Vapaa-ajattelijain Liitto ry

Yhdenvertaisuuden puolesta​

Vapaa-ajattelijat toimivat Suomessa uskontokuntiin kuulumattomien,
rationaalisesti ajattelevien, tavallisten ihmisten edunvalvonta- ja tukijärjestönä.
Tavoittelemme yhdenvertaisuutta kaikille, maailmankatsomuksesta riippumattta.

Sosiaalista mediaa kysymyksinä ja vastauksina

Kuvassa useita eri some-alustojen kuvakkeita

Reijo Jaakkolan vastauksia Quora -sivustolla esitettyihin kysymyksiin uskonnollisuudesta.

REIJO JAAKKOLA
Avaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Yksi sosiaalisen median muoto on se, että kuka tahansa voi esittää minkä tahansa kysymyksen ja halukkaat voivat kirjoittaa siihen vastauksia. Tarkoitus on saada asiantuntijat ja uusien näkökulmien löytäjät jakamaan kiinnostavat tietonsa.

Suomessa näitä on ollut ainakin Helsingin kaupunginkirjaston tarjoama kysy.fi ja sen edeltäjä igs.fi eli Information Gas Station. Ne eivät ole enää toiminnassa, kuten ei myöskään vastaukset.net ja jokunen muu.

Kansainvälisesti toimiva Quora aloitti 2010 ensin vain kutsuttujen vastaajien kanssa. Myöhemmin käyttäjäksi on voinut rekisteröityä kuka tahansa. En puutu tässä tuon palvelun historian, taustojen ja rahoituslogiikan yksityiskohtiin. Toimintakonsepti on kiinnostava, jos haluaa saada ajatuksiaan esiin edes rajatulle lukijajoukolle.

Nimi Quora on ehkä johdettu ajatuksella kysymys tai vastaus eli q or a tai sitten siinä voi nähdä sanan, joka tarkoittaa päätösvaltaisuuden edellyttämää osallistujamäärää.

Suomenkielinen käyttäjäkunta on siinä maineessa, että palvelu vetää puoleensa älykkäitä ihmisiä. Olen huomannut, että fundamentalistiuskovat ovat kuitenkin yliedustettuina valtakunnan jakaumaan verraten.

Laitan joitakin omia vastauksiani (V) näytteeksi. Kommentteja en ota mukaan tekijänoikeuksien vuoksi.

K: Jehovan todistajien mukaan Raamattu on kaikilta osin erehtymätön ja ristiriidaton. Mitä mieltä Jehovat ovat Raamatun kirjoittajista, ihmisistä?

V: Minusta on vaikuttanut siltä, että Jehovan todistajilla ei ole uskonnon piiriin kuuluvista asioista ollenkaan mielipiteitä, vaan vain ulkoa opeteltuja ”oikeita” vastauksia kysymyksiin. Jos kysyt jotakin, mihin heille ei ole opetettu valmista vastausta, siitä seuraa puheenaiheen vaihtaminen tai tiukemmassa tilanteessa poistuminen paikalta. Ehkä Yhdysvalloissa toimivan hallintoelimen ”veljillä” on mielipiteitäkin, ennen virallisen konsensuksen syntymistä.

K: Onko Raamattu ainoa lähde, joka kykenee tarjoamaan tiedollisesti kestävän perustelun tiedon edellytysten (aistit, järki, muisti, induktio, logiikan lait, objektiivinen moraali) alkuperälle ja samalla takuun niiden luotettavalle toiminnalle?

V: ”Tiedollisesti kestävä perustelu tiedon edellytysten alkuperälle” on niin pitkä muotoilu, että kestää kauan päästä edes kohtuulliseen yksimielisyyteen, että puhutaan samasta asiasta. Jos Raamattu on kysymyksessä kuvatun kaltainen lähde, silloin sitä on myös hyvin moni muu sanallinen ja varsinkin sanaton tietolähde. Siihen pääseminen vaatii käsitteiden luovaa venyttämistä, mutta kyllä se on mahdollista. Ainakin Raamattua tietolähteenään ja perustelunaan vilpittömästi käyttävät ihmiset ovat erehtyneet lukemattomia kertoja ja joskus hyvinkin kohtalokkaasti.

K: Onko quija-laudalla pelaaminen aiheuttanut kenellekään mielenterveysongelmia?

V: En tiedä, mutta olen kuullut aivan terveen kirjoissa olevien ihmisten esittävän tuosta lelusta niin hämmästyttävän maagisia ja pelottavia uskomuksia, että vaikutteille herkkä lapsi tai aikuinenkin voi ehdollistua säikkymään tosi pahasti kaikenlaisia rasahduksia quija-istunnon yhteydessä. Pysyvämpi haitta luultavasti edellyttää sitä, että henkilö on jo valmiiksi mielenterveysongelmainen tai vahvasti riskiryhmää. Stressaavan vaikutuksen pitkäaikaisuus voi murtaa vahvemmankin.

K: Mistä abrahamilaisesta uskonnosta pidät eniten? Miksi?

V: Unitaariuniversalismi on aika leppoisa kokonaisuus. Metodistien meininki ja varsinkin konsertit ovat olleet kohtalaisen myönteisiä. Tämä ei muuta sitä asiaa, että uskontojen opinkappaleet ovat normatiivisilta osiltaan käytännössä aina hölynpölyä ja ne tulkitaan usein tavoilla, jotka ovat haitallisia. Molempien mainittujen uskontojen kannattajista löytyy myös rasittavia tyyppejä, mutta niitä on toki missä tahansa.

K: Miksi pappi/kirkon työntekijä väittää valheellisesti normaalipulliaisen olevan demonien riivaama?

V: Oletetaan, että kyse tosiaan on oikeasti valheesta. Se tarkoittaa sitä, että tuo pappi tai kirkon työntekijä esittää väitteensä vastoin omaa parempaa tietoaan. Vaikuttimet voinee karkeasti jakaa kolmeen joukkoon, joiden yli jääneet voi lakaista vaikkapa maton alle.

