Vapaa-ajattelijat toimivat Suomessa uskontokuntiin kuulumattomien, rationaalisesti ajattelevien,
tavallisten ihmisten edunvalvonta- ja tukijärjestönä.
Tavoittelemme yhdenvertaisuutta kaikille, maailmankatsomuksesta riippumattta.
Rehtori peruutti ysiluokkalaisen stipendin – ”Ei todellakaan ole tapahtunut ennen”
ESA YLIKOSKI
Helsingin seudun vapaa-ajattelijat myönsi peruskoulun elämänkatsomustiedon stipendejä tänä vuonna 5 Helsinkiin, 3 Espooseen ja 3 Vantaalle. Lahjoituksen avulla määrä oli tavanomaista kahdeksaa suurempi. Yhdistys lähetti vuorossa olevien 11 koulun johdolle osoitetun viestin 15.5. ja pyysi ilmoittamaan yhdyshenkilön ja valitsemaan oppilaan kerrottujen kriteerien mukaan. Kriteereinä ovat omat opinnot ja ryhmän tukeminen.
Koulut ohjasivat asian yleensä ET-opettajille, jotka valitsivat stipendin saajan. Näin tapahtui kymmenen muun koulun lisäksi myös Töölön yhteiskoulussa, jonka puolesta ET-opettaja yhdessä stipendivastaavan kanssa ilmoitti jo 19.5. oppilaan nimen. Viestissä todettiin, että ”annamme mielellämme stipendin koulumme oppilaalle” ja ”stipendin voi toimittaa meille tällä tai ensi viikolla. Suuret kiitokset stipendistä ja mukavaa kesää!”
Stipendin rahakuori ja oppilaan nimelle kirjoitettu kunniakirja toimitettiin Töölön yhteiskoululle päättäjäisviikon alussa. Samaan tapaan prosessi on toiminut kaikkien stipendin saaneiden koulujen kanssa vuosikausia, ja toimi hyvin tänäkin vuonna.
Pääkaupunkiseudulla yksittäinen koulu saa Vapaa-ajattelijain stipendin vain kerran noin 8-9 vuodessa, koska kouluja on niin paljon.
Nyt kuitenkin, ensimmäistä kertaa, kävi niin, että koulun rehtori ilmoitti 28.5. iltapäivällä yllättäen, että Töölön yhteiskoulu ei otakaan vastaan ET-stipendiä vaan palauttaa sen. Syytä ei ilmoitettu, vaikka sitä sähköpostilla ja puhelimitse kysyttiin. Perjantaina 30.5. rehtori ilmoitti lyhyesti, että syynä yhdistyksen stipendin palauttamiselle on Vapaa-ajattelijain liiton tavoitteiden kantaaottavuus (ks. vapaa-ajattelijat.fi/tavoitteet).
Koska yhdistyksen ET-stipendin myöntämisen tarkoituksena on kannustaa elämänkatsomustiedon opiskelua ja opetustyötä, puheenjohtaja Esa Ylikoski laati mediatiedotteen Töölön yhteiskoulun rehtorin yllättävästä ja eriskummallisesta stipendin palautuspäätöksestä. Siinä hän ilmaisi olevansa hyvin pahoillaan menettelystä, joka myös herättää huolta asenneilmapiirin koventumisesta ja tarpeettomista vastakkainasetteluista.
Viikonvaihteen aikana ensin Ilta-Sanomat ja sitten Iltalehti laativat uutisjuttunsa Ylikosken haastattelun perusteella. Ilta-Sanomat julkaisi myös jatkojutun, jossa mm. professori Teivo Teivainen kommentoi päätöstä. Kaikki jutut keräsivät runsaasti kommentteja puolesta ja vastaan juttujen jälkeisissä kommenttikentissä.
Keskusteluissa tuotiin esiin, että erilaiset yhdistykset, yritykset, jopa puolueet ja ehkä laajimmin Suomen ev.-lut. kirkon seurakunnat myöntävät stipendejä eri oppiaineiden opiskelijoille. Monet seurakunnat antavat stipendin uskonnon oppilaalle kerran vuodessa, kun Helsingin seudun vapaa-ajattelijain stipendi on tullut vain kahdeksan vuoden välein. Koulujen vuoro on kiertänyt aakkosjärjestyksen mukaan edeten, ja ensi vuonna päästään a:lla alkaviin kouluihin.
Stipendi on kesäkuussa toimitettu sen ansainneelle nuorelle kotiin.
60 vuotta sitten Vapaa Ajattelija -lehti peräsi arkkipiispan vastuuta puheistaan
TOIMITUS
Arkkipiispan vastuu?
Sen jälkeen, kun arkkipiispa on julkisuudessa pessyt kätensä provosoimassaan Salamasodassa, on syytä kysyä häneltä ns. vastuuntuntijoiden edusmiehenä seuraavaa:
Missä oli vastuu silloin, kun arkkipiispa Simojoki hyökkäsi Otavaa ja Salamaa vastaan pannen peliin koko arvovaltansa? Eikö hän tuntenut laumaansa? Eikö hän ole lukenut historiasta, että vastaavanlaiset puheet sytyttivät aikoinaan noita- ja kerettiläisrovioita? Eikö hän käsittänyt antaneensa toimintalupaa fanaattisemmille uskonveljilleen? Eikö ole farisealaista vetäytyä vastuusta syntyneen ketjureaktion jälkeen?
