteellista, systeemistä syrjintää, että Suomi on sijoittunut kansainvälisessä Ajatuksen vapaus -raportissa heikosti niiden takia.

Humanistiliitto ja Vapaa-ajattelijain liitto ovat useiden vaalikausien edellä nostaneet esille yhteisiä uudistusvaatimuksia, mutta niin vain kävi, että ne eivät nousseet puolueiden vaaliohjelmiin ja hallitusohjelmaneuvottelujen asialistalle.

Miten päästään tästä eteenpäin vuoden 2027 eduskuntavaaleissa ja sen jälkeisellä hallituskaudella? (Eivätkä ennenaikaiset eduskuntavaalit ole poissuljettu mahdollisuus.) Miten rohkaistaan poliitikkoja?

Ota kantaa! Seuraavassa esittelemme humanistien ja vapaa-ajattelijain ehdotuksia vuoden 2019 ja 2023 vaaleihin. Ovatko ne edelleen ajankohtaisia? Pidetäänkö niistä kiinni? Tarvitaanko jotain uutta lainsäädäntöön ja tavoitteisiin? Miten edetään?

Liittojen yhteisiä kärkitavoitteita hallitusohjelmaneuvotteluihin 2019

Elämänkatsomustiedon avaaminen

Nykytilanne, jossa ev.-lut. ja ort. kirkkoon kuuluvat oppilaat eivät saa opiskella elämänkatsomustietoa, on syrjivä ja lapsen oikeuksien sopimuksen vastainen. Muutos voidaan tehdä nopeasti peruskoulu- ja lukiolakien muutoksilla, jotka eivät edellytä opetussuunnitelmien ja oppimateriaalien uusimistarvetta.

Jumalanpilkan kriminalisoinnin lopettaminen rikoslaissa

Jumalanpilkan kriminalisointi on lopetettu muissa pohjoismaissa. Myös Irlanti päätti lopettaa sen kansanäänestyksen jälkeen. Noin kymmenessä maassa jumalanpilkasta on säädetty kuolemantuomio, ja ne vastaavat kritiikkiin, että ”onhan se teilläkin rikos”. Lakipykälät julkisrauhasta, vihapuheesta ja kiihottamisesta kansanryhmää kohtaan riittävät turvaamaan myös uskonnon ja katsomuksen vapautta.

Siirrytään katsomusneutraaleihin vakuutuksiin

Valtion seremonioissa uskonnollinen vannominen ”kaikkitietävän ja kaikkivaltiaan” nimeen lopetetaan samaan tapaan kuin tehtiin oikeuslaitoksessa todistajan ja tuomarin valoille. Siirrytään kaikille yhteiseen virkamiesvakuutukseen, ministerin vakuutukseen sekä sotilasvakuutukseen. Nythän myös tasavallan presidentti ja eduskunnan puhemies antavat vakuutuksen.

Eduskunnan seremonioissa yhdenvertaisuutta lisätään

■ Liittojen tavoitteena on ollut, että eduskunnan seremonioissa lisätään yhdenvertaisuutta. Kuvassa professori Anu Koivunen valtiopäivien tunnuksettomassa avajaisjuhlassa 2024.

Mikäli ennen valtiopäivien avajaisia ja eduskuntakauden päättäjäisiä on jumalanpalvelus, sille rinnakkaiselle, uskonnollisesti tunnustuksettomalle tilaisuudelle myönnetään yhdenvertainen asema uskonnollisen tilaisuuden rinnalla.

Hautaustoimilaki uudistettava

Hautaustoimi on säädetty kirkon seurakuntien hautausmaiden tehtäväksi. Niiden toiminnassa ilmenee erityisesti uskonnottomiin kohdistuvaa syrjintää, vaikka hautausmaat saavat julkista rahoitusta kuntien koko asukasluvun mukaan. Samalla kirkon hautausmaiden ulkopuoliset hautausmaat ovat vailla julkista rahoitusta. Kuolemantapauksen sattuessa vainajan omaisilla tulee olla mahdollisuus saada käyttöön tunnustuksettomia, monikäyttöisiä hautajaistiloja.

Julkinen tuki

Uskonnottomien edunvalvonta-, ihmisoikeus- ja kulttuurijärjestöinä toivomme voivamme saada tasapuolisuuden vuoksi valtion yleisavustusta toimintaamme.

