Vapaa-ajattelijain Liitto ry

Yhdenvertaisuuden puolesta​

Vapaa-ajattelijat toimivat Suomessa uskontokuntiin kuulumattomien,
rationaalisesti ajattelevien, tavallisten ihmisten edunvalvonta- ja tukijärjestönä.
Tavoittelemme yhdenvertaisuutta kaikille, maailmankatsomuksesta riippumattta.

Kirkolliskokous väisti avioliitto-ongelman

Linnasmäen opisto Turussa on kirkolliskokouksen vakiintunut istuntopaikka.

Kirkolliskokous pallottelee piispojen ja kirkkohallituksen hankalia esityksiä kuin kuumia perunoita varoen vaarantamasta kirkollisverotuloja.

YKI RÄIKKÄLÄAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Marraskuun kirkolliskokouksen asialistalla oli piispojen viimekeväinen esitys kahden rinnakkaisen avioliittokäsityksen ottamisesta kirkkojärjestykseen. Ei käsitelty. Se siirrettiin näillä näkymin ensi vuoden toukokuulle. Syytä ei tarvitse arvailla. Tällaisen kirkon kipupisteen käsitteleminen julkisuuteen tulevine uutisineen näin lähellä vuoden loppua merkitsisi kirkosta eroamisten hyppäystä ylös, oli päätös mikä hyvänsä. Mutta toukokuussa tällainen uutisointi ei haittaa niin paljon. Ja eroaja maksaa kirkkoveroa vuoden loppuun asti. Vuodenvaihteeseen mennessä asia on jo vanha, eikä se eroamisiin juuri enää vaikuta.

Piispojen esitys päätettiin kuluvan vuoden toukokuun kokouksessa lähettää lakivaliokuntaan, jonka sitten piti pyytää perustevaliokunnalta lausunto asiasta. Lausunnon sisältö ei ole tiedossa, mutta sillä ei nyt ole suuremmin merkitystä. Monimutkainen byrokratia on hyvä konsti hämärtää päätöksen teko niin, että ”enhän minä, vaan kun se valiokunta”. Epämukava asia on joka tapauksessa siirretty hankalasta ajankohdasta kirkolle turvallisempaan toukokuuhun, jolloin ihmiset heräävät kevääseen, luonnon heräämiseen ja kesän odotukseen, eivätkä kirkon kipuilut niinkään kiinnosta.

Kokous jätti rannalle myös kirkkohallituksen kärkihanke-esityksen ”Monimuotoinen kirkko” talousvaliokunnan esityksen mukaan. Tuon valiokunnan mielestä se voidaan toteuttaa pienessä mittakaavassa, ei kärkihankkeena. Hankkeen nimestä voi päätellä, että siinäkin liikutaan arkaluonteisen rajoilla. Kokouksessa keskusteltiin kuitenkin hyvinkin oleellisista ja tärkeistä yhteiskunnallisista topiikeista, kuten halloween ja kirkon X-tili, josta kirkko on luopunut ”toksisen keskustelukulttuurin” vuoksi.

Oikeus avioliittoon riippumatta sukupuolisesta suuntautumisesta on ihmisoikeuskysymys. Mielenkiintoisesti marraskuun kokouksen avauspuheessaan arkkipiispa Tapio Luoma puhui ihmisoikeuksista mm. näin:

”Yksi suurimmista esteistä ihmisoikeuksien toteutumiselle ovat vallankäyttäjät itse. Sellaiselle vallankäyttäjälle, joka tarrautuu omaan asemaansa ja sen tuomiin etuoikeuksiin, puhe kaikkien yhtäläisestä ihmisarvosta ja ihmisoikeuksista näyttää uhkaavalta.”

Hän kysyi ”miksi toisen ihmisen arvon tunnustaminen – ihmisen näkeminen ihmisenä – on meille niin vaikeaa?” Voi miettiä, oliko tämä hienovarainen vihjaus vaiko suoraa tekstiä kirkolliskokoukselle, jolle sukupuolineutraali avioliitto näyttää olevan ylitsepääsemättömän vaikea kysymys, ja joka piispojen esityksen toiseen kertaan hylkäsi.

Muuten arkkipiispan puhe luonnollisesti sisälsi tavanomaisen tarinoinnin ylösnousseesta syntien sovittajasta, maailman valosta ja niin edelleen.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 4/2024.