Sekulaari sitaatti
Kristinuskollakaan ei ole tosiasioita väittämiensä tueksi, joten sillä on tapana kääntyä, luvalla tai luvatta, eri tieteenalojen edustajien puoleen luodakseen uskottavuutta.
■ Vuoden 1951 alkupuolella kirkolliset lehtemme julkaisivat huomattavilla paikoilla uutisen ”Einstein uskoo persoonalliseen Jumalaan”. Professori V. T. Aaltonen tiedusteli asiaa itseltään Einsteinilta aikakauslehti Literary Quiden (Lontoo) välityksellä. Vastaus ei jättänyt arvailun varaa. – Kuva: – Wikipedia / Orren Jack Turner
TOIMITUS
”En ainoastaan ole uskomatta mihinkään persoonalliseen jumalaan, vaan pidän sellaista suorastaan lapsellisena. Toiselta puolen katson, ettei yksistään persoonallisen jumalan kieltäminen suinkaan vielä ole mikään elämänkatsomus (filosofia).”
Albert Einsteinin kirje professori V. T. Aaltoselle 7.5.1952. Julkaistu Vapaa Ajattelijassa 5/1952, s. 83–84.
Jumalan sijainen?
Paaviksi valittiin yhdysvaltalainen Robert Prevost
Katollinen maailma on saanut uuden paavin, hurraa! Reilut sata ukkoa ympäri maailmaa kokoontui konklaaviin valitsemaan Jumalan sijaista maan päälle. Muutaman äänestyksen jälkeen yksi tavallinen ihminen ylennettiin äänestyksellä sijaistamaan Jumalaa täällä. Yli miljardi ihmistä uskoo tähän ja palvoo häntä. Tässä on pakanalla ihmettelemistä.
Lila Lähde
Narsismi ja kuolemanpelko
Psykologian kautta tarkasteltuna uskonnotkin ovat johdonmukaisia
Nähdäksemme kristinuskon ”suosio” perustuu kahteen psykologiseen tekijään: narsismiin ja kuolemanpelkoon. ”Eihän näin ihmeellinen olento kuin minä voi kadota täältä olemattomiin”, on ensimmäinen argumentti. Toinen on hirmuinen kuolemanpelko, tyhjyyteen katoaminen.
Narsismille ei oikein voi mitään, sillä ihminen on itsekäs. Kuolemanpelkoa olemme lähestyneet kysymyksillä: Missä olit ennen kuin isäsi ja äitisi kohtasivat? Pelottaako sinua kohtalosi ennen kuin sait alkusi? Vastaus on hölmistynyt: Ei tietenkään! No, samanlaista se on poistumisesi jälkeenkin. Ei siinä ole mitään pelkäämistä.
Et tiedä etkä tunne mitään, eli kaikki on hyvin. Jälkeenjääneet surkoot, jos on aihetta. Tämä on saanut monet mietteliääksi ja hämmennyksiin.
Rauli Jokelin ja Lila Lähde
Katsomusaineiden osittaisesta yhteisopetuksesta Helsingissä
Katsomusaineiden opetuksen järjestelyt vaihtelevat koulujen välillä niiden kiinnostuksesta riippuen
ESA YLIKOSKI
Saimme tiedon, että 28:ssä Helsingin kaupungin 88 peruskoulusta on järjestetty osittain yhdistettyä katsomusaineiden opetusta. Lähdimme selvittämään asiaa soittelemalla rehtoreille. Sain tiedon 20 koulusta.
Soittokierroksella ilmeni, että näistä kahdessa koulussa ei ollut enää yhteisiä opetusosuuksia, joten kokonaismäärä onkin 28 (88:sta).
Alakoulusta kävi selville, että eniten (8 koulussa) on käytössä menettely, jossa 3. luokan toisella vuosiviikkotunnilla eri katsomusaineiden oppilaat ovat kaikki yhdessä omissa luokissaan ja opetuksesta huolehtii oma luokanopettaja. Sen tunnin sisältöä on yleensä ainakin pääpiirteissään suunniteltu kaikkien katsomusaineopettajien yhteistyöllä. Yhdessä koulussa vastaava järjestely on käytössä osittaisena 4. luokalla.
Tämän lisäksi soittokierroksella ilmeni, että viidessä koulussa yhteisiä osuuksia on kaikilla vuosiluokilla 1-6. Niiden määrä vaihtelee, mutta suurimmillaan se on jopa 2/5 eli kaksi jaksoa viidestä jaksosta. On täysin selvää, että tässä ratkaisussa ylitetään roimasti katsomusaineiden nykyisten opetussuunnitelmien noudattamisen puitteet. Toisessa koulussa on yksi jakso viidestä. Muissa yhteisten osuuksien määrät eivät olleet niin selvärajaisia.
Kun yhteisiä osuuksia on joka vuosiluokalla, määrä voi nousta helposti huomattavasti suuremmaksi kuin edellä mainittu 3. luokan ratkaisu, jossa yhteisen osuus on ½ yhtenä vuotena, mutta koko alakoulun ajalle laskettuna alle 10 %.
