Vapaa Ajattelija kysyi presidenttiehdokkailta neljä asiaa. Näistä kaksi koski konkreettisesti presidentin toimintaa: kuuluuko Jumalan siunaus uudenvuodenpuheeseen ja toivottaisitko itse, sekä allekirjoittaisitko rukouspäiväjulistuksen ja jos, kuuluuko se lakikirjaan. Kolmas kysymys koski sotilasvakuutusta ja -valaa, ja presidentti ei suoraan voi vaikuttaa siihen yhtenäistetäänkö ne kaikille samanlaiseksi neutraaliksi lupaukseksi. Neljäs oli laajin, kysyimme miten Suomi voi kansainvälisesti edistää uskonnonvapautta.
Vastauksen lähettivät Li Andersson, Sari Essayah, Pekka Haavisto, Olli Rehn ja Alexander Stubb.
Siunausta?
Ehdokkaista Stubb, Rehn ja Essayah toivottaisivat siunausta. Rehn toivoi jokaisen kunnioittavan presidentin oman vakaumuksensa mukaan tekemää päätöstä, ja lausui ”Olen kansankirkon jäsen ja ekumeeninen kristitty, ja omaan uudenvuodenpuheeseeni kuuluisi luontevasti voimien ja siunauksen toivottaminen kaikille suomalaisille.” Stubb perusteli tätä perinteiden arvostamisella, Essayah totesi ettei toivotus sido kuulijaa mitenkään.
Haavisto sen sijaan kertoi miettineensä valmiiksi lauseen, jonka kuultuaan niin ateisti, agnostikko kuin Jumalaan elämänsä turvaava voi poistua tv-vastaanottimen tai radion ääreltä rauhallisin mielin. Mikä lause olisi, sitä hän ei paljastanut. Andersson muotoili ei-kantansa näin: ”Voi olla, että tasavallan presidentin puheissaan käyttämät kristinuskoon kuuluvat ilmaisut tuntuvat ulossulkevilta niille, jotka eivät lukeudu tähän uskontokuntaan.”
Rukouspäiväjulistus
Tässä Haaviston ja Anderssonin vastaukset erosivat. Andersson kertasi vastauksessaan historiaa ja kehui nykyistä “Rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivä” -teemaa, mutta ei itse allekirjoittaisi julistusta. Haavisto allekirjoittaisi, ja hän nosti esille melko maallisen asian kertoen arvostavansa julistusta, jossa kehotettiin mm. pitämään kulutus kohtuullisena.
Rehn allekirjoittaisi yksityishenkilönä, samoin Stubb joka erikseen mainitsi ettei julistus kuulu lakikirjaan. Essayah totesi etteivät muidenkaan uskontojen edustajat ole poistoa vaatineet – uskonnottomat ovat, mutta meidän osaltamme hän totesi vain julistusten koskevan meitäkin yhdistäviä asioita kuten kotia ja perhettä, rauhaa ja kiitollisuutta. Vielä hän kertoi nykyisen käytännön kertovan myös uskonnonvapaudesta.
Sotilasvakuutus ja -vala
Neljä ehdokasta oli tässä hyvin samalla kannalla: Haavisto kannatti nykymallin jatkumista yhtä paljon kuin Stubb ja Rehn. Essayah mainitsi lisäksi olleensa itse valan esilukijana Kainuun prikaatissa, jossa on ollut erikseen valatilaisuus myös ortodokseille.
Andersson oli eri linjalla: ”Ajattelisin, ettei millään uskonnollisella yhdyskunnalla olisi syytä olla erityisasemaa myöskään Puolustusvoimissa, jonka tarkoitus on puolustaa koko maata ja kaikkia sen asukkaita uskontoon katsomatta. Alokkaita olisi syytä ennemmin kannustaa löytämään yhteisiä nimittäviä tekijöitä suomalaisina kuin erottaa heitä eri taustoihin ja vakaumuksiin perustuen.”
Ihmisoikeudet kansainvälisesti
Essayahin mukaan eräs tehokkaimpia tapoja on edellyttää kansainvälisissä kauppasopimuksissa ihmisoikeusklausuuleja, mukaan lukien uskonnonvapaus. Andersson viittasi samaan suuntaan ja huomautti, että ihmisoikeudet jäävät usein varjoon kauppapolitiikassa ei-demokraattisten hallintojen kanssa.
