Vapaa-ajattelijain Liitto ry

Uskonnottomien etu-, oikeusturva- ja kulttuurijärjestö

Itsemääräämisoikeus ja ymmärrystä
kimmo / 16.12.2015
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mielestä Suomeen tulisi säätää laki, joka kieltäisi pienten poikien ei-lääketieteellisen ympärileikkauksen. Vapaa Ajattelija tiedusteli myös hänen kantojaan uskonnonvapauskysymyksiin päivähoito- ja kouluasioissa. Lapsiasiavaltuutetun toimiston marraskuussa 2014 antaman lausunnon mukaan elämänkatsomustiedon opetukseen osallistumista koskeva sääntely ei täytä yhdenvertaisuudelle asetettuja vaatimuksia. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila pitää ongelmallisena sitä, että alle 18-vuotiaiden poikien ei-lääketieteellistä ympärileikkausta ei tällä […]

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mielestä Suomeen tulisi säätää laki, joka kieltäisi pienten poikien ei-lääketieteellisen ympärileikkauksen. Vapaa Ajattelija tiedusteli myös hänen kantojaan uskonnonvapauskysymyksiin päivähoito- ja kouluasioissa. Lapsiasiavaltuutetun toimiston marraskuussa 2014 antaman lausunnon mukaan elämänkatsomustiedon opetukseen osallistumista koskeva sääntely ei täytä yhdenvertaisuudelle asetettuja vaatimuksia.

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila pitää ongelmallisena sitä, että alle 18-vuotiaiden poikien ei-lääketieteellistä ympärileikkausta ei tällä hetkellä Suomessa ole säännelty laintasoisesti. Asiasta annetut ministeriöohjeistukset eivät hänen mielestään ole riittävä sääntelykeino. Nykyisissä ohjeissa ei velvoiteta vanhempia selvittämään lapsen mielipidettä eikä ottamaan sitä huomioon.

Ohjeissa ei myöskään edellytetä lapsen nimenomaista suostumusta toimenpiteeseen, vaikka lapsi kykenisi ymmärtämään ympärileikkauksen merkityksen. Lapsen oikeuksien näkökulmasta poikien ei-lääketieteelliseen ympärileikkaukseen liittyvän sääntelyn tilanne on ongelmallinen, on Kurttila todennut tiedotteessa.

Kurttila korostaa, että ympärileikkausta koskevaa uskonnollista tai kulttuurista traditiota tulee arvioida ajassa ja paikassa. Samalla pitää turvata jokaisen lapsen perus- ja ihmisoikeutena taattu oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. Lapsen fyysinen kuritus nähtiin vielä muutama vuosikymmen sitten välttämättömänä ja jopa lasta hyödyttävänä kasvatuskeinona. Vähitellen suhtautuminen kurittamiseen on muuttunut kielteiseksi, ja lapsen fyysinen kurittaminen kiellettiin Suomessa lailla vuonna 1984.

Lapsen fyysinen koskemattomuus nähdään tärkeäksi lapsen oikeudeksi, mutta edelleen on tehtävä työtä, jotta oikeus fyysiseen koskemattomuuteen toteutuisi kaikkien lasten kohdalla kaikissa tilanteissa. Lapsiasiavaltuutettu on tehnyt asiasta aloitteen sosiaali- ja terveysministeriölle.

Tärkeimmistä kansalaistaidoista

Mitä ajatuksia lapsiasiavaltuutetussa herättää uskonnon- ja katsomuksenvapaus päiväkodeissa ja kouluissa? Kurttila muistuttaa heti kärkeen lain ja kansainvälisten sopimusten säännöksistä, mutta uppoutuu sitten kysymyksen kovaan ytimeen.

“Varhaiskasvatuksen tavoitteena on antaa kaikille lapsille yhdenvertaiset mahdollisuudet varhaiskasvatukseen, edistää sukupuolten tasa-arvoa sekä antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä sekä kunkin kielellistä, kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa. Perusopetuksen tavoitteissa korostuu taas kulttuurisen moninaisuuden näkeminen rikkautena”, Kurttila summaa. Hän pitää tärkeänä, että lapsille annetaan mahdollisuus tutustua sekä omaan kulttuuriperintöön että muihin kulttuureihin. “Mitä pienemmistä lapsista on kyse, sitä tiiviimmin tämä tapahtuu yhteistyössä kotien kanssa. Juuri tänä päivänä yksi tärkeimmistä kansalaistaidoista on kulttuurinen ja uskontojen lukutaito”, hän toteaa.

Kurttila toivoo varhaiskasvatukseen ja kouluihin rohkeutta tunnistaa eri uskontojen juhlaperinteitä ja kulttuurillista vuosikelloa. Uskonnonvapaudella on hänen mukaansa kaksi ulottuvuutta – mahdollisuus uskoa ja mahdollisuus olla uskomatta. Positiivinen ja negatiivinen vapauskäsitys liittyy aina siihen, ettei yksilön pidä joutua osalliseksi uskonnon harjoittamisesta, jota ei itsellään koe sopivana. Toisaalta yksilön mahdollisuutta harjoittaa uskontoa on myös tuettava.

