Kevään keskustelutilaisuus Koulussa
kimmo / 25.4.2014
Lähettänyt 25. huhtikuu 2014 – 6:52 käyttäjä Miika Heino Kuolemiseen liittyvät teemat ovat aina olleet osa Turun Vapaa-ajattelijoiden toimintaa. Tänä keväänä yhdistys on tarttunut eutanasiaan yhteiskunnallisena kysymyksenä. Olemme ottaneet kantaa aktiivisen kuolinavun laillistamisen puolesta ja kesän liittokokoukseen tullaan viemään aloite samasta aiheesta. 16.4. yhdistys kutsui koolle asioista kiinnostuneita puhumaan eutanasiasta ja saattohoidosta. Panimoravintola Koulun historian […]

Kuolemiseen liittyvät teemat ovat aina olleet osa Turun Vapaa-ajattelijoiden toimintaa. Tänä keväänä yhdistys on tarttunut eutanasiaan yhteiskunnallisena kysymyksenä. Olemme ottaneet kantaa aktiivisen kuolinavun laillistamisen puolesta ja kesän liittokokoukseen tullaan viemään aloite samasta aiheesta. 16.4. yhdistys kutsui koolle asioista kiinnostuneita puhumaan eutanasiasta ja saattohoidosta. Panimoravintola Koulun historian luokkaan saapui keskiviikkoillalla reilut parikymmentä kiinnostunutta. Alustajiksi olivat saapuneet Merja Leinonen, Karina-kodin vastaava hoitaja; Jaakko Ojanne, Exitus ry:n puheenjohtaja sekä Tuomo Liljenbäck Turun Vihreistä. Kiinnostiko aihe, mutta et päässyt paikalle? Lue tästä muistiinpanoihin perustuva kuvaus alustuksista ja seuranneesta keskustelusta.

Merja Leinonen: saattohoito on kontaktilaji

Saattohoitoon valikoituneet potilaat ovat identifioituneet kuoleviksi. Parantamiseen tähtäävä hoito on loppunut ja on siirrytty kuolemisen prosessiin. Potilaan rooli saattohoidossa on luopua toisaalta elämisestä, toisaalta läheisistään. Saattohoitopotilaat ovat etuoikeutetussa asemassa: he voivat saattaa tarinansa päätökseen ja viimeistellä projektinsa, oli se sitten talon saneeraus tai väitöskirjan viimeistely. Monet kirjoittavat ohjeita jälkipolville; naiset kirjoittavat usein ruokaohjeita. Väsymystä ja nukkumista on paljon.

Ehdoton edellytys hyvälle kuolemalle on kivuttomuus. Kipu estää keskittymisen niihin asioihin, joihin saattohoidossa olisi tarkoitus keskittyä.

Kaikki ihmiset pelkäävät kuolemaa. Vaikka älyllisesti oltaisiin sinut oman kuolevaisuuden kanssa, pelko tulee kuitenkin aina esille. Pelon hoito on tärkeä osa saattohoitoa. Saattohoidon ympäristöstä pyritään tekemään turvallinen ja kaunis. Näiden rinnalla kulkee kunnioitus, silloinkin kun vaihdetaan vaippoja. Henkilökunnalta se vaatii muutakin kuin sairaanhoitajan koulutuksen ja erikoistumisen.

Saattohoidossa keskimääräinen hoitoaika on 3-4 viikkoa. Omaisilla on yllättävän paljon halua ja voimaa olla läsnä: halutaan esimerkiksi nukkua samassa tilassa.

Jaakko Ojanne: hyvä saattohoito ja eutanasia eivät sulje toisiaan pois

Exitus ry on lähtökohtaisesti eutanasiayhdistys. Sillä on kaksi tavoitetta, joista toinen on jo toteutunut: hoitotahdon käsite on jo saatu lakiin, laki eutanasiasta eli kuolinavusta ei ole vielä toteutunut.

Exituksen lähtökohtana on, että kenenkään ei pitäisi tarvita kuolinapua sen takia, että hoito on huonoa. Kuolinapu tulee kyseeseen silloin, kun kipu on niin kova, että elämä halutaan lopettaa. Exitus on Potilasliiton jäsen osin korostaakseen sitä, ettei eutanasiaa pitäisi pitää hyvän saattohoidon korvikkeena.

Toisena lähtökohtana on yksilön oman tahdon kuunteleminen: kukaan muu ei voi tulla sanomaan, että eutanasia olisi paikallaan, vaan sen pitää olla henkilön oma valinta. Kun eutanasiaa on vastustettu uskonnollisen vakaumuksen takia, Exitus haluaa, että myös ne, jotka tätä vakaumusta eivät jaa, saisivat elää ja kuolla oman vakaumuksensa mukaan.

Kuolinapua voi verrata yhtäältä maanpuolustukseen: valtio edellyttää asevelvollisten laittavan elämänsä vaakalaudalle, mutta ei salli kuolemaa, jos henkilö itse pitää elämäänsä sietämättömänä taakkana. Toisaalta voidaan kysyä, mikä erottaisi eutanasian itsemurhien avustamisesta; vastaus on, että eutanasiaa tarvitsevat eivät kykene lopettamaan elämäänsä itse.

