KUKKA KUMPULAINEN

Just Have a Think! With Dave Borlace. Kyseessä on Youtube-kanava, Dave Borlacen luoma erittäin pidetty rationaalinen ja tieteellinen ohjelmasarja. Minulla oli ilo haastatella Borlacea tätä juttua varten. Meillä oli rento ja avoin keskustelu hänen kanavansa synnystä ja inspiraatioista siihen.

Youtube-ohjelman perustamiseen inspiraatio Davelle tuli Peter Wadhamsin riipaisevasta ja kiehtovasta kirjasta Farewell to Ice. Dave kertoo sitä lukiessaan oivaltaneensa, että ehkä hänkin voisi olla avuksi. Työuran kokemukset ja taidot olivat antaneet hänelle syvätietoa johtamisesta ja viestinnästä sekä teknisiä taitoja luoda YouTube -videoita monimutkaisista tieteellisistä julkaisuista.

Aloittaessaan pienestä Dave osui aikaan, jolloin Greta Thunberg ja Elokapina (Extinction Rebellion) toivat ilmastotieteen esille valtavirtamediaan. Hän löysi kasvavan yleisön, joka oli innokas oppimaan kuuntelemalla. Daven selväsanainen ja ystävällinen brittiläinen ääni kertoo kuulijoita ilahduttavalla tyylillä tieteellisistä termeistä ja tutkimustuloksista. Hän todella pystyy tekemään oppimisesta hauskaa ja helppoa.

Seuraava haastattelukysymykseni koski mis- ja disinformaation merta sosiaalisessa mediassa ja tieteellisen kommunikaation tärkeää merkitystä sen keskellä. Tietämättömyyden torjumiseen tarvitaan tiedeviestijöitä, jotka osaavat tehdä monimutkaisista tieteellisistä julkaisuista helposti ymmärrettäviä. Ja meille maallikoille helposti saatavilla olevia!

Dave kertoi työtavastaan: ”Tavoitteeni on perustaa tiedon esittelyt luotettaviin tieteellisiin julkaisuihin. Jos käytän lehtiartikkelia, käytän vain luotettavia lähteitä, ja lisäksi teen selvitystä voidakseni vahvistaa tiedot.” Hänellä on myös suuri joukko tieteellisesti ajattelevia tukijoita, joiden kanssa voi käydä läpi videoiden faktapohjan varmistamisen.

Puhuessamme disinformaatiosta ja tieteenvastaisista ryhmistä tuli esiin englanninkielinen FUD-termi, joka tarkoittaa pelkoa, epävarmuutta ja epäilystä. Niihin nojaavaa taktiikkaa ovat esimerkiksi tupakan ja fossiilisten polttoaineiden teollisuutta edustavat PR-yritykset käyttäneet tehokkaasti pitkään, jo 1960-luvulta lähtien. Ymmärtämällä viestintätaktiikoiden ja keinojen historiaa voimme paremmin suojautua tällaisia vaikuttamisyrityksiä vastaan.

Just Have a Think! keskittyy ilmastonmuutosta tutkivaan tieteeseen ja uusiin innovatiivisiin teknologioihin, joilla pyritään tarvittavaan nollapäästöiseen teollisuuteen ympäri maailman. Uusin video kertoo akkujen kierrätystekniikan ongelmista. Miten kierrätys voidaan hoitaa tehokkaasti? Tule ottamaan selvää! Mielenkiintoista kesää!

youtube.com/@JustHaveaThink/videos
Tiedenälkä-sarjan 1. osa julkaistiin Vapaa Ajattelijassa 1/2023.

ÄLÄ TAPA? ”Kun Jumala ei puhu, jää jäljelle vain se kirja.”

Kun tapakristitty haluaa perustella, miksi hän doktriinin irrationaalisuudesta huolimatta kokee mielekkääksi kuulua kirkkoon ja ehkä hieman uskoa Jumalaankin, hän usein sanoo, ettei välttämättä hirveästi välitä yliluonnollisista ihmeteoista eikä kannata jyrkimpiä tulkintoja, mutta se kymmenen käskyä on tosi hyvä – sieltä kun löytyy niitä moraalisia juttuja, kuten ”älä tapa”.

TEKSTI JA KUVAT:
MARKUS TIITTULA

Jotenkin tietysti toivoisi, että tuollainen ihmisyyden perusjuttu onnistuisi ilman uskontoakin, mutta vielä hämmentävämpää on, miten kevyin perusteluin esimerkiksi tappamisen kielto luovutetaan yksin kristinuskon ominaisuudeksi – tulkitaan, että tämä Vanhasta testamentista löytyvä tekstinpätkä on niin jykevä, että se jotenkin estää kristittyjä tappamasta toisiaan.

Onko homma siis tosiaan toiminut ja tappaminen kristinuskon parissa tyystin loppunut käskyn myötä? Kuinka voidaan väistää se tosiasia, että tämän miekat auroiksi takovan pyhän kirjan sivuilla tapetaan jatkuvasti, vaikka sieltä nuo kaksi sanaa löytyvätkin? Mikä tarkkaan ottaen on linkki kristinuskon ja tappamattomuuden välillä?

Raamattu on täynnä kostofantasioita ja veriorgioita

On yleisesti tiedossa, että vastaava tappamisen kieltävä käytöskoodi on ollut käytössä muissakin sivilisaatioissa ja uskonnoissa paljon ennen kristinuskoa. Vanhassa testamentissa sen sijaan on noin tuhat kohtaa, joissa Jumala asettaa väkivaltaisia rangaistuksia ja satakunta kohtaa, joissa Jumala määrää ihmisiä tapettavaksi. Tutkija Matthew White on laskenut, että Raamatussa tapetaan noin 1,2 miljoonaa ihmistä, ja tässä ei ole mukana niitä arviolta noin 20 miljoonaa ihmistä, jotka olisivat kuolleet Jumalan nostattamassa vedenpaisumuksessa.

Raamatun mukaan ihmiskunnalle raivostunut kaikkivaltias säästi vain kahdeksan ihmistä ja hukutti hengiltä koko muun ihmiskunnan. Hän myös kiukuspäissään, ja ilman sen kummempaa selitystä, tappoi lähes kaikki planeetan eläimet. ”Näin Herra pyyhkäisi maan päältä kaikki elävät olennot, ihmiset, karjaeläimet, pikkueläimet ja linnut; kaikki ne hän pyyhkäisi pois. Jäljelle jäivät vain Nooa sekä ne, jotka olivat hänen kanssaan arkissa”.

Kristittyjen Jumala on siis tämän uskonnon omien oppien mukaan kiistatta megalomaaninen joukkosurmaaja, mutta hänelle pyhitettyä uskontoa kehutaan siitä, että sen pyhässä kirjassa sanotaan jossain kohtaa kerran ”älä tapa” – vaikkei tätä käskyä tottele sen enempää sen antaja kuin seuraajatkaan. Ehkä tässä noudatetaan huonon vanhemmuuden aksioomaa: älä tee, niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon?

Kaiken lisäksi Mooses, joka kertomuksen mukaan sai Jumalalta savitaulut kymmenestä käskystä, rikkoi heti tappamisen kieltävää kuudetta käskyä, koska kansa oli hänen poissa ollessaan ollut Jumalalle uskoton ja palvonut kultaista vasikkaa. ”Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: sitokaa miekka vyöllenne, kulkekaa edestakaisin leirin halki portilta portille ja tappakaa jokainen, jonka kohtaatte, olkoonpa vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen”. Raamatun mukaan Mooses siis antoi teurastuskäskyn samalla, kun hän kantoi kainalossaan Jumalan antamia savitauluja, joissa luki ”älä tapa”. Moosesta myös toteltiin: ”Leevin heimon miehet tekivät Mooseksen käskyn mukaisesti ja kansasta sai sinä päivänä surmansa noin kolmetuhatta miestä”.

Raamattu on muutenkin täynnä kostofantasioita ja veriorgioita: Viidennessä Mooseksen kirjassa on sivutolkulla vimmaista tekstiä, jossa Jumala on pakahtua odottaessaan tulevia taisteluita. ”Minä teroitan salamoivan miekkani, käyn toteuttamaan tuomiota, minä kostan vihollisilleni, rankaisen vihamiehiäni, Minun nuoleni juopuvat kaatuneiden ja vankien verestä, minun miekkani ahmii vihollisruhtinaiden päitä”.

Samassa Mooseksen kirjassa myös kehotetaan etniseen puhdistukseen: ”Lähellä olevien kansojen kaupungeista, jotka Herra, teidän Jumalanne, antaa teidän omaksenne, ette saa jättää jäljelle mitään, ette ainoatakaan elävää olentoa – – julistakaa nämä kaupungit Herralle kuuluvaksi uhriksi ja hävittäkää ne ja niiden asukkaat, heettiläiset, amorilaiset, kanaanilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset, niin kuin Herra, teidän Jumalanne, on teitä käskenyt.”

Raamatussa myös langetetaan lähes kaikista mahdollisista rikkomuksista, kuten polttopuiden keräämisestä sunnuntaina ja lapsen kurittomuudesta, välittömästi kivittämällä suoritettava kuolemanrangaistus.

Raamatun avulla voi perustella omat ennakkoluulonsa

Miksi Raamatun kiistatta vanhentuneita moraalikoodeja sitten pyritään hehkuttamaan vielä tänäkin päivänä? Ainakin yksi syy lienee se, että se on kristityille ainut konkreettiselta tuntuva uskonnollisten ohjeiden lähde, kun jumalhahmosta ei edelleenkään ole mitään fyysisiä havaintoja.

Ruotsalainen kirjailija Jonas Gardell kertoo teoksessaan Jumalasta, miten tämä kristittyjen kaikkivaltias oikeastaan vaikeni jo kesken Vanhan testamentin. ”Jumala ja hänen kansansa jatkavat yhteistä vaellustaan, mutta Jumala ei enää ärjy, hänellä ei ole enää lisättävää. Lähes koskaan ei enää kuulla Jumalan puhetta myrskyssä, palavassa pensaassa, tai nähdä hänen laskeutuvan vuorelle ukkosilmassa. Vain harvat meistä käyvät keskusteluja suoraan Jumalan kanssa tai voivat kirjoittaa muistiin hänen viestejään. Jumala oli kirjaimellisesti vaeltanut kansansa kanssa, pilvipatsaana päivällä, tulipatsaana yöllä, mutta nyt hänestä tulee kaukaisempi, yhä passiivisempi.”

