Vapaa-ajattelijain Liitto ry

Uskonnottomien etu-, oikeusturva- ja kulttuurijärjestö

Yhdenvertaisuudesta ja suvaitsevaisuudesta
Vapaa-ajattelijain Liitto ry / 5.9.2019
Koska emme eroa kovinkaan paljon ihmisenä, meille kaikille kuuluu samankaltaiset yhteiskunnalliset oikeudet yhdenvertaisesti, syrjinnästä ja pelottelusta vapaana.

Maailmassa on monenlaisia ihmisiä ja monenlaisia ajatustapoja. Koska ihmisellä on voimakas tarve kuulua suurempaan ryhmään, jonka ajatustavat ovat lähellä omaa, muodostuu ryhmiä, jotka näkevät asioita eri tavoin.

Yhdessä yhteisymmärrystä

Olemme varmasti samaa mieltä siitä, että yhteiskuntaa, jossa yhdessä haetaan yhteisymmärrystä periaatteista ja pelisäännöistä, jotka auttavat erilaisia ihmisiä ja ihmisryhmiä tulemaan toimeen keskenään, voidaan pitää parempana mallina kuin sellaista yhteiskuntaa, jossa jonkun ryhmän ajatustapa nostetaan yli muiden ja jossa muut ryhmät ajatustapoineen alistetaan vähempiarvoisina tai pahimmassa tapauksessa kielletään kokonaan.

Siksi yhdenvertaisuuden painottaminen periaatteissa ja pelisäännöissä on hyvin tärkeää. Silloin ei aseteta mitään ryhmää muiden yläpuolelle eikä sallita syrjintää muita ryhmiä kohtaan ainakaan periaatteessa. Syrjintää kuitenkin tapahtuu ja paljon on tekemistä, jotta syrjintä tulee näkyväksi ja sitä kautta poistettavaksi.

Yhdenvertaisuus periaatteissa ja pelisäännöissä käy käsi kädessä suvaitsevaisuuden kanssa. Suvaitsematon ei siedä erilaisia tapoja ajatella ja elää, eikä soisi samoja yhteiskunnallisia oikeuksia niille ryhmille, joita ei siedä. Suvaitsematon ei myöskään pidä sellaisista periaatteista ja pelisäännöistä, jotka yhdenvertaistaa hänet sellaisten ihmisten kanssa, joita hän ei siedä, ja haluaa siksi kirjoittaa yhdenvertaisuuteen painottavat periaatteet ja pelisäännöt uusiksi. Meidän on siksi oltava valppaana sellaisten ryhmien suhteen, jotka eivät näe yhdenvertaisuuden ja suvaitsevaisuuden yhteiskunnallista merkitystä syrjinnän, kiusaamisen ja alistamisen tulppina.

Lait ja sopimukset

Yhdenvertaisuudesta ja syrjimättömyydestä säädetään Suomen perustuslaissa, yhdenvertaisuuslaissa ja rikoslaissa sekä eri elämänalueita koskevassa lainsäädännössä. Kielletyt syrjintäperusteet ovat ikä, alkuperä, kansallisuus, kieli, uskonto, vakaumus, mielipide, poliittinen toiminta, ammattiyhdistystoiminta, perhesuhteet, terveydentila, vammaisuus, seksuaalinen suuntautuminen tai muu henkilöön liittyvä syy. Tasa-arvolain tarkoituksena on taas mm. estää sukupuoleen sekä sukupuoli-identiteettiin perustuva syrjintä.

Toisen maailmansodan jälkeen länsimaissa on pyritty rakentamaan tulevaisuutta, joka perustuu yhteisiin kansainvälisiin sopimuksiin, ihmisoikeuksiin, vuorovaikutukseen ja rauhaan. Ennen toista maailmansotaa yksilön oikeudet eivät kuuluneet kaikille vaan ne määräytyivät henkilön sukupuolen, rodun, syntyperän ja yhteiskunnallisen aseman perusteella. Vuonna 1948 YK hyväksyi ihmisoikeuksien yleismaallisen julistuksen, jossa oikeudet turvataan yhdenvertaisina kaikille ihmisille. Julistuksen johdannossa sanotaan muun muassa: ”… kun kansojen korkeimmaksi päämääräksi on julistettu sellaisen maailman luominen, missä ihmiset voivat vapaasti nauttia sanan ja uskon vapautta sekä elää vapaina pelosta ja puutteesta …”.

Uskontokunnilla omat lait

Ev.lut. kirkon sisällä on paljon liikehdintää, jossa suuri joukko kristittyjä haluavat kirkon muuttavan toimintaansa yhdenvertaisempaan ja tasaarvoisempaan suuntaan. Naispappeuteen ja homoliittojen vihkimiseen liittyvät ongelmat osoittavat kuitenkin, kuinka vaikeaa ja hidasta on yhteiskunnassa tapahtuvien muutosten hyväksyminen uskonnollisissa piireissä. Esimerkiksi vuonna 2018 arkkipiispan vaaleissa ensimmäisellä kierroksella 13 % annetuista äänistä meni naispappeuteen kielteisesti suhtautuneelle ehdokkaalle. On melko huolestuttavaa, että jo 30 vuotta sitten tehtyä tasa-arvoratkaisua vastustaa vielä näin suuri osa kirkollisista vallankäyttäjistä.