Yläkouluissa ei juuri yhteistä opetusta ollut. Eräässä koulussa oli ev.-lut. uskonnon ja ET:n yhteisiä jaksoja, joissa molemmat opettajat olivat mukana. Kuitenkin yhdessä koulussa oli huomattavan suuri yhteinen osuus, kun koko 7. luokan kaikki katsomusaineryhmät opetettiin yhdessä (mutta 8. ja 9. luokalla omissa ryhmissään).
Entä jatkossa?
Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen lautakunta käsitteli 18.3. lausuntoa yhteisen opetuksen lisäämiseen tähtäävään valtuustoaloitteeseen ja päätti seuraavaa:
”Koulujen rehtoreille tiedotetaan opetussuunnitelmien yhtenevistä kohdista (liite 2), joiden puitteissa katsomusaineen yhteistä opetusta voidaan toteuttaa.”
Tämä tarkoittaa, että muutamassa koulussa överiksi mennyttä yhteisopetusta vähennetään.
”Perusopetuksen tuntijaon yhtenäistämisen yhteydessä tarkistetaan katsomusaineiden oppimäärien opetussuunnitelmien vuosiluokkaistaminen, jotta se mahdollistaisi kaikkien vuosiluokkakokonaisuuksien sisällä yhteisen katsomusaineen opetuksen tiettynä jaksona.”
…
”Tämä edellyttää perusopetuksen opetussuunnitelmien tarkistamista uskonnossa ja elämänkatsomustiedossa jokaisen vuosiluokan osalta. Helsingin kuntakohtainen opetussuunnitelma tarkistetaan tältä osin lukuvuoden 2025–2026 aikana.”
Tämä ei tarkoittaisi yhteisiä jaksoja joka vuosiluokalle, vaan mahdollisesti yhtä jaksoa jokaiselle kolmelle vuosiluokkakokonaisuudelle eli yhteensä kolmea jaksoa. Vuosiluokkakokonaisuuksia ovat 1-2 lk, 3-6 lk ja 7-9 lk.
Päätöksessä viitataan myös koulujen kiinnostukseen, joka tällä hetkellä tarkoittaa 27 koulua 88 koulusta. Jos katsomusaineiden yhteisen opetuksen jaksot määrättäisiin kouluille pakollisiksi, se tarkoittaisi melkoista ruljanssia, johon kaikki koulut eivät ole motivoituneet. Kaupunki jatkanee koulujen kiinnostuksen mukaan.
Huti maajussien kirkollisveroista
Kirkko kerää vuosittain miljardi euroa palkansaajilta ja eläkeläisiltä
Reijo Mäen dekkareissa on vuosien, jo vuosikymmenten varrella noteerattu osuvaa ja usein myös humoristista uskontokritiikkiä. Uudessa Tyynysotamiehessä (Otava, 2025) tätä on aiempaa hieman vähemmin ja viitteellisemmin. Enkelien sijaan etusijalla toki on sininen enkeli.
Seuraava letkautus ansaitsee huomiota (s 66):
”… Mietin hetkeen näitä maajussien murheita. Kuiva kevät oli kyntäjälle aina totinen paikka. Tänäänkin jossakin varmaan sataa, ja jossain muualla taas ei. Tasan ei käy taivaan lahjat. Jos minä olisin maajussi, ei puhettakaan että uskaltaisin jättää kirkollisverot maksamatta.”
Hyvä heitto! Menee silti vähän ohi, koska eivät maajussit mitään kirkollisveroa maksa! He ovat nykyään maatalousyrittäjiä. Siten talon tuotto on pääomatuloa. Ja nythän on niin hassusti, että pääomatuloista ei kirkon jäsenten tarvitse maksaa kirkollisveroa.
Lieneekö tämä kirkollisveron laistaminen vaikuttanut maanviljelyksemme pitkäkestoisiin ongelmiin.
Kirkkoa ei maajussien ja pääomatuloa nauttivien verovapaus haittaa. Sille riittää, että verottaja kerää palkansaajilta ja eläkeläisiltä 1000 miljoonaa vuodessa.
Esa Ylikoski
Kristitty on kunnollinen
Monopolisoidessaan moraalia kristityt tekevät moraalistakin ristiriitaista
YKI RÄIKKÄLÄ
Vuosia sitten eräs kaverini kertoi autoaan katsastukseen vietyään vaihtaneensa autoradion Radio Deille. Epätoivoinen yritys, jota naureskelimme. Vuosikymmeniä sitten sanomalehdissä näkyi vuokrata halutaan -palstalla usein ilmoituksia, joissa ”uskova mies” etsii asuntoa. Tuolloin ei juuri kannattanut itseään ateistiksi mainita. Poikamies, joka etsi vuokra-asuntoa, saattoi hyvinkin olla oikea renttu, ellei itseään uskovaksi maininnut.
Edelleenkin monilla on sellainen käsitys, että uskovalla on moraali korkea ja tämä on kunnollisuudessa A1-luokkaa. Käsitys on vuosisatojen aikana kirkon ja uskovien juurruttama, ja se lienee maallistuneille hällävälisteillekin juuttunut jonnekin tajunnan takamaille. Sunnuntaikirkossa käymätön oli aikanaan vähintään epäilyttävä, ellei peräti kommunisti ja jumalankieltäjä.
Kristityn mielestä moraalia ei voi olla ilman jumalaa.