Kurttila painottaa kasvatusalan työntekijöiden roolia: ”Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen osalta luotan vahvasti kasvatuksen ammattilaisiin, jotka osaavat nämä molemmat ulottuvuudet tunnistaa varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa. Toivon, ettei yksikään lapsi kasva ajatuksessa maailmasta, joka olisi katsomuksista tai uskonnoista vapaa, neutraali – sellaista ei ole. Lapsi, joka ei saa tukea maailmankuvansa rakentamiselle, maailman uskontojen ja kulttuurien sekä oman identiteetin ymmärtämiselle, kasvaa umpiossa.” Aikuisilta hän toivoo malttia luottaa, kasvatuksen ammattilaisille voimia kertoa varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen tavoitteista ja käytännöistä huoltajille. “Huoltajille ja ammattikasvattajille toivon kykyä kuulla ja kuunnella lasta, kykyä olla herättämättä pelkoa vieraasta”, Kurttila summaa.

Kurttilan näkemys katsomusopetuksesta eroaa merkittävästi vapaa-ajattelijoiden näkemyksistä. Hän pitää perusteltuna, että lapsella on mahdollisuus oman uskonnon opetukseen: “Tämä rakentaa monista eri kulttuureista tulevien lapsien perheisiin luottamusta suomalaiseen yhteiskuntaan ja perusopetukseen, sekä luo lapselle tärkeää osaamista. Keskeisenä periaatteena osana tätä on opetuksen julkisuus eli kaikki opetustilanteet ovat Suomessa julkisia. Pidän monesta syystä huonompana vaihtoehtoa, että oman uskonnon opetusta annettaisiin lapsille ei-julkisesti esimerkiksi Raamattu- tai Koraani-kouluissa, joista toki maailmalta on esimerkkejä.” Myös tässä korostuu hänen mukaansa ammattitaitoisten opettajien pedagoginen ja didaktinen osaaminen. Mitä nuoremmista oppilaista on kyse, sitä erityisempänä oman uskonnon opetuksen merkitys Kurttilan mukaan painottuu.

ET-opetuksen avaamiseen hän kuitenkin suhtautuu positiivisesti. “Pidän silti tärkeänä pohtia, miten oman uskonnon opetusta ja elämänkatsomustiedon opetusta uudistamme. Pidän epäloogisena lähtökohtaa, että jokin oppiaine on suljettu osan oppilaista valintojen ulkopuolelle”, vastaa lapsiasiainvaltuutettu.

Hän olisi myös valmis pohtimaan yhteisen uskonto- ja katsomusoppiaineen rakentamista viimeistään lukiokoulutukseen: “En ole tyytyväinen siihen, että ammatillisen koulutuksen sisällöissä eettisten ja katsomuksellisten kysymysten pohdinta on jätetty vähälle tai sitä ei ole niin sanotuissa yhteisissä opinnoissa.”

Jape Lovén

Kuva: Valokuvaamo Lehtinen

Lapsiasiainvaltuutetun listausta laeista ja kansainvälisistä sopimuksista, jotka säätelevät lapsen uskonnonvapautta.

Perustuslain 11 §:n mukaan jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus, johon sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan.
YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 14 artiklassa sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan lapsen oikeutta ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen ja toisaalta kunnioittamaan vanhempien ja laillisten huoltajien oikeuksia ja velvollisuuksia antaa lapselle ohjausta hänen oikeutensa käyttämisessä tavalla, joka on sopusoinnussa lapsen kehitystason kanssa. Vanhemmilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä (18 art).
Perustuslain 6 §:n mukaan kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Lapsia tulee kohdella tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.
Lapsen oikeuksien yleissopimuksen 2 artiklan mukaan sopimuksessa taatut oikeudet kuuluvat kaikille lapsille ilman minkäänlaista lapsen tai hänen vanhempiensa tai laillisen huoltajansa rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, mielipiteeseen, alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen, syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua.

Lapsiasiavaltuutetun toimiston lausunto 5.11.2015 Eduskunnan sivistysvaliokunnalle hallituksen esityksestä eduskunnalle laeiksi perusopetuslain 13 §:n ja lukiolain 9 §:n muuttamisesta:

”Lapsiasiavaltuutettu toteaa lopuksi, että myöskään elämänkatsomustiedon opetukseen osallistumista koskeva sääntely ei täytä yhdenvertaisuudelle asetettuja vaatimuksia. Evankelisluterilaiseen tai ortodoksiseen uskontokuntaan kuuluva oppilas, jolle on tarjolla oman uskontokuntansa mukaista uskonnonopetusta, ei voi osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen. Tämä valinnainen mahdollisuus on vain muihin uskontokuntiin kuuluvilla tai uskontokuntiin kuulumattomilla oppilailla.”

 

Kommentoi

kommenttia

 eroakirkosta.fi | et-opetus.fi | pakkouskonto.fi
Vapaa-ajattelijain Liitto ry