Muutoin kovin konkreettisia ehdotuksia ei tullut – en tosin itsekään osaisi paremmin vastata. Stubbin mukaan Suomi on hyvä positiivinen esimerkki, Rehn toivoi kunnioitusta ja toisin uskoviin tutustumista, Haaviston mukaan pitää osallistua aktiivisesti kansainvälisissä järjestöissä käytäviin keskusteluihin ihmisoikeuksien edistämisestä.
Kysymyksessämme mainittiin erikseen kuolemantuomiot jumalanpilkasta. Tähän tarttui lähinnä Rehn, joka erikseen mainitsi ettei toisen pyhien arvojen pilkka kuulu uskonnonvapauteen.
Yhteenvetoa
Ei ole kovin yllättävää, että Vasemmistoliiton ehdokas ja samalla joukon nuorin Andersson on myötämielinen vapaa-ajattelijoiden tavoitteille. Vihreiden Haavisto on kiistatta eikä yllättäen kakkossijalla, mutta isommalla erolla edelliseen kuin arvelin. Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat usein lähellä toisiaan, Vihreissä lienee kuitenkin suurempi vähemmistö kirkollisia joiden suuntaan Haavistokin on kallellaan.
Kokoomuksen Stubb ja Keskustan Rehn eivät erotu olennaisesti toisistaan, kumpikaan ei muuttaisi tilannetta parempaan jos ei huonompaankaan suuntaan. Keskusta on yleisesti konservatiivisempi ja kirkollisempi kuin Kokoomus – ehdokkaiksi valitut näyttävät olevan puolueessaan keskilinjasta eroavia, Stubb vähän konservatiivisempaan ja Rehn ehkä hiukan liberaalimpaan suuntaan.
Essayah muisti mainita myös uskonnottomat, mistä toki pisteet annettakoon. Silti hänen käsityksensä uskonnonvapaudesta eroaa vapaa-ajattelijoiden näkemyksestä, mikä ei liene yllättävää.
Puuttuvat vastaukset
Halla-aho ei vastannut kyselyymme, vaikka Perussuomalaiset ovat yleensä vastanneet hyvin vaalikoneisiimme. Aaltola ei hänkään vastannut, ja Urpilainen asettui ehdolle niin myöhään ettei ehtinytkään. Harmillista, sillä kaikkien vastaukset olisivat olleet kiinnostavia.
Halla-aho on kertonut olevansa ateisti, joka lukee lapsilleen iltasadun. Kirkon asemaa valtiossa en muista hänen kommentoineen. Aaltola on tunnustava uskova ja oli puhujanakin konservatiivikristittyjen tilaisuudessa – mutta se ei välttämättä tarkoita, että haluaisi valtion tukevan uskontoaan. SDP:n Urpilainen on nähty ristikoru kaulassa ja hän kertoo kristinuskon elämänsä kivijalaksi, mutta puolueena demarit on yleensä maallisempi kuin Kokoomus.
Vastaukset kokonaisuudessaan ovat alla. Tämä sivu päivittyy jos muutkin ehdokkaat vastaavat.
Jori Mäntysalo
Uskonnon- ja katsomuksen vapautta loukataan vakavasti monissa valtioissa. Esimerkiksi jumalanpilkasta tuomitaan kuolemaan seitsemässä valtiossa. Miten Suomi voisi edistää uskonnon ja katsomuksen vapautta maailmanlaajuisesti?
Andersson
Vapaus harjoittaa ja olla harjoittamatta uskontoa on keskeinen oikeus kaikille ihmisille riippumatta siitä, missä päin maailmaa elää. Valitettavasti tämä oikeus ei käytännössä toteudu kaikkialla. Suomen on edistettävä ihmisoikeuksia ulkopolitiikassaan niin kahdenvälisissä suhteissa kuin myös kaikilla kansainvälisillä areenoilla, kuten EU:ssa ja YK:ssa. Pienellä Suomella on historiaa diplomatian suurvaltana. Meidän on edelleen hyödynnettävä kokemustamme ja hyvää mainettamme edistäessämme ihmisoikeuksien toteutumista kaikkialla maailmassa. Vaikka perus- ja ihmisoikeuksien puolustamisen ja ihmisoikeusperustaisuuden tulisi paperilla olla Suomen pitkäaikaisen ulkopoliittisen linjan ydintä, ihmisoikeudet jäävät liian usein varjoon esimerkiksi kauppapolitiikassa ei-demokraattisten hallintojen, kuten Saudi-Arabian ja Qatarin kanssa.