Avoimin mielin

Lumen peittämä kuusen oksa. Taustalla maalaistalo sinisen taivaan alla - Pixabay, Juncala

Maria Enebäckin Avoimin mielin -runo

MARIA ENEBÄCKAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Syyspimeällä sileällä rantakalliolla
tai vaikkapa aukealla vastaleikatulla viljapellolla
pilveettömän taivaan valomeren kirkkaus näkösällä
aivan kuin maailmankaikkeus hengittäis ́ ympärillä

Tuntea vahvasti taivaan ja maan yhteys
ja olla osanen tätä kaikkea, voi pyhä jysäys
ei auta kuin antautua henkeäsalpaavalle ihmeelle
ja lausua hiljaa ylistys ihmisyydelle

Eikä vaikeaa ole ymmärtää ihmeteltäessä
kuinka suuri ja tuntematon on kaikkeus tässä
nostattaa aatos mieltä hetkeks ́
mutta liika voi pian vaihtua ahdistukseks ́

Niin paljon on maailmassa tutkittavaa
eikä ihminen kaikkea voi tiedostaa
mut avoimin mielin on hyvä tallustaa
ja lempeästi katseensa ympäristöön kohdistaa
Vaik ́ olis lapsi, nuori tai jo harmaahapsi
elämä on kuin arvoitus ratkaistavaksi.

 

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 4/2024.

Ratkaisu koulun uskonnollisten tilaisuuksien Gordionin solmuun

Aleksanteri Suuri leikkaa Gordionin solmun. Ote Jean Simon Berthélemyn maalauksesta vuodelta 1767.

Koulujen uskonnolliset tilaisuudet aiheuttavat ongelmia, mutta ratkaisu on yksinkertainen: kunnat voivat päättää jättää ne pois työsuunnitelmasta. Tämä edistää yhdenvertaisuutta, vähentää työtä ja parantaa perheiden yksityisyyden suojaa.

ESA YLIKOSKIAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Koulujen ja päiväkotien uskonnollisten ja niille vaihtoehtoisten tilaisuuksien jatkuvia ongelmia on kuvattu Gordionin solmuksi. Ilmaisulla tarkoitetaan vaikeaa ongelmaa, johon ei löydetä ratkaisua. Tarinan mukaan Aleksanteri Suuri ratkaisi solmun avaamisen miekalla.

Nyky-Suomessa näihin koulujen ja päiväkotien ongelmiin on myös rauhanomainen ratkaisu, johon ei tarvita edes oikeudenvalvojia, aluehallintovirastoja eikä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaa.

”Opetuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei koulun työsuunnitelmassa määriteltynä työaikana järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia.” (Opetushallitus-3903-2022)

Kun opetuksen järjestäjiä Suomessa ovat pääasiassa kunnat, miten saisi kunnat tarttumaan tähän yksinkertaisen nerokkaaseen ratkaisuun?

Opetushallituksen ohjeeseen viitaten on nyt monissa kunnissa tehty kuntalaisaloitteita uskonnollisen ja katsomuksellisen sitouttamattomuuden toteuttamiseksi perusopetuksessa ja varhaiskasvatuksessa.

Aloitteita on perusteltu seuraavasti:

”OPH:n ohjeen yhtenä tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta ja sama tavoite on mainittu ensimmäisenä Kuntaliitonkin hyvän hallinnon perusteissa. Myös Suomen perustuslain mukaan yhdenvertaisuus on tärkeää. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Evankelis-luterilaisen kirkon uskonnollisten tilaisuuksien järjestäminen peruskouluissa ja päiväkodeissa suosii käytännössä yhtä uskonnollista yhdyskuntaa, ainakin niitä jäseniä, jotka haluavat osallistua uskonnonharjoitustilaisuuksiin, ja asettaa muut eri asemaan eli toimii syrjivästi, yhdenvertaisuutta vastaan.

Valintapakko uskonnollisen ja vaihtoehtoisen tilaisuuden välillä rikkoo perheiden yksityisyyden suojaa. Uskontoa ja vakaumusta koskevien erityisten henkilötietoryhmien muodostaminen ja käsittely on lähtökohtaisesti jopa kielletty. Koulun ja päiväkodin ei tulisi pakottaa huoltajia ilmaisemaan lapsensa kautta suhtautumistaan ev.lut. kirkon uskonnollisiin tilaisuuksiin.

Uskonnollisten tilaisuuksien ja toimitusten järjestäminen on ristiriidassa myös Perusopetuksen opetussuunnitelman ja varhaiskasvatuksen perusteiden kanssa, koska niissä todetaan, että opetuksen ja kasvatuksen tulee olla uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamatonta ja että opetuksen pitää pohjautua tieteelliseen tietoon.

Suomalaiseen kulttuuriin ei aikuisillakaan kuulu uskonnollisten ja niille vaihtoehtoisten tilaisuuksien liittäminen työelämään. Jumalanpalvelukset ja hartaustilaisuudet ovat yksityisen ja yhteisöllisen toiminnan piirissä. Niin tulisi olla myös lasten kasvatuksessa ja koulutuksessa.