Uskovalla on Raamattu, joka antaa ohjeen ja turvan olemiselle, mutta tämän mielestä ateistilla ei ole mitään. Mutta väkivallalla ja tapoillahan se kirja on kyllästetty – eikä vain ihmisten tekemillä, vaan itse Jumala suoritti massamurhia. Silti vielä 2020-luvullakin jostain syystä on liikkeellä käsitys, että nimenomaan Jumala on moraalin luonut ja että juuri kristityt ovat korkean ja jalon etiikan omaavia. Eräs kristitty kirjoitti kolumnissaan tietävästi, että ”Jumala on asettanut lakinsa sydämiimme”.
Kristityn näkemyksen mukaan ateistien etiikalta puuttuu pohja, ja se suorastaan oikeuttaisi tappamisen ja raiskaamisen. Kuvaavaa on, että eräs koulun opettaja oli ilmoittanut ET:n tunneille lapsensa valinneille vanhemmille, että ET:n opiskelijoilla ei ole moraalia. Väitti vielä, että ”te voitte tehdä vaikka rikoksia, koska teillä ei ole Jumalaa” (Risto Puumalainen: Uskomatonta elämää Suomessa). Eikä tuosta niin kovin pitkää aikaa ole.
On erittäin ylimielistä ja tyystin perusteetonta kuvitella, että moraalisia periaatteita ja käskyjä ei olisi, jos ei olisi kristinuskon jumalaa. Mikään inhimillinen yhteisö ei kuitenkaan toimisi ilman näitä. Ihmiskunta ei olisi edes selviytynyt siihen pisteeseen, jossa tultiin keksimään jumalat.
Moraalin ulkoistaminen
Jumaluskossa tapahtuu moraalin ulkoistaminen. Oikean ja väärän valinnan ohjaa tuonpuoleisessa odottava palkitseminen tai rangaistus. Tuomion langettaa olento, joka on määritellyt moraalin. Voi pohtia, kumpi moraalinen eetos on kestävämpi, itse ajateltu ja ihmispopulaatioissa vuosituhansien aikana muodostunut altruismi ja yleishumaani etiikka, jossa ei edes odoteta jotain tuonpuoleista rangaistusta, vaiko sellainen ajattelu, että ”en voi tehdä pahoja tekoja, koska minua seuraa rangaistus”. Jälkimmäinen ajattelu on paitsi perin outoa, myös erittäin itsekästä. Puhumattakaan siitä, että uskotaan olevan jonkinlainen rajan takainen elämä. Voi myös pohtia, kuinka eettistä ja moraalisesti oikeellista olisi langettaa ikuinen rangaistus ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen.
Tuossa ajattelutavassa lienee taustalla aikojen takainen uskontojen syntymekanismi joukkojen hallinnan välineeksi. Kuuliaisuutta paukutettiin päähän uhkauksien kautta – rangaistus rikkomuksista seuraa haudankin taakse. Mutta miksi sitten nyt kristityt niin mielellään yrittävät kääntää toisia uskoonsa? Itse katson sen niin, että kyseessä on ”minä olen hyvä, koska olen kristitty. Sinäkin voit olla hyvä, jos uskot samoin kuin minä”. Kyseessä lienee myös tiedostamaton oman uskon vahvistus – ja tarve olla mahdollisimman suuren samoin uskovan yhteisön jäsen – olla oikeassa olevien joukossa. Tämäkin on evoluutiossa muodostunut käyttäytymispiirre.
Hengellinen väkivalta
Uskonnoissa on perinnäissääntöjä, jotka uskontojensa sisällä ovat hyviksi katsottu, mutta jotka ulkoapäin tarkasteltuna ovat selvästi raakaa henkistä väkivaltaa. Avioliittoon pakottaminen, usein alaikäisenä, on yksi tällainen uskon sanelema ”hyvä” käytäntö. Tällaista esiintyy Loisto-setlementin mukaan Suomessakin eri kristillisissä yhteisöissä. Tytär tai poika ohjataan hienovaraisesti, mutta määrätietoisesti menemään vihille samasta uskontotaustasta olevan kanssa. Käytännössä kyse on pakkoavioliitosta. Sen väistäminen johtaa usein perheyhteydestä erottamiseen.
Eduskunta äänesti 28.3. eheytyshoidot kriminalisoivan kansalaisaloitteen puolesta selvin luvuin. Vastustajat olivat lähinnä perussuomalaisia ja kristillisdemokraatteja. Oikeusministeri Leena Meri (ps) ilmoitti, ettei hän vie aloitetta hallituksen valmisteluun vedoten ”hallituspuolueiden erimielisyyteen ja kiireeseen”. Aloite jätettiin jo vuonna 2023. Eheytyshoidot on moneen kertaan todettu henkiseksi väkivallaksi, joka voi aiheuttaa ja on aiheuttanut psyykkisiä ongelmia näiden hoitojen kohteeksi joutuneille. Kristilliset varsinkin kannattavat eheytyshoitojen sallimista. Heidän mielestään kielto toteutuessaan kaventaisi uskonnonvapautta ja sen määrittely, mikä on eheytyshoitoa, on vaikeaa. Ei yllättävää. Perussuomalaiset suhtautuvat mahdolliseen lakiin ”skeptisesti ja nuivasti” ja sen puuttuvan yksilönvapauteen.