Eli kun Jumala ei puhu, jää jäljelle vain se kirja.

Toinen syy voi olla se, että kirjan avulla voi helpommin perustella omat ennakkoluulonsa – sitä kun voi kukin lukea juuri niin kuin huvittaa. Esimerkiksi paljon mainostettu ajatus avioeron syntisyydestä on melko huteralla pohjalla, jos tulkinta nojaa Raamattuun. Kielteisen kannan voi toki perustella jakeella, jossa Jeesus sanoo: ”He eivät enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako”. Yhtä hyvin voisi kuitenkin lukea Vanhan testamentin kohdan, joka on otsikoitu ”avioliittolakeja”. Siinä sanotaan: ”Jos avioliiton solminut mies lakkaa pitämästä vaimostaan havaittuaan hänessä jotain epämieluista, hän voi kirjoittaa vaimolleen erokirjan ja lähettää hänet luotaan”. Ota tästä nyt sitten selvää.

Abortistakaan ei Raamatussa sanota oikeastaan juuri mitään. Vanhasta testamentista löytyy kyllä kertomus, joka on otsikoitu ”Aviorikoksesta epäillyn vaimon tutkiminen”, jossa uskottomuudesta epäillylle naiselle juotetaan uhriseremonian jälkeen erityistä kirovettä, jonka tarkoitus on nimenomaan aiheuttaa raskauden keskeytyminen: ”Jos nainen on tullut saastaiseksi olemalla miehelleen uskoton, kirousta tuottava vesi menee hänen sisuksiinsa ja aiheuttaa hänelle katkeraa tuskaa. Hänen kohtunsa turpoaa, hänen lanteensa kuihtuvat ja hänestä tulee varoittava esimerkki, jota mainiten vannotaan ja kirotaan. Mutta jos nainen ei ole saastainen vaan syytön, vesi ei vahingoita häntä, ja hän voi vastedeskin saada lapsia”.

Tässä ihan selvästi annetaan ymmärtää, että raskaus voidaan keskeyttää, jos siittäjä on joku muu kuin naisen aviomies – ja tämä on Raamatun mukaan vieläpä Jumalan tahto, sillä yksityiskohtaiset ohjeet perustuvat siihen, mitä ”Herra sanoi Moosekselle”.

Kun Raamatusta ei löydy aborttia kieltäviä jakeita, kristityksi kannaksi on haettu yleisempi elämän arvostaminen – juuri yllä mainittu ”älä tapa”. Tähän vedoten myös esimerkiksi monissa Yhdysvaltain osavaltioissa on viime vuosina laadittu lakeja, joissa abortti rinnastetaan murhaan ja siitä langetetaan kovat rangaistukset.

Raamatussa kuitenkin tehdään myös selkeä ero murhan ja keskenmenon aiheuttamisen välillä; ensimmäisestä voi seurata kuolema, jälkimmäisestä selviää sakoilla. ”Jos ihmiset tappelevat keskenään ja samalla töytäisevät raskaana olevaa naista, niin että hän saa keskenmenon mutta hänelle ei aiheudu muuta vahinkoa, lyöjä maksakoon sakkoa sen mukaan, mitä naisen aviomies vaatii tai miten asia oikeudessa ratkaistaan. Mutta jos muuta vahinkoa tapahtuu, annettakoon henki hengestä, silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta.” Eli sikiö on vain miehen omaisuutta, eikä sen vahingoittumiseen päde henki hengestä -periaate.

Texasin kristittyjen parissa tämäkin on käännetty päälaelleen – siellä pro life -hengessä toivotaan aborttilääkäreille kuolemantuomioita.

Se siitä kuudennesta käskystä.

Kirjoittaja on tietokirjailija, jonka seuraava kirja,

Jumalakortti: Uskonnon ja politiikan epäpyhä liitto

(Johnny Kniga, 2023) ilmestyy syyskuussa.

JORI MÄNTYSALO

Lähes samaan aikaan valmistuivat mietintö ns. ympärileikkauksista ja eduskunnan päätös rituaaliteurastuksista. Molemmat olisivat varmasti tuottaneet enemmänkin julkista keskustelua, mutta nyt se hautautui Venäjän hyökkäystä koskevien uutisten alle. Kummassakaan tapauksessa muutosta ei tapahtunut, vaan asiat jatkuvat entisellään. Rituaaliteurastuksista lehtemme kertoo seuraavassa numerossaan.

Ympärileikkaus eli sukuelinten silpominen

Nykyään niin sanottu ympärileikkaus on tyttöjen osalta selvästi kielletty, poikien osalta epäselvästi sallittu. Erillistä pykälää kummastakaan ei ole, vaan suoraan lakia lukien pahoinpitelypykälä kattaa ne samoin kuin lyömisen, myrkyttämisen jne.

Perustuslakia edeltävä hallituksen esitys vuonna 1993 on tyttöjen osalta selkeä: ”[S]äännös ei siten voi esimerkiksi oikeuttaa missään olosuhteissa – – naisten ympärileikkausta, huolimatta tällaisen toimenpiteen mahdollisesta yhteydestä johonkin uskonnolliseen suuntaukseen.” Korkein oikeus vahvisti tämän vuonna 2008: ”Tyttöjen ympärileikkauksessa on kysymys lähinnä törkeäksi pahoinpitelyksi luokiteltavasta menettelystä, jota ei voida missään olosuhteissa oikeuttaa – -.”

Pojista sama hallituksen esitys ei mainitse mitään. Korkein oikeus puolestaan totesi, ettei vanhempien uskonnonvapaudesta seuraa lupaa poikalapsenkaan ympärileikkaukseen, mutta hyväksyi kuitenkin perustellen sen olevan lapselle hyödyllistä ”hänen identiteettinsä kehittymisen sekä uskonnolliseen ja sosiaaliseen yhteisöönsä kiinnittymisen kannalta”. Sittemmin on toisaalta tuomittu pahoinpitelystä, kun vanhemmista yksi ympärileikkautti lapsen ilman toisen vanhemman lupaa.

Suunnitelmia laista, joka nimenomaan sallisi poikavauvan ympärileikkauksen on esitetty, mutta ei koskaan viety pidemmälle. Ruotsissa tällainen salliva laki on. Tyttöjen osalta puolestaan on haluttu erillislakia, joka kieltäisi nimenomaisesti tyttöjen silpomisen. Asia päätyi neljä vuotta sitten kansalaisaloitteella eduskuntaan, ja se kehotti hallitusta valmistelemaan lain.

Tässä yhteydessä lakivaliokunta totesi, että samalla voidaan selvittää myös poikien ympärileikkauksia. Kristillisdemokraattien ja RKP:n mielestä tällaista ei olisi saanut lainkaan mainita. Perussuomalaiset päinvastoin esittivät samalla kiellettäväksi molempien sukupuolten ympärileikkaukset.

Lopputulos kansalaisaloitteesta oli työryhmä ja tulos työryhmästä oli 150-sivuinen mietintö joka päätyi nollatulokseen. Pitkän pohdinnan lopputulos tiivistyy pitkään virkkeeseen:

On todennäköistä, että poikien ympärileikkauksen täydellinen tai ikärajaan sidottu kielto edellyttäisi laajamittaisempaa yhteiskunnallista keskustelua, sillä toimenpiteitä pidetään yhä keskeisenä ja laajasti harjoitettuina tietyissä uskonnoissa, kuten juutalaisuudessa ja islamissa.

Ennen tätä työryhmä selostaa laajasti mm. sitä, olisiko mahdollista säätää vain tyttöjä koskeva laki. Vähemmistö kannatti, enemmistö ei, joten asian käsittely päättyi tähän – ainakin tältä erää.

Mietinnön mukaan ”fyysistä koskemattomuutta puoltavat näkökulmat ovat nousseet yhä vahvemmin esille”. Ryhmässä näyttää selvästi olleen halua suojella lapsia, mutta ei uskallusta astua uskovien varpaille.

Arviointia

Poikien ympärileikkaus on varsin tarkasti määritelty silpominen. Tyttöjen osalta saman nimityksen alla on monia hyvin eriasteisia tekoja, ja niistä lievimmät haittaavat vähemmän kuin poikien silpominen. Valitettavasti vakavimmat muodot ovat myös yleisimpiä.

Nykyisellään lienee mahdotonta suojella kaikkia lapsia. Tyttöjen osalta erillinen pykälä tuskin olisi auttanut, vaikka sillä tietty symbolinen merkitys olisikin. Enemmän vaikutusta on valistuksella ja rangaistuksilla.

Vaalikoneidemme perusteella ehdokkaiden enemmistö olisi tässä enemmän lasten kuin uskonnon puolella. Tämä näyttää kuitenkin unohtuvan Arkadianmäellä, kun riittävän äänekäs vähemmistö vaatii toisin. Myös enemmistö koko väestöstä kieltäisi silpomiset, mutta tämäkään ei näytä auttavan.

Nyt tehty ratkaisu on arvioni mukaan paras, mihin realistisesti olisi voitu tällä hetkellä päätyä.

TIINA VILPONEN

Lapsiin kohdistuva kuritusväkivalta on perustellusti ollut Suomessa kiellettyä jo vuosikymmeniä. Onkin yleisen oikeustajun vastaista, että vielä 2000-luvulla päättäjät toistuvasti siivoavat pöydältään mahdollisuuden puuttua penisten silpomiseen. Voisi kysyä, eivätkö kaikkien lasten kehot ole yhtä arvokkaita?

On häpeällistä, että puolustuskyvyttömien lasten oikeus turvalliseen kasvuun ei toteudu, vaan heidän sukuelimiään yhä silvotaan uskonnon nimissä. Leikkaus on aina riski ja lääketieteellisesti perusteeton ympärileikkaus on tarpeeton riski lapsen hengelle ja terveydelle. Päättäjien tulisi muistaa ja ymmärtää, että uskonnonvapaus ei oikeuta vahingon tuottamiseen, ja että uskonnonvapaus kuuluu ihan jokaiselle lapselle.