Aloitteen toteuttamisesta todetaan seuraavan monenlaisia hyötyjä:

Johtajien, rehtorin ja opettajien ei tarvitse järjestää vaihtoehtoista tilaisuutta, laatia tiedotteita huoltajille valintatilanteesta eikä pyytää miettimään ja päättämään, osallistuuko lapsi kirkollisen ohjelmaan taikka vaihtoehtoiseen ohjelmaan, eikä enää laatia oppilaista tapahtumakohtaisia tai koko lukuvuotta koskevia valintalistoja.

Muutos parantaa perheiden arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suojaa. Uskonnollinen tai uskonnoton vakaumus katsotaan arkaluontoiseksi tiedoksi, jota koskien Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on päätöksessään linjannut, että julkisen vallan ei tulisi pakottaa ketään ilmaisemaan vasten tahtoaan julkisesti katsomustaan.

Päiväkodilta ja koululta poistuu riski ja huolehtimisvelvollisuus siitä, että uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuminen tai osallistumatta jättäminen vaarantaisi lasten ja nuorten yhdenvertaisen kohtelun taikka aiheuttaisi leimautumista tai muita haitallisia seuraamuksia.

Kasvattajia ja opettajia ei tarvitse jakaa kirkollisen ohjelman valvojiin tai vaihtoehtoisen ohjelman suunnittelijoihin ja toteuttajiin. (Eikä kumpaankaan vaihtoehtoon osallistumattomien, esim. Jehovan todistajien, valvontaan.) Vaihtoehtoisen tilaisuuden ohjelman järjestämisvelvoite on usein jakautunut epätasaisesti, mikä kohdistuu joihinkin opettajiin ylimääräisenä rasitteena.

Uskonnollisista ja niille vaihtoehtoisista tilaisuuksista luopuminen mahdollistaa keskittymisen perustoimintaan ja kaikille sopivan ja kaikille tarkoitetun iloisen tapahtuman innovointiin ja järjestämiseen.”

• Opetuksen järjestäjiä Suomessa ovat pääasiassa kunnat. Lisäksi on eräitä yksityisiä, kannatusyhdistysten ylläpitämiä  kouluja sekä valtion normaalikouluja.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 4/2024.

Järvenpään seurakunta lipesi rivistä

Järvenpään kirkko. Kuva: Wikipedia

Seurakunnista myös Järvenpää sallii kappelinsa vuokrauksen uskonnottomiin hautajaisiin.

TOIMITUSAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Järvenpään seurakunta on päättänyt, että sen hautausmaan kappelia aletaan vuokrata myös uskonnottomiin hautajaisiin. Aiemmin Järvenpään srk on ollut mukana Espoon, Keravan ja Tuusulan seurakuntien kanssa Kirkkohallituksen suosituksen linjalla, jonka mukaan kappelia ei vuokrata uskonnottomiin hautajaisiin.

Näin Järvenpää liittyy Espoon, Vantaan, Kirkkonummen, Nurmijärven ja Hyvinkään ryhmään, joka vuokraa kappeliaan. Kirkko on muiden riitojensa lisäksi myös hautausmaiden kappelien vuokrausasiassa kahtia jakautunut. Maakunnissa kappelin vuokrauksen ovat kieltäneet mm. Jyväskylä, Lahti, Lappeenranta ja Pori.

Saattotilaisuuksia ennen tuhkausta ja arkkuhautausta voidaan luonnollisesti pitää myös muualla kuin seurakunnan hautausmaan kappelissa. Arkkua siirretään ruumisautossa. Myös niin sanottu suoratuhkaus on yleistynyt niin, että laajempi hautajaistilaisuus pidetään tuhkauksen jälkeen muistotilaisuutena.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 4/2024.

Uskonto luo näköisensä yhteiskunnan – tai toisinpäin

Kirkonkirja ja tietokone. Kuva: Mistral AI.

Luterilaisuuden vaikutus yhteiskunnassa on ollut suurelta osin hallinnollista; sekulaarissa yhteiskunnassa kirkkoon kuuluminen korreloi heikosti uskovien määrän kanssa.

YKI RÄIKKÄLÄAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

On sanottu, että Suomi on luterilaisuuden muovaama maa. Minua ovat jotkut uskovat luonnehtineet luterilaiseksi ateistiksi. Näinhän sen voi tietty nähdä. Eri asia on se, onko näkemys perusteltavissa. Olen syntynyt ja kasvanut yhteiskunnassa, jossa vallitseva uskonto on luterilaisuus. Mutta kuinka paljon luterilaisuus on minua muokannut? Voin huoletta todeta, ettei juurikaan. Yhteiskuntamme on ollut jo vuosikymmeniä sekulaari, eikä uskonto arjessa ole paljon vaikuttanut. Tapaluterilaisessa lapsuudenperheessäni uskonnolla ei arjessa sijaa ollut, vaikka äitini opettikin iltarukouksen. Mutta aikuisena olen ymmärtänyt sen olleen pelkkä traditio. Uskossa äitini ei koko 93-vuotisen elämänsä aikana ollut. Todennäköisesti ei isänikään.