Maaliskuun lopussa annettiin Suomen ensimmäinen tuomio eheytyshoidosta. Kyseessä olivat adventtiseurakunnassa toimivat henkilöt, niin ”hoitajat” kuin uhri, joka oli hoitojen alussa 16-vuotias. Hoidettavalle aiheutui mielenterveyden ongelmia. Tuomio tuli pahoinpitelystä. Hyvä näin, nimittäin hengellistä väkivaltaa voi olla vaikea todistaa. Eheytyshoidot saadaan kyllä vielä kriminalisoitua, mutta aikaa se vielä vienee.
Kristilliset arvot, entä sekulaarit?
Olen eräissä keskusteluissa uskovien kanssa yrittänyt saada vastauksia siihen, mitä ovat ne ns. kristilliset arvot, ja varsinkin, mitä ovat ne kristilliset arvot, mitkä eivät olisi universaaleja. Mitkä olisivat ne eettiset asetukset, jotka eivät kuuluisi ihmiskunnan yhteiseen arvoperimään. Ainuttakaan asiaa selvästi valottavaa vastausta ei ole tullut. Itse asiassa mitään sellaista kristittyjen omimaa arvoa, mikä ei olisi myös universaali, ei tietenkään ole.
Kristityt myöntävät kyllä, että moraali on yleisinhimillistä, mutta samaan hengenvetoon he väittävät sen olevan kristinuskon tuomaa ja Jumalan luoma järjestys. Mitään näyttöä tähän ei tietty ole. Pikemminkin uusi uskonto omaksui jo olemassa olevia ja muissa uskonnoissa esiintyneitä eettisiä arvoja. Toisaalta kristityt itse uskontonsa nimissä muiden mukana ovat tehneet kautta historian julmuuksia, jotka aivan hyvin ovat tienneet olevan vastoin uskontonsa perusprinsiippejä.
Politiikassa on mahdollista tehdä hyvää tai pahaa. Miten kristillisiin arvoihin kuuluu se, miten kristillisdemokraattinen puolue hyväksyy ehdoitta tällä hallituskaudella vähäosaisiin kohdistuneet julmat leikkaukset? Tässä on vaikea nähdä kristillistä lähimmäisenrakkautta. Tai miten kristitty voi hyvällä omallatunnolla siunata nyky-Israelin harjoittamaa etnistä puhdistusta ja siviileihin kohdistuvia raakuuksia?
USA:ssa Duken yliopiston tutkimuksessa vuonna 2010 selvitettiin, että uskonnottomien perheiden lapsista tuli vähemmän rasistisia, kansallismielisiä, militaristisia tai autoritaarisia. Heistä tuli selvästi suvaitsevaisempia kuin uskonnollisissa perheissä kasvaneista lapsista. Sekulaarit vanhemmat yleensä olivat selvästi eettisesti ja moraalisesti johdonmukaisia, mikä tietty vaikuttaa kasvatuksessa.
Huhtikuussa 2013 USA:n vankilavirasto julkaisi yli 200 000 vangille tehdyn kyselyn, jonka mukaan 0,07 % vangeista oli ateisteja. Samaan aikaan USA:n koko väestöstä yli puolet uskoi helvetin olevan olemassa. Ja vuoden 2012 Pew-tutkimuksen mukaan ateistien osuus väestöstä oli 2,4 %. Voi siis miettiä, ovatko ateistit moraalisesti ja eettisesti ihan kelvottomia.
Jumalaa ei edelleenkään ole, Tuomas Enbuske
Tuomas Enbuske, Ayaan Hirsi Ali ja toiveajattelun uskomaton voima
ROBERT BROTHERUS
⏹ Tuomas Enbuske – Enbusken kotialbumi
Syksyllä 2008 Tuomas Enbuske kutsui minut haastateltavaksi Epäkorrektia, Tuomas Enbuske -TV-ohjelmaansa. Sarjan aiempien jaksojen aiheisiin oli kuulunut muun muassa ”Opiskelu ei kannata!”, ”Puoliso paranee vaihtamalla!”, ”Raha tuo onnea!” ja ”Pasifsmi on perseestä!”. Kauden päätösjakso oli räväkästi ”Jumalaa ei ole!”, ja sain siinä esitellä kristinuskon absurdeja oppeja ja ateismin rautaisia perusteluita Enbuskelle.
Elettiin ”uuden ateismin” aallonharjalla: ”neljän hevosmiehen” Sam Harrisin, Richard Dawkinsin, Daniel Dennetin ja Christopher Hitchensin kirjat olivat ilmestyneet 2004, 2006, 2007 ja 2008, ja olimme Enbusken kanssa molemmat jo niihin tutustuneet. Olimme sangen yksimielisiä siitä, ettei uskonnoilla ole todellisuuspohjaa.
Kelataan eteenpäin 16 vuotta. Pääkaupunkiseudun Kirkko ja Kaupunki -lehti julkaisee Enbuskesta 22.3.2024 haastattelun otsikolla Toimittaja Tuomas Enbuske kasvoi uskoon ja koki Pyhän Hengen kosketuksen. Moni meistä ateisteista vähän hieraisi silmiään, että onko tämä totta ollenkaan. Jonkun aikaa odotin, että tämä on vain joku Enbusken erikoinen pila, jonka hän pian ilakoiden paljastaisi. Mutta paljastuksen sijaan tuli vain lisää lehti- ja TV-haastatteluja ja lopuksi Enbusken oma vakituinen kolumnisarja Kirkko ja Kaupunki -lehdessä.