Edelleen valitettavan usein silpomisen haitoista kertova mies joutuu kokemaan torjuntaa, vähättelyä ja hiljentämistä myös sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta. Monet silpomisen haitoista kertovat miehet kuvailevat heille tehtyä silpomista osuvasti väkivaltana. He saattavat ilmaista esimerkiksi voimakasta vihaa, katkeruutta ja petetyksi tulemista. Nämä miehet surevat sitä, mitä heiltä on peruuttamattomasti ja ilman lupaa viety – sitä että heiltä on riistetty tervettä, herkkää ja uusiutumatonta kudosta, jonka tehtävä olisi ollut suojata heidän penistään ja tuottaa nautintoa. Tämän ryöstön seurauksia he kantavat kehossaan ja mielessään koko ikänsä.

Johtanut jopa itsemurhiin

Olen yli vuosikymmenen kouluttanut ympärileikkauksen riskeistä, haitoista ja eettisistä ongelmista sekä toiminut terapeuttina ja vertaistukiryhmien ohjaajana silvotuille Suomessa ja maailmalla. Olen perehtynyt tutkimuksiin esinahasta ja ympärileikkauksesta sekä tehnyt tiiviisti yhteistyötä lukuisten ammattilaisten, yhdistysten ja muiden aktiivien kanssa. Olen kirjoittanut artikkeleita, luennoinut konferensseissa ja konsultoinut viranomaisia aiheesta. Ajattelen olevani varsin hyvin perillä siitä, kuinka tuhoisia seurauksia lasten sukuelinten silpomisella on.

Olen kuitenkin toistuvasti joutunut pettymään erityisesti päättäjien älylliseen epärehellisyyteen penisten silpomisen kysymyksissä. Moni ympärileikattu joutuu kärsimään siksi, ettei häntä ole suojeltu lapsena eikä oteta todesta aikuisena.

Penisten silpomista perustellaan uskonnollisissa yhteyksissä liittymisellä traditioon ja sukuun. Oma kokemukseni silvottujen tulevaisuudesta aikuisina on toisenlainen: yhteyden sijaan elämään on tullut kasvava epäjärjestys. Olen käyttänyt englannin kielessä termejä connect (yhteys) ja disconnect (yhteyden katkeaminen) kuvaamaan tätä ilmiötä. Silpomisen aiheuttamat ongelmat mielenterveyteen, seksuaalisuuteen ja ihmissuhteisiin ovat moninaisia.

On yleistä, että oireet ja tilanteet vaikeutuvat iän myötä eivätkä silpomisen kokeneet onnistu löytämään apua tai ymmärrystä tilanteeseensa. Monet tilanteestaan kertovat tuovat esille vaikean suhteen kehoonsa ja ennen kaikkea penikseensä. He ovat kadottaneet itseluottamusta ja tulevaisuudenuskoa, minkä lisäksi suhde vanhempiin ja lapsuuden uskonnolliseen yhteisöön on joko vaikeutunut tai yhteys on katkennut kokonaan.

Ympärileikkaus vaikuttaa myös potentiaalisiin ihmissuhteisiin. Lukuisat silvotut ovat kertoneet kokevansa mahdottomaksi osoittaa seksuaalista kiinnostusta toista kohtaan ongelmallisten seksuaalitoimintojen vuoksi. Suhde seksiin on rakentunut jopa pelokkaaksi tai sitä vältellään täysin. Yhteisöissä tiedetään myös heistä, jotka ovat joko nuoruudessa tai aikuisuudessa tehneet itsemurhan – nämä silpomisen kokeneet eivät ole enää kestäneet heille tehtyä ja tehdyn seurauksia.

On selvää, että ympärileikkaus jättää pysyvän jäljen. Meidän tulee pitää ääntä niiden puolesta, jotka eivät itse siihen pysty. Jokaisella lapsella on oikeus kehon koskemattomuuteen ja avoimeen tulevaisuuteen.

Kirjoittaja on TM, seksuaaliterapeutti,
kliininen seksologi (NACS) ja auktorisoitu
seksologian kouluttaja.

Ei jumalan armoa ilman teloitusta!

Satuin kuulemaan Radio Deistä pitkästä aikaa Pro Fiden esittämän laulun Ristin luona. Sanat Erkki Lemisen. Sanoitus on tuttua hengellistä paatosta arvattavine ja vaivaannuttavine ilmaisuineen kuten ”Ristin luona ainoastaan synnin turmelusta vastaan voitto saatu on”. Hengellinen iskelmä ei juuri eroa maallisesta iskelmästä puuduttavan arvattavine ja kliseisine sanoituksineen. Tai euroviisuista yhtä puuduttavan arvattavine sanoituksineen ja kliseisine esiintymisineen.

Satuin kuulemaan Radio Deistä pitkästä aikaa Pro Fiden esittämän laulun Ristin luona. Sanat Erkki Lemisen. Sanoitus on tuttua hengellistä paatosta arvattavine ja vaivaannuttavine ilmaisuineen kuten ”Ristin luona ainoastaan synnin turmelusta vastaan voitto saatu on”. Hengellinen iskelmä ei juuri eroa maallisesta iskelmästä puuduttavan arvattavine ja kliseisine sanoituksineen. Tai euroviisuista yhtä puuduttavan arvattavine sanoituksineen ja kliseisine esiintymisineen.

Yksi erityinen lause tässä laulussa kyllä on varsin kylmäävä: ”Ristin luona ainoastaan / Isä armahtavi lastaan, / rauhan julistaa, rauhan julistaa”. Eli siis teloitusvälineen luona jumala armahtaa luotuaan. (”Isä” tässä tarkoittaa tietysti jumalaa.) Armahtaa? Miltä? Tietysti helvetiltä. Tai ”kadotukselta”. Sitähän se kaikki sanoma pelastuksesta on. Ja kun se tapahtuu ristin luona, sen teloitusvälineen, on selvää, että teloitus ristille naulaamalla on Jumalan itsensä suunnittelema ja sertifioima toimenpide. Ilman teloitusta ei armoa!

Muuten, tiesittekö, että Joosef, Jeesuksen ”isäpuoli” teloitettiin ristillä myös? Hän meni onnettomasti etsimään naapuriaan, joka oli mennyt sissiksi roomalaisia vastaan ja joutui muiden galilealaisten kapinallisten kanssa pidätetyksi ja ristipuuhun naulatuksi. Näin José Saramago kirjoittaa kirjassaan Jeesuksen kristuksen evankeliumi. Niiden ristien juurilla ei ollut eikä nähty armahtajia.

Muutamassa Yhdysvaltojen osavaltioissa on ollut ongelma. Teloitukseen käytettäviä kemikaaleja on nyt vaikea saada. Valmistajat eivät enää oikein mielellään brändää itseään teloitusmyrkkyjä valmistamalla ja myymällä. Niinpä näissä osavaltioissa onkin säädetty laki, joka sallii teloitukset ampumalla. Yksinkertaista! Ongelma ja sen ratkaisu! Teloitus ampumalla on nyt käytössä Utahissa, Oklahomasssa, Mississippissä ja Etelä-Carolinassa. Konservatiivisessa Idahossa senaatti äänesti 20.3. kivääriosastoteloituksen sallimisen puolesta.

Teloitus on siis useissa USA:n osavaltioissa laillinen toimenpide, jolla päätetään rikollisten onneton elämä. Myrkkypistoksiin siirryttiin, kun sähkötuoli alkoi tuntua jo hieman brutaalilta instrumentilta. Ja koska yhdysvaltalaiset mielellään edustavat sivistystä, ei edes hengenottamisen pidä olla brutaalia. Teloitus ampumalla oli sekin vähän brutaali ja epäsivistynyt tapa tappaa kansalaisia, joten rauhallinen ja seesteinen tapa tappaa myrkyllä oli oikein mainio ratkaisu. Mutta saatavuusongelma syntyi, ja ongelma oli ratkaistava tavalla tai toisella. Niinpä on päädytty ampumiseen, vaikka se onkin varsin äänekästä ja sotkuista.

Ihmisoikeusjärjestö ACLU:n Idahon siipi on kauhistellut tätä lakia. ”Ampuminen on erityisen julmaa”. Näinhän se on. Kyllä teloituksenkin täytyy tapahtua ihmisoikeuksia kunnioittaen. Ei pidä teloitettavan tuntevan kipua ja tuskaa.

USA:n ns. raamattuvyöhykkeellä ja evankelikaalien keskuudessa kuolemantuomiolla on kuitenkin erityisen suuri kannatus. Ei olisi juurikaan kummallista, jos siellä joidenkin mielestä ristiteloitus olisi oikein sopiva keino. Se olisi varmaan Jumalallekin otollista, kun poikansakin näin hengiltä otettiin.

Mutta sitten voi taas miettiä, miksi Jumala sallii teloitukset? Miksi hän teloitutti oman poikansa? Selitykseksi ei kelpaa jo kuluneet fraasit ”pelastussuunnitelma” tai ”syntien lunastus”. On nimittäin niin, että kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän ei tarvitse tehdä mitään suunnitelmia, eikä mitään kommervenkkejä. Jos olento, joka on luonut kaiken universumissa ja itse universuminkin, ei kykene tekemään haluamiaan juttuja pienten ihmisten parissa muuten kuin dramaattisen näytöksen järjestämällä, niin mikä kaikkivaltias tämä sitten on?

TEKSTI JA KUVA: YKI RÄIKKÄLÄ

Iikka Kivi, 37, on ollut kiihkeä kristitty, täyttynyt pyhällä hengellä ja luopunut uskosta.

”Irtaantuminen oli samanlainen prosessi kuin jalkapohjaan koteloituneen lasinsirpaleen puskeminen ihosta läpi.”

Iikka Kivi – Kuva: Miika Storm

Mitä kuuluu sinne pohjoiseen Ouluun?

Hyvää! Pandemian alkuvuosien jälkeen olen päässyt takaisin keikoille ja retkeilen joka toinen päivä lintujen perässä Liminganlahdella, joten mikäs tässä.

Mitä on työn alla?

Juuri nyt kirjoitan paljon uutta materiaalia esitettäväksi kesän ja syksyn keikoille. On mukava keskittyä kirjoittamiseen pitkään jatkuneen sivuprojektiputken jälkeen. Tuotantoyhtiömme kautta viritellään kesän kiertuetta ja Oulun tulevia stand up -festareita. Työn alla on myös kauhunovellikokoelma ja tulevan sooloesityksen hahmottelua.