Olen tyystin ateisti ilman mitään sen määrettä. En ole luterilainen ateisti. Vain uskonnoton ateisti. Minusta tuli uskonnoton ilmeisesti kotikasvatukseni sekä perimäni myötä. Isäni puoleisessa suvussa uskonto oli lähinnä traditiota. Äitini puoleinen suku oli ja on enimmäkseen uskonnotonta.

Vaikka koulussa oli tunnustuksellinen uskonnon opetus Raamatun luettamisineen, ruokailurukoilutukset, Herraa ylistävät jeesustelevat aamunavaukset ja joulu- sekä kevätkirkot, ei luterilaisuus mieltäni juuri muokannut. Ne ikään kuin kuuluivat asiaan, enkä niitä tuolloin kyseenalaistanut. Mutta uskoa, edes traditiota, niistä minuun ei tullut, kuten ei suureen osaan suomalaisista.

Tietty oma subjektiivinen kokemus ei ole luotettava mittari, eikä kokemus aina ole asiantuntijuutta. Mutta kuinka luterilainen Suomi sitten on? Itse ajattelen niin, että uskonnottomia ja ateisteja on Suomen väestöstä ollut aina varsin suuri osuus. Kirkkoon kuuluminen ei ole koskaan korreloinut uskovien määrän kanssa. Sata vuotta sitten kirkkoon kuuluivat lähes kaikki. Mutta läheskään kaikki eivät olleet sisimmässään uskovia. Tavallaan kaiketi luterilaisia sikäli, että kirkko ja luterilainen uskonto juhlapäivineen määrittelivät vuoden kierron. Milloin piti mennä kirkkoon, milloin ei töitä saanut tehdä ja aina piti papintodistukset saada milloin mihinkin viralliseen asiaan ja toimeen.

Arki on sekularisoitunut

Ruotsin vallan aikana kirkkoon kuuluminen oli pakollista. Vasta 1869 tämä pakko poistui, mutta käytännössä kaikki kuuluivat edelleen kirkkoon, ja tästä tuleekin yksi seikka, miksi uskovat mielellään pitävät Suomea luterilaisuuden muokkaamana, mikä jossain määrin paikkansa pitääkin. Nimittäin aikanaan ei muita väestökirjanpitäjiä ollut kuin kirkko. Kun Suomi ei vielä ollut itsenäinen valtio, eikä ollut julkishallinnollisesti koko maata kattavasti järjestäytynyt, kirkko toimi vähän kuin valtion haarakonttoriverkostona. Vielä pitkään itsenäistymisen jälkeenkin. Aikanaan kirkko hoiti opetustointakin. Kirkko oli mukana kansalaisten arjessa kehdosta hautaan. Tämä kirkon asema ja merkitys ihmisten arjessa on vasta viime vuosikymmeninä hiljalleen rapistunut. Arki on sekularisoitunut.

Vuodesta 1918 oli mahdollista siirtyä siviilirekisteriin. Aluksi se tarkoitti lapsia, jotka olivat jääneet kastamatta. Vielä vuonna 1920 rekisterissä oli vain 860 henkeä. Mutta siitä se alkoi ja nyt kansalaisista enää vain vähän yli 60 % kuuluu kirkkoon. Ja useimmat näistäkin tradition ja kirkossa tapahtuvien siirtymäriittien vuoksi. Kirkko ei enää elä uskonnosta, vaan käytännössä vain tradition ja tapaluterilaisuuden voimin.

Tiukan teokraattisissa maissa uskonto varsin paljon muovaa yhteiskuntaa, mutta luoko uskonto näköisensä yhteiskunnan silloin, kun on kyse modernista länsimaasta? Pikemminkin se menee toisin päin – yhteiskunta luo näköisensä uskonnon. Islamkin syntyi juutalaisuuden ja kristinuskon pohjalta omanlaiseensa yhteiskuntaan. Islamistisissa maissa yhteiskunta kyllä joutuu mukautumaan uskontoon ja mullahien määräysvaltaan.

USA:ssa äärikonservatiivinen kristillisyys nationalistisine sävyineen on ollut viime vuosina vahvassa kasvussa. Sen periaatteet alkavat olla kaukana perinteisestä kristillisestä eetoksesta. Se on alkanut muovata uskontoa, ellei ole sitä tehnyt jo kauan. USA:n evankelikaalisuus näyttää nykyisin olevan sikäläistä kristinuskoa muokkaava isänmaallispaatoksella silattu uskonnollinen ideologia. Yhdysvallat on kyllä merkillisen kaksijakoinen maa sikäli, että valtio ja kirkko ovat tiukasti erillään, mutta uskonto ja ”in God we trust” ovat joka puolella esillä, oli kyse sitten tavallisten ihmisten arjesta tai poliitikoista. Uskonto ei ole siellä yksityisasia. Yhdysvaltalainen demokratia on lähempänä teokratiaa kuin heti luulisikaan.