Otin Enbuskeen yhteyttä ja kävimme useiden viikkojen aikana Whatsappilla ja kasvotusten pitkällisiä keskusteluita, jossa tenttasin häntä uskonsa perusteista.
⏹ Ayaan Hirsi Ali – Wikimedia commons / Gage Skidmore
Kuuluisa ateisti Ayaan Hirsi Ali oli puolestaan ilmoittanut vuotta aiemmin 2023 kääntyneensä kristityksi. Ali oli elänyt lapsuutensa Somaliassa islamilaisessa perheessä, mutta pakeni Hollantiin ja ilmoitti vuonna 2002 luopuneensa Islamista ja olevansa ateisti. Hän sai laajaa julkisuutta Islam-kriitikkona, ystävystyi Hitchensin ja Dawkinsin kanssa ja häntä tituleerattiin välillä jopa ”uuden ateismin viidentenä hevosmiehenä”. Hänen julistautumisensa kristityksi herätti ateistipiireissä samanlaista hämmästystä kuin Enbusken tapaus.
Monia yhtäläisyyksiä
Alin ja Enbusken tapauksissa on monia kiinnostavia yhtäläisyyksiä. Molemmilla on ollut lähtökohtana lapsuudessa uskonnollisuus, jota seurasi parikymmentä vuotta ateismia ja sitten uskonnollisuuden uusi herääminen.
Molemmat alkoivat jo vuosia ennen uskoon tuloaan pitämään kristinuskoa hyvänä asiana, erityisesti taistelussa Islamia ja ”wokea” vastaan. Tuomas sanoo, että alkoi uskoon tuloa edeltävän kymmenen vuoden aikana pikkuhiljaa ”uskomaan uskomiseen”, ajattelemaan että kasteessa hänet liitettiin ”2000 vuotta vanhaan merkitykselliseen perinteeseen, johon meidän koko länsimainen yhteiskuntamme perustuu” ja että ”juutalais-kristilliset maat ovat parhaita maita muun muassa ihmisoikeuksien kannalta”. Tuomaksen mukaan ”kun on tullut ateismi, niin siitä on tullut woke, jossa näitä moraalikoodeja määritellään. Mä ajattelen että tämä 2000 vuotta vanha testattu juttu on kuitenkin parempi.”
Ali kirjoittaa samansuuntaisesti perusteistaan tulla kristityksi: ”Länsimainen sivilisaatio on uhattuna kolmelta erilaiselta taholta: Kiinan ja Venäjän suurvalta-autoritaarisuus, globaalin islamismin nousu ja woke-ideologian leviäminen. Emme voi torjua näitä pelottavia voimia, ellemme toimi yhdessä. Ainoa uskottava vastaus löytyy mielestäni halustamme vaalia juutalais-kristillistä perinnettä.”
Molemmilla oli ennen uskoon tuloaan merkittäviä henkilökohtaisia mielenterveyden ongelmia. Ali kertoo olleensa niin ahdistunut ja vailla merkityksen kokemusta, ettei tiennyt, miten jatkaa elämäänsä. Enbuske puolestaan avautui 2021 haastattelussa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstään ja vakavasta masennuksestaan, jotka kärjistyivät romahdukseen 2019. Toisin kuin Ali, Enbuske kuitenkin kokee, että näillä ongelmilla ei ollut vaikutusta hänen uskoon tulonsa prosessiin.
Molemmat tarjoavat aika niukasti rationaalisia perusteita kristinuskon totuuden puolesta ja turvautuvat retoriseen kikkailuun, kun tästä teemasta kysytään. Enbuske kyllä sanoo, että päätyi kristinuskoon ”loogisen päättelyn kautta”. Hän ei kuitenkaan tuo esiin loogisia perusteita vaikkapa Jumalan olemassaolon puolesta, vaan puhuu ”uskoon uskomisesta” ja kristillisen armon upeasta logiikasta.
Enbuske on myös kehittänyt eksoottisen selityksen ”laatikoista”: hänellä oli ennen päässään ”atomien laatikko” (fysiikan faktoille) ja ”ideoiden laatikko” (tunteille tms), mutta uskon kautta on avautunut uusi ”uskon laatikko”, joka täydentää edellisiä laatikoita. Vaikkapa ”Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen” löytyy tästä kolmannesta laatikosta, kun taas ”ihminen on evoluution tulos” sijaitsee samalla ensimmäisessä laatikossa. Enbusken mukaan ”molemmat ovat totta” ja laatikoiden välillä ”ei ole mitään ristiriitaa”, vaikka evoluutio tarkoittaa satunnaisten mutaatioiden ja luonnonvalinnan muodostamaa prosessia, eikä yliluonnollisen olennon lego-leikkiä.
Kun yritin puristella Enbuskea tästä näennäisestä ristiriidasta, hän sanoi, että lähestyn uskoa ”väärästä kulmasta”, että tätä uskomista pitäisi lähestyä ”samasta kulmasta kuin lähestymme rakkautta, abstraktia taidetta tai ironiaa”. Kun tämäkään ei minusta vaikuttanut loogiselta perustelulta, oli Enbusken viimeinen vastaus: ”Se, että et ymmärrä tai kuuntele loogisia perusteita, ei tarkoita, että niitä ei ole.”
