Vapaa-ajattelijain Liitto ry

Vapaa-ajattelijain liitto ry

Uskonnottomien edunvalvonta-, oikeusturva- ja kulttuurijärjestö

Iran ja Saudi-Arabia – kuin kaksi myrkkymarjaa

Ajatuksen vapaus -raportin maakohtaiset arviot Iranista ja Saudi-Arabiasta ovat hyvin samankaltaisia kuin Qatar-arvio. Julkaisemme ne tiivistettynä.

Julkaisimme viime numerossa (3/2022) nelisivuisen raportin Qatarin ihmisoikeustilanteesta. Qatar oli valittu alueen isompien maiden sijaan jalkapallon MM-kisojen vuoksi. Raportti perustui Kansainvälisen humanistiliiton Ajatuksen vapaus -raporttiin (The Freedom of Thought Report, Humanists Internetional). Samassa numerossa julkaistiin myös esittely Liisa Liimataisen kirjasta Riikinkukko ja kameli, joka käsitteli Irania ja Saudi-Arabiaa.

Ajatuksen vapaus -raportin maakohtaiset arviot Iranista ja Saudi-Arabiasta ovat hyvin samankaltaisia kuin Qatar-arvio. Julkaisemme ne tiivistettynä. (Iran https://fot.humanists.international/countries/asia-southern-asia/iran/ ja
Saudi-Arabia https://fot.humanists.international/countries/asia-western-asia/saudi-arabia/.)

Ajatuksen vapaus -raportissa on laajojen, yksityiskohtaisten kuvauksien lisäksi kokoavat maakohtaiset arviot. Ne on laadittu saman systemaattisen jäsentelyn pohjalta. Lisäksi ihmisoikeuksien astetta on kuvattu neljällä värillä. Iranin ja Saudi-Arabian luonnehdinnat ovat enemmäkseen mustalla ja punaisella, muutamia on keltaisella, mutta yhtään osaa ei ole vihreällä.
Julkaisemme seuraavassa nämä kokoavat systemaattiset luonnehdinnat rinnakkain

 

IRAN

 

Perustuslaki ja hallitus

 

Uskonnollisilla viranomaisilla on ylin valta valtiossa.

Valtion lainsäädäntö on suurelta osin tai kokonaan peräisin uskonnollisesta laista tai uskonnollisten viranomaisten toimesta.

 

Ei-uskonnolliset eivät saa hoitaa valtion virkaa.

 

On olemassa vakiintunut kirkko tai valtionuskonto.

 

Uskonnollisilla laitoksilla valtion rahoitus tai palkat tai syrjiviä verovapautuksia.

 SAUDI-ARABIA

 

Perustuslaki ja hallitus

Valtion lainsäädäntö on suurelta osin tai kokonaan peräisin uskonnollisesta laista tai uskonnollisten viranomaisten toimesta.

 

Hallitsevan eliitin muka jumalallisen aseman kunnioittamista valvotaan tai yksipuoluejärjestelmällä on ankaran rangaistuksen uhalla ehdoton valta,

 

Ei-uskonnollisilla ei pääsyä valtion virkoihin (mukaan lukien tietyille uskonnoille tai lahkoille varatut tehtävät).

 

On olemassa vakiintunut kirkko tai valtionuskonto.

 

Uskonnollisilla laitoksilla valtion rahoitus tai palkat tai syrjiviä verovapautuksia.
Koulutus ja lasten oikeudet

 

Uskonnon tai ideologinen opetus on pakollista kaikissa tai useimmissa valtion rahoittamissa kouluissa, joissa ei ole maallista tai humanistista vaihtoehtoa.

 Koulutus ja lasten oikeudet

 

Uskonnollinen tai ideologinen indoktrinaatio on täysin yleistä kouluissa.

 

Uskonnollinen tai ideologinen opetus on merkittävässä osassa kouluja pakkofundamentalistista tai äärimmäistä.

 

Uskonnon tai ideologinen opetus on pakollista kaikissa tai useimmissa valtion rahoittamissa kouluissa, joissa ei ole maallista tai humanistista vaihtoehtoa.
Perhe, yhteisö, yhteiskunta, uskonnolliset tuomioistuimet ja tuomioistuimet

 

Ei-uskonnollisten näkemysten ilmaisemista vainotaan ankarasti tai se tehdään lähes mahdottomaksi vakavan sosiaalisen leiman vuoksi, tai siihen kohdistuu erittäin todennäköisesti vihaa tai väkivaltaa.