Uskontoja ei ole syntynyt ilman yhteisöjä ja yhteiskuntia, joten nämä ovat olleet ennen uskontoja. Uskonnot ovat syntyneet vasta, kun on ollut riittävä määrä yhteisön jäseniä. Erilaisia uskomuksia ihmisillä lienee ollut aina, mutta uskomusjärjestelmät ovat muodostuneet yhteisön hallinnan välineiksi. Joten yhteisö on ollut ensin ja siinä on muodostunut uskonto.

Suomessa uskovat ja kirkon edustajat mieluusti väittävät yhteiskuntamme muodostuneen kristinuskon mukaan, mutta kirkon on ollut sopeuduttava, vaikka vastentahtoisestikin, yhteiskunnan vääjäämättömään sekularisoitumiseen. Vastentahtoisuus näkyy nyt samaa sukupuolta olevien vihkimisasiassa. Kirkko voi toki pitäytyä omassa avioliittokäsityksessään, mutta silloin sen tulisi luopua omasta erityisasemastaan valtionkirkkona.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 4/2024.

Sivalluksia nykyihmisen hössötyksistä

Sinä riität -kirjan kansi. Kuvassa saksanhirvi palavassa ruohikossa.

Jyrki Lehtolan ja Tuija Siltamäen satiirinen esseekokoelma käsittelee nyky-yhteiskunnan ongelmia, kuten minäkeskeisyyttä ja julkkisten elämäntuskaa.

LILA LÄHDEAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Jyrki Lehtola & Tuija Siltamäki: Sinä riität – lopunaikojen opas. Siltala, 2023.

 

Jyrki Lehtolan ja Tuija Siltamäen esseekokoelmassa irvaillaan suorapuheisesti nyky-yhteiskunnan ongelmista, minäkeskeisyydestä, trendeistä sekä poliitikkojen, julkkisten ja vaikuttajien elämän tuskallisuuksista. Kritiikin kohteita ovat mm. polyamoriahössötys, kehopositiivisuusvimma, Helsinkiin muuttavat maalaistyrkyt, pienet kulttuuripiirit, kirjallisuuden suunnan muutokset sekä kirkon asema.

Kirja koostuu pidemmistä esseistä sekä näiden välissä olevista lyhyemmistä kymmenen kysymyksen luvuista. Nämä kaikki Lehtola sekä Siltamäki ovat kirjoittaneet yhdessä. Sivuja teoksessa on 275.

Otan tässä tarkasteluun kirkkoja pappisaiheisen esseen Koettelee vaan ei hylkää. Siinä kerrotaan hyvin värikkäästi mm. julkkispappien Teemu Laajasalo, Isä Mitro, Harri Henttinen sekä Kari Kanalan viimeaikaisista touhuiluista. Essee kuvailee, kuinka papit siirtyivät sielunhoidollisista seurakuntatehtävistä itsekeskeisyyteen hyläten samalla lähimmäisenrakkauden ja uskon. Osa näistä papeista siirtyi julkisuuteen, viihdeohjelmiin tai ryhtyi sijoittajiksi.

Esseistit pohtivat kirkosta eroamisen helppoutta eroakirkosta.fi-sivuston avulla. He kuvaavat, kuinka Jumalalle pystyy kääntämään selän silmänräpäyksessä. Voi vaikka harjata hampaita samalla ja näpytellä selaimeen: eroa kirkosta. Näin vaivatonta se on nykypäivänä. Esseessä kauhistellaan satiirin keinoin nykykirkon uudistunutta vapaamielisempää asemaa, mikä ei täytä enää perinteisen uskontunnustuksen ja jumalanpalveluksen kriteerejä.

Jumalan auktoriteettiasema on väistynyt kirkon tieltä. Kirjoittajat kertovat ironian keinoin, kuinka kirkko houkuttelee uusia jäseniä ryhtymällä varsin liberaaliksi: ”Jumala ei brändinä ja arvolupauksena enää 2000-luvulla toiminut. Kirkko alkoi määrätietoisesti muuttaa imagoaan ajan hengen mukaisesti enemmän henkiseksi kuin hengelliseksi, enemmän juttelevaksi kuin saarnaavaksi, sillä lailla kepeäksi, että joku voisi erehtyä pitämään sitä sekä syvällisyytenä että vastauksena ajan haasteisiin.”

Ja edelleen, kun kirkko oli tappanut Jumalansa, se teki vapaamielisyyspäissään, mitä vapaamieliset aina tekevät: siitä tuli aikuinen, joka halusi puhua, jutella mukavia telkkarista, tunteista, päihteistä, toimistotyön raskaudesta, se-se-seksistä, mistä nyt uskottomien kanssa jutellaan, ei ainakaan Jumalasta.