Essayah
Uskonnonvapaus on osa ihmisoikeuksia, ja niitä edistetään mm. käymällä poliittista vuoropuhelua, kehittämällä kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja sekä huomioimalla ihmisoikeudet kehitysyhteistyössä sekä raportointi- ja seurantamenettelyn avulla valvomalla niiden toteutumista.
Eräs tehokkaimpia tapoja on edellyttää kansainvälisissä kauppasopimuksissa ihmisoikeusklausuuleja, mukaan lukien uskonnonvapaus. Niiden toteutumista on myös seurattava, ja esimerkiksi uskonnonvapauden kohdalla on tärkeää puolustaa positiivista uskonnonvapautta eli esimerkiksi uskontoaan saa julkisesti ilmaista ja myös vaihtaa ilman että siitä on seuraamuksia tai rangaistuksia. Ihmisellä pitää myös olla oikeus vakaumuksen vapauteen ja uskonnottomuuteen. Erityisesti Suomen EU:n jäsenmaana tulee edistää näitä asioita osana EU:n politiikkaa kolmansiin maihin päin, mutta tarvittaessa myös EU:n sisällä.
Haavisto
Oikeus uskoa ja harjoittaa uskontoa, vaihtaa uskontoa sekä oikeus uskonnottomaan, ateistiseen tai muuhun vakaumukseen on osa yleisiä ihmisoikeuksia. Ihmisoikeuksien edistäminen puolestaan on olennainen osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
Suomi on myös EU:n jäsenmaana sitoutunut EU:n uskonnon- ja vakaumuksenvapautta koskevien suuntaviivojen toimeenpanoon. On tärkeää osallistua aktiivisesti esimerkiksi YK:ssa, Etyj:ssä ja Euroopan neuvostossa käytäviin keskusteluihin, joiden tavoitteena on edistää uskonnon- ja vakaumuksenvapautta muiden kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin kirjattujen ihmisoikeuksien ohella.
Uskonnon ja katsomuksen vapauden loukkaaminen kytkeytyy useissa maissa moniin muihin ihmisoikeusrikkomuksiin, jotka johtuvat oikeusvaltioperiaatteen murenemisesta tai vaikkapa alueella käytävästä sodasta tai muista konflikteista. Siksi myös ratkaisukeinot riippuvat tilanteesta.
Rehn
– Uskonnonvapaus on sekä vapautta uskoa että olla uskomatta. Toisen pyhien arvojen tarkoituksellinen pilkkaaminen ei ole uskonnon – tai katsomuksenvapautta.
– Uskonnon- ja katsomuksen vapauden loukkaukset luovat yleensä uhkan myös muiden kansalais- ja poliittisten oikeuksien toteutumiselle.
– Jokaiselle kuuluvien ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien edistäminen tukee yleistä uskonnon- ja katsomuksen vapauden edistämistä.
– Kuolemantuomio ei kuulu yleiseen länsimaiseen oikeuskäsitykseen ja loukkaa perustavaa laatua olevaa ihmisoikeutta; oikeutta elämään.
– Toivon että maailmassa lisääntyisi ymmärrys ja kunnioitus erilaisia uskontoja ja katsomuksia kohtaan. Ekumeeninen yhteistyö ja itselle vieraiden uskontojen ja vakaumusten tunteminen ovat hyvä keino vahvistaa rauhallista rinnakkaiseloa niiden kanssa, joiden ajattelu poikkeaa omastamme.
Stubb
Suomi toimii maailmalla hyvänä esimerkkinä maasta, jossa positiivinen uskonnonvapaus takaa kaikille oikeuden oman uskonnon ja vakaumuksen harjoittamiseen. Kunnioitus toisia kohtaan on tärkeä lähtökohta rakennettaessa yhteistä.
Ahtisaari ja Niinistö toivottivat uudenvuodenpuheiden lopussa Jumalan siunausta, Kekkonen, Koivisto ja Halonen eivät. Eikä Ståhlberg. Kuuluuko sinusta siunauksen toivottaminen puheeseen?
Andersson
Tasavallan presidentin toimi on maallinen tehtävä, josta säädetään Suomen perustuslaissa. Presidentin julkisena vallankäyttäjänä on osaltaan perustuslain mukaisesti turvattava perusoikeuksien, kuten uskonnon ja omantunnon vapauden ja yhdenvertaisuuden toteutumista. Mielestäni presidentin on syytä huomioida puheissaan ja kannanotoissaan yhtä lailla kaikki suomalaiset ja Suomessa asuvat, niin eri kirkkokuntiin ja muihin uskontoihin lukeutuvat kuin myös uskonnottomat. Voi olla, että tasavallan presidentin puheissaan käyttämät kristinuskoon kuuluvat ilmaisut tuntuvat ulossulkevilta niille, jotka eivät lukeudu tähän uskontokuntaan. Julkisen vallan ei pidä suosia eikä syrjiä ketään uskonnon tai uskonnottoman katsomuksen perusteella.