Ojanne veikkaa, että jos ja kun eutanasialaki menee läpi, se tulee vähentämään itsemurhia. Nykyisessä tilanteessa itsemurhia tehdään ikään kuin varmuuden vuoksi, ettei varmasti jouduttaisi kuolemaan kivuliaasti. Jos eutanasiasta olisi laki, silloin tiedettäisiin, että takaovi on olemassa. Kuolinapua on jo järjestetty omin avuin tai laittoman lääkäritoiminnan kautta, mutta se on oikeudellisesti ongelmallinen tilanne. Sen takia tarvitaan selkeä laki, jonka mukaan toimitaan.

Puolueista sosiaalidemokraateissa on tehty aloite kuolinavusta, Vihreät taas ovat jo ottaneet kuolinavun periaateohjelmaansa. Eutanasian laillistaminen on kyselyiden perusteella Suomessa laajasti kannatettu ja laki tullee menemään läpi, joskaan tuskin vielä tällä hallituskaudella.

Tuomo Liljenbäck: avustettu kuolema periaateohjelmassa

Vihreät ovat sosiaali- ja arvoliberaali puolue ja sen kanta perustuu yksilönvapauden korostamiseen. Vihreiden vuonna 2012 hyväksytyssä periaateohjelmassa sanotaan:

Jokaisella ihmisellä on oikeus omaan kehoonsa ja sitä koskeviin päätöksiin. Valtiovalta voi kuitenkin edellyttää, että peruuttamattomat tai pitkävaikutteiset päätökset tehdään vakaasti harkiten ja tietoisena niiden seurauksista itselle ja muille. Ihmisen omaa tahtoa tulee kuulla ja kunnioittaa viimeiseen asti niin parantavan, oireenmukaisen ja saattohoidon yhteydessä kuin kuoleman edessä. Ihmisellä on oikeus paitsi hyvään elämään, myös hyvään kuolemaan, tarvittaessa hyvän saattohoidon turvin tai halutessaan viime kädessä avustettuna.

Vaikka Vihreät ovat – tähän mennessä ainoana puolueena Suomessa – ottaneet kuolinavun laillistamisen tavoitteekseen, asian edistäminen on toistaiseksi poliittisesti jäissä. Vihreäthän ovat tällä hetkellä samassa hallituksessa muiden muassa kristillisdemokraattien kanssa. Liljenbäck piti kuitenkin todennäköisenä, että eutanasialaki ennemmin tai myöhemmin menee läpi ja jatkossa päästään irti tämänhetkisestä käytännöstä, jossa kuolinapu on laitonta mutta jätetään tutkimatta. Näin päästäisiin oikeusvaltion periaatteiden mukaiseen käytäntöön: “lailla maata on rakennettava”, niin kuin sanonta kuuluu.

Keskustelu

Alustuksia seuranneessa keskustelussa monilla paikalla olleilla oli kommentoitavaa. Puheenvuoroja kuultiin muun muassa saattohoidon käytännöistä, hoitotahdon järjestämisestä ja omista huonoista kokemuksista. Vihreiltä toivottiin, että asiaa vietäisiin myös eteenpäin, ettei kävisi samoin kuin taannoiselle kirkon ja valtion erottamista koskeneelle linjaukselle, josta puoluejohto ilmoitti heti, ettei asiaa ajettaisi eteenpäin.

Nykyisistä hoitokäytännöistä otettiin esille, että nesteytys ja ravinto voidaan lopettaa jo nyt, mutta potilaan kannalta se tarkoittaa hengiltä näännyttämistä. Morfiinia taas Suomessa käytetään kansainvälisesti arvioiden vähän. Osin se johtuu historiallisista syistä: sodan aikana morfiinia ja muita lääkeaineita käytettiin paljon ja sodan jälkeen haluttiin vähentää päihderiippuvuuksia. Toisaalta monet omaiset eivät toivo morfiinin runsasta käyttöä, koska toivovat, että potilaan mieli olisi kirkas, jotta kesken jääneet asiat saataisiin hoidettua.

Pohdittiin myös, onko eutanasian vastustamisen taustalla uskonnollinen ajatus siitä, että ihmisen pitää kärsiä. Saattohoitajien koulutuksessa potilaan oman vakaumuksen kunnioittaminen on kuitenkin keskeinen teesi, josta pyritään pitämään tiukasti kiinni.

Leinonen kertoi omasta kannastaan eutanasiaan, että sen ei pitäisi olla tarpeen. Kuolinapu on pääasiassa takaovi jaksamiselle. Jos hoito on hyvää – hyvä kivunlievitys, läsnäolo, viime kädessä sedaatio – kuolinapua ei tarvita. Ojanne muistutti, että hyvä saattohoito ja eutanasia eivät sulje toisiaan pois. Kuten Terhokodin johtaja Juha Hänninen on sanonut, joissakin tapauksissa hyväkään saattohoito ei ole riittävää. Eutanasia koskee erittäin pientä osaa ihmisistä, mutta erittäin suurta määrää kärsimystä.

Asiasta riitti puhetta niin kauan kuin aikaa riitti. Jatkoa seuraa viimeistään liittokokouksessa.

[fbcomments]