1. Tarkoitus on hyvä. Työntekijä uskoo, että hänen esittämänsä valheellinen väite tuottaa hyvää elämää sekä väitteen kohteelle että koko yhteiskunnalle.
2. Tarkoitus on vähemmän hyvä, kuten vallan tai rahan tavoittelu toisen kustannuksella.
3. Taustalla on voimakas luovuus. Se voi olla luonteeltaan taiteellista, neuroepätyypillistä tai vain edistyshenkistä maailman hahmottamista erilaisin symbolein kuin yleensä on tapana. Nämä eivät sulje toisiaan pois. Sinänsä se, onko joku demonien riivaama vai ei, voidaan arvioida todeksi tai epätodeksi vain sitten, kun ensin tiedetään, mitä ovat demonit ja että sellaisia on oikeasti olemassa. Useimmat sanalle annetut merkitykset johtavat siihen, että demoneita ei ole olemassa. Mikään ei kuitenkaan estä sanomasta jotakin olemassa olevaa demoniksi. Jotta viestintä onnistuisi, pitää huolellisesti tarkistaa, että tarkoitetaan sanalla edes osapuilleen samaa asiaa.

K: Kysymys niille, jotka eivät usko Jumalaan: uskotteko, että inhimillinen äly on universumin korkein älyn muoto, eli onko ihminen kaikkeuden fiksuin olento?

V: Tavallisesti sillä, että ”ei usko Jumalaan”, tarkoitetaan sitä, ettei tunnusta kristinuskoa ja siihen kuuluvaa oppia Jumalasta. Tarkkaan ottaen se voisi tarkoittaa hyvin monta muutakin asiaa. Jotkin filosofiset Jumalan määrittelyt eivät oikeastaan vaadi mitään uskomista, vaan ovat silkkaa semantiikkaa.

1. En tiedä, mitä kysyjä tässä tarkoittaa uskomisella. Mitään ehdotonta ja lukkoon lyötyä varmuutta minulla ei ole siitä, mitä älyllisyyden muotoja on olemassa ihmiskunnan tai tämän planeetan elonkehän lisäksi. Maan ulkopuolista älyllistä elämää ei ole onnistuttu havaitsemaan, vaikka kovasti on yritetty etsiä. Mutta se ei tietenkään tarkoita, etteikö sellaista olisi. Toinen tärkeä rajoittava tekijä on puutteellinen kyky viestiä muiden älyn muotojen kanssa. Eläinten älykkyyden tasoakin on usein erittäin hankala arvioida.
2. Älykkyys tai fiksuus ei ole sillä tavoin skalaarinen eli yhdellä numeroarvolla mitattavissa oleva asia, että eri älyn muodot voisi laittaa korkeusjärjestykseen. Kysymyksestä ei oikeastaan jää jäljelle mitään vastattavaa. Uskon kuitenkin, että kysyjällä oli todellinen tiedusteltava asia mielessään. Näin tässä käy tosi usein. Inhimillinen äly on rajallista.

K: Pitäisikö jumalanpilkkalaki poistaa rikoslaista? Eli niin kuin monet kirkon miehet ja naiset ajattelevat, että Jumala hoitakoon tässäkin asiassa itse oman tonttinsa.

V: Rikoslain uskonrauhan rikkomista koskeva sanamuoto olisi syytä uudistaa niin, että siinä ei kriminalisoida Jumalan pilkkaamista, vaan pelkästään loukkaamistarkoituksessa tehty herjaaminen, häpäiseminen tai pyhänä pidetyn toimituksen häiritseminen. Suomi on saanut YK:n ihmisoikeuskomitealta useamman huomautuksen siitä, että jumalanpilkan ja Jumalan mainitseminen pitäisi poistaa laista. Näin ei kuitenkaan ole ainakaan vielä tehty ja Suomi on yksi viimeisistä Euroopan maista, joissa tämänkaltainen pykälä on voimassa. En usko, että nykyisen hallituksen toimesta tai muutenkaan tällä eduskuntavaalikaudella asiaan on odotettavissa muutosta.

K: Mitä kristinuskon Jumala ei pysty tekemään?

V: Tähänastinen näyttö viittaa vahvasti siihen, että ei yhtään mitään. Joskushan tietysti voi tehdä asioita ilman, että edes olisi olemassa. Nimimerkki Ollin pakinassa _Mitä metsästäjän tulee tietää_ on esimerkki, jossa toimija tosin on olemassa, mutta ei varsinaisesti osallistu aiheuttamaansa tapahtumaan: ”Kettu on tunnettu viekkaudestaan. Koska se on pienen, keltaisen koiran näköinen, voi helposti sattua, että metsästäjä ampuu koiran luullen sitä ketuksi. Niin viekas on kettu.” Tämän tapaisella logiikalla ajatellen kristinuskon Jumala varmaankin pystyy tekemään yhtä ja toista.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 4/2024.

Yksinkertainen Jumala?

KOLUMNI: Jumalharhat

Maailmankaikkeus kehittyi yksinkertaisesta monimutkaiseksi. Jumalan selittäminen yksinkertaisena on retorinen harha, joka ei ratkaise alkuperäistä ongelmaa.

ROBERT BROTHERUS
Avaa artikkeli PDF-tiedostona

 

MAAILMANKAIKKEUDESSA on monella tasolla yksinkertaisista asioista kehittynyt yhä monimutkaisempia rakenteita. Alkuräjähdyksen jälkeinen varhainen maailmankaikkeus oli vain kuumaa hiukkaspuuroa ilman mitään rakenteita. Myöhemmin avaruuden laajetessa aine järjestyi monimutkaisemmiksi rakenteiksi: tähdiksi ja planeetoiksi, galakseiksi ja galaksijoukoiksi. Planeettojen pinnoilla puolestaan syntyi kemiallisten prosessien kautta yhä monimutkaisempia molekyylejä, kunnes syntyi itsensä kopioimiseen kykeneviä molekyylejä, jotka käynnistivät elämän evoluution.

Evoluutio tuotti toinen toistaan kehittyneempiä ja monimutkaisempia eliöitä ja elimiä, kuten abstraktiin ajatteluun kykenevät ihmisaivot. Isojen aivojen mahdollistamassa kulttuurievoluutiossa puolestaan miljoonat ihmiset ovat yhdessä tuottaneet yhä monimutkaisempia teknologisia saavutuksia avaruusraketeista geeniteknologiaan ja supertietokoneisiin. Kaikessa kehityksessä kaikilla tasoilla voimme havaita uuden monimutkaisemman rakenteen perustuvan asteittaisille muutoksille aiemmissa rakenteissa.