Essayah
Kyllä, Jumalan siunauksen toivottaminen kertoo lausujansa arvomaailmasta, eikä sido kuulijaa millään tavalla.
Haavisto
Olen miettinyt valmiiksi lauseen, jonka kuultuaan niin ateisti, agnostikko kuin Jumalaan elämänsä turvaava voi poistua tv-vastaanottimen tai radion ääreltä rauhallisin mielin. Jätän kuitenkin tämän lauseen nyt kertomatta – se kuulukoon sitten siinä uudenvuodenpuheessa.
Rehn
– Tasavallan Presidentin uudenvuodenpuhe on arvokas kansallinen perinne ja sellaisena sen olisi hyvä pysyä jatkossakin.
– Kukin presidentti on tehnyt kansankunnan sieluntilaan ja omaan vakaumukseensa sopivan valinnan siitä, toivottaako Jumalan siunausta vai ei. Olisi hyvä, jos muut voisivat kunnioittaa tätä kulloisenkin presidentin valintaa, joka on varmasti aina huolellisen, henkilökohtaisen pohdinnan tulos.
– Olen kansankirkon jäsen ja ekumeeninen kristitty, ja omaan uudenvuodenpuheeseeni kuuluisi luontevasti voimien ja siunauksen toivottaminen kaikille suomalaisille.
Stubb
Arvostan hyviä perinteitä ja haluan osaltani jatkaa niitä. Toivottaisin Jumalan siunausta.
Virkaan astuessaan tasavallan presidentti antaa uskonnollisesti neutraalin juhlallisen vakuutuksen. Puolustusvoimissa alokkaat joko antavat neutraalin sotilasvakuutuksen tai vannovat uskonnollisen sotilasvalan. Tukisitko puolustusvoimain ylipäällikkönä ajatusta kaikille alokkaille samanlaisesta neutraalista juhlallisesta vakuutuksesta?
Andersson
Sotilasvalan tai vakuutuksen antamisesta säädetään asevelvollisuuslaissa, jonka säätäminen kuuluu eduskunnalle. Henkilökohtaisesti ajattelen, että olisi syytä selvittää yhteisen uskonnollisesti neutraalin sotilasvakuutuksen käyttöön ottamista. Myös tuomarien osalta on siirrytty yleiseen vakutuukseen, mutta valtioneuvoston jäsenet taas vannovat usein myös valan “Jumalaan” viitaten, vaikka tätä ovat asiantuntijat kritisoineet. Ajattelisin, ettei millään uskonnollisella yhdyskunnalla olisi syytä olla erityisasemaa myöskään Puolustusvoimissa, jonka tarkoitus on puolustaa koko maata ja kaikkia sen asukkaita uskontoon katsomatta. Alokkaita olisi syytä ennemmin kannustaa löytämään yhteisiä nimittäviä tekijöitä suomalaisina kuin erottaa heitä eri taustoihin ja vakaumuksiin perustuen. Toisaalta asepalveluksen käytäntöjen tulisi myös olla sellaisia, että halukkaat kokisivat voivansa hakeutua palvelukseen katsomuksestaan riippumatta.
Essayah
Nykyinen käytäntö, jossa henkilö saa itse valita vakuutuksen tai valan on toimiva. Lisäksi valatilaisuus järjestetään Kainuun prikaatissa erikseen ortodoksisille varusmiehille. Olen itse ollut näiden kaikkien kolmen valan ja vakuutuksen esilukijana, ja kaikki tilaisuudet ovat olleet arvokkaita ja juhlallisia.
Haavisto
En muuttaisi nykyistä käytäntöä, koska alokkaille on annettu tässä valinnanvapaus.
Rehn
– Kannatan nykyistä mallia, jossa taataan jokaiselle alokkaalle mahdollisuus valita itselleen luonteva tapa. On erittäin tärkeää, että puolustusvoimissa toteutuu kaikkinainen yhdenvertaisuus ja turvallinen palvelusympäristö mahdollisimman hyvin.
Stubb
Nykyinen malli on toimiva. Sotilasvala ja juhlallinen vakuutus tarjoavat mahdollisuuden valita.
