xx luonnostelua
Epäilijöitä ja kriitikoita lienee ollut niin kauan kuin uskoa ja uskontoja, ja reilua peliä toivovia niin kauan kuin uskonnoilla etuoikeuksia. Vapaa-ajattelijoiden tavoitteita – yhteiskunnan tasolla uskonnonvapaus ja valtion sitoutumattomuus uskontoihin, yksilön tasolla uskomuksista luopuminen – on tavoiteltu erilaisin painotuksin.
Englannissa järjestäytyminen alkoi 1860-luvulla kun perustettiin yhä toimiva National Secular Society. Se oli mukana kun 1880 perustettiin Vapaa-ajattelijain maailmanliitto, joka nimestään huolimatta toimii vain Euroopassa.
Ulkomaalaisille oli Suomen alueella jo 1741 annettu oikeus harjoittaa muuta protestanttista uskoa kuin evankelis-luterilaista. Kokkolan kirkkoherra Anders Chydenius ajoi tämän laajentamista kaikkiin uskontoihin, ”kuitenkin mitä vakavimmalla ehdolla, etteivät he salaa eivätkä julkisesti koeta vietellä ketään luopumaan puhtaasta evankelis-luterilaisesta opista”. Aikanaan ajatus oli kuitenkin edistyksellinen, ja se toteutui 1781.
Suomen uskonnonvapaus- ja suvaitsevaisuusyhdistys perustettiin 1887. Perustajista mm. kaksi metodistipastoria ilmoitti vetäytyvänsä hankkeesta, kun heille kerrottiin muiden allekirjoittajien kirkkokriittisestä suhtautumisesta. Kaikkia uskontoja kritisoivat eivät liittyneet mukaan, koska jo kutsukirjeessä todettiin ”uskonto on ihmisen syvin tarve”. Yhdistys ehti toimia vuoden verran. Yhdistysmisvapautta tuolloin ei vielä ollut, vaan säännöt piti lähettää Senaatin vahvistettavaksi. Senaatti päätti yksimielisesti, ettei yhdistys saanut perustamislupaa.
Jumalanpilkkaa Tampereella
Tätä Vapaa Ajatus -lehdestä.