Miksi stand up -komiikka?

Osin siksi, että se on tosi kivaa – tykkään puhumisesta ja hyväntuulisista, yhdessä viihtyvistä ihmisistä. Osin siksi, että olen laiska, enkä tykkää tehdä liikaa töitä, 25 minuuttia illassa on aika lailla sopiva määrä.

Mitä harrastat?

Lintujen tarkkailua kaikkein eniten, se on hyvää vastapainoa keikkaelämälle. Plus että linnut ovat dinosauruksia ja dinosaurukset ovat hienoja. Muutoin räplään kitaraa tai retrokonsolin ohjaimia.

Missä olet hyvä/huono?

Olen ilmeisesti hyvä kirjoittamaan, koska saan elätetyksi itseni sillä. Huono olen ”ottamaan nyt vaan iisisti”, aina on jotain puuhaa kehissä.

Uskotko jumalaan?

Olin aika kiihkeäkin kristitty vielä noin 25-vuotiaaksi asti, ihan ylösnousemususkoa myöten mentiin ja identiteettiä sen ympärille rakennettiin. Sitten se alkoi jäädä pois, kun lähestyin 30 ikävuotta ja nykyään katson olevani agnostikko.

Mitä sanoisit Jeesukselle, jos hän kävelisi Rotuaarilla vastaan?

Jeesus on kiinnostava ja inspiroiva hahmo, aikansa liberaali kapinallinen, joka inhosi tekopyhyyttä. Sanoisin hänelle, että ymmärrän, miksi et ole tullut takaisin. Jenkkien nykykristityt todennäköisesti uudelleenristiinnaulitsisivat tuollaisen Lähi-Idän anarkistihipin hetkessä.

Oletko kokenut yliluonnollisia ilmiöitä?

Useitakin. Nuorempana esimerkiksi pyhällä hengellä täyttymisen, joka oli todella vahva kokemus. Nykyiselläänkin saan usein ns. numeenisia kokemuksia eli aistimuksia jostain pyhästä tai itseäni suuremmasta, mutta en pidä niitä yliluonnollisina. Minusta on ihan loogista, että on olemassa kokemuksia ja tuntemuksia, jotka pakenevat arkista kieltämme ja tieteellisen hierarkkista maailmaa. En yritä etsiä niille nimilappuja tai selityksiä, annan niiden vain tulla ja mennä. Mielessä nyt seilaa niin paljon kaikkea kummallista, että olkoon vain, kyllä ne tuonne sekaan mahtuvat.

Mitä on suhteesi uskontoihin nyt?

Vaihteleva. Kaikenlainen vallan väärinkäyttö ja politiikan tekeminen uskonto edellä on hönöä hommaa, mutta samalla kannatan laajaa uskonnonvapautta. Ei minua niinkään kiinnosta se, mihin ihminen uskoo, vaan se, mitä hän sanoo ja tekee. Nasaretin artesaani on tämänkin jo pointannut, että hedelmistään puu tunnetaan. Itse tuskin enää uskovaiseksi päädyn, mutta toisaalta olen huomannut itsessäni selvää henkisyyden lisääntymistä viime vuosien aikana.

Onko uskonnoista mitään hyötyä? Mikä on pahin haitta?

Uskonnot ovat osalle ihmisistä mainioita keinoja löytää yhteisöllisyyttä, maailmanselityksiä ja voimaa arkeen. Tunnen monta tasapainoista ja hyvinvoivaa uskovaista ihmistä ja olen onnellinen heidän puolestaan, vaikka en itse ajattele samalla tavoin. Pahin haitta on haavoittuvaisten ihmisten manipulointi ja hyväksikäyttö. Uskonnollisiin yhteisöihin tulee usein hyvin hukassa olevia ihmisiä ja heitä voidaan kohdella todella kaltoin. Myös liberaalin ja progressiivisen yhteiskunnan jarruttaminen uskonnollisella politiikalla aiheuttaa paljon täysin turhaa kärsimystä.

Pitääkö ev.lut. kirkon valtionkirkollisesta asemasta luopua?

Todennäköisesti ei. Byrokraattisen kuiva ja verorahoilla kustannettu uskonto on uskovalle kaikkein turvallisin ja demokraattisin, koska valtionkirkkoa valvotaan tarkasti, sen työntekijöiltä edellytetään koulutusta ja sinne jopa valitaan jäseniä seurakuntavaaleissa.

Miksi uskovaisilla ei ole huumorintajua? Vai onko?

On! Vasta edesmennyt isoisäni oli vahvasti uskonnollinen mies, mutta myös loputon hupiukko, jolta olen oppinut huumorista paljon. Fundamentalisteilla ei sen sijaan ole huumorintajua ja Jaakko Heinimäki onkin sujuvasti määritellyt fundamentalistisen uskon juuri sen kautta, että fundamentalistinen usko ei kestä huumoria ollenkaan.

Onko sinulla uskontoon liittyviä stand up -juttuja? Kerro yksi.

Ennen niitä oli paljonkin, kun irtauduin omasta uskonnollisuudestani, nykyään vähemmän. Nyt tosin olen työstänyt uutta juttua, jossa käsittelen sitä, että en oikein jaksa vastustaa islamia sen enempää kuin Tampereen Tapparaa, koska keskimääräinen muslimi ja keskimääräinen Tappara-fani hankaloittavat elämääni tasan yhtä paljon – eli eivät yhtään mitenkään.

Uskaltaisitko kertoa vitsiä Mohammedista?

Siis meidän entisen lähikaupan myyjästä Mohammedista vai profeetasta? Taisin itse asiassa juuri tehdä vitsin aiheesta!

Olet ryhtynyt feministiksi ja jättänyt sekä rasismin että uskon. Kuinka kaikki tapahtui?

Kääntyminen tapahtuu paljon vähemmän dramaattisesti kuin luullaan. Ei siinä ollut mitään isoa käännettä, enemmänkin se on samanlainen prosessi kuin jalkapohjaan koteloituneen lasinsirpaleen puskeminen ihosta läpi. Yhtenä päivänä vain hoksaa sen olevan poissa. Minä kiinnostuin parikymppisenä syvästi luonnontieteistä, erityisesti tähtitieteestä. Ja mitä enemmän siitä oppi, sitä huonommin uusi tieto mahtui vanhan uskonnollisen maailmankuvan kehyksiin. Lopulta kehykset oli pakko heittää pois, kun ne kävivät liian ahtaiksi.

Sinua on haukuttu suvakiksi. Oletko sellainen?

Niin, suvakki. Nykyaikahan on siitä kummallinen, että jos haluaa suhtautua ihmisiin yksilöinä ja ajaa heille tasavertaisia vapauksia ja oikeuksia, sille pitää keksiä jokin ikävä haukkumanimi. Koska onhan se nyt tosi epäilyttävää, että haluaa muille hyvää.

Oletko provokatiivinen yhteiskunnallinen keskustelija luonnostaan?

Internetin alkuhämäristä asti olen tykännyt kirjoittaa nettiin yhteiskunnallisesti ja vähän ärsyttäen. Nyt ero on siinä, että teksteilläni on paljon enemmän yleisöä.

Oletko ilkeä ihminen?

Vain sen verran ilkeyttä koomikolla pitää olla, että sietää sitä, että omista sanomisista voi joku pahastua, eikä anna sen pysäyttää itseään. Muuten jutut jäävät kädenlämpimän pliisuiksi.

Onko Vapaa-ajattelijain liitto tuttu?

Eipä varsinaisesti, mutta ei se ole teidän syynne. Tässä maassa on enemmän yhdistyksiä kuin luonnontilaisia metsiä.

Terveisiä vapaa-ajattelijoille?

Teillä on paljon tehtävää! Nykyään vapaa-ajatteluksi kutsutaan sitäkin, kun vastustaa tieteen valtavirtaa ja imuroi netistä päähänsä kaiken mahdollisen roskatiedon. Vastuulliseen vapaa-ajatteluun kuuluu myös disinformaation kaninkolojen tukkiminen, jotta jengi ei tipahtele niihin.

Lempiateistisi?

Carl Sagan. Erityisesti oman uskonnollisen irtautumiseni aikana Kolmannen asteen yhteys oli tärkeä kirja, koska se tietoisesti rakentaa siltaa tieteellisen ja uskonnollisen maailmankuvan välille. Sitä pitkin kulkien oli helpompi vaihtaa puolta. Aiemmin mainitsemani numeeninen kokemus on peräisin juuri Saganin kirjasta.

Mikä on elämässä tärkeää?

Elämän suojelu ja luova itseilmaisu.

Mikä on elämän tarkoitus?

Tulla mahdollisimman hyväksi edellämainituissa. Ja pelata Nintendoa siinä välissä.

Olet myös toiminut toimittajana. Onko printtilehtien aika ohi?

Kaikkea muuta, sellaiseenhan (eli Pelit-lehteen) minäkin edelleen lehtiavustajan hommia teen. Paperilehden käyttöliittymä on niin hyvä, että tuskin kokonaan mihinkään häviää.

Miten vaparit voisivat ottaa somen haltuun?

Nopeasti omaksuttavalla, visuaalisuutta korostavalla ja persoonallisella materiaalilla.

Mitä mieltä olit näistä kysymyksistä?

Olen erittäin iloinen siitä, että yksi haastattelu meni ilman ”uskaltaako mistään nykyään enää vitsailla” -kysymystä. Kiitos.

RISTO K. JÄRVINEN

Uuden eduskunnan valtiopäivien avajaispäivänä 13.4. oli samaan aikaan ekumeenisen jumalanpalveluksen kanssa klo 12.00 uskonnollisesti tunnustukseton Sivistyksen ja demokratian juhla. Sen järjesti ensimmäistä kertaa eduskunnan tunnustuksettomien juhlamenojen ryhmä, joka oli muodostettu kansliatoimikunnan juhlamenojen uudistamispäätöksen pohjalta.

Noin 40 kansanedustajaa osallistui tähän valtiovarainvaliokunnan juhlavassa salissa pidettävään tilaisuuteen, mukana myös varapuhemies Tarja Filatov ja sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkinen. Juhlassa puhuivat professori Laura Kolbe ja ex-kansanedustaja, tohtori Erkki Tuomioja. Avaajana toimi eduskunnan kirjaston johtaja Antti Virrankoski. Musiikkia esitti Maija Kauhanen.