Luterilaisessa teologiassa kuten myös muiden uskontokuntien teologiassa vedotaan perinteisesti muuttumattomaan sanaan ja oikeaan oppiin. Kokemukset nähdään häilyvinä, joten niille ei haluta antaa merkitystä. Jos uskontokunnan omat lait perustuvat raamatun, vanhan testamentin tai koraanin kaltaisiin kirjoihin, joissa tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja suvaitsevaisuus ovat vierasta terminologiaa ja jyrkästi ei-hyväksyttäviä yhteiskunnallisia ilmiöitä, mitä on tehtävissä? Saako nämä instituutiot rauhassa jatkaa syrjintää ja hengellistä väkivaltaa? Eikö syrjimättömyyden periaate kuulukaan kaikille?

Uskonnottomat syrjinnän kohteena

Vaikka uskontokuntiin kuulumattomien määrä on kasvanut pidemmän aikaa Suomessa ja maallistuminen muutenkin on yleistä, se ei ole paljonkaan vaikuttanut kirkon valtaan julkisoikeudellisesti. Kirkon valtionapu on hiukan pienentynyt ja on tänä vuonna 114 miljoonaa euroa. Tämä raha on tarkoitettu kustantamaan kirkon ns. yhteiskunnallisia tehtäviä kuten mm hautaustoimea, väestörekisteritoimintaa sekä kulttuurihistoriallisen kirkkorakennusten ylläpitoa.

Tästä huolimatta hautaustoimilaki ja kirkon säännöt sallivat estää uskonnottomien ja muiden kirkkoon kuulumattomien mahdollisuuden järjestää hautajaisiaan seurakuntien hautausmaiden tiloissa. Niitä voidaan järjestää vain joidenkin seurakuntien hautausmaiden kappeleissa.

Pelottelu ei ole tätä päivää

Uskontokunnat ovat samanlaisia ainakin siinä, että ne kaikki haluavat omia itselleen ihmiselämän hyvän ja merkittävän sekä moraalin. On kuitenkin erittäin harhaluuloista väittää, että usko jumalaan on jonkinlainen edellytys tietää ero hyvän ja pahan välillä, tai että moraali jotenkin tarttuu vain uskosta jumalaan, tai että ateisti ei erota oikeaa väärästä. Hyveet ja niiden pohdinnat ovat universaaleja ja kaikissa kulttuureissa kaikissa maailmankolkissa ihmisiä on askarruttanut hyvyys ja pahuus ja hyvän elämän sekä kuoleman arvoitus. Sen sijaan Raamatun tai muun kirjan opeilla peloteltu ja manipuloitu mieli voi olla aivan hukassa siitä mikä on ’hyvää’ tai mikä on ’pahaa’.

Raamatun tarina Israelin kuninkaasta Sidkiasta Jeremian kirjassa on hyvä esimerkki pelottelusta. Tarinan mukaan Kuningas Sidkialle kävi Profeetta Jeremian ennustusten mukaisesti, kun hänet vietiin viholliskuninkaan vangiksi ja hänen poikansa surmattiin hänen silmiensä edessä. Lisäksi Sidkialta sokaistiin silmät ja hän virui vankityrmässä kuolemaansa asti. Tämän kohtelun hän ansaitsi, koska ei suostunut uskomaan Profeetta Jeremian kirjakäärön sanoihin.

Tällaisella äärimmäisen väkivaltaisella tarinalla halutaan tietysti pelotella, että joko uskot jumalaan ja profetioihin tai muuten käy huonosti. On kuitenkin ihmeteltävä tapaa, miten eräissä piireissä hurmioidutaan jonkun pahantahtoisten toiveiden (profetioiden) käymisestä toteen ja miksi halutaan niin kritiikittömästi uskoa joidenkin ihmisten ”tietämiseen” mitä jumala haluaa? Jos hetkeksi annan itselleni luvan kuvitella, että kaikkivaltias hyvä jumala on olemassa, olen melko varma siitä, että hän olisi hyvin loukkaantunut siitä, että tämän kaltaiset ihmisten väliset ja viholliskansojen väkivaltaisuudet pannaan hänen tahtonsa nimiin.

Olemme kovin samankaltaisia ihmisinä

Uskonnoton, kuten kuka tahansa, voi käyttää oman identiteettinsä rakentamiseen, oman moraalinsa pohtimiseen, omien asenteidensa kehittymiseen kaikkea sitä mitä ihmisen elämään on kuulunut aikojen alusta. Kehittyykö ihmiselle identiteetti, joka on suvaitsevainen muunlaisia identiteettejä kohtaan, on tietenkin monimutkainen prosessi.

Koska emme eroa kovinkaan paljon ihmisenä, meille kaikille kuuluu samankaltaiset yhteiskunnalliset oikeudet yhdenvertaisesti, syrjinnästä ja pelottelusta vapaana riippumatta sukupuolesta, uskonnosta, vakaumuksesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, alkuperästä tai muusta henkilöön liittyvästä syystä.

Väkivallan ihannointi, vihamielinen asenne tai eriarvoisuuden puolesta puhuminen ei kuulu hyvän yhteiskunnan rakennuspalikoihin eikä edistä toistemme hyväksymistä ihmisinä. ”Suvaitsemattomuutta ei pidä suvaita”, sanoi joku viisas aikoinaan.

Maria Enebäck

Kommentoi

kommenttia

 eroakirkosta.fi | et-opetus.fi | pakkouskonto.fi
Vapaa-ajattelijain Liitto ry