Kristillisdemokraattien puhenjohtaja Sari Essayah on ryhtynyt vaalityöhön ja kertoo mielipiteitään koulussa tapahtuvasta uskonnon harjoittamisesta 15.2.2019 sekä Ylen uutisessa että Seurakuntalainen-lehdessä.
Essayahin näkemykset kaipaavat hieman lähempää tarkastelua. Serakuntalaisen jutussa mm. kirjoitetaan:
”Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah sanoo, ettei peruskouluissa osata tai ymmärretä tukeutua perustuslakivaliokunnan viime vuonna vahvistamaan linjaukseen. Perustuslakivaliokunnan huhtikuisen mietinnön mukaan esimerkiksi virret voivat vastaisuudessakin kuulua koulujen kevät- ja joulujuhlien ohjelmistoon.”
Ja:
”Valiokunnan mukaan koulujen juhlatilaisuuksissa ei esimerkiksi virsien laulamista voida pitää uskonnon harjoittamisena. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että muitakin uskonnollista alkuperää olevia traditioita voi sisältyä koulun perinteisiin juhliin.”
Totuus on hieman erilainen.
Perustuslakivaliokunta on vuonna mietinnössään PeVM 2/2014 todennut virsien ja juhlien osalta näin:
”Edellä esitetyn valossa perustuslakivaliokunta ei näe tarvetta muuttaa kantaansa koulun perinteisten juhlien osalta. Tällaisia juhlia ei siten esimerkiksi niihin mahdollisesti sisältyvän yksittäisen virren laulamisen johdosta voida pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavina tilaisuuksina. Perustuslakivaliokunta katsoo, että muitakin vastaavia sinänsä uskonnollista alkuperää olevia traditioita voi sisältyä koulun perinteisiin juhliin.”
Perustuslakivaliokunta ei ole antanut sellaista mietintöä huhtikuussa 2018, missä se linjaisi, että virret eivät ole uskonnon harjoittamista. Sen sijaan Eduskunnan kirjaston tietopalvelulta on kysytty miten PeV on linjannut suvivirren laulantaa kouluissa. Vastauksessaan 20.4.2018 Tietopalvelut viittaa mietintöön 2/2014 ja vastaus alkaa näin:”Yksittäisen virren laulaminen ei tee koko tilaisuudesta uskonnollista.”
Eli mitä?
Sopivasti Seurakuntalaisen jutussa jätetään lainaamatta mietintöä mitenkään syvällisemmin. Mietinnössä mm. puhutaan indoktrinaation kiellosta, julkisen vallan neutraalisuuden vaatimuksesta sekä uskonnollisesta suvaitsevaisuudesta ja moniarvoisuudesta, jotka kaikki on otettava koulun toiminnassa huomioon. Seurakuntalaisen juttu ei ymmärrettävistä syistä korosta näitä seikkoja vaan keskittyy keskittyy kristilliseen juhlaperinteeseen ja kristillisiin arvoihin.
Varsinkin Essayahin kommenteista saa sen kuvan, että hän on ainostaan lukenut kohdan, jossa sanotaan, että virsiä saa juhlissa laulaa. Ja kovasti Essayah ja Seurakuntalainen yrittävät vääntää tämänkin siihen muotoon, että niitä pitää laulaa.
Todellisuudessa PeV:n lausunto tarkoittaa myös sitä, että muidenkin uskontojen perinteitä voi olla juhlassa mukana (uskonnollinen suvaitsevaisuus ja moniarvoisuus). Miten mahtaa Essayah ja Seurakuntalainen suhtautua islamilaisten perinteiden tuomiseen mukaan koulujen joulujuhlaan?
Koulujen joulu- ja kevätjuhlat ovat osa opetusta. Ne siis lähtökohtaisesti ovat oppilaille pakollisia tilaisuuksia eikä niistä voi saada vapautusta. Tästä syystä niitä ei myöskään tule järjestää uskonnollisina tilaisuuksina. Kas kun perustuslain mukaan kukaan ei ole velvollinen osallistumaan uskonnon harjoittamiseen.
Ja sitten on vielä tuo indoktrinaation kielto ja julkisen vallan neutraliteetti.
Ihan niinkuin siinä Essayahin mainitsemassa perustuslakivaliokunnan mietinnössä todetaan.
Essayahin tapaan minäkin kehotan kaikkia lukemaan tuon perustuslakivaliokunnan mietinnön. Mutta lukekaa se ajatuksen kanssa kokonaan eikä vain sitä kohtaa, missä sanotaan, että virsiä saa laulaa.