 

Valtion edustajat tai valtion virastot marginalisoivat, ahdistelevat tai yllyttävät vihaan tai väkivaltaan ei-uskonnollisia vastaan.

 

Humanistisen, ateistin, sekularistisen tai muun ei-uskonnollisen kansalaisjärjestön tai muun ihmisoikeusjärjestön rekisteröiminen on laitonta, tai viranomaiset vainoavat tällaisia ​​ryhmiä.

 

Järjestelmällinen uskonnollinen etuoikeus johtaa merkittävään sosiaaliseen syrjintään.

 

Hallituksen viranomaiset ajavat sosiaalisesti konservatiivista, uskonnollisesti tai ideologisesti inspiroitua agendaa ottamatta huomioon edistyksellisten näkemysten oikeuksia.

 

Perheoikeuden tai moraaliasioita koskevan lainsäädännön uskonnollinen valvonta.

 

 

Uskonnollisille elimille, perinteille tai johtajille annetaan syrjivä painoarvo.

 Perhe, yhteisö, yhteiskunta, uskonnolliset tuomioistuimet ja tuomioistuimet

 

Valtion edustajat tai valtion virastot marginalisoivat, ahdistelevat tai yllyttävät vihaan tai väkivaltaan ei-uskonnollisia vastaan.

 

Humanistisen, ateistin, sekularistisen tai muun ei-uskonnollisen kansalaisjärjestön tai muun ihmisoikeusjärjestön rekisteröiminen on laitonta, tai viranomaiset vainoavat tällaisia ​​ryhmiä.

 

Uskonnon hallitseva vaikutus julkiseen elämään heikentää oikeutta tasa-arvoon ja/tai syrjimättömyyteen.

 

Järjestelmällinen uskonnollinen etuoikeus johtaa merkittävään sosiaaliseen syrjintään.

 

Hallituksen viranomaiset ajavat sosiaalisesti konservatiivista, uskonnollisesti tai ideologisesti inspiroitua agendaa ottamatta huomioon edistyksellisten näkemysten oikeuksia.

 

Uskontojen välisten sosiaalisten suhteiden tiukka valvonta (mukaan lukien uskontojen väliset avioliittokiellot).

 

Perheoikeuden tai moraaliasioita koskevan lainsäädännön uskonnollinen valvonta.
Sananvapaus humanististen arvojen puolustaminen

 

Demokratiaa, vapautta ja ihmisoikeuksia koskevien humanististen ydinperiaatteiden ilmaiseminen tukahdutetaan julmasti.

 

Luopuminen tai kääntymys pois tietystä uskonnosta on kiellettyä ja siitä rangaistaan ​​kuolemalla.

Uskonnon ”pilkkaaminen” tai kritiikki on kiellettyä ja siitä rangaistaan ​​kuolemalla.

 

Sekularismin tai kirkon ja valtion eron ajaminen on laitonta, tai niiden ajaminen tukahdutetaan.

 

On laitonta tai kiellettyä ilmaista olevansa ateisti tai ei-uskonnollinen.

 Sananvapaus humanististen arvojen puolustaminen

 

Demokratiaa, vapautta ja ihmisoikeuksia koskevien humanististen ydinperiaatteiden ilmaiseminen tukahdutetaan julmasti.

 

Luopuminen tai kääntymys pois tietystä uskonnosta on kiellettyä ja siitä rangaistaan ​​kuolemalla.

Uskonnon ”pilkkaaminen” tai kritiikki on kiellettyä ja siitä rangaistaan ​​kuolemalla.

 

Sekularismin tai kirkon ja valtion eron ajaminen on laitonta, tai niiden ajaminen tukahdutetaan.

 

On laitonta tai kiellettyä ilmaista olevansa ateisti tai ei-uskonnollinen.

 

Pikku-uutisia 4/2022

Pikku-uutisten perusteella maallistuminen etenee monella suunnalla: Ylipiston avaijaisiin tuli tunnustukseton vaihtoehto ja tutkimusten mukaan hengellisyys ei ole tärkeä onnellisuuden tekijä.

Vaalikone tulee (taas)

Uskonnonvapaus.fi-sivulle tulee vaalikone myös eduskuntavaaleihin 2023. Sellainen on ollut jo neljissä eduskuntavaaleissa, lisäksi uutuutena myös viime kuntavaaleissa.

Kysymykset vaihtelevat laajemmasta kirkon ja valtion eroa koskevasta yksityiskohtiin kuten jumalanpilkkalain kumoamiseen; yhteensä kysymyksiä on 11. Osa on samoja kuin aiemmin, jolloin nähdään miten mielipiteet ovat muuttuneet.