Rukouspäiväjulistusta ei enää julkaista säädöskokoelmassa, mutta presidentit ovat edelleen allekirjoittaneet sen yksityishenkilönä. Allekirjoittaisitko sinä, ja jos, tulisiko julistuksen olla myös lakikirjassa?
Andersson
Rukouspäiväjulistuksen oikeudellinen merkitys on hävinnyt sen myötä, kun aikaisempina vuosikymmeninä rukouspäiviksi määrätyt “huvikiellot” eli esimerkiksi tanssiaisiin ja keikkoihin kohdistuneet rajoitukset poistettiin lainsäädännöstä. Perustuslakivaliokunta on pitänyt sopimattomana, että julistuksesta olisi säädetty lailla. Perustuslakivaliokunta ei pitänyt perustuslassa turvatun uskonnon ja omantunnon vapauden näkökulmasta onnistuneena, että presidentti antaisi päätöksellään uskonnollisperäisen rukouspäiväjulistuksen. Perustuslakivaliokunnan mielestä presidentin valtioneuvostossa tapahtuvan päätöksenteon on syytä pitäytyä asioihin, joiden ratkaisuilla on oikeusvaikutuksia. Presidentin mukanaolon rukouspäiväjulistuksen antamisessa tuli valiokunnan mukaan jäädä presidentin tosiasiallisen toimintansa varaan ja hänen harkintaansa.
Rukouspäivän julistuksissa kirkot yhdessä presidentin kanssa ovat voineet nostaa esille hyvin tärkeitä kysymyksiä, kuten rasismin vastustamista, empatian ja ystävällisyyden tärkeyttä sekä muita hyvin universaaleja aiheita. Lokakuisin pidettävän rukouspäivän teemana on “Rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivä” ja sitä vietetään samanaikaisesti YK:n päivän kanssa, mitä pidän hienona kannanottona kirkolta.
On kuitenkin tärkeää, että presidentti ei ota yhden uskontokunnan puolta tavalla, mikä on monille suomalaisille ja Suomessa asuville ulossulkevaa eikä tue ajatusta sekulaarista valtiovallasta. Presidentin tulee olla kaikkien suomalaisten edustaja, eivätkä rukouspäiväjulistukset minusta henkilökohtaisesti kuulu presidentin tehtäviin perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittavassa liberaalissa oikeusvaltiossa. Näistä syistä ja siksikin, ettei kyseisellä perinteellä ole enää mitään virallista asemaa, en allekirjoittaisi rukouspäivänjulistuksia presidenttinä.
Essayah
Kyllä allekirjoittaisin, sillä rukouspäiväperinne on myös osa maamme kulttuuriperintöä, jonka poistamista muidenkaan uskontojen edustajat eivät ole vaatineet. Rukouspäivien teemat valmistellaan ekumeenisesti ja ne koskevat juuri ihmisten yhteyttä ja yhteisöllisyyttä, kotia ja perhettä, rauhaa ja kiitollisuutta eli asioita, jotka yhdistävät myös muiden uskontojen tai uskonnottomien näkökulmasta. Pidän nykyistä käytäntöä hyvänä, sillä se kertoo myös uskonnonvapaudesta. Historia on ollut velvoittava valtiovallan määräys säädöskokoelmassa, mutta nyt se on yhteinen rukous niille, jotka siihen haluavat liittyä, koko kansan ajankohtaisten asioiden puolesta.
Haavisto
Rukouspäivillä on Suomessa monisatavuotinen historia, enkä näe syytä katkaista nykyistä perinnettä. Tasavallan presidentillä on myös mahdollisuus vaikuttaa rukouspäivän sanoman sisältöihin.
Minua on erityisesti miellyttänyt presidentti Sauli Niinistön vuoden 2022 rukouspäivän julistus, jossa hän painottaa ihmisten velvollisuutta pitää huolta luomakunnasta ja noudattaa kohtuullisuutta sekä elintapojemme että kulutuksen suhteen.
Rehn
– Minusta nykyinen käytäntö on hyvä ja itse olisin siis valmis allekirjoittamaan rukouspäiväjulistuksen yksityishenkilönä.
Stubb
Jatkaisin edeltäjieni tavoin vuosittaisen rukouspäiväjulistuksen allekirjoittamista. Kyseessä on vuosisatainen perinne, joka on myös muuttanut muotoaan aivan oikein ajan hengessä. Taitaa olla valtionpään vanhimpia virkatehtäviä. Ei tulisi olla lakikirjassa.