Ayaan Hirsi Ali ei puolestaan uskoontuloartikkelissaan tarjoa mitään muita perusteita kristinuskolle kuin sivilisaatioiden taisteluun ja elämän tarkoitukseen liittyvät ”pehmeät” perusteet. Richard Dawkins vastaa väittelyssä osuvasti Alille: ”Kristinusko, kuten kaikki muutkin uskonnot, sisältää maailmasta väitteitä, jotka joko ovat totta tai epätotta. Minä voin olla väärässä tai sinä voit olla väärässä, mutta pelkästään se, että väitteet ovat lohduttavia ei tee niistä totta.”
Sen sijaan että Ali tarjoaisi perusteita Jumalan olemassaololle ja muille kristinuskoväitteille, hän turvautuu uskovaisten ikivanhaan retoriseen kikkaan: ”Näitä kristinuskon väitteitä ei voi todistaa oikeiksi, mutta niitä ei voi myöskään todistaa vääriksi.” Tausta-ajatus lienee, että on siis ihan ok uskoa siihen, mikä vaan hyvältä tuntuu, vaikka todellisuudessa ilman rautaisia perusteita jäävät kristinuskon opit yhtä epätodennäköisiksi kuin tontut ja lohikäärmeet.
Molemmat ovat älykkäitä. Mutta älykkäät ihmisetkään eivät valitettavasti ole immuuneja harhakäsityksille. Jotkut tekijät vaikuttavat jopa päinvastaiseen suuntaan: esimerkiksi Dunning–Kruger efektin tutkimus on osoittanut, että älykkäät ihmiset ovat muita parempia keksimään mielivaltaisia selityksiä, virheellisiäkin, uskomuksia pönkittämään. On kuitenkin älyllistä itsepetosta käyttää retorisia kikkoja uskon ylläpitämiseksi.
Molemmilla viimeinen askel halusta uskoa uskoon oli jonkinlainen irrationaalinen loikka. Ayaan Hirsi Ali kutsuu uskossa olemistaan ”päätökseksi”. Tuomas Enbuske vertaa uskoa ”pieneen skitsofreniaan”, jossa pään sisäisistä keskusteluista armon ja perisynnin nerokkuudesta syntyi oivallus ”Jumala on oikeasti totta”, aivan kuin ”haarukka alkaa lopulta puhua skitsofreenikolle”.
Toiveajattelun voima
Ayaan Hirsi Alin ja Tuomas Enbusken kristinuskon kulttuurinen ihailu toimi epäilemättä syynä heidän uskoon tulolleen, mutta se edustaa toiveajattelua puhtaimmillaan. Toiveajattelussa ihminen miettii: olisi kiva jos X olisi totta… Voi kun toivon kovasti, että X olisi totta… Ehkäpä X on totta… X on totta, todellakin! Kyse ei ole rationaalisesta johtopäätöksestä evidenssin valossa, vaan irrationaalisesta uskosta evidenssistä riippumatta tai sitä vastaan. Toiveajattelun synnytettyä uskon, sitä sitten selitellään ja keksitään syitä, miksi usko muka on totta.
Toiveajattelu on yhtä vanhaa kuin uskonnot itse. Evoluutio on muokannut ihmisten psykologiasta toiveajattelua suosivaa, sillä toiveajattelu on antanut ihmisille voimaa ja sitkeyttä ponnistella eteenpäin epätoivoisissakin tilanteissa. Sodassa on motivoivaa uskoa voittoon, vaikka vihollinen olisi ylivoimainen. Toki teologit kautta vuosisatojen ovat myös yrittäneet muodostaa erilaisia pseudorationaalisia jumalatodistuksia, mutta niillä on uskovaisten uskon kannalta yleensä vähemmän merkitystä kuin halulla päästä taivaaseen ja välttää helvetti, halulla olla onnellinen ja kokea merkitystä, halulla moraaliseen selkeyteen, halulla parantaa maailmaa ja halulla kokea rakkautta.
Ihminen rukoilee Jumalaa, vaikka tietää jollain tasolla, että se ei ole totta, odottaen että usko loksahtaa kohdalleen. Tämä kaikki on ymmärrettävää. Mutta juuri sen ymmärrettävyys psykologisena prosessina tekee tällaiset uskoon tulot arvottomaksi evidenssinä kristinuskon totuudesta.
Viime kädessä kysymys siitä, mitä perimmiltään tahdomme on: Ketkä meistä maailmankuvaa rakentaessamme haluavat nousta toiveajattelun yläpuolelle, asettaa rehellisen ja puolueettoman totuuden tavoittelun korkeimmalle prioriteetille, kaiken muun edelle? Aika harvat loppujen lopuksi oikeasti tätä tuntuvat haluavan, vaan antavat näin muiden toiveiden ja halujen ottaa ohjat mielestään.
Kullervon hautausmaan karu kohtalo
Vaasan Ristinummella sijaitsevaa vapaa-ajattelijoiden hautausmaata kunnostetaan talkoovoimin
VENLA PARANTAJA
Harva paikallinenkaan tietää, että Vaasan Ristinummella sijaitsee 1950-luvulla perustettu vapaa-ajattelijoiden hautausmaa. Se on nimetty ensimmäisen hautausmaalle haudatun vainajan, Kullervo Kalervo Taijalan (5.3.1906 – 24.7.1956) mukaan.