Robert Brotherus istuu valkoisella keittiöjakkaralla ja katsoo vasemmalle yläviistoon. Kuvan ylempi puolisko on oranssin värinen.Monimutkaiset järjestelmät koostuvat useasta erilaisesta yhteen sopivasta osasta, jotka vuorovaikuttavat erityisillä tavoilla. Tämä mahdollistaa järjestelmälle uusia kehittyneitä ominaisuuksia, joita sen yksinkertaisemmilla osilla ei ole. Kaikkein yksinkertaisimmat järjestelmät kuten elektroni ovat kuvattavissa muutamalla numeerisella arvolla, kun taas vaikkapa hiiren rakenteesta ja toiminnoista eri tasoilla voidaan kirjoittaa tuhansia sivuja tieteellistä kuvausta.

Kun uskovaiset yrittävät selittää alkuräjähdystä luoja-Jumalalla, osaavat pikkulapsetkin ihmetellä, mistä se Jumala oikein tuli. Jumala selityksenä on kuitenkin vieläkin huonompi, kun huomioidaan maailmankaikkeuden monimutkaisuuden kasvava trendi. Kristinuskon Jumalan on pakostakin oltava monimutkainen järjestelmä, koska sillä on erilaisia monimutkaisia ominaisuuksia. Esimerkiksi Jumalan oletetaan kykenevän abstraktiin ajatteluun, mikä edellyttää kykyä mallintaa ulkoisen maailman rakennetta järjestelmän sisäisillä rakenteilla. Tämä vaatii ihmisaivoilta tai AI-supertietokoneilta äärimmäisen monimutkaista miljardien kytkettyjen neuronien rakennetta. Yksinkertaisen alkuräjähdyspuuron selittäminen sitä paljon monimutkaisemmalla Jumalalla menee siis erityisen pahasti metsään.

Väittelyssä Richard Dawkinsin kanssa kristitty filosofi Richard Swinburne vastaa tähän ongelmaan sangen yllättävällä tavalla: hän väittää, että Jumala ei suinkaan ole monimutkainen vaan hyvin yksinkertainen. Swinburne turvautuu selityksessään pöyristyttävään retoriseen kikkailuun: hän sanoo, että koska Jumala on kaikkivoipa, niin hänellä ei ole mitään rajoituksia, eli rajoitusten lukumäärä on nolla ja nolla on yksinkertainen numero ja siksi Jumala on yksinkertainen. Voi Jeesus sentään, mitä sanahelinää! Ei ihme, että Dawkinskin tämän kuullessaan hölmistyneenä kysyy, miten mikään yksinkertainen järjestelmä voi samanaikaisesti lukea kahdeksan miljardin ihmisen ajatuksia?

Järjestelmä, joka pystyy lukemaan yhtä aikaa kymmenen ihmisen ajatuksia, on ilman muuta monimutkaisempi kuin järjestelmä, joka pystyy lukemaan vain yhden ihmisen ajatuksia. Jos järjestelmään vielä lisätään kyky keittää perunoita ja pilkkoa halkoja, niin monimutkaisuus kasvaa edelleen. On absurdia ajatella, että kun järjestelmän ominaisuuksia edelleen laajennetaan kohti äärettömyyttä, niin monimutkaisuus jossain vaiheessa romahtaisikin nollaan. Päinvastoin: äärettömästi äärettömän voimallisia ominaisuuksia omaavan järjestelmän monimutkaisuus olisi ääretön ja siksikin mahdoton. Mutta tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun teologi sanoilla kikkailemalla yrittää puhua mustan valkoiseksi.

Toki Swinburne tai kuka vaan uskovainen on vapaa kertomaan minkälainen olisi sellainen yksinkertainen Jumalan rakenne, joka selittäisi Jumalan väitetyt ominaisuudet. Sitä ennen ”selitys” Jumalasta universumin selityksenä on hyppy ojasta allikkoon – äärettömään allikkoon. En pidätä hengitystäni selitystä odotellessa.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 4/2024.

Järkiolennot kysyvät lapsellisia kysymyksiä

Julian Bagginin Filosofisen ajattelun opas -kirjan kansi. Kuvassa pinkin ja punaisen sävyinen pilven muotoinen kuvio.

Kirja-arvostelussa Julian Bagginin Filosofisen ajattelun opas.

LAURI HONKAAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Eräänä maaliskuun viikkona Helmetin eniten lainattujen tietokirjojen listan kärjessä oli yllättäen Julian Bagginin kirjoittama Filosofisen ajattelun opas. Kirjan takakannessa kuvattiin kirjoittajaa ”järjenkäytön suosituksi kansantajuistajaksi” ja vielä että ”järkiolentona oleminen on hauskaa ja hyödyllistä”. Tällaisen suosituksen jälkeen oli suorastaan pakko lukea kirja kannesta kanteen!

Kirjoittaja ei lupaa, että kirja muuttaisi heti lukijan suureksi ajattelijaksi. Mutta olisi tosiaan hienoa päästä edes askeleen verran siihen suuntaan. Tässä arviossa en käy tarkoin läpi kaikkia kahtatoista Bagginin oppituntia täysipäisen ajattelun omaksumiseksi, vaan poimin lähinnä subjektiivisin perustein joitakin herkkupaloja kirjan sisällöstä. Niitä olen myös osin höystänyt muutamilla nykyiseen maailmantilanteeseen liittyvillä omilla huomioillani.

Baggini vertaa nykytilannetta johdannossa siihen, miten asiat olivat noin 50 vuotta sitten, ja täten mielestäni alleviivaa filosofisen ajattelun tärkeyttä. Johdannon mukaan poliittinen tai uskonnollinen harhaoppisuus saattoi viedä köyden jatkoksi ja lisäksi tärkeimmät tiedonlähteet olivat erittäin puolueelliset sanomalehdet sekä kourallinen tv- ja radiokanavia. Oma huomautukseni tähän: poikkeaako muuten nykyinenkään tilanne esim. Venäjällä tai Lähi-idässä tästä?

Mutta: Vauraissa maissa äänestetään vihaa puhkuvia populisteja, toteaa Baggini. Tästähän ei lukija tietenkään voi olla toista mieltä ja vakuuttuu rationaalisen, järjen käyttöön perustuvan ajattelun merkityksestä.

