Esite kertoo vuodenkierron juhlien vietosta ja elämän käännekohtien juhlistamisesta ilman uskonnollista sisältöä. Aineisto on saatavissa painotuotteena oppilaitoksiin ja järjestöihin. Oppimateriaali on julkaistu myös netissä.
Artikkelin voi ladata täältä.
Uusi julkaisu Vapaa-ajattelijoilta: Uskonnoton tapakulttuuri Suomessa
Rationalist International järjestää laivakonferenssin huhtikuussa 26.-28.4.2024.
Artikkelin voi ladata täältä.
Laivakonferenssi huhtikuussa
Henrik Sawela kertoo kokemuksistaan ja palkitsevasta roolistaan Pro-Seremoniain puhujana.
25-vuotistilaisuus pidetään Helsingissä keskustakirjasto Oodin Kuutio-salissa lauantaina 13.4. klo 12-15.
Artikkelin voi ladata täältä.
Suomen Humanistiliiton Arja Strid ja Vapaa-ajattelijain liiton Esa Ylikoski esittelevät liittojen yhteistoimintaa ja yhteisiä tavoitteita.
Artikkelin voi ladata täältä.
Sekulaari valtio – yhteinen asia ja osa demokratiaa Vapaa Ajattelija -lehden toimitussihteeri Risto K. Järvinen kommentoi lukemissaan kirjoissa kuvailtuja uskonnollisuuden synnyttämiä ilmiöitä.
Artikkelin voi ladata täältä.
Vapaa-ajattelijain liiton pääsihteeri Timo Karjalainen pohtii tunnetun ja usein kiistellyn kirjoittajan, feministin, elokuvantekijän ja islamin kriitikon Ayaan Hirsi Alin suhdetta ateismiin.
Artikkelin voi ladata täältä.
Vapaa Ajattelija 4-2023 – Ayaan Hirsi Ali ja ateismin tyhjyys
Vertailua erilaisten yhdistysten ja julkaisujen saamista valtionavustuksista
Valtio jakaa vuosittain reilut puoli miljoonaa euroa sitä hakevien rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien kesken jäsenmäärien suhteessa. Katolinen kirkko ja Vapaakirkko saivat yli 100 000 euroa, Helluntaikirkko lähes saman summan. Muiden tuki oli alle 30 000 euroa.
Muslimiseurakunnat yhteensä saivat reilut 100 000 euroa, lähes loput meni eri suuntien kristityille. Buddhalaisten ym. osuus oli hyvin pieni. Merkittävin ryhmä, joka tukea ei hae, on Jehovan todistajat. Kokonaissumma on vakio, eli muiden osuus kasvaa, kun joku ei hae.
Kulttuurilehtitukea ei tänäkään vuonna myönnetty uskonnollisille lehdille. Vielä kymmenisen vuotta sitten sitä sai moni uskonnollinen lehti, kuten juutalaisen seurakunnan Hakehila, naispappeuden vastustajana tunnetun SLEY:n Gladiolus ja niin edelleen. Parhaillaan lukemasi Vapaa Ajattelija on aiemmin saanut tukea muutamia tuhansia euroja vuodessa. Tälle ja edelliselle vuodelle sitä ei meille myönnetty. Lehteä tiettävästi pidettiin liian jäsenlehtimäisenä. (Selvää selitystä tälle muutokselle ei ole tiedossamme.) Skeptikko-lehti sen sijaan sai tänä vuonna 5000 euroa.
Nuorisotyöhön jaettiin tänä vuonna vajaat 20 miljoonaa euroa, josta yksi miljoona meni entiselle Nuori kirkko ry:lle joka nykyään on nimeltään Lasten ja nuorten keskus. Iso osa muistakin saajista on uskonnollisia: Herättäjä-yhdistys, Jippiimissio, Vapaakirkon nuoret, Nuorten muslimien foorumi ja niin edelleen. Nämä summat ovat kymmeniä tuhansia euroja. Toisaalta protuleirien järjestämiseen annettiin 160 000 euroa.