Muita perustavoitteita puolueille 2018, 2019 ja 2022

Ennen näitä viime vaiheen vetoomuksia puolueille oli lähetetty esityksiä perustavaa laatua olevista muutoksista – kohti tunnustuksetonta, sekulaaria valtiota, jossa kansalaisten uskonnollinen ja eettinen vakaumus on yksityisasia.

Niissä tuotiin esille, että Suomen evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon julkisoikeudelliseen erityisasemaan ei ole perusteita. Erityisaseman purkaminen ja ainakin sen valmistelu on perusteltua aloittaa seuraavalla vaalikaudella perustamalla laajapohjainen komitea, jossa on myös uskonnottomien järjestöjen edustus. Ajankohtaisuutta lisää yhteiskunnan maallistumiskehityksen jatkuminen.

Lasten rekisteröimisestä uskonnon mukaan luovutaan väestörekisterissä; lapsikasteet uskontokuntien omaksi asiaksi

Valtion väestörekisterissä ei pidä rekisteröidä lapsia uskonnollisen yhdyskunnan rituaalin ja mahdollisen jäsenyyden perusteella. Uskonnollinen tai muu katsomus olkoon yksilöiden ja perheiden yksityisasia. Samalla puretaan kaikkien uskonnollinen rekisteröinti.

Julkisoikeudellisen aseman purkamisen valmistelu

Kirkollislakia ei ole syytä enää säätää vain kirkolliskokouksen ehdotusten pohjalta. Uskontunnustusten määrittely on kirkon eikä lainsäädännön asia. Perustuslain 76 §:n uudistus pitää säätää määräenemmistöllä, mutta sen vaatima aika ei estä muiden uudistusten etenemistä.

Varhaiskasvatus ja perusopetus sitouttamattomaksi

Varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa ja perusopetuksessa sekä II asteen oppilaitoksissa luovutaan tunnustuksellisen uskonnonharjoituksen (jumalanpalvelukset, aamuhartaudet) järjestämisestä. Mahdolliset uskonnonharjoitukset ovat perheen asia, ei julkisen palvelun henkilökunnan työtehtävä. Varhaiskasvatuksen ja opetussuunnitelmien perusteissa jo oleva linjaus uskonnollisesta ja katsomuksellisesta sitouttamattomuudesta viedään käytäntöön.

Uskonnonvapauteen kuuluu myös oikeus olla tuomatta julki omaa uskonnollista tai uskonnotonta katsomustaan. Tämä arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suojan tulisi koskea myös lapsia ja nuoria varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa.

Lasten sukupuolielinten silpominen kielletään lailla

Suomeen tulee säätää laki, joka kieltää lasten sukupuolielinten silpomisen eli niin sanotun ympärileikkauksen uskonnollisista rituaalisista syistä, ilman lääketieteellisiä perusteita. Tämän tulee antaa suojaa sekä pojille että tytöille.

Uskonnonvapautta vahvistetaan puolustusvoimissa

Yhdistetään uskonnollinen sotilasvala ja uskontoneutraali sotilasvakuutus kaikille yhteiseksi, katsomuksellisesti neutraaliksi sotilasvalaksi tai sotilasvakuutukseksi. Uskonnonharjoitukset siirretään varsinaisen palvelusajan ulkopuolelle. Sodan ja rauhan etiikan tuntien opettajaksi määrätään muitakin kuin sotilaspappeja. Sotilaspappien rinnalla joukko-osastoissa tulee olla muita henkisen tuen ammattilaisia.

Avioliiton vihkimiskäytännöt yhdenvertaiseksi

Mikäli uskonnollisten yhdyskuntien nykyistä oikeutta omiin vihkijöihin jatketaan, samanlainen vihkioikeus myönnetään sekulaaria kulttuuria edustaville järjestöille. Tarvitaan myös tunnustuksettomia seremoniatiloja.

Selkein käytäntö kuitenkin on, että viranomaiset hoitaisivat avioliiton solmimisen virallisen puolen. Maistraatit voisivat kuitenkin nimetä virkapaikan ja -ajan ulkopuolisiin vihkimisiin viran- ja toimenhaltijoiden lisäksi muitakin vihkijöitä. Hääjuhlia kaikki voivat viettää omalla tavallaan vihkimisen jälkeen.