Eräs tärkeimpiä periaatteita on mielestäni tämä: Määrittele termisi. Ainakin yksi määrittelyä kaipaava termi on itse filosofi tai filosofia. Kirjassa on eräs aika hauska määritelmä: ”Filosofit ovat aikuisia, jotka sitkeästi kysyvät lapsellisia kysymyksiä.” Muitakin hyviä määritelmiä on tietysti vaikka kuinka paljon.

Eräs mieleeni tuleva sovellutus termien määrittelystä: kun puhutaan esimerkiksi uskosta jumalan olemassaoloon vaikkapa poliitikkojen vaalitenteissä, olisi ensin määriteltävä termi jumala. Onko kyseessä kaikkivaltias ja kaikkitietävä olento vai tarkoitetaanko jotain muuta? Sitä eivät tenttaajat koskaan kysy.

Kappaleessa Ole psykologi on käsitelty myös uskovaisille vaikeata teodikean eli pahan ongelmaa; siis jos on kaikkivaltias, miksi se sallii pahan. Sille ei nähtävästi filosofin käsitteillä näytä löytyvän ratkaisua.

Oppitunnista Ole tarkkana löytyy mm. seuraava helmi: ”Tärkeimpiä filosofin ominaisuuksia ovat tarkkuus ja rehellisyys.” Tämän neuvon noudattaminen voi kyllä tuntua vaikealta etenkin nykyisen polarisaation aikana, mutta kannattaa toki yrittää.

Terävä henkilö pahoilla motiiveilla voi olla vaarallinen, koska hän pystyy tuottamaan vakuuttavia argumentteja, jotka palvelevat hänen motiivejaan. Tästäkin varmaan löytyisi esimerkkejä Suomestakin – nimiä mainitsematta.

Varo Minun puoleni -harhaa. Jos faktat sopivat ennakkokäsityksiisi, tarkista ettet ole valikoinut evidenssiäsi tai jättänyt muita epämukavia faktoja huomioimatta.

Nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa vaatii ponnistuksia toteuttaa tätäkään neuvoa, kun näemme erilaista tehtailtua sotapropagandaa.

Baggini on muuten kirjoittanut myös teoksen Ateismi, lyhyt johdanto, jonka Kustannus Oy Vapaa Ajattelija julkaisi vuonna 2003. Sitä voi suositella ainakin kaikille niille, jotka vierastavat sanan ateismi käyttöä vaikkapa sen kielteisenä pidetyn luonteen vuoksi.

Mielestäni tärkeä ohje on tämä: Arvosta ymmärtämistä sen itsensä tähden. Se millä on väliä, ei aina ole käytännön asia. Toisin sanoen asioiden ymmärtäminen on sinänsä tärkeätä, vaikka sille ei näkisikään heti käytännön hyötyä; näin tulkitsen Bagginin tekstiä.

Yhteenvedoksi vielä toinen helmi Bagginilta: Järki ei takaa optimaalisia päätöksiä tai tuloksia. Eikä vähiten, koska sen käyttö tukeutuu aina erehtyväisiin ihmisiin. Silti se on paras väline, joka meillä on saadaksemme tolkkua maailmasta.

Lopuksi vielä varoitus: vaikka kirjan piti olla kansantajuinen, ei teksti kaikilta osin ole sitä. Jotkut termit eivät heti aukea. Kuinka moni tietää esimerkiksi, mitä tarkoittaa olfaktorinen, illuminaatti, entymemaattinen, oksymoroni tms.? Joissain osuuksissa, kuten luvussa Ole eklektinen, tuntui sisältö menevän lähinnä eri filosofien väliseksi keskusteluksi. Onneksi kirjan lopussa on hakemisto, jossa kerrotaan selväsanaisesti käytettyjen termien sisältö.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 4/2024.

Kuntavaalikone: Tuhkan sirottelupaikalle vahva kannatus

Vaalikone kuntavaaleihin 2025. Kuvakaappaus vaalikoneesta.

Uskonnonvapaus-sivun vaalikone paljastaa puolueiden erot koululaisjumalanpalveluksista, hautauspalveluista, Setan vierailuista ja katsomusaineista.

JORI MÄNTYSALOAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Äänestäjiä äänestyspaikan kopeissa. Kuva: Lehtikuva

Uskonnonvapaus-sivulla on jälleen vaalikone. Kuntavaaleissa tämä on toinen kerta, eduskuntavaaleissa koneita on ollut jo viisi kertaa. Puolueiden kanta tavoitteisiimme nähden on ollut melko vakaa, eikä tämäkään kerta tuota poikkeusta.

Kokoomuksen ja varsinkin Keskustan ehdokkaista pääosa haluaa lapset vuosittain koululaisjumalanpalvelukseen, Vasemmistoliiton ja Vihreiden ehdokkaat eivät. Kristillisdemokraattien kantaa ei tarvitsisi erikseen edes kysyä. Perussuomalaiset on tämän osalta varsin kirkollinen, kun taas SDP ja RKP jakautuvat. Sama peruslinja näkyi muissakin kysymyksissä.

Hautaustoimeen liittyi tällä kertaa kaksi kysymystä: ”Tuleeko kuntasi omistamalla maalla olla vainajan tuhkan sirottelupaikka?” ja ”Tulisiko kunnan järjestää tunnustukseton tai monikäyttöinen seremoniatila uskonnottomien ja ei-kristillisten uskontojen hautajaisille?” Kaikissa puolueissa vähintään 70 % ehdokkaista kannatti sirottelualuetta. Kunnaltahan se vaatii lähes pelkästään hyvää tahtoa: osoitetaan sopiva palanen vaikkapa järvenrantaa sirotteluun, ja muutamalla kivellä ja opastaululla saadaan toimiva paikka.

Saattotilaa vastaan eniten olivat perussuomalaiset, puolet ei halua sellaista kunnan hoidettavaksi. Vihreät ja Vasemmisto suurelta osin haluavat saattotilan joka tapauksessa, muut puolueet ovat myötämielisiä jos paikallinen luterilainen seurakunta ei anna tilaa muiden kuin jäsentensä käyttöön.

Saako Seta vierailla?

Aito Avioliitto ry on vaatinut vanhemmille mahdollisuuden jättää lapsensa pois oppitunnilta, jos Setan vieras tulee kertomaan esimerkiksi seksuaalisista suuntautumisista. KD ja Perussuomalaiset vastustavat näitä vierailuja kaikkiaankin. SDP:n ehdokkaista lähes kaikille nämä oppitunnit sopivat, puolen mielestä kaikille pakollisena kun toinen puoli antaisi vapautuksen vanhempien halutessa.