Vertailuksi esimerkiksi politiikan puolelta Kokoomusnuoret sai vajaat 700 000 euroa, Vasemmistonuoret hiukan yli 300 000 jne. Muista järjestöistä tuettiin esimerksi Aseistakieltäytyjäliittoa ja Varusmiesliittoa. Suurin tuen saaja oli partioliike liki 1,5 miljoonalla eurollaan.
Hyvin monet järjestöt saavat tukea valtiolta, mutta näistä ei ole vastaavaa listaa olemassa. Esimerkinomaisesti Paasikivi-seura saa 10 000 euroa, Bulevardin Teatteriyhdistys liki 300 000 jne. Vapaa-ajattelijain liitolle tätä yleisavustusta myönnettiin 50 000 euroa tälle vuodelle.
Epäsuoraa tukea on esimerkiksi uskonnollisten yhdyskuntien vapautus varainsiirtoverosta. Kertaluontoinen tuki tänä vuonna on Turun tuomiokirkon korjaukseen osoitettu neljä miljoonaa.
Ortodoksinen kirkko saa suoraa valtiontukea noin 2,5 miljoonaa euroa. Evankelis-luterilaisen kirkon yhteiskunnallisia tehtäviä – erityisesti hautaustoimea – rahoitetaan noin 120 miljoonalla eurolla. Suurin tuki tunnetusti on verotusoikeus, joka yhdessä vauvakasteesta seuraavan jäsenyyden kanssa ylläpitää nykyisen järjestelmän.
Jori Mäntysalo
Muistokirjoitus pitkäaikaiselle Vapaa-ajattelijain liiton jäsenelle ja hänen puolisolleen
Vapaa-ajattelijain liiton liittovaltuuston monivuotinen puheenjohtaja Olavi Korhonen on kuollut. Hän menehtyi tulipalo-onnettomuudessa kotonaan syksyn alussa 78-vuotiaana. Puoliso Aino kuoli tämän järkyttävän palon seurauksiin marraskuussa.
Olavi oli Vapaa-ajattelijain liiton ja Lappeenrannan seudun vapaa-ajattelijain pitkäaikainen aktiivi. Liityttyään vapaa-ajattelijoihin 1976 hänet valittiin pian liittohallitukseen, jossa hän toimi 1978-93. Liittovaltuuston puheenjohtajana hän toimi 2002-2011 ja 2014-17. Hän ehti lopuksi olla uuden maakunnallisen yhdistyksen johdossa. Kultaisen ansiomerkin lisäksi Olaville myönnettiin vuonna 2017 liiton elämänkaaripalkinto (järjestyksessä toinen).
Olavi itse muisteli toimintaansa rauhanturvaajana Kyproksella. Olavin kanssa yhteistyötä tehneet muistavat hänet mukavana miehenä, joka toimi ”rauhanturvaajana” liitossakin. Ex-puheenjohtaja, liittovaltuuston nykyinen puheenjohtaja Robert Brotherus kertoo Olavin kannustaneen häntä lämpimästi puheenjohtajataipaleella, kun 2000-luvun alkuvuosikymmenellä oli välillä vaikeita aikoja. Olavi teki ristiriitatilanteissa diplomaattityötä eri osapuolten kanssa kiihtymättä, asiallisesti ja tasapuolisesti. Tosin sovunhieronta ei aina onnistunut, ja lopulta tehtiin myös muita ratkaisuja.
Liittovaltuustossa Olavi huolehti sääntömääräisten asioiden lisäksi yhdistyskierroksesta, jossa käytiin läpi paikallistoiminnan tilannetta vertaistuen hengessä. Hän ajoi aktiivisesti jäsenhankintaa, myös jäsenhankintakilpailuja, sekä hiipuneiden yhdistysten elvytystä ja uusien paikallisyhdistysten perustamista.
Esa Ylikoski
Binar Mustafa arvostelee Sara al Husainin kirjan Huono tyttö.
