Olen syntynyt Etelä-Pohjanmaalla v. 1943 kauppias-, maanviljelijäperheeseen, jossa riitti ammattien ja perheen koon sekä koko kylän lapsilauman vuoksi monenlaista virikettä ja tekemistä kasvuvuosina. Ympäristö oli kristillishenkistä, mutta kohdallani siihen tuli yo-keväänä muutos, kun kirkkohistorian tenttiin lukiessani huomasin kirkolliskokousten olleen milloin mitäkin mieltä uskontokysymyksistä. Siis päätelmänä oli, että uskonto on ihmisten tekemää.
Opiskelin Tampereella yhteiskuntatieteitä psykologia pääaineena, mikä edelleen tuotti uutta näkökulmaa omaan ajatteluun. Käytäntöön asiat tulivat siviilivihkimisen myötä ja seuraava vaihe oli erota kirkosta -60 luvun lopulla. Asia tuli helpommaksi, kun ei tarvinnut matkustaa kotipaikkakunnalle, vaan muutettuamme Savonlinnaan saatoin kävellä kirkkoherran puheille tätä varten. Hän oli toivonut, että olisin tuonut aviomieheni kirkon pariin.
Tampereen Vapaa-ajattelijoihin liityin helmikuussa 1983. Oli tarve hakeutua samoja asioita ajavien pariin. Toiminta-ajasta vapaa-ajattelijoissa otan esiin muutaman kysymyksen.
Erityisesti törmäsimme koululaitoksen tietämättömyyteen tai haluttomuuteen järjestää uskonnottomien opetusta. Elämänkatsomustieto tuli opetusohjelmaan syksystä -85 ja vielä silloinkin tarvittiin aineen ylitarkastajaa valaisemaan lukion rehtoria uusista järjestelypykälistä. Samohin aikoihin tulin valituksi Tampereen edustajana yhdeksi toimintakaudeksi liiton hallitukseen, jossa ryhdyttiin kaavailemaan nuorten toimintaa. Työstettiin toimintapaperi, jonka mukaisesti järjestettiin kolmisen niin kutsuttua varjorippikoulua, mutta vasta myöhemmin saatiin liiton kautta uusi alku. Tuloksena on ollut hyvin menestynyt Prometheus-toiminta nuorten aikuistumisleirinä.
Jatkoin yhdistyksen edustajana liittoneuvostossa vuodesta -90 pari vuosikymmentä. Kokoustettavana on ollut laajalti valtakunnallisesti meitä koskevia asioita, kuten käytännön asioita toimiston, lehden ja yhdistysten tiimoilta. Monien neuvottelujen jälkeen tuloksena oli mm. siviiliseremonioihin apua tarjoava Pro-Seremoniat. Tämä oli ja on hyvin tarpeellinen suunniteltaessa juhlia ja luomassa uskonnottomille omaa perinnettä.
Suurin huolenaihe on ollut edelleen päivähoidon ja koululaitoksen penseys uskonnottomien huomiomisessa toiminnassa. Aikoinaan omien lasten käytyä koulunsa ajattelin asioiden edistyneen, kunnes huomasin lastenlasten olevan lähes samassa lähtöpisteessä kuin heidän isänsä. Tästä syystä yhdessä muiden samaan tilanteeseen havahtuneiden kanssa Tampereen Vapaa-ajattelijat lähtivät kokoamaan et-opetuksen ympärille toimijoita. Valitettavan useasti on edelleenkin koulujen ja päiväkotien suhteen moitittavaa, koska toiminta ei ole uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitoutumatonta. Et-opetuksen järjestelyvaikeuksiin on tullut sittemmin antamaan apua et-sivuston lisäksi Kantelupukki-projekti.
Digiaika alkoi Tampereella siten, että puheenjohtajaksi osui henkilö, joka aloitti jäsenhankinnan sähköisen ilmoittautumisen avulla. Ja niin ilmaantui joukko uusia jäseniä hallitukseen uusine ideoineen ja projekteineen. On ollut hyviä projekteja ja erityisesti Eroakirkosta.fi:in projektin menestys on luonut mahdollisuuden suomalaisen yhteiskunnan siirtymiseen pois tapakristillisyydestä ja siten mahdollistavan yhdenvertaisen kohtelun.
Lähi-ihmisten kanssa uskonnotonta elämäntapaa ovat edustaneet mm. et-opiskelun lisäksi lastenlasten nimiäiset runoineen, kaikkien neljän Prometheus-leirit ja -juhlat sekä vielä aiemmin pidetyt parit suurehkot häät. Häistä voi mainita, että ne ovat jo valmiiksi suomalaisen perinteen mukaisesti hyvin sopivat uskonnottomille. Ei tarvitse kuin vaihtaa tuomari papin sijaan. - Nämä omat juhlimistapamme on otettu hyvin vastaan. Kristillisten sukulaisten ja tuttujen kanssa on tultu edelleen toimeen ja erilaiset juhlat on vietetty yhdessä toisten ilosta nauttien ja suruja käsitellen.
Oma henkisyys ei vaadi hengellisyyttä, vaan syventymistä olemassaoloon yhdessä muiden ihmisten kanssa toimien ja luonnosta nauttien.