Kysymys oli tarkoituksellisen vaikea. Jumalanpalveluksista, jos niitä järjestetään, saa olla poissa eikä kunta voi toisin päättää. Sentyyppisissä asioissa kuin muslimioppilas ja elävän olennon piirtäminen kuvaamataidon tunnilla ei valtakunnallisia linjauksia ole.

Oli myös kysymys katsomusaineiden osittain yhteisestä opetuksesta. Se paitsi kartoittaa mielipiteitä, myös nostaa esille uudenlaisen vaihtoehdon: voisivatko kaikki uskonnot olla yksi yhteinen aine, elämänkatsomustieto oma oppiaineensa. Julkisessa keskustelussahan on puhuttu vain joko nykymallista tai yhdestä kaikille yhteisestä katsomusaineesta.

Eroja tuli sekä puolueiden välille että saman puolueen ehdokkaiden välille. Ainakin siltä osin kysymykset siis onnistuivat. Kone on osoitteessa: uskonnonvapaus.fi/vaalit/kunta25.

Kunnan toimialaan liittymättä kysyttiin tulisiko elämänkatsomustiedon opiskelu sallia myös evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluville. Vastaajista 80-100 prosenttia kannatti avaamista. Poikkeuksena oli Kristillisdemokraatit, mutta senkin ehdokkaista hiukan yli puolet kannatti ET:n avaamista kaikille.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.

Lucifer

Lumen peittämä kuusen oksa. Taustalla maalaistalo sinisen taivaan alla - Pixabay, Juncala

Lila Lähteen Lucifer -runo

LILA LÄHDEAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Jumalan luottoenkeli Lucifer

Paheksui ja arvosteli Jumalan toimia ja ratkaisuja

Yksinvaltiutta

Kiivas ja kiukkuinen Jumala

Luciferin hääsi hallitsemaan Helvettiä

Näin Lucifer Valontuoja joutui

Tuomitsemaan ihmisiä näiden pahoista töistä

Ja syyttä huonon maineen sai Lucifer

 

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 4/2024.

Sekulaari sitaatti

Sekulaari sitaatti logo. Ylhäällä ja alhaalla keltaiset lainausmerkit, joiden välisellä rivillä kolme vihreää pistettä.

Tämänkertainen sitaatti on Veikko Huovisen käsialaa.

TOIMITUSAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

”… No, hän joutui Jumalan juttusille. Jumala oli sata metriä pitkä mies, jolla oli riukuvarsisaappaat, ja joka istui ison kirjoituspöydän takana.

– No, mitäpä Leevi Sytky, kysyi Jumala piippua sytytellen.

– Eipä ihmeempiä, vastasi Leevi sävyisästi.

– Miten olet ajatellut viettää iäisyytesi, kysyi Jumala imien piippua posket lommollaan.

– Jos saisi yrittää sielunvaellusta, pyysi Leevi.

– Kyllä se vain sopii, sanoi Jumala. – Millaiseen luotuun olet arvellut siirtyväsi.

– Jos vaikka aloittaisin variksesta, sanoi Leevi.

– Kiva juttu, kiva juttu, sanoi Jumala ja pisti hatun päähänsä. – Lähdetäänpä etsimään mukavaa varista.

Ja niin sitä lähdettiin, Jumala edellä, ja Leevi Sytky kokien perässä tulla.”

Leevi Sytky auto-onnettomuuden jälkeen novellissa Sielunvaellusta Veikko Huovisen teoksessa Rasvamaksa, 1973.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 4/2024.

Hienojen huomioiden hälvetessä

Valistusaikainen kuva Encyclopédiesta. Filosofia ja järki repivät huntua totuuden yltä. Kuva: Wikipedia

Kirjoittaja säilyttää optimisminsa ja luottamuksen järjen merkitykseen hyvään elämään pyrkimisessä, vaikka ihmiskunta on jättänyt hyödyntämättä lukuisat tilaisuutensa oppia menneisyyden tapahtumista.

ONNI AATOS LATVALAAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Aina siellä, missä valo lisääntyy, myös varjo vähenee. Valistusaika taisteli tietämättömyyttä ja taikauskoa vastaan. Taistelu tarkoittaa jonkin voittamista. Saavutetut tietämisen tapojen monipuoliset ihanat edut kohottivat elämän laatua tavattomasti, vaikka taikauskoa ei kokonaan voitettukaan. Tapaa, joka vaatii meitä elämään elämäämme, kutsumme ajan hengeksi.

Oppikaa menneistä ajoista -kehotus sisältää mahtavan optimistisen latauksen. Mietteen esitti ammoin kirjassaan kreikkalainen ajattelija. Toki jokaisen ajan hengen vallassa ei tapahdu niin hyvää elämää. Elämä voi osoittaa julmuutta, kovasydämisyyttä, uhrimieltä sotaintoon – eikä siinä silloin tavata arvokasta aikaa hyvän oppimiselle. Tänään puhutaan luontokadosta ja muista totaalisista tuhon aikeista.

Riittävästi oppineet näkevät, kuinka elämänhoidon etiikka heitettiin yli laidan. Hegelin oppilaina Karl Marx ja J. V. Snelmann kokivat, ettei luonnon oikeudella ole isoa arvoa; sama koski itsekasvatuksen asiaa. Eikä tässä kaikki: Hegelin on todettu antaneen vain vähäisen arvon yleiselle hyvän elämän etiikalle.

Mutta on aina oleva käsittämätöntä, että ihminen saa jumalansakin tuhoamaan kättensä töitä. Sivistävä historia ja teologia tuntevat ajan, jolloin uhrattiin Raalle, Sammesille, Isikselle, Januukseelle, Plutosillee ja Vestalle, jotka olivat vähintään yhtä vahvoja kuin Jehova ja Herra Sebaot. Niiden nimet lausuttiin suurella pelolla ja vavistuksella. Kokonaisia kansoja tuhottiin näiden julmista vaatimuksista. Jos näiden jumalien täydellisen herruuden aikana olisi ollut nykyiset tuhoaseet, ihmiskunta olisi jo tuolloin joutunut tuhon omaksi.