Kirjan tekstistä tulee esille kirjoittajien terävä kielen käyttö nokkeline sanavalintoineen. Tuli naurettua ääneen lukiessa tätä lopunaikojen opasta. Jotkut sanavalinnat ja vertaukset tuntuvat jopa hieman yliälyllisiltä, ja aivonystyröillä menee hetki hoksata asian todellinen tarkoitus, esim. maalaistyrkkyjen vertaaminen rescuekoiriin. Joillekin lukijoille kaikki jutut eivät välttämättä aukene, varsinkaan jos ei seuraa somettajien päivityksiä tai ole tietoinen Helsingin piireistä. Toisaalta kirja on humoristinen ja viihdyttävää luettavaa, koska kirjoittajat uskaltavat sanoa sarkasmin keinoin ääneen sen, mitä monet eivät.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 4/2024.

Vapaa Ajattelija 60 vuotta sitten

Vapaa Ajattelija 1964-5 etusivu. Koko sivun korkuinen valkoinen huutomerkki ruskealla pohjalla.

Vapaa Ajattelija -lehden sisältöä vuosikymmenien takaa

TOIMITUSAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Vapaa Ajattelija 60 vuotta sitten.

 

…Yhdistysten toiminnalle tulisikin alkaneella toimintakaudella olla leimaa-antavana aktiivinen jäsenhankinta, lehtemme levittäminen ja kaikkien mahdollisten muotojen käyttäminen työmme eteenpäin viemiseksi. Meidän tulisi järjestää entistä enemmän keskustelu- ja esitelmätilaisuuksia, joissa vaihdettaisiin mielipiteitä vapaa-ajatteluun liittyvistä asioista, samoin jo saavutettujen oikeuksien tunnetuksi tekeminen ja niiden hyväksi käyttäminen. Syyskaudella valistustyö kirkosta eroamiseksi ja lasten jäämiseksi pois uskonnonopetuksesta kouluissa ovat ajankohtaisia ja tärkeitä tehtäviä. Näissä asioissa tarvitaan sekä yhdistysten aktiivista toimintaa että yksityisten jäsenten suorittamaa työtä omassa asuin- ja työympäristössään.
– Sihteeri Ritva Nevalainen
(Vapaa Ajattelija N:o 5. 1964)

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 4/2024.

Seremoniapalveluja kehitetään eurooppalaisella yhteistyöllä

Pro-Seremoniat logo. Viisilehtinen sinisävyinen orvokki.

Humanistisia hää- ja hautajaisseremonioita kehitetään eurooppalaisella yhteistyöllä. Haasteina ovat muun muassa some-näkyvyys, resurssit ja puhujien rooli.

SUSANNA LEINO / Pro-SeremoniatAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Terveisiä European Humanist Services Networkin (EHSN:n) konferenssista Antwerpenistä! Kyseessä on eurooppalaisten humanistijärjestöjen sekulaarien, maallisten seremoniapalvelujen verkosto. Osallistuin tapahtumaan Pro-Seremoniain puhujana.

Jokunen tärkeä asia nousi esiin seremoniapalvelujen toteuttajien näkökulmasta, etenkin kun Pro-Seremoniat -palvelukeskuksessa olemme suurehkon muutoksen edessä. Tänä vuonna pääasiana olivat humanistiset häät, joille työstimme yhtenäistä eurooppalaista kehikkoa ja runkoa (framework) humanistisille hääjuhlille. Ensi vuonna vuorossa ovat hautajaisten seremoniapalvelujen kehittäminen. Humanistweddings.eu-sivustolla on nyt koostettuna EHSN:n jäsenmaiden hääsivustot englanniksi. Jos haluat humanistiset häät jossain Euroopassa, tuolta löytyy kaikki info, mitä, missä ja miten. Siellä on linkki myös Pro-Seremoniain nettisivuille.

Keskusteluun nousi vähän joka edustajamaan taholta, miten voisimme mainostaa vähillä resursseilla enemmän sekä, mikä siinä on EHSN ja sen rooli? Miten saadaan ihmiset löytämään tämä eurooppalainen EHSN:n sivusto – ja kotimaiset sivustot?

Nyt kun Suomessa jaamme tiedotusvastuita, on hyvä todeta, minkä totesimme konferenssissa: some, some ja some – sosiaalinen media nousi ykkösjutuksi. Suomessakin olisi tärkeää saada some-näkyvyyttä ja toteuttaa sitä järjestetysti ja organisoidusti.

EHSN pyrkii Eurooppa-tasolla takaamaan tuon yhteisen sivuston näkymisen Googlessa. Suomessa, kansallisesti olisi hääasiassa pakko näkyä nuoremman kansan käyttämässä somessa.