Apua kaivataan erityisesti ehdokkaiden tavoittamiseen ja muistutteluun. Suurimmista puolueista vähiten on aiemmin vastannut Keskusta, eniten Perussuomalaiset, eli kääntäen siis varsinkin keskustalaisten suuntaan viestittelyyn tarvitaan apua. Saa ilmoittaa osoitteeseen info@uskonnonvapaus.fi jos voi jotain tehdä.

Linkki vaalikoneeseen tulee löytymään sivulta uskonnonvapaus.fi/vaalit. Kone avautuu helmikuussa äänestäjille.

Hengellisyys vähiten tärkeä onnellisuuden tekijä

Toisessa EVA:n arvo- ja asennetutkimuksessa ”Lommo onnessa” (20.7.2022) kysyttiin mm. mitkä asiat ovat onnellisuuden edellytyksiä. Vastattavana oli 14 eri asiaa arvostuksesta ja asemasta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Niistä 10 asiaa piti ”ei ole kovin tärkeänä tai ei lainkaan tärkeänä” alle 10 prosenttia vastaajista.

Sen sijaan 64 prosentin mielestä ”Hengellisyys, suhde Jumalaan” ei ole kovin tärkeä tai ei lainkaan tärkeä. Asia jäi selvästi vähiten tärkeäksi. Kun saman kysymyksen lukema 16 vuotta aiemmin oli 48 prosenttia, vähenemisvauhti on ollut prosenttiyksikkö vuodessa.

”Erittäin tärkeänä” onnelle hengellisyyttä kuitenkin piti 9 prosenttia vastaajista. eva.fi/blog/2021/07/20/koronakriisi-kolhaisi-suomalaisten-henkista-hyvinvointia/

Turun yliopisto uusi avajaisiaan

Turun yliopiston avajaisten ohjelmassa oli tänä vuonna myös tunnustukseton tilaisuus perinteisen jumalanpalveluksen rinnalla. Tilaisuus pidettiin Makasiini Contemporary -gallerian Maaherran makasiinissa Tuomiokirkkokadulla.

Tunnustuksettomassa tilaisuudessa professori Jan Löfström piti juhlapuheen otsikolla ”Anteeksipyynnöt, muisti ja menneisyys – Voiko historiaa hyvittää?” Sellisti Oliver Müller soitti Bachin 1. soolosellosarjan.

Turussa pää aukaisu tunnustuksettomiin tilaisuuksiin oli toukokuussa 2022 yliopiston promootiojuhlallisuuksissa.

Tunnustuksettomien tilaisuuksien järjestämisen avajaisohjelmassa ennen Turun yliopistoa aloitti Helsingin yliopisto. Myös Helsingissä tunnustuksellinen tilaisuus liitettiin ohjelmaan ensin humanistisen tiedekunnan ja valtiotieteellisen tiedekunnan promootioissa.

Vapaa-ajattelijain liitto antoi taannoin Väinö Voipio -palkinnon Helsingin valtiotieteellisen tiedekunnan promootiotoimikunnalle.

Samoihin aikoihin Helsingin vapaa-ajattelijat teki aloitteen avajaisten uudistamisesta Helsingin yliopistolle, jonka kanslerina oli professori Ilkka Niiniluoto, nyttemmin akateemikko.

Pyhänä pidetään rauhaa ja rakkautta, ei uskontoa

Tässä yhteydessä on hyvä muistuttaa jo vuonna 2018 tehdystä Suomen kulttuurirahaston rahoittamasta tutkimuksesta ”Pyhyyden ytimessä: Tutkimus suomalaisten arvoista ja pyhyyden kokemisesta”. Siinä ilmeni, että suomalaiset ovat maallistaneet pyhyyden käsitteen. ”Pyhänä” useimmat pitävät turvallisuutta, rauhaa, rakkautta ja luontoa, mutta vain harvat uskontoa. helda.helsinki.fi/handle/10138/298305

Humanistiyhdistykset Amsterdamissa

Islannissa paikallisen humanistiyhdistyksen kasvu on ollut hurjaa: kymmenessä vuodessa jäsenmäärä on lähes kaksikymmenkertaistunut, ja nyt siellä on jo yli 5000.