Vahvemman oikeuden ja taistelun siirtäminen luonnonvalinnasta ihmiskulttuuriin ei ollut viisasta. Kuitenkin opitun idealisminsa ja järjen tuella ihminen on löytänyt ratkaisuja näihin hirvittäviin pulmiin. Melkein unohdettu idealismi löysi koko elämälle tärkeimmät arvot, nämä johdattavat uudelleen löytämään hyveiden maailman, kulkemaan kohti hyvää elämää, johon meillä ihmisillä on edellytykset. Oikea tieto kääntyy hyvien puolelle.

Onni Aatos Latvala
Itseoppinut fillosofi, elämän ja hengen tutkija

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 4/2024.

Ateistipasifisti Bertrand Russell – Hyvä maailma tarvitsee vapaata älyä

Bertrand Russell. Wikimedia Commons - Yousuf Karsh 1949

Russell oli vapaa-ajattelija, joka piti uskontoa moraalin kehittymisen pääesteenä. Hän uskoi, että hyvä maailma tarvitsee pelotonta asennetta ja vapaata älyä.

ESA AALLASAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Kun Bertrand Russellilta kerran udeltiin, mitä hän sanoisi, jos löytäisi kuoltuaan itsensä seisomassa Jumalan edessä, tämä ateisti arveli kysyvänsä: ”Herra, miksi ette ole suoneet minulle vakuuttavampaa, silminnähtävämpää todistusta olemassaolostanne?”

Brittiläinen aristokraatti, jaarli Bertrand Russell (1872-1970) oli 1900-luvun merkittävimpiä länsimaalaisia filosofeja, väsymätön oikeudenmukaisuuden puolesta toiminut jumalaton vapaa-ajattelija. Lisäksi hän oli kahdesti vankeuteen tuomittu, ydinaseita vastustanut pasifisti sekä kirjallisuuden Nobelilla 1950 palkittu intellektuelli, joka julkaisi parituhatta artikkelia ja useita kymmeniä teoksia, joista tunnetuin lienee Länsimaisen filosofian historia I-II.

Vuodet 1938-1944 Yhdysvalloissa asunut Russell kutsuttiin 1940 New York City Collegen professoriksi. Anglikaaniset tahot eivät kuitenkaan sulattaneet hänen poliittisia ja sekulaareja näkemyksiään. Yliopisto perui nimityksen.

”New Yorkin piirikunnan kirjaaja sanoi julkisesti, että minut pitäisi tervata ja kierittää höyhenissä ja ajaa pois maasta. Näin maassa, jonka piti olla vapauden ruumiillistuma.”

Filosofi piti uskontoa pääesteenä moraalin kehittymiselle, koska siinä järki hylättiin sydämen eduksi. Platonista lähtien useat filosofit olivat katsoneet, että heidän tehtäviinsä kuuluu keksiä todistuksia kuolemattomuudelle ja Jumalan olemassaololle. Voidakseen saada todistuksensa näyttämään päteviltä heidän oli täytynyt väärentää logiikkaa, tehdä matematiikka mystilliseksi ja väittää syvään juurtuneiden ennakkoluulojen olevan taivaan välittämiä intuitioita ja että tietyt moraaliset periaatteet ovat välittömästi varmoja ilman todistusta.

Älylliseksi pakkopaidaksi muuttunut jäykkä skolastinen järjestelmä alkoi murentua renessanssin aikana 1500-luvulla. Kirkon auktoriteetista vapautuminen johti individualismin kasvuun. Esimerkiksi Machiavelli ei milloinkaan perustanut mitään poliittista argumenttia kristillisille tai raamatullisille pohjille.

Seitsemännellätoista vuosisadalla luonnontieteiden nousu vaikutti syvällisesti filosofiaan, johtotähtenä astronomian ja dynamiikan kaavoja ratkaissut Newton. Tuolloinhan vielä uskoteltiin, että Jumala oli antanut käskyn planeetoille liikkua erityisellä tavalla eikä painovoimalain mukaisesti, jonka Einstein tunnetusti ratkaisi.

Nykyajan filosofit kieltäytyvät jo uskomasta, että on jokin korkeampi tietämisen laji, jonka avulla voimme saada selville tieteeltä ja älyltä salattuja totuuksia.

”Totumme perustamaan uskomuksemme havaintoihin ja päätelmiin, jotka ovat puolueettomia ja niin suuressa määrin vapaita paikallisten olosuhteiden ja temperamenttien erilaisuuden aiheuttamista ennakkokäsityksistä kuin inhimillisille olennoille on mahdollista.”

Sekulaariyhdistyksen Lontoon osaston tilaisuudessa maaliskuussa 1927 pitämässään, suomeksi 1957 julkaistussa esitelmässä Why I am not Christian (Miksi en ole kristitty) Russell kertoo löytäneensä 18-vuotiaana John Stuart Mill`n elämäkerrasta tämän lauseen:

”Isäni opetti minulle, että kysymykseen kuka teki minut, ei voi vastata, koska se heti johdattaa mieleen seuraavan kysymyksen, kuka teki Jumalan.”

Uskonto perustuu pelkoon

Kristuksen eräitä opetuksia, joita jo Lâo-Tsen ja Buddha käyttivät puoli vuosituhatta ennen, Russell piti mainioina, vaikka kyseenalaistikin Kristuksen olemassaolon.

”Älä vastusta pahaa, vaan jos kuka tahansa lyö sinua toiselle poskelle, käännä hänelle toinenkin.”

”Älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi” ja monien kristittyjen karsastama: ”Jos haluat tulla täydelliseksi, mene ja myy kaikki mitä omistat ja anna köyhille.”

Russell ei kuitenkaan seuraisi kovin pitkälle Kristuksen tietä, koska pitää monia tämän opetuksista tyhminä. Kuten ihmisen pojan toista tulemista sekä Jeesuksen raivoa saarnojaan kuuntelemattomia kohtaan. ”Te kyykäärmeiden sukukunta, kuinka voisitte päästä pakoon helvetin kadotukselta.”

Helvetin tulella pelottelevaa oppia vapaa-ajattelija pitää julmuuden oppina, jonka mukaan me kaikki olisimme pahoja, jollemme pitäisi kristinuskosta kiinni.

”Minusta näyttää siltä, että ihmiset jotka ovat pitäneet siitä kiinni, ovat olleet enimmältä osalta äärimmäisen pahoja. Oli olemassa inkvisitio kidutuksineen, miljoonia onnettomia naisia poltettiin noitina…”

Kun kuulet ihmisten kirkossa alentavan itseään ja sanovan, että ovat kurjia syntisiä ja kaikkea muuta, se näyttää halveksittavalta ja itseään kunnioittamattoman ihmisen arvoiselta, ateisti tuumi.