Kutsuvieraina juhlassa olivat Humanistiliiton Irma Peiponen ja Vapaa-ajattelijain liiton Esa Ylikoski, jotka olivat järjestäneet vuosina 2017-2020, ennen koronasulkua, kansanedustajille ja muulle eduskunnan väelle tunnustuksettomia tilaisuuksia ennen valtiopäivien avajaisia.

Alla kronikka tunnustuksettomista tilaisuuksista sekä otteita Laura Kolben ja Erkki Tuomiojan puheista.

Kuvassa tilaisuudessa puhuneet Laura Kolbe ja Erkki Tuomioja. Oikealla eduskunnan varapuhemies Tarja Filatov. Kuva: Esa Ylikoski

TUNNUSTUKSETON TILAISUUS ENNEN VALTIOPÄIVIEN AVAJAISIA – LYHYT KRONIKKA

Itsenäisyyden juhlavuoden 2017 lähestyessä Vapaa-ajattelijain liiton ja Suomen Humanistiliiton piirissä kypsyi ajatus tunnustuksettomasta tilaisuudesta ennen valtiopäivien avajaisia, samaan aikaan ekumeenisen avajaisjumalanpalveluksen kanssa.

Esimerkki löytyi yhtäältä peruskouluista ja toisaalta Helsingin yliopistosta, missä ensin tiedekuntien promootioihin ja myös lukuvuoden avajaisiin oli perinteisen jumalanpalveluksen rinnalle tullut ei-uskonnollinen vaihtoehto, tunnustukseton tilaisuus.

Niinpä ensimmäinen tilaisuus järjestettiin helmikuussa 2017. Paikaksi valikoitui Musiikkitalon terassilämpiö, jolle isot lasiseinät ja näkymä kansalaistorille antoivat juhlallisuutta.

Ensimmäisen tilaisuuden puhujina olivat kirjailija Sirpa Kähkönen sekä nyttemmin akateemikon arvon saanut professori Ilkka Niiniluoto, jonka ollessa kanslerina yliopisto aloitti tunnustuksettomat tilaisuudet. Eduskunnan johto päätti olla tiedottamatta tilaisuudesta.

Vuonna 2018 tilaisuus oli samassa paikassa. Musiikkiesityksen instrumentit vaihtuivat huilusta ja sellosta flyygeliin, jota soitti ex-kansanedusaja Claes Andersson. Puhujina olivat uskontotieteen professori Tuula Sakaranaho sekä tietokirjailija Anto Leikola.

Uuden eduskunnan aloittaessa huhtikuussa 2019 Musiikkitalon tilaisuuteen tuli myös uusia kansanedustajia. Puhujina olivat näytelmäkirjailija Susanna Kuparinen ja professori Teivo Teivainen. Osallistuvien edustajien kesken sovittiin aloitteesta puhemiesneuvostolle tunnustuksettoman, humanistisen tilaisuuden virallistamisesta.

Vuoden 2020 tilaisuuden paikaksi saatiin Pikkuparlamentin kansalaisinfon tilat. Järjestäjinä olivat edelleen Humanistiliitto ja Vapaa-ajattelijat. Kansanedustajien aloitteen käsittelyyn oli puhemiesneuvosto nimittänyt avajaistoimikunnan, jonka työ jatkui. Juhlapuhujina olivat elokuvaohjaaja Selma Vilhunen ja dekaani Jussi Pakkasvirta. Musiikki-instrumentti vaihtui kitarasta kanteleeseen.

Eduskunnan kansliatoimikunta hyväksyi myöhemmin vuonna 2020 avajaistoimikunnan esityksen, jonka mukaan tunnustukseton tilaisuus voidaan järjestää eduskunnan tiloissa, mikäli kansanedustajien tunnustuksettomien juhlamenojen kerho sitä toivoo. Korona- eli COVID-19-pandemia esti kuitenkin vuoden 2021 ja 2022 avajaisiin liittyvän tunnustuksettoman tilaisuuden järjestämisen.

Keväällä 2023, koronahorroksen jälkeen, kansanedustajien tunnustuksettomien juhlamenojen kerho järjestäytyi uudelleen. Niinpä huhtikuussa 2023 eduskunnan juhlavissa tiloissa pidettiin uusi tunnustukseton tilaisuus, Sivistyksen ja demokratian juhla, joka yhdenvertaisuuden ja uskonnonvapauden pohjalta luo uuden vaiheen eduskunnan historiaan.

Entä jatkossa?

Vielä on kuitenkin tarpeen ottaa yksi askel, jotta yhdenvertaisuus uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta toteutuu eduskunnassa tältä osin. Sivistyksen ja demokratian juhlan tulisi olla valtiopäivien avajaisten virallisessa ohjelmassa samalla tavalla kuin ekumeeninen avajaisjumalanpalveluskin on. Vielä parempi ratkaisu julkisen vallan neutraalisuuden kannalta on, että uskonnollinen tilaisuus ja tunnustukseton tilaisuus eivät kumpikaan ole osa valtiopäivien avajaisjuhlallisuuksien virallista ohjelmaa.

Laura Kolbe sivistyksen ja demokratian juhlassa:

TIETOA, TAITOA JA TAPOJA OLLA IHMISIKSI

Varhainen kansallinen kehyskertomuksemme on kietoutunut opintiehen liittyvien sivistyksellisten arvojen ympärille. Koulutus oli keino modernisoida yhteiskuntaa. Sivistyksen sykähdyksiä tarvittiin ensin 1800-luvulla ja uudelleen itsenäisyyden aikana, erityisesti kriisien ja sotien jälkeen. Maa lähti tuolloin pitkälle matkalle, vapautumaan köyhyydestä ja yhdistämään vuoden 1918 avaaman kuilun. Se tapahtui opintien avulla ja kaupungistumalla, tuottaen kollektiivista luokkaretkeä.

Suomessa sivistysaatteen vimmalla on viimeisen 150 vuoden aikana polkaistu käyntiin kansanliikkeitä, perustettu puolueita ja yhdistyksiä, organisoitu kouluja, kansansivistystä ja kulttuurilaitoksia. Ei ylhäältäpäin, aatelin ja ”hovin” esimerkillä, kuten vanhoissa kuningaskunnissa, vaan ruohonjuuritasoa raviten, aktiivista kansalaisuutta tuottaen. Sivistys oli samaan aikaan sekä prosessin aikaansaaja että tavoiteltava ideaali. Sivistys modernisoi ihminen toimimaan yhä monimutkaisemmaksi muuttuvassa yhteiskunnassa, sen haasteisiin vastaten. Vanhin kerrostuma liittyi näin koulutususkoon ja tietoon. Sivistyneellä tulee olla hallussaan sekä tiedollista pääomaa että kykyä käyttää sitä luovasti.

Sivistysideaaliin liittyi myös yhteiskunnallisten erojen sääteleminen. Antiikin Kreikan kaupunkivaltioista alkunsa sai yhteisöllisyyttä korostava perinne. Yhteisöajattelun kantaisä Aristoteles korosti, että ihmisen luonteenomaiset ominaisuudet liittyvät järkevyyteen ja elämiseen vuorovaikutuksessa. Yksilöstä tulee hyvä lajinsa edustaja, kun hän toteuttaa sosiaalista tehtäväänsä yhteisössä. Vastapainona on individualistinen linja, jossa korostuu elämä ainutlaatuisena ”minän” muodostamana kokonaisuutena. Hyvä aristoteelinen elämä muodostuu yksilöllisten halujen ja mieltymysten toteutumisena, mutta osana yhteisöä. Siihen kuuluu ihmisten kesken tapahtuva eettinen, moraalinen ja tietopohjainen uudelleenarviointi.

Sivistys on myös arvo, ihmisyyden mitta. Se on henkinen tila, tietojen, kykyjen ja kulttuurisen osaamisen yhdistelmä. Sivistys ei ole pelkkää tapakulttuuria (!), vaan syvällisesti elämäntapaan ja olemiseen vaikuttava asia. ”Sivistys on sitä, mitä jää jäljelle, kun kaikki muu on riisuttu pois”, päätti rehtori Ilkka Niiniluoto luontevasti ensimmäisen avajaispuheensa Helsingin yliopistossa. Puhumme kansanomaisesti sydämen sivistyksestä, joka ei edellytä koulutusta tai sosiaalista pääomaa.

Tieto ja sivistys ovat historiallisia käsitteitä. Puhuessamme niistä kannamme mukanamme länsimaista kulttuuria Aristoteleen hyvän elämän filosofiasta alkaen. Pelkkä kulttuurinen menneisyydenhallinta ei riitä. Kysymys sivistyksen jatkuvuudesta on mitä suurimassa määrin pedagoginen. Keskustelu sivistyksestä edellyttää meiltä näkemystä myös tulevaisuuden suunnasta. Joudumme vastaamaan kysymykseen: minkälaisia kansalaisia me haluamme kasvattaa tulevaisuutta varten?

Laura Kolbe – Lehtikuva, Heikki Saukkomaa

Kun aikamme on suorituskeskeinen, ei tilaa ole jäänyt ihmisen moraalisten, henkisten ja retoristen ominaisuuksien painottamiselle tai arvokeskustelulle – puhumattakaan, että niitä erityisesti opetettaisiin tai harjoitettaisiin koulussa, yliopistoissa ja korkeakouluissa. Kansainvälistyvässä maailmassa tarvitaan tietoa ja taitoa sekä tapoja olla ihmisiksi. Vastuulliseksi aikuiseksi ei opita pänttäämällä vaan tekemällä, mieluiten yhdessä muiden kanssa. Siihen on nuoriamme kannustettava.