Pohjoismaiden humanistiyhdistykset kokoontuivat 27.-28.8.2022 vuotuiseen yhteistyökokoukseen, tällä kertaa ainutlaatuisesti Pohjoismaiden ulkopuolelle, Amsterdamiin. Syynä tähän epätavalliseen paikanvalintaan olivat Kansainvälisen humanistiliiton (Humanists International) 70-vuotisjuhlat, joita vietettiin tässä samassa kaupungissa, jossa järjestö on aikanaan perustettu. Samalla julkaistiin virallisesti päivitetty Modernin humanismin eli Amsterdamin julistus (suomennos löytyy Vapaa Ajattelijasta 3/2022).

Kokous- ja juhlapaikkana oli Alankomaiden kuninkaallinen tropiikin instituutti ja Tropiikin museon (Tropenmuseum) ravintola. Vaikka Alankomaat ei kovin trooppinen itsessään olekaan, on sillä pitkä historia siirtomaavaltana, ja edelleen siihen kuuluu kolme saarta Karibianmerellä. Valitettavasti muulta ohjelmalta ei jäänyt aikaa tutustua itse museoon. Paikalla oli edustus kaikista pohjoismaisista Kansainvälisen humanistiliiton jäsenjärjestöistä, ja meiltä Suomesta minä vapaa-ajattelijoiden ja Irma Peiponen Humanistiliiton edustajana.

Filosofien jalanjäljissä

Lauantaiaamu- ja alkuiltapäivä kuluivat ensi vuonna Kööpenhaminassa 3.-7.8. järjestettävän Kansainvälisen humanistikongressin (World Humanist Congress) suunnittelussa. Alustava ohjelma on tarkoitus julkaista ja hieman halvempien ennakkolippujen tulla myyntiin jo tämän vuoden puolella. Tästä tullaan tiedottamaan liiton sähköpostilistoilla ja muissa kanavissa.

Ensimmäisen kokouspäivän päätteeksi kävelimme Amsterdamin vanhaan keskustaan, missä Kansainvälisen liiton 70-vuotisjuhlallisuudet alkoivat ohjatulla kiertokävelyllä ”Filosofien jalanjäljissä”. Vapaaehtoiset paikallisen humanistijärjestön edustajat kierrättivät meitä pienissä ryhmissä ympäri keskustaa paikoissa, joissa sellaiset varsin tunnetut nimet kuin esimerkiksi Baruch Spinoza ja Thomas Hobbes olivat aikojen saatossa eläneet ja vaikuttaneet. Kiertokävelyn jälkeen oli vuorossa kiertoajelu, joskin kaupungille tyypilliseen tapaan jokiveneellä pitkin kanaaleja. Amsterdamin ylipistossa itsekin opiskellut arkkitehti kertoi meille kaupungin historiasta, arkkitehtuurista ja tietenkin kanaaleista itsestään varsin ansiokkaasti. Risteilyn lopuksi rantauduimme Tropiikin museon edustalle, ja siirryimme museoravintolan terassille, joka oli meille varattuna puheita ja illallista varten. Osallistujille tarjoiltiin paikan päällä grillatut kasvishampurilaiset.

Norja, Irlanti ja Tanska vauhdissa

Sunnuntaina jatkoimme jälleen pohjoismaisin voimin, ja kävimme läpi eri järjestöjen kuulumisia. Norja on yli sadallatuhannella jäsenellään aivan omassa sarjassaan maailmanlaajuisestikin; jäsenmäärä alkaa lähennellä kahta prosenttia väestöstä. Se alkaa olla jo lukumäärällisestikin yli tuplaten Suomen toisen valtionkirkon, ortodoksisen, jäsenmäärän; vertailun vuoksi ortodoksikirkon jäseniä on alle prosentti suomalaisista.

Samaan aikaan myös Islannissa paikallisen humanistiyhdistyksen (Sidmennt) kasvu on ollut hurjaa: kymmenessä vuodessa jäsenmäärä on lähes kaksikymmenkertaistunut, ja nyt siellä on jo yli 5000 jäsentä, eli tuhatkunta enemmän kuin Ruotsissa, jossa jäsenmäärä on ollut enemmänkin pienessä laskussa kuten meilläkin. Väestöltään piskuisessa Islannissa tämäkin alkaa olla jo puolisentoista prosenttia väestöstä. Islannin humanistit, joilla on nykyään myös laillinen vihkioikeus, olivat juuri
pitäneet mainosmielessä ”mene ilmaiseksi naimisiin” -päivän, missä oli vihitty yli 20 paria. Tempaus oli ollut julkisuusmenestys paikallisissa viestimissä.