Kirkollisverojärjestelmästä luopuminen

Yhdenvertaisuuden vuoksi verottaja keskittyy valtion ja kuntien veroihin. Evankelis-luterilainen ja ortodoksinen kirkko pystyväät hoitamaan jäsenmaksujensa keruun samalla lailla kuin muutkin uskonnolliset yhdyskunnat Suomessa ja eri maissa. Mallia tarjonnee myös ammattiyhdistysliikkeen perintäsopimuskäytäntö.

Lopuksi

Vuoden 2019 ja 2022 aloitteissa toimme esitystemme perusteluja tukemaan maallistumiskehityksen tunnuslukuja. Vaikka ne eivät tehonneet, ratkaisu varmaankin oli oikea. Nyt vuonna 2025 maallistumiskehityksen tunnusluvut ovat entistäkin painavampia perusteita kirkon ja valtion erottamiseen ja kansainvälistäkin huomiota herättävän systeemisen syrjinnän lopettamiseen.

Hyvä lukija, keskustellaan eri foorumeilla yhdessä ja erikseen, miten näiden tavoitteiden kanssa päästään eteenpäin. Puheenvuorot ovat tervetulleita myös Humanistiin ja Vapaa Ajattelijaan.

Lähde: Freedom of Tought Report 2024.
Humanists International

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.

Miksi eläinten oikeudet?

Tuolloin taisi olla se KFC-ravintolan avajaisiin liittyvä tempaus, jossa ilmaisitte mieltä miljardien kanojen ja muiden sorrettujen eläinten puolesta?

Mikä on pitänyt sinut kiireisenä?

Mihin arvomaailmasi pohjautuu? Miksi?

Eli tieto sai sinut muuttamaan toimintaasi?

Sanot että eläinoikeuksien edistäminen on myös ihmisoikeuksien edistämistä. Miten?

Miksi näistä asioista puhuminen laukaisee niin voimakkaita reaktioita ihmisissä?

Elätkö arvojesi mukaista elämää?

Et koe uskontojen vaikuttavan isosti ajatteluusi. Mitä sanot ihmisille, jotka väittävät, että uskonnottomuus tarkoittaa myös moraalittomuutta?

Mitä haluaisit sanoa lukijoillemme?

Kehittämisehdotuksia

Oppilaitoshuolto mukaan merkittävänä resurssina

Rikkaus tulee taivaasta, köyhyys helvetistä

Dynastioita ja skandaaleja

Mitä kuuluu Australiaan?

Mainen kunnia on katoavaista

Hillsong ja Suomi

Kirjallisuus ja viitteet

Vapaa-ajattelijain liitto on antanut alla olevan lausunnon Hyvinvointialueiden tehtäviä koskevista valtakunnallisista tavoitteista vuosille 2025-2029.

Jotain kirkolle myönteistäkin

Jukka Häkkinen, millaisia yliluonnollisia kokemuksia ihmisillä on?

Mistä tällaiset kokemukset tieteen mukaan johtuvat?

Voiko yliluonnollisia kokemuksia tuottaa tarkoituksella?

Onko selittämätöntä, ns. oikeaa yliluonnollista olemassa?

Miten ihmiset itse selittävät tällaiset kokemukset? Selittääkö ateisti eri lailla kuin uskova?

Miten kokemukset vaikuttavat ihmiseen?

Voiko yliluonnollisia kokenut lakata pelkäämästä kuolemaa?

Oletko itse kokenut koskaan mitään yliluonnollista? Mitä ja mikä oli selitys?

Liittojen yhteisiä kärkitavoitteita hallitusohjelmaneuvotteluihin 2019

Elämänkatsomustiedon avaaminen

Jumalanpilkan kriminalisoinnin lopettaminen rikoslaissa

Siirrytään katsomusneutraaleihin vakuutuksiin

Eduskunnan seremonioissa yhdenvertaisuutta lisätään

Hautaustoimilaki uudistettava

Julkinen tuki

Muita perustavoitteita puolueille 2018, 2019 ja 2022

Lasten rekisteröimisestä uskonnon mukaan luovutaan väestörekisterissä; lapsikasteet uskontokuntien omaksi asiaksi

Julkisoikeudellisen aseman purkamisen valmistelu

Varhaiskasvatus ja perusopetus sitouttamattomaksi

Lasten sukupuolielinten silpominen kielletään lailla

Uskonnonvapautta vahvistetaan puolustusvoimissa

Avioliiton vihkimiskäytännöt yhdenvertaiseksi

Kirkollisverojärjestelmästä luopuminen

Lopuksi

Vapaa-ajattelijain Liitto ry

uskonnonvapaus.fi