Kun olemme tänään kokoontuneena tunnustuksettomassa juhlassa valtiopäivien avajaisten kunniaksi, sopii ehkä kysyä: onko sivistysuskosta uskontojen korvaajaksi? Monet toivovat tässä ristiriitojen, valeuutisten ja polarisaation repimässä yhteiskunnassa, että sivistyksestä tulisi pelastaja, tai ainakin, että sivistys käsitteenä kokisi kunnianpalautuksen. Yhdysvaltalainen filosofi Martha Nussbaum asettui jokunen vuosi sitten puolustamaan humanistista sivistystä yhteiskunnallisessa vaikutustyössä: tieteet ja taiteet tuottavat faktoja ja tulkintaa. Sen lisäksi tarvitaan kriittistä ajattelua, yhteisöllisyystaitoja sekä empatiakykyä. Ne ovat elintärkeitä toimivan demokraattisen kulttuurin ylläpitämiseksi.

Joten vastaan: sivistys ideaalina on ikiliikkuja, jonka pysäyttäminen on osoittautunut sangen hankalaksi. Sivistys on mainettaan monitahoisempi kehikko, jonka ytimessä on ollut ihanne tiedollisen, eettisen ja poliittisen arvostelukyvyn tasapainosta sekä näkemys ihmisestä itseään kehittävänä yhteisönsä jäsenenä. Siksi sivistyksen uudelleenarviointi on yhä vain tähdellistä. Ilman sivistyskertomuksen jatkuvaa päivittämistä emme pysty vastaamaan aikamme keskeisiin haasteisiin. Ne liittyvät yhä, kuten historiassakin, modernisaatioon, yhteiskunnallisten kriisien, vastakkainasettelun ja eriarvoisuuden tuottamien haasteiden ratkaisemiseen. Siksi demokratiassakin tarvitsemme sivistystä, myös sydämen sivistystä.

Laura Kolbe

Ex-kansanedustaja Erkki Tuomioja:

TIETEEN JA TIEDON VÄHEKSYNNÄLLE EI SIJAA

Eduskunnan tunnustukseton vaihtoehto valtiopäivien avajaisjumalanpalvelukselle on vihdoin saanut virallisen aseman, ja sain kunnian olla puhumassa tässä tilaisuudessa.

Ihmiskunta elää nyt sellaista aikaa, jolloin usko siihen, että huominen olisi väistämättä eilistä parempi on horjunut. Maailmanlopun ennustajia on kautta aikain riittänyt kaikissa yhteiskunnissa ja kaikissa tilanteissa. Siinä, missä heidän ennustuksensa ovat aiemmin perustuneet erilaisiin jumalallisiin näkyihin ja uskonnollisiin ilmoituksiin, voidaan tänään esittää puhtaasti tutkittuun tietoon perustuvia tulevaisuudenskenaarioita siitä, miten ihmiskunta voi päätyä inhimillisen elämän jatkuvuutta uhkaaviin tilanteisiin.

Ihmiskunnalla on kolme suurta eksistentiaalista uhkaa, jotka voivat asettaa inhimillisen elämän mahdollisuudet vaakalaudalle. Nämä ovat ydinaseet ja muut joukkotuhoaseet, ilmastonmuutos ja luontokato.

Yhteistä näille on se, että ne eivät ole minkään jumalallisen väliintulon seurauksia, vaan ihmisen itsensä luomia. Siten niiden muodostaman uhan torjuminen, on myös ihmisen itsensä käsissä – ainakin jos kykenemme ajoissa uhat tiedostamaan ja toimimaan niiden purkamiseksi.

On kuitenkin avoimesti tunnistettava ja tunnustettava se, että vaikka ymmärrämme jo hyvin, miten katastrofaalisia seurauksia ilmastonmuutoksen eteneminen voi merkitä ja tiedämme myös, mitä sen pysäyttämiseksi tulee tehdä, emme ole vielä lähelläkään varmuutta siitä, että tässä myös onnistuisimme.

Vielä suuremman epävarmuuden edessä olemme luontokadon suhteen.

Mutta toivottomuuteen ei tarvitse eikä pidä vaipua. Meillä kaikilla on jonkinlainen käsitys siitä, mikä on mahdollista ja tarpeen tehdä ja halu toimia sen näkemyksen puolesta. Käsityksemme siitä, miten ja missä järjestyksessä asioihin haluamme ja voimme vaikuttaa, eroavat luonnollisesti toisistaan, mutta se ei ole ongelma. Ongelma demokratiassa olisi päinvastoin se, jos meillä ei olisi mahdollisuutta avoimesti tuoda esiin erilaisia näkemyksiä ja käydä niistä avointa keskustelua.

Erkki Tuomioja – Kuva: Esa Ylikoski

Arvomme sen suhteen mitä pidämme tärkeänä ja mitä vähemmän tärkeänä voivat myös poiketa ja johtaa erilaisiin politiikkavalintoihin. Tässäkin suhteessa erilaisuus on avoimesti kohdattava ja hyväksyttävä.

Silloinkin, kun arvopohjamme eroavat, voimme kuitenkin kaikilta politiikkaan osallistuvilta edellyttää tosiasioiden kunnioittamista ja sitoutumista siihen, että niitä tulee arvioida tieteelliseen menetelmään pitäytyen. Se ei tarkoita sokeaa tieteisuskoa, sillä tiedämme myös sen, että tieteen arviotkin voivat lisääntyvän tiedon ja uuden tutkimuksen valossa muuttua.

On tervettä olla myös nöyrä tietojemme rajallisuuden edessä, mutta se ei voi tarkoittaa pienimmässäkään määrin tilan antamista ei vain tiedon- vaan myös järjenvastaisille salaliittoteorioille, joita tieteen ja tiedon kyseenalaistaminen ruokkivat.

Erilaisuuden ei tule antaa muodostua esteeksi erilaisia jakolinjoja ylittävälle yhteisymmärryksen hakemiselle ja yhteistyölle sen toteuttamisessa. Se tarkoittaa pikemminkin velvoitetta kuunnella ja ymmärtää erilaisuutta, koska vain siten on mahdollista edetä erilaisia jakolinjoja ylittävään yhteistyöhön.

Ihmisillä on monia erilaisia, osin päällekkäisiä ja osin vastakkaisia identiteettejä, joiden ympärille muodostetussa omassa kuplassa yhä useampi elää. Some-aikana ei tällaiseen jengimuodostumiseen tarvita edes fyysisiä kasvokkaisia kontakteja.

Tämän kehityksen yksi seuraus on ollut yhteisöllisyyden heikentyminen. Mitä pienempään ryhmään ihmiset samastuvat, sitä suuremmaksi kasvaa etäisyys muihin ryhmiin. Omassa kuplassa eläminen ja sen mukaisesti valikoidun informaation vastaanottaminen ei rohkaise erilaisten näkökantojen kuunteluun ja erilaisuuden hyväksymiseen.

Nimike some on kuitenkin äärimmäisen harhaanjohtava medialle, joka tähän rohkaisevien algoritmien avulla suorastaan ruokkii epäsosiaalista käyttäytymistä ja yllyttää siihen. Viranomaiset osaavat jotenkuten puuttua printtimediassa tapahtuviin laittomuuksiin, mutta ovat tosiasiassa täysin antautuneet somen edessä.

Toivon että uusi eduskunta tiedostaa sivistyksen rappeutumisen vaarat ja on valmis puuttumaan siihen johtavaan kehitykseen. Kaikkien kansanedustajien olisi osallistuttava ja kannettava vastuunsa sivistyksen puolustuksesta, joka alkaa siitä, miten edustajat itse tässä talossa ja sen ulkopuolella toimivat ja esiintyvät.

Erkki Tuomioja

ESA YLIKOSKI

Kansainvälisen humanistiliiton pohjoismaiset jäsenjärjestöt Islannista, Norjasta, Ruotsista, Tanskasta ja Suomesta järjestävät 4.-6. elokuuta Kansainvälisen humanistikongressin, World Humanist Congress, Kööpenhaminassa. Suomalaisena järjestäjänä on Vapaa-ajattelijain liitto.

Tapahtumaan on tulossa osallistujia eri puolilta maailmaa, samoin esiintyjiä – humanisteja, rationalisteja, sekularisteja, vapaa-ajattelijoita. Monissa maissa uskonnottomien ihmisoikeuksien tilanne on heikko ja vaarallinen.

Viimeiset tiedot ohjelmasta ja osallistujista löytyvät tapatuman nettisivuilta whc2023.com. Tapahtumaan oli kesäkuun alussa vapaita paikkoja jäljellä, ja osanottajia toivotaan lisää myös Suomesta. Myös ilmoittautuminen hoidetaan netissä.

Pohjoismainen yhteistyö jatkuu kongressin jälkeen. Vuotuinen tapahtuma on tulossa Suomeen vuonna 2025, jolloin ohjelmassa voisi olla laajemmalle yleisölle suunnattu seminaari katsomusvapauden tilanteista sekä humanististen seremoniapalvelujen tarjonnasta eri pohjoismaissa.

Eri maiden tilanteesta

Maallistumiskehitys on edennyt kaikissa pohjoismaissa. Sen kääntöpuolena on evankelis-luterilaisten kirkkojen jäsenosuuksien lasku. Vuoden 2022 lukemat ovat seuraavat:

Ruotsi 53 %, Islanti 58 %, Norja 64 %, Suomi 65 %, Tanska 71 %.

Seuraavassa muutamia muita maakohtaisia kuulumisia.

Ruotsi

Jäsenyyden lisäksi kirkon markkinaosuus on laskenut seuraavasti: lasten kastaminen, alle 40 %, nuorten konfirmaatiot, alle 20 %, avioliittoon vihkimiset, noin 30 % ja hautaaminen 65 %. Humanistiliitossa on 3900 jäsentä. Päätoimista henkilöstöä ei ole, mutta seremoniapalveluissa on osa-aikaista palkallista toimintaa. Puhujia on noin 40. Osa puhujista markkinoi palveluitaan itsenäisesti.

Humanistiliitolla on 9 alueellista järjestöä, joista pohjoisin on 200 jäsenen maantieteellisesti hyvin laaja toimintaryhmä. Seremonioita on toimitettu parhaimmillaan lähes 500, koronavuosina vähemmän. Nuorten kesäleirejä oli viime vuonna kolme. Myöskään kirkolla ei ole leirejä konfirmaatiokoulukseen.

Vuosittaisina tapahtumina on parlamentin avajaisseremonian humanistinen seremonia, joka on yhdenvertaisesti kirkollisen ohjelman kanssa sekä joku vuosittainen kesätapahtuma. Liitto on pyrkinyt saamaan muutoinkin virallisen katsomuksellisen järjestön aseman, mutta se ei ole onnistunut. Liitto ei ole saanut mitään valtion tukea.