Kaksi vuotta sitten haastattelin Sara al Husainia Vapaa Ajattelija -lehteen. Hänen tarinansa jäi mieleeni erityisesti hänen puhuessaan siitä, kuinka ensimmäisen kerran tunsi tuulen vireen hiustensa läpi ja pään kastumisen sateessa ainutlaatuisena kokemuksena. Ja kuinka ystäviin tuli muutoksia hänen luovuttuaan islamin uskonnosta.
Luettuani nyt hänen teoksensa Huono tyttö ymmärrän paremmin, miksi nämä kokemukset olivat hänelle merkittäviä. Voin vain kuvitella niitä tunteita, joita hän on käynyt läpi.
Kirja herättää monenlaisia tunteita: vihaa, surua, ahdistusta ja ihmettelyä. Herää myös kysymyksiä siitä, miksi ihmisen pitää kohdata niin laajaa epäoikeudenmukaisuutta, jossa vapauksia riistetään ja joudutaan kokemaan inhimillisyyden rajoja koettelevia tekoja.
Kirja valottaa elämäntapaa, jossa miljoonat ihmiset, ei vain toisella puolella maailmaa, vaan myös Euroopassa ja Suomessa, elävät. Epäoikeudenmukaisuudet, syrjintä ja ihmisoikeusloukkaukset, joita ihmiset – erityisesti naiset – kohtaavat, ovat niin laajamittaisia, että niiden kuvaileminen tuntuu loputtomalta.
Teos tuo onnistuneesti esiin, kuinka naisten alistaminen ja epätasa-arvo ovat syvälle juurtuneita ja normalisoituja ilmiöitä. Jopa osa naisista puolustaa näitä arvoja ja pitävät niitä itsestäänselvyyksinä sekä paheksuu perheenjäseniä ja läheisiä, jotka kyseenalaistavat perinteisiä käytäntöjä ja pyrkivät vapautumaan niistä.
Vaikka kirjan lukeminen herättää surua ja vihaa, tarina päättyy kuitenkin toivoon. Sara on päässyt Suomeen, vapauteen pakkoavioliitosta ja patriarkaalisista yhteisöistä. Tosin matkaan sisältyi suhteettoman paljon antautumista, vastoinkäymisiä, nöyrtymistä, epäasiallisen kohtelun ja jopa rikoksen kohtaamista. Surullinen tosiasia on, että suurimmalle osalle ei käy yhtä hyvin, eivätkä he välttämättä koskaan pääse hengittämään vapauden ilmaa.
Saran ja muiden mainittujen naisten kokemukset herättivät monenlaisia ajatuksia. Olen usein pohtinutkin, miksi niin monet naiset hyväksyvät elämän, jossa epätasa-arvo on ilmeistä ja alistaminen arkipäivää. Huono tyttö -teoksessa on tuotu esiin, kuinka vaikeaa ulospääsy voi olla. Olettavasti suuri osa kunnianmurhan ja itsemurhan uhreista ovat juuri naisia, jotka eivät hyväksy näitä olosuhteita ja taistelevat vastaan, mutta erittäin kohtalokkain ja surullisin seurauksin.
Kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Se ei ole vain erinomaisesti kirjoitettu ja lukijan mukaansa tempaava, vaan auttaa myös ymmärtämään paremmin uskontojen ja kulttuurien merkitystä ihmisten arjessa, asuinpaikasta riippumatta. Toivon erityisesti heidän, jotka puhuvat, että naisilla on oikeus käyttää huivia tai jotka pitävät huivia vain kangaspalana, lukevan sen.
Yhteiskunnalliset muutokset eivät tapahdu itsestään, varsinkaan kun valtaapitävät tarvitsevat taantumuksellisia arvoja säilyäkseen vallassa. Muutokseen tarvitaan aktivistien toimintaa ruohonjuuritasolta, taistelua oikeuksien ja paremman elämän puolesta. Tämä liike on havaittavissa, vaikka sen menestys onkin toistaiseksi vaatimatonta.
Toivo paremmasta syntyy, kun yhä useammat kyseenalaistavat vallitsevia käytäntöjä ja luovat uusia näkemyksiä ja käytäntöjä. Toisin sanoen huonot tytöt ovat symboleja rohkeudesta ja taistelusta vapauden ja tasa-arvon puolesta.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.