Vuosien saatossa hautausmaalle on haudattu kymmeniä vainajia, jotka eivät joko itse halunneet kirkkomaahan tai joita kirkko ei antanut haudata omille mailleen. Siksi hautausmaalta löytyy vapaa-ajattelijoiden lisäksi entisiä punaisten riveissä taistelleita, SDP:n poliitikkoja ja myös yksi aviottoman lapsensa synnytykseen kuollut nainen vauvansa kanssa.
Hautausmaalle on nyttemmin haudattu myös muslimeja. Islam ei salli tuhkausta ja vainajien lähettäminen lähtömaihinsa haudattaviksi tuli kalliiksi kaupungille. Siksi kaupunki kysyi Vaasan vapaa-ajattelijoilta, josko näitä vainajia voitaisiin haudata Kullervon hautausmaalle. Tähän suostuttiin ja muslimien käyttöön osoitettiin tietty alue hautausmaan tyhjältä puoliskolta.
Vaasan vapaa-ajattelijat yhdistys lakkautettiin vuonna 2015 ja hautausmaan hoito jäi tämän jälkeen yhdistyksen viimeiseksi jääneen puheenjohtajan varaan. Pentti Suksi hoiti hautausmaan asioita ja toimi myös juhlapuhujana Vaasan alueella, mutta lopulta vanhuus ja vaivat pakottivat hänet luopumaan molemmista tehtävistä. Hän siirsi hautausmaan hoidon vaasalaiselle Tapio Hautalalle.
Kesällä 2024 Pohjanmaan vapaa-ajattelijoille tuli sähköposti, jossa hautausmaalle haudatun omainen kysyi, kuka nykyään hautausmaata hoitaa. Hän kertoi paikan olevan aivan hoitamattoman näköinen. En tiennyt, mutta lupasin selvittää asiaa. Facebookin kautta sain yhteyden Penttiin, joka osoitti minut Tapion suuntaan.
Loppukesän ja syksyn aikana Pohjanmaan yhdistys neuvotteli Pentin, hänen puolisonsa ja Tapion kanssa hautausmaan tulevaisuudesta. Hautausmaan hoito siirtyi Pohjanmaan yhdistykselle ja Tapiosta tehtiin sen hautausmaavastaava. Kaikki tämä tapahtui viime tipassa, sillä Pentti Suksi menehtyi 10.4.2025.
⏹ Vanha ruumiskellari todettiin purkukuntoiseksi jo 20 vuotta sitten.
Ainoa toimiva työkalu on rautakanki
Hautausmaan nykytila on surkea. Nurmikkoa ei ole voitu leikata enää vuosiin, sillä hautausmaan ainoa toimiva työkalu on rautakanki. Vesihana piti sulkea vuosikymmeniä sitten ilkivallan vuoksi. Hautausmaata rumentavat roskakasat, joista eroon pääsemiseksi tarvittaisiin roskalava tai pari, sekä talkoot. Portti on ruostunut ja sen betoniset tukipylväät ovat alkaneet murentua.
Alueella ei ole mitään lukittavaa tilaa, jossa voisi säilyttää työkaluja. Vanha ruumiskellari on todettu purkukuntoiseksi jo 20 vuotta sitten. Pelkona on, että hautausmaan rauhan löytäneet teinit keksivät hyppiä rakennuksen katolla ja tippuvat siitä läpi.
Kaikesta tästä huolimatta paikalla on yhä oma, rauhoittava tunnelmansa. Sitä ympäröi tiheä kuusiaita, joka vaimentaa viereiseltä tieltä kuuluvan liikenteen melun, viilentää kesähelteillä ja tarjoaa suojaa lukuisille linnuille joiden laulu täyttää ilman kesäisin. Toiveena onkin lisätä alueen luonnonmukaisuutta ja alkaa kehittää aluetta metsähautausmaan suuntaan. Alueesta saadaan vielä upea!
Suunnitelmia on paljon, mutta raha tai pikemminkin sen puute hidastaa niiden toteuttamista. Pelkkä kellarin purku ylittää Pohjanmaan yhdistyksen budjetin reippaasti. Liitolta on haettu avustusta, mutta senkin mahdollisuudet ovat rajalliset.
⏹ Hautausmaan portti on ruostunut ja sen tukipylväät ovat alkaneet murentua.
Pienkeräyslupa!
Yhdistys myös haki ja sai pienkeräysluvan hautausmaan kunnostamista varten. Suuri tavoite on, että syksyyn mennessä vaarallinen kellari on purettu ja sen monttu täytetty, hautausmaalle on saatu pieni lukittava varasto, jossa voi säilyttää ruohonleikkuria, ja roskat on saatu kuljetettua alueelta pois. Auta meitä tekemään tavoitteesta totta!
Pohjanmaan vapaa-ajattelijat ry:lle on myönnetty pienkeräyslupa ajalle 23.05.2025 – 22.08.2025. Keräysnumero RA/2025/746. Kerättyjen varojen ensisijainen käyttötarkoitus on Kullervon hautausmaan vanhan ruumiskellarin purku, toissijainen hautausmaan yleinen kunnostus. Lisätietoja: pohjanmaa@vapaa-ajattelijat.fi tai Tapio Hautala, puh. 045 33 37 827.