Ruotsin humanistit on aloittanut noin kolme vuotta sitten puhelinpalvelun, joka on auki arki-iltaisin: humanisterna.se/humanistisk-medmanniska-2/. Palvelua toteuttaa yli kaksikymmentä vapaaehtoista, jotka ovat asianmukaisesti kouluttautuneet tehtävään. Se on yksi vaihtoehto muille puhelinpalveluille (kuten SPR, Mielenterveysseura tai kirkko tai kirkot). Sitä markkinoidaan myös sairaalan henkilöstölle potilaille välitettäväksi.

Norja

Kirkon markkinaosuudet ovat jäsenmäärän lisäksi laskeneet: lasten kasteet, alle 53 %, nuorten konfirmaatiot, alle 49 % ja hautaaminen, 83 %.

Humanistiliitolla on virallinen asema katsomuksellisena järjestönä; valtion avustus määräytyy jäsenmäärän mukaan samaan tapaan kuin kirkolla; jäsenmäärän nettolisäys vuonna 2022 oli 23663 henkilöä. Liitossa on 133 000 jäsentä, 17 aluejärjestöä ja 85 paikallisyhdistystä tai -ryhmää, osa pieniäkin.

Palkattuja toimihenkilöitä on 108, joista Oslossa 45 ja alueilla 63. Aluetoimistoja on 12. Lisäksi on 116 palkattua toimihenkilöä muissa lähijärjestöissä.

Nimiäisseremonioita oli viime vuonna 2288, humanistisia konfirmaatioita 13792 (21 % 15-vuotiaista), 905 avioon vihkimistä ja 689 hautajaisseremoniaa. Mainittakoon, että Norjassa myös hautaustoimistot tarjoavat sekulaareja seremoniapuhujia.

Palkattuja humanistisia henkisiä tukihenkilöitä (”kappalainen”, chaplain) on nyt sairaaloissa 2, armeijassa 2, oppilaitoskampuksilla 3 ja vankiloissa 1. Tämä toimintamuoto on käynnistynyt aivan viime vuosina.

Tanska

Tanskan valtiokirkollisuus on eräin osin Suomea tiukempaa. Kouluissa on pakollisena oppiaineena kristillispainotteinen uskontokasvatus (kristendomskunskap). Tämän päälle kristilliseen konfirmaatioon valmistava opetus on liitetty koululaitoksen toiminnan osaksi.

Evankelis-luterilaisen kirkon jäsenosuus on 71,5 % ja laskee jatkuvasti, mutta ilman suuria piikkejä vuoden 2017 piikin, erosivujen avautumisen jälkeen.

Humanistijärjestön jäsenmäärä on 2100 ja fb-sivuilla on 5000 tykkääjää. Järjestö on pyrkinyt virallistamaan asemansa katsomuksellisena yhteisönä.

Tuotetut seremoniapalvelut ovat lisääntynet vuodesta 2018 vuoteen 2022 noin 50 prosentin vauhtia, mutta humanististen konfirmaatioiden määrä on kasvanut liki kolminkertaiseksi, kun niitä oli viime vuonna 540.

Katsomuksellista ja muuta dialogia varten on Tanskassa järjestetty humanistinen kahvila -tilaisuuksia.

Islanti

Evankelis-luterilaisen kirkon jäsenosuus on alle 58 %, ja sen lisäksi muutkin markkinaosuudet ovat laskeneet jatkuvasti.

Sen sijaan Islannin humanistijärjestö Siðmennt on kasvattanut jäsenmääräänsä, joka on nyt 5530 jäsentä. Järjestö on virallistettu katsomuksellinen järjestö. Liiton rahoitus on järjestetty Norjan mallia vastaavalla tavalla, samaan tapaan kuin Norjassa.

Huomattavan valtion avustuksen turvin henkilöstöä on tällä hetkellä 30. Seremoniapalveluja antaa 50 henkilöä. Järjestöllä on laillinen vihkimisoikeus kuten Norjassa. Juuri nyt ei mainosteta seremonioita, koska kysynnän kasvun johdosta ei ole vielä tarpeeksi koulutettuja puhujia. Mainittakoon, että ainakin yksi puhujista on myös laulanut tilaisuuksissa.

Nuorten konfirmaatioita oli viime vuonna 650, mikä on 15 % kaikista 14-vuotiaista. Koulutusta ja tilaisuuksia oli 10 paikkakunnalla. Nimenantoseremonioita oli 125, vihkimisiä 386 ja hautajaisia 25.

ESA YLIKOSKI

Craiyon-tekoälyn näkemys sanoista ”artificial intelligence is doing sin”.

Brittiopiskelija vältti pysäköintisakon maksamisen käytettyään vastineessaan tekoälyä muotoilemaan vastineen. Opiskelija antoi ohjeeksi vain sen, miksi sakko hänen mielestään oli väärin.

Thaimaassa mies voitti lotossa tekoälysovellus ChatGPT:n avulla. Lottovoitto oli 50 euroa. ChatGPT oli kuulemma muistuttanut miestä, että lotossa on kyse onnesta. Se oli myös neuvonut miestä tekemään jotain järkevää, kuten lähteä harrastamaan liikuntaa.

Pariutumispyrkimyksissäkin ChatGPT on pantu riimittelemään runoja, joita Tinderissä on uskoteltu omatekemiksi, kuten se osaamaton kosija teki käyttäessään miekka- ja riimitaituri Cyrano de Bergeracia tunnetussa tarinassa.

Amnesty sai rankkaa arvostelua käytettyään tekoälyllä tehtyjä kuvia Kolumbian vuoden 2021 mielenosoituksia koskevan raportin yhteydessä. Se joutui poistamaan ne.

Muutama klikkiuutinen keväältä. Tekoäly on näkynyt uutisotsikoissa kaiketi ChatGPT:n myötä. Kokeilin sitä taannoin itsekin. Kysyin ChatGPT:ltä suomalaisten uskonnollisuudesta. Toistin samat kysymykset kolmen viikon päästä englanniksi. Vastaukset noudattivat samaa linjaa, mutta ne näyttivät olevan neutraalimmin muotoiltuja. Suomalainen versio oli agnostisempi. Tiettävästi ChatGPT kääntää suomeksi esitetyn syötteen ensin englanniksi ja vastauksensa taas suomeksi eli sillä lienee siis yksi tietokanta.

Vastaukset esittämiini kysymyksiin eivät olleet erityisen omaperäisiä. Kysymykseeni, miksi ihmiset eivät usko jumalaan, ChatGPT tarjoili, että ”ei ole vakuuttavia todisteita – – ei ole tarvetta uskoa – – paha maailma – – kulttuurilliset tai perheen vaikutukset jne. Näin voi vastata kuka tahansa skeptikko tai ateisti.

Kysyin myös, uskoiko tämä itse jumalaan. Vastaus kertoo lähinnä ChatGPT:n triviaalista luonteesta:

Minä olen tekoäly, joka on suunniteltu vastaamaan kysymyksiin ja antamaan apua eri aiheissa. Minulla ei ole uskonnollisia tai henkilökohtaisia vakaumuksia, enkä ole kykenevä tuntemaan uskonnollisia tunteita tai uskomuksia. Minun tehtäväni on tarjota tietoa ja vastauksia kysymyksiin neutraalisti ja objektiivisesti.

Teknologiavaikuttajat: kehittäminen keskeytettävä!

Tekoälystä ja sen käytöstä on uutisoitu jo vaikka ja miten. Tekoäly ei tietty itse keksinyt kehottaa lottoajaa lähtemään liikkumaan, vaan se generoi vastauksensa tietokannastaan. Opiskelijan tekoälyllä terästetty sakkovastine taas kertoo esimerkin siitä, miten tekoälystä tulee väline eri tehtävissä. Aivan kuten kaikista teknologioista on tullut. Useimmista on runsaasti hyötyä, mutta monesta on koitunut myös ikävyyksiä ja tuhoa.

ChatGPT ei ole vielä oikea tekoäly, vaan oppiva algoritmi. Termi tekoäly on lanseerattu jo 50-luvulla, jolloin jo kokeiltiin, miten alkeelliset keinotekoiset oppivat hermoverkot toimivat. Vaikka aikaa on kulunut paljon, on tekoäly vielä älytön tietokonesovellus, joskin se on koodattu oppivaksi. Sen historia on vasta 70 vuotta. Mitä se tulee olemaan sadan tai tuhannen vuoden kuluttua? Ihmislaji on täysin mahdollisesti olemassa vuosituhansia tästä eteenpäin – ellei sitten tekoäly jossain vaiheessa päätä, että sen kehittänyt laji deletoidaan turhana tiedostona.

Tämän lehden kansikuva on tuotettu Dall-E-tekoälysovelluksella sanoilla artificial intelligence, religion, secularity. ChatGPT:n ja Dall-E:n kehittämisen taustalla on albanialaissyntyinen Mira Murati. Hän on varoittanut tekoälyn vaaroista (yle.fi 27.4.). Hänen mukaansa tekoälyä voidaan käyttää väärän tiedon tai vihapuheen levittämiseen. Ja näinhän on. Monet teknologiavaikuttajat vaativat tekoälyjärjestelmien kehittämisen keskeyttämistä.

Craiyon-tekoälyn näkemys sanoista ”fake news”.

Tekoälyn kummisedäksi kutsuttu brittiläinen tutkija Geoffrey Hinton on myös varoittanut teknologian vaaroista. Hän kehitti parin opiskelijansa kanssa 2010-luvun alussa keinotekoisen neuroverkon, joka oppi sille syötetystä laajasta aineistosta. Hinton varoittaa, että ennen pitkää tekoäly kirjoittaa itse oman koodinsa ja alkaa toimia itsenäisesti. Se voisi kehittää itsestään autonomisesti toimivan aseen, tappajarobotin. Mutta kuten puro löytää uomansa, on teknologian kehitys väistämätöntä. Kun joku teknologia on kehitetty, on se kuin Pandoran lipas, jota ei ole enää sulkeminen. Mitä tahansa teknologiaa voidaan käyttää ja on käytetty vahingoittamiseen tai tuhoamiseen. Joillakin vain on katalat motiivit.