Tärkeä asia ylipäätään voisi olla, voisivatko puhujat kasvattaa omaa brändiään puhujana. Sillä on monissa maissa tärkeä osuus. Pro-Seremoniain puhuja voisi jatkossa saada omaan profiiliin näkyville myös EHSN:n virallisen logon.

Häät lienevät meille Suomessa hyvä kehityskohde, vaikka virallista vihkimisoikeutta ei olekaan. Tavoitteena on saada hääseremoniat tunnetuiksi ja houkutteleviksi tapahtumiksi pian virastovihkimisen jälkeen.

Hautajaisiin eri mailla on omia selkeitä käytäntöjään eli palvelut niin sanotusti rullaavat, kuten Suomessakin pääosin. Niinpä ei vielä osata sanoa, millaiseksi seremonioiden eurooppalainen yhtenäistämistyö niiden suhteen tulee jatkossa muodostumaan.

Iso kysymys melkein joka maassa on palvelujen ja tiedottamisen resurssien vähyys. Ja kuten on ollut puhettakin: haluammeko, että puhujat olisivat enemmän yrittäjiä.

Millainen kattojärjestön rooli olisi hyvä olla? Entä mitä me puhujat haluamme viestiä esimerkiksi Vapaa-ajattelijoille, jotka ovat suoraan EHSN:n partnereita? Millaista tukea me puhujat haluamme ja tarvitsemme EHSN:ltä?

Keskustelun alla Antwerpenissa oli myös se, miten puhujat valitaan, koulutetaan ja miten seurataan työn laatua. Esimerkiksi, myönnetäänkö puhujana toimimiseen virallinen lupa, joka voidaan tarvittaessa myös perua.

Ja entä jos ja kun Suomessa lainsäädäntö muuttuu, miten Pro-Seremoniat ottaa omistajuuden siviilivihkimisistä niin, että myös siviilihäiden seremoniat säilyvät humanistisina?

Puhujana kysymys kuuluu, onko meillä halua ja resursseja juuri nyt ja millä vaihteella markkinoida humanistisia hääseremonioita Suomessa? Millaista tukea haluamme EHSN-verkostolta? Voisiko sen kautta tulla kansainvälisiä vieraita Suomeen häitään juhlimaan?

EHSN-yhteistyön toimipiiriin kuuluvat jatkossa myös nuorisotoiminta sekä henkisen tuen kysymykset esimerkiksi sairaaloissa ja puolustusvoimissa.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 4/2024.

Make America Conservative Again

Donald Trump. Kuva - Wikipedia

Trumpin voitto USA:n presidentinvaaleissa symboloi kristillisen äärioikeiston nousua, populistista opportunismia ja geopoliittista epävarmuutta tulevaisuudessa.

Donald Trump kannattajiensa keskellä. Etualalla vasemmalla kannattajan t-paidassa teksti "God protected Donald Trump" ja oikealla kirjan kansi tekstillä "God and Donald Trump".

YKI RÄIKKÄLÄAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Konservatiivit, äärioikeistolaiset kristityt ja nationalistit voittivat Yhdysvaltain presidentinvaaleissa selvin tuloksin. Donald Trumpin valtakausi 2.0 alkaa tammikuussa. Tällä kertaa presidentinvaalit nähtävästi tapahtuivat ilman vilppiä – toisin kuin neljä vuotta sitten. Tuolloinhan Trumpin toinen kausi varastettiin, kuten tiedämme.

Siis, näinhän ei käynyt. Vaalitulos tutkittiin tarkkaan, eikä äänien manipuloinnista löydetty todisteita. Republikaanit eivät nyt ole vaalitulosta kyseenalaistaneet. Neljä vuotta sitten oli toisin. Väärä mies voitti. Suuri osa republikaanien kannattajista uskoi vaalien olleen väärennetyt. Evankelikaaleista suuri osa katsoi, että väkivalta on oikea ratkaisu maan ”pelastamiseksi antikristillisiltä voimilta”. Ja niinpä loppiaisena 2021 nähtiin väkivaltaa, kun väkijoukko hyökkäsi kongressiin saadakseen messiaansa jatkoon.

Sitä, miksi Trump voitti nyt näin selvästi, analysoikoon asiantuntijat. Merkillepantavaa kuitenkin on, että suuri osa latinoista ryhtyi Trumpin kannattajaksi. Ei väliä, vaikka Trump on haukkunut heidät ja muut maahanmuuttajat mennen tullen. Mutta he ovat enimmäkseen katolisia.

USA:ssa on myös tapahtunut oikeistolaistumista, missä yhtenä merkittävänä tekijänä on kristillisen äärioikeiston nousu. USA:n evankelikaalit ja kristitty äärioikeisto ovat saaneet ympätyksi käsityksen, että Trump on Jumalan lähettämä uljas ”soturi ja vapauttaja”, joka puolustaa kansaa pimeyden voimilta. Uskonnosta on tehty poliittinen ase.