Sapekasta palautetta piisasi. Rochesterin piispa Christopher Roften katsoi kirjeessään 1957, että toveriavioliiton apostolina Russell paljastaa irstauden pukinsorkkansa. ”Vain puhdassydämiset voivat nähdä Jumalan. Neljä vaimoa ja kolme avioeroa on varmasti kauhea ja katkera nöyryytys ihmiselle, jolle on uskottu suurenmoiset aivot.”

Marxilaisuutta Russell luonnehtii despoottiseksi uskonnoksi. Vaikka Marx selitti olevansa ateisti, hän säilytti kosmisen optimismin, jonka ainoastaan teismi saattoi oikeuttaa. Vuoden 1917 vallankumous kiinnosti kyllä Leninin Moskovassa 1920 tavannutta liberaalia sosialistia, mutta kommunismi inhotti.

Eksistentialismiin myös perehtyneen Russellin näkemyksissä ihmisestä voi nähdä yhtäläisyyksiä Camus`n kapinoivaan ihmiseen. Kumpikaan ei turvautunut eskapismiin tai Jumalaan eikä luovuttanut tai tehnyt itsemurhaa vaan kapinoi ja taisteli itse määriteltyjen päämäärien puolesta, katsoo Pekka Himanen väitöstyössään Bertrand Russellin haaste (1984).

Russell tiivistää uskonnon perustuvan pelkoon. Pelko on julmuuden äiti. Hyvä maailma tarvitsee pelotonta asennetta ja vapaata älyä. Eikä murheellista menneisyyden ikävöimistä tai vapaan älyn kahlitsemista tietämättömien ihmisten muinaisuudessa lausumilla sanoilla. Vapaa-ajattelijan mielestä tiede voi auttaa meitä pääsemään tämän raukkamaisen pelon yli, jossa ihmiskunta on elänyt monia sukupolvia.

Aktiivi sadankomitealainen

Sotaoikeus tuomitsi nuoren pasifistin yllyttämisestä aseistakieltäytymiseen kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen toukokuussa 1918. Yhtenä syynä oli Asevelvollisuuden vastustamisyhdistyksen lehdessä julkaistu artikkeli, jossa hän kertoi, että amerikkalaisia sotilaita tultaisiin käyttämään lakonrikkureina Englannissa, koska he olivat tottuneet kotimaassaan samaan puuhaan.

”Vankilan portinvartijan kirjatessa henkilötietoni vastasin uskontoa koskevaan kohtaan agnostikko. Vartija kysyi, kuinka sana kirjoitettiin ja huoahti päälle, että onhan sitä monenlaisia uskontoja, mutta kai ne kaikki palvelevat samaa Jumalaa. Huomautus piti minua hilpeällä mielellä pitkään.”

Filosofi Russellin ja fyysikko Einsteinin julistus ydinaseita vastaan 1955 sai tukea useilta tiedemiehiltä. Ihmismieliä ei pidä rakentaa ohjusten laukaisualustoiksi.

BBC:n ydinasekeskustelussa Russellia kauhistutti kuulla Yhdysvaltain presidentin puolison Eleanor Rooseveltin julistavan uskoa, jonka mukaan olisi parempi ihmissuvun tuhoutua kuin alistua kommunismiin.

Englannin ensimmäinen vetypommikoe 1957 nostatti ydinaseriisuntaa vaativan rauhanliikkeen Campaign for Nuclear Disarmament (CND). Kolme vuotta myöhemmin Russell oli perustamassa väkivallatonta suoraa toimintaa atomituhoa vastaan ajavaa Committee of 100 -järjestöä. Sen harakanvarvasmerkit tulivat tutuiksi Suomeenkin 1963 perustetun Sadankomitean myötä.

Lontoon Trafalgar Square -aukiolla helmikuussa 1961 parikymmentätuhatta rauhanaktivistia marssi Whitehalliin puolustusministeriön luo, jossa tuhannet protestoijat jäivät istumaan jalkakäytäville. Mielenosoittajille sateli haasteita julkisesta yllytyksestä passiiviseen vastarintaan. Sekä 88-vuotias Russell että hänen neljäs ja viimeinen puolisonsa Edith Finch Russell (1900-1978) tuomittiin vankeuteen kahdeksi kuukaudeksi. Terveydellisistä syistä tuomio muuttui viikon vankeudeksi.

Vielä tammikuun lopulla 1970 pasifisti tuomitsi Israelin sotatoimet Lähi-idässä.

”Meille kerrotaan yhä uudelleen, että meidän pitää tuntea myötätuntoa Israelia kohtaan, koska juutalaiset kärsivät Euroopassa natsien käsissä. Sitä, mitä Israel tekee nykyään, ei voida suvaita ja menneisyyden kauhujen käyttäminen nykyisten oikeuttamiseksi on mautonta tekopyhyyttä.”

Kairossa 3. helmikuuta 1970 parlamentaarikkojen kokouksessa julkitulleen kannanoton yhteydessä ilmoitettiin, että 97-vuotias Bertrand Russell oli kuollut edellisenä päivänä kotonaan Walesissa. Ateistin ja pasifistin tuhka siroteltiin Walesin kukkuloille kolme päivää krematoinnin jälkeen. Hänen muistopystinsä sijaitsee Lontoon Red Lion -aukiolla.

Lähteet:
Bertrand Russell: Elämäni, 1990.
Bertrand Russell: Länsimaisen filosofian historia II, Uuden ajan filosofia, 1948.
Bertrand Russell: Miksi vapaa-ajattelija ei voi olla kristitty -vihko, Vapaa-ajattelijain liitto, 1957.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 4/2024.

Katsomusainetyöryhmä loppusuoralla

Raportti. Photo by Bernd Klutsch on Unsplash

Opetushallituksen asettaman katsomusainetyöryhmän raporttia odotellaan

TOIMITUSAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Opetushallituksen asettama katsomusainetyöryhmä on saamassa kaksivuotisen työnsä päätökseen. Viimeinen kokous on joulukuun loppupuolella. Työryhmän raportti julkaistaan aikaisintaan tammikuussa, tarkasta ajasta ei ole vielä päätetty. Vapaa‐ajattelijoista työryhmään on kuulunut Esa Ylikoski. Työryhmässä on sovittu, että keskustelut ja mahdolliset välitulokset ovat luottamuksellisia ennen loppuraportin julkaisemista. Lehtemme palaa asiaan numerossa 1/2025.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 4/2024.