Tietoturva-asiantuntija Harri Hurstin mukaan nykyinen generatiivinen AI tuottaa sisältöä, mutta emme tiedä, mitä se on jo oppinut. Seuraava askel on regeneratiivinen tekoäly. Se adaptoituu myös hermoverkon osalta. Pian emme tiedä vain sitä, mitä se on oppinut, vaan milloin ja miten verkon logiikka muuttuu. Silloin se voi alkaa tuottaa kontrollin ulkopuolella olevia sisältöjä.

Microsoft joutui sulkemaan jokunen vuosi sitten Tay-chatbotinsa sen opittua twitteristä vihapuhetta. Sen tarkoitus oli keskustella sosiaalisessa mediassa. Tay oppi matkimalla kehittämään omia vastauksia vuorovaikutusperiaatteella. Pian käyttäjät huomasivat sitä voitavan opettaa vaikka kuinka roisiin kielenkäyttöön. Puhumaan vihaa. Tekoälyllä ei ole tunteita, eikä se tee eettisiä arvioita.

Tekoälyä on jo käytetty varsin kyseenalaisiin tarkoituksiin. Esimerkkinä Deepfake, aidon tuntuinen videota ja ääntä sisältävä väärennös. Poliitikoista ym. on tehty videoklippejä, joissa nämä laskettelevat lööperiä eli tarkoituksena on häväistä tai vahingoittaa. Elokuvissakin tekniikkaa on käytetty saamaan näyttelijä ikäistään vuosikymmeniä nuoremmaksi. Pian tekoälyn avulla voidaan tehdä koko elokuva ilman kuvauskalustojen siirtelemistä. Silloin elokuvatermin auteur merkitystä saa jo vähän pohtia.

Demokratia uhattuna?

Eräs suomalainen kirjailija kertoi antaneensa kokeiluna ChatGPT:n kirjoittaa uuden kirjansa viimeisen kappaleen. Tulos ei ollut hääppöinen. Mutta jos kirjaa voi kirjoituttaa tekoälyllä tai valokuvakilpailu voitetaan sillä luodulla kuvalla, tulee esiin runsaasti kysymyksiä. Kun toden, inhimillisen ja keinotekoisen rajat sekoittuvat, eikä voi olla varma, kuka tai mikä on minkin toteuttanut, muuttaa se suhtautumistamme taiteeseen, mediaan ja ylipäätään ympäristöömme. Saksalaistaiteilija Boris Eldagsen voitti Sony World Photography Awards -kilpailun tekoälyllä luodulla kuvalla. Hän ei ottanut palkintoa vastaan. Hän ilmoitti halunneensa ottaa esille tekoälyn mukanaan tuoman ongelmatiikan. Tekoälyllä luotu kuva ei ole valokuva. Mutta jos kuva ei olisi voittanutkaan?

Tekoälyt valehtelevat, kuten hyvin tiedämme. Mitä uskottavuutta sinulla on, jos alat julkaista tekoälyn luomia kuvia?

Näin sanomalehti Guardianin haastattelema kolumbialainen kuvajournalisti Juancho Torres, jolle aiemmin mainittu Amnestyn teko oli loukkaus ammattikuntaansa kohtaan. Mutta tekoälyllä ei ole omaa älyä, jota tarvitaan tietoiseen valehteluun. Tekoäly voi lasketella humpuukia, mutta ei intentiolla kuten tekee ihminen.

Poliittista vaikuttamistakin on helppo toteuttaa fake news -tyyppisillä tarinoilla. Tekoälyllä ne saadaan helposti näyttämään aidoilta. Tosin kautta historian on ihmisiä johdettu harhaan ja manipuloitu väärillä tiedoilla ja propagandalla, joten tekoäly ei siinä tuo sinänsä mitään uutta. Mutta tekoälyn myötä on tullut tilanne, jossa kaikkea ei voi pitää oletusarvoisesti autenttisena. Israelilainen historiantutkija Yuval Noah Harari on todennut, että kun tekoäly oppii käyttämään kieltä kuin ihmiset, on demokratia uhattuna. Harari on myös kysynyt, mitä tapahtuu, jos ei-inhimillinen äly kehittyy keskivertoihmistä paremmaksi tarinankertojaksi, melodioiden säveltäjäksi, kuvien piirtäjäksi, lakien ja pyhien kirjoitusten laatijaksi?

Eettiset ja moraaliset kysymykset kuuluvat vielä inhimilliseen elämään. Mikäli globaalia tuhoa ei tule, voi tekoäly alkaa aikaa myöten itsenäisesti pohtimaan etiikkaa ja moraalisia valintoja. Jos näin kävisi ja se kehittyisi itsenäisesti toimivaksi järjestelmäksi omaperäisine ongelmien ratkaisuineen, tulisiko se uhkaamaan ihmislajia? Tämä dystopia tulee monille mieleen ilman tutkijayhteisön varoituksiakin. Kuitenkin jokainen uusi teknologia on aina edustanut monille ensin uhkaa, kunnes sitten on havaittu sen hyödyt (tietty myös huonot puolet), mutta tuleeko olemaan näin aina?

Craiyon-tekoälyn näkemys sanoista ”artificial intelligence”.

Jumalat ovat ensimmäisiä tekoälylanseerauksia

Porin Kirkkosanomissa oli kerran pilakuva, jossa ihminen toteaa ylpeästi jumalalle tehneensä tekoälyn, ”kuvan itsestään”. Jumalalla on esitettävänä vain yksi kysymys: ”Osaako se tehdä syntiä?” Kun se ei osaa, ei se kelpaa Jumalalle. ”Pidä tunkkisi”, tuhahtaa Jumala ihmiselle. Tämä ei liene varsinaisesti teologinen näkökulma tekoälyyn, mutta jotain se vihjaa. Kirkolle on tärkeää synti. Ilman sitä ei kirkkoa olisi.

Kirkko on joutunut antamaan periksi teknologian ja tiedon kehittymiselle, mutta sen edustamalle sanomalle kehitys jättää aina vain vähemmän tilaa. Ehkä tuo pilakuva ilmaisee myös pelkoa tällaisesta kehityksestä.

Nyt tekoäly on vielä aluillaan. Se ei tee maailmaan vaikuttavia päätöksiä, kuten vaikka sodasta ja rauhasta. Mutta mikään jumala ei milloinkaan ole estänyt mitään sotaa, eikä taannut rauhaa missään. Päinvastoin. Jumalien ja uskontojen oikeutuksella on käyty lukuisia sotia ja sorrettu ihmisiä. Jumalat ovat tavallaan ensimmäisiä ihmiskunnan tekoälylanseerauksia. Yhtä älyttömiä ja itse mitään tekemättömiä kuin tekoäly vielä nyt. Jumalien teot ovat niihin uskovien aivoituksissa. Jossain evoluution vaiheessa ihminen alkoi ymmärtää hyvän ja pahan eron. Uskonnot ja tavallaan sodatkin ovat seurausta siitä. Ihminen keksi moraalin ja sodan.

Jos tekoäly aikanaan kehittyy itsenäiseksi toimijaksi, alkaisiko se sotia? Tuskin. Miksi se niin tekisi? Ihmislajin historia on täynnä irrationaalisuutta, sotia, sortoa ja tarkoituksellista tuhoa. Sodat syntyvät inhimillisistä tunteista. Tulisiko tekoäly toimimaan irrationaalisesti? Tuskin. Ihminen evoluution mukana älykkääksi kehittyneenä kyllä on merkillisesti osannut toimia irrationaalisesti saaden aikaan valtaisaa tuhoa.

Ihminen kykenisi varmasti luomaan tekoälyllä täysin uuden uskonnonkin dogmeineen, mutta loisiko itsenäiseksi kehittynyt tekoäly itselleen oman uskonnon? Sopii epäillä. Uskonnoilla ja sodilla on perin inhimillisiin tunteisiin perustuvat motiivit, jotka eivät todennäköisesti tulisi olemaan minkään tekoälyn ominaisuuksia.

Tekoäly on tullut jäädäkseen aivan kuten kaikki tekniset innovaatiot. Mutta kuten tekniset innovaatiot, ne tulevat muuntumaan. Höyrykoneen syrjäytti polttomoottorit, jotka muut uudet tekniikat aikanaan syrjäyttävät. Vielä aikoihin tekoäly ei korvaa ihmistä saati syrjäyttäisi tämän.

Ja lopuksi: tämän jutun kirjoittamisessa ei käytetty ChatGPT:tä.

YKI RÄIKKÄLÄ

Seurakuntaan tai uskonnolliseen yhteisöön kuulumista on kysytty Nuorisobarometrissa muutaman vuoden välein vuodesta 2004 vuoteen 2022 (2022 Taulukko 22, sivu 68). Erittäin kiinteästi tai melko kiinteästi niihin kuuluvien osuus yhteensä on 18 vuodessa laskenut vain lievästi, 17 prosentista 15 prosenttiin. Sen sijaan ”erittäin löyhästi tai ei ollenkaan” seurakuntaan jne. kuulumisestaan vastanneiden osuus on noussut huomattavasti 35 prosentista 62 prosenttiin, samalla kun ”melko löyhästi” -vastaukset vähentyivät. Kun ynnätään melko löyhästi, erittäin löyhästi tai ei ollenkaan seurakuntaan kuuluvat, nousua vuosina 2004-2022 on 63 prosentista 72 prosenttiin.

”Ei kiinteästi eikä löyhästi” vastanneiden osuus on pudonnut 19 prosentista 8 prosenttiin, mutta ”en osaa sanoa” -vastaajien määrä on noussut 1 prosentista 5 prosenttiin. Epätietoisten osuus on siten laskenut 20 prosentista 13 prosenttiin.

Nuorisobarometri 2022 ei kuitenkaan antanut jatkoa vuosien 2010, 2014 ja 2018 barometrien kysymykseen Nuorten sijoittuminen uskonnollinen-ei uskonnollinen-ulottuvuudelle (%). (2018 Kuvio 42. Sivu 93.) Vuoden 2018 barometrissa ei-uskonnollinen oli huomattavasti uskonnollista suositumpi vaihtoehto. Toivottavasti kysymys toistetaan vuoden 2023 barometrissa.

Kaikki Nuorisobarometrit löytyvät netistä.

Esa Ylikoski