Marraskuussa 2023 tehdyssä kyselyssä 64 % republikaaniäänestäjistä uskoi Trumpin olevan uskova (person of faith). 67 % katsoi Trumpin puolustavan amerikkalaisten uskoa parhaiten poliitikkojen joukossa. Mielenkiintoista on, että kyse on ailahtelevaisesta, impulsiivisesta ja solkenaan valehtelevasta henkilöstä. Tosiasiassa Trump ei ole uskova. Hän on opportunisti ja tietää hyvin, että ääniä saa helposti esittämällä uskovaa, antamalla heidän rukoilla ympärillään ja heiluttamalla Raamattua kirkon edessä. Kirkkoonhan hän ei mennyt. Show ja siitä leviävät kuvat olivat se juttu.

Pew-tutkimuslaitoksen vuonna 2022 tekemän kyselyn mukaan 60 % yhdysvaltalaisista uskoi, että heidän maansa perustettiin alun perin kristilliseksi valtioksi. Jotkut TV-saarnaajat uskottelevat kuulijoilleen Amerikan perustajien olleen vakaumuksellisia kristittyjä. Mutta ei – he eivät juuri olleet uskonnollisia. Trump ei ole kursaillut uskovaksi tekeytymisessään. Vaalikampanjaansa hän valmistutti oman versionsa Raamatusta, ”God Bless the USA Bible”, ja mainosvideossaan hän väänsi MAGA -iskulauseen muotoon: ”Make America Pray Again”.

Maailma ei ole ollut pitkään enää kaksinapainen, mikäli sillä ajatellaan aikojen takaisia Yhdysvaltoja ja Neuvostoliittoa ja näiden edustamia sotilasliittoja. Nyt ovat suurvalloiksi tulleet myös Intia ja Kiina, ja lisäksi on EU. Suurvalloilla on ollut ja on ominaista diktatorinen johto, joka valehtelee sekä omilleen että toisille valtioille.

Pian meillä on mielenkiintoisesti kaksi suurta valtiota, joiden johdossa ovat megalomaaniset valehtelijat. Molemmat tietävät toistensa olevan valehtelijoita ja roistoja. Mutta ei korppi toisen silmää noki. Suhteita lämmitellään ja Ukrainan yli tultaneen kävelemään. Mutta sekin on epävarmaa ja voi käydä tyyten päinvastoin.

J. D. Vance. Kuva: Wikipedia
J. D. Vance. Kuva: Wikipedia

Trumpin tulevasta politiikasta ei voi sanoa mitään varmaa, sen verran ailahtelevainen hän on. Mutta jos Bidenin hallinto ei juuri ole puuttunut Israelin toimiin Gazassa ja Libanonissa, ei Trumpin hallinto sitä sen kummemmin tule tekemään. Trumpin tukijoista suuri osa on kristittyjä sionisteja, joiden katsomuksen mukaan Gaza ja Länsirantakin ovat jumalan Israelille lupaamaa maata. USA:n tuki Israelille ei heti tule loppumaan.

Jos Trump syystä tai toisesta joutuisi keskeyttämään presidenttikautensa, olisi varapresidentti J. D. Vance astuva presidentiksi. Hän, joka valehteli haitilaisten siirtolaisten syövän koiria. Hän on kivikova republikaaninen konservatiivi, jolla konservatiivinen eetos on lujempaa laatua kuin opportunistisella Trumpilla. Jos Trumpille henkilökohtaisesti aborttiasiat ovat yhdentekeviä, on Vancen kanta kiveen hakattu. Hän antoi ymmärtää vaalikampanjansa aikana, että oikeastaan naisille ei pitäisi kuulua edes äänioikeus, saati oikeus omaan kehoonsa.

Iskulause ”Make America Great Again” muuten ei ole Trumpin keksimä. Sen lanseerasi jo Ronald Reaganin vaalikampanja aikoinaan.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 4/2024.

Vapahtaja

Lumen peittämä kuusen oksa. Taustalla maalaistalo sinisen taivaan alla - Pixabay, Juncala

Lila Lähteen Vapahtaja-runo

LILA LÄHDEAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Vapahtaja Jeesus Joshua Ben Josef
Joosefin poika
Putsasi hän törkeät temppelit
Kapinoi Rooman keisaria vastaan
Sai rangaistuksena ristin kuoleman
Mutta roikkui ristillä vain kuusi tuntia
Ja selvisi hengissä
Kannettiin hautaan
Parannettiin
Poistui tervehdyttyään hevonkuuseen
Eikä ole sen jälkeen hänestä kukko kurahtanut

 

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 4/2024.