Sammakkoteologiaa ja muita kummajaisia

Magiaa ennen ja nyt -kirjan kansikuvassa ihmisiä ja eläimiä keskiaikaisissa maagisissa rituaaleissa.

Kirja-arvostelussa Magiaa ennen ja nyt -antologia

YKI RÄIKKÄLÄAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Mitä magia on? Arkipäiväinen itsestään selvä käsite, mutta kun miettii, mitä sillä tarkoitetaan, ei se enää olekaan niin yksinkertaista. Meille on tuttu arkinen ilmaisu koputtaa puuta tai naurahdamme, kun musta kissa juoksee tien poikki, että se on huono enne, eikä meidän myöskään sovi kävellä tikapuiden alitse.

Kotikaupungissani on leipomo nimeltään Taikataikina. Jokin asia voi olla taianomainen tai muusikko voi soittaa kuin noiduttuna. Magiaa tarkoittavat sanat ovat arjessa läsnä niitä sen kummemmin miettimättä. Monille magia on edelleen totta.

Kristinuskon arki on sekin silkkaa magiaa yliluonnollisine olentoineen ja voimineen. Mutta kristillisessä ajattelussa uskonto merkitsee todellista kristinuskoa, kun magia taas on vaarallista demonien kutsumista. Uskovalle magia on täyttä totta.

Magiaa ennen ja nyt -antologia on kolmentoista kirjoituksen kooste magian historiasta ja nykyisyydestä. Kirjoittajat edustavat uskontotiedettä, folkloristiikkaa, uskonto- ja aatehistorian, taiteen sekä kulttuurihistorian tutkimusta. Antologian lähtökohtana oli vuonna 2021 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran järjestämä seminaari, jossa magiaa käsiteltiin poikkitieteellisesti.

Magiaa on käsitelty suhteessa uskontoon. Magian katsotaan olevan yksityinen, salainen ja mystinen rituaali. Magia ei muodosta kirkkoa, vaan maagikoilla on asiakkaita. Tosin kirkollakin on maksavat asiakkaat. Kirkon näkemyksen mukaan magiaa harjoittavat ”toiset”, epäsosiaaliset yksilöt. Kirkko on aina pyrkinyt toiseuttamaan magian. Se lieneekin ikävä kilpailija. Itse asiassa mihin uskontoa ja kirkkoa tarvittaisikaan ilman maagillista uskomusta persoonalliseen pahaan?

Keskiajalla kirkkoihin maalattiinkin magiaa edustavia moraliteettikuvia, yleensä kirkon eteiseen tai asehuoneeseen. Ne eivät pohjautuneet Raamatun teksteihin, vaan ne poimittiin mm. Exemplumeista, opettavaisista moraalisista tarinoista. Että näin käy, jos et ole kuuliainen Herran palvelija. Hyvät esimerkit näistä löytyvät Lohjan, Kalannin, Espoon ja Hattulan Pyhän Ristin kirkoista. Niiden magiaa esittävissä kuvissa esiintyi paholaishahmoja sarvekkaina, hännäkkäinä ja eläinjalkaisina. Tarkoitus oli osoittaa, että paholaisesta puuttui harmonia. Mielenkiintoisesti usein lypsyaiheissa yhdistyi luudalla lentäminen. Matka Blåkullaan. Lypsäjät olivat tietty naisia. Näistä Janika Ahon ja Katja Fältin mainiossa esseessä Maito, naiset ja paholaiset.

Antiikin ajattelussa tämän ihmisten maailmalle oli olemassa rinnakkainen todellisuus. Erityisen rikasta se oli myöhäisjuutalaisessa apokalyptisessa kirjallisuudessa, josta se periytyi kristinuskoon. Ja niinpä meillä on uskonnoissa esiintyvä eteerinen toinen todellisuus, johon on pyrkiminen.

Raamatun Vanhassa testamentissa tulee ilmi eräs magian syntyteoria, nimittäin Heenokin kirjasta ilmenee, että eräät enkelit syyllistyivät rikokseen, kun opettivat ihmisille salaisia tieteitä. Nähtävästi on siis syyttäminen langenneita Herran enkeleitä siitä, että saivat aikaan maailmaan hirvittävän magian.

1500-luvun reformaatiossa henkiolennot tai enkelit poistettiin kirkonmenoista ja ihmisten läheisyydestä. Enkelit eivät tietty kadonneet kansan arjesta. Ne olivat kaikesta huolimatta yhtä lailla todellisia kuin, hmm, muut kansanhenget. Enemmän kuin luterilaisuudessa, ne alkoivat kummitella kirjallisuudessa, mystiikassa, luonnonfilosofiassa ja teosofian virtauksissa.

Ilona Tuomen kirjoituksessa sammakkoteologia on erityisen hassu ilmiö. Itse sain tietää siitä vasta nyt. Sammakkoja haudattiin eri kirkkojen perustuksiin tai kellotapuleihin pienissä leppäkirstuissa. Hautauksen yhteydessä piti vielä loitsia: ”Missä pappi pauhaa, lukkari laulaa ja messumies mellihtöö”. Kalaonnen piti sitten olla näin siunattu.

Yksi mielenkiintoinen maagillinen rituaali ilmensi eräänlaista kirkon oppien vastaisuutta. Eräs Antti Tokoi loitsui mm. näin: ”Näkyvät ja näkymättömät, puhukaa minun puolestani ja suojelkaa minua, kun papit huutavat ja käyvät päälle kirja kädessään.” Ilmankos hän myöhemmin lyhentyi päänsä verran.

Kirja ei ole mikään köykäinen, enkä suosittelisi sitä rentoutuslukemiseksi. Kirjoitukset ovat tieteilijöiden kirjoittamia ja se näkyy. Tekstit ovat tiukan asiakeskeisiä, eikä kevennyksiä tai huumoria juuri näy. Yhtenä poikkeuksena mainittakoon Marko Nenosen ja Daria Kuznetsovan kirjoitus shamanismista: ”…haastateltavat lurittelivat kaikenlaisia joutavuuksia sikin sokin ja ikään kuin totena.”

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 4/2024.