Tanskankin yhdistyksessä on ollut vahvaa kasvua; se on viimeisten viiden vuoden aikana mennyt reippaasti ohi VA-liitosta ja huitelee reilusti yli kahdessatuhannessa jäsenessä, vaikka kirkkoon kuuluvien osuus Tanskassa on yhä suurempi kuin meillä Suomessa. Vakituisia työntekijöitäkin on jo kolme, lisäksi neljä osa-aikaista. Yli puolet tuloista tulee kuulemma nuorison ”siviilikonfirmaatioista” eli vähän saman tyyppisestä toiminnasta kuin mitä Suomessa pyörittää Protu.

Paluumatkan teki osaltaan mielenkiintoiseksi kokouksen aikana saamamme tieto, että suurinta osaa joukkoliikenteestä Amsterdamin lentokentälle hoitavan rautatieyhtiön henkilökunta oli menossa lakkoon. Lisäksi Schipholin kenttä on muutenkin tullut kuluvan vuoden aikana kuuluisaksi valtavista ruuhkistaan. Mutta joskus käy onni onnettomuudessakin: kun saavuin seuraavana aamuna lähteneelle lennolleni kiertotietä paikallisen lähiön kautta bussia vaihtaen, ruuhkista ei ollut tietoakaan, ilmeisesti juuri lakosta johtuen.

Ensi vuonna kansainvälinen yhteistyömme tulee keskittymään vahvasti Kansainvälisen humanistikongressin ympärille. Tämä yhteinen ponnistus tiivistää varmasti pohjoismaista yhteistyötämme entisestäänkin, ja luo pohjaa myös pidemmälle tulevaisuuteen.

Antti Värri

Kirjoittaja on Vapaa-ajattelijain liiton varapuheenjohtaja.

Koraanin polttamisesta ei nostettu syytettä

Syyttäjä pyöritteli päätöksen, jonka mukaan edellytykset syytteen nostamiselle olivat olemassa, mutta rikos oli melkein vanhentunut. Koraaninpolttovideosta saattaa jatkossa tulla syyte tai ei. Jos tulee, voi tulla tuomio tai ei.

Lain kirjain on selkeä: ”Joka julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä – – kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä – – on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.” Lain tulkinta sen sijaan on monimutkaisempi. Tuomioita jumalanpilkasta on kyllä oikeasti annettu, mutta aina muun rikoksen tai ainakin muun syytten yhteydessä. Itsenäiseksi rikokseksi tarkoitettu pykälä on muuttunut koventamisperusteeksi, eli jos kunnianloukkauksen tai kansanryhmää vastaan kiihottamisen yhteydessä myös pilkkaa uskontoa, saa isomman tuomion.

Syyteharkinnassa olleen teon tekijä Anter Yasa kuvasi vuoden 2020 paikkeilla videon, jossa hän ensin sylki Koraanin päälle ja sitten poltti sen. Hän kertoi myös polttavansa Raamatun, mutta ei julkaissut siitä videota. Olennaista on, että tämä tapahtui noin kaksi vuotta sitten. Sittemmin video poistettiin.

Jumalanpilkka vanhenee, ellei syytettä nosteta kahdessa vuodessa, joten kesällä 2022 oli viime hetki käsillä. Syyttäjä voi kuitenkin jättää syytteen nostamatta joissakin tapauksissa, ja yksi niistä on tilanne, jossa vanhentumisaika on kulunut miltei loppuun ja rikos on sattumalta vasta silloin tullut poliisin tietoon.

Tekijä kertoi kuulustelussa ”- – ettei hänen tarkoituksenaan ollut loukkaaminen vaan – – hyväksyttävä yhteiskunnallinen vuorovaikutus, jonka tehostekeinona oli käytetty mm. performanssiesityksiä ja sananvapauden suojaamaa kärkevää retoriikkaa – -”. Syyttäjän mukaan kuitenkin ”- – menettely on ollut luonteeltaan voimakkaan kielteistä ja leimaavaa. Yhteiskunnallinen keskustelu ja siihen kannustaminen olisi ollut mahdollista ilman nyt kyseessä olevaa menettelyäkin.”

Syyttäjä pyöritteli päätöksen, jonka mukaan edellytykset syytteen nostamiselle olivat olemassa, mutta rikos oli melkein vanhentunut eikä tärkeä yleinen etukaan vaatinut syytteen nostamista. Rikoksen tekohetkeksi määriteltiin videon julkaisuaika, koska ei saatu selville eikä ehkä yritettykään saada milloin se poistettiin verkosta. Raamatun osalta ei pelkkä ilmoitus siitä että aikoo polttaa tai on polttanut ei riittänyt syytteeseen.

Ratkaisusta ei käy varmuudella ilmi paljonko merkitystä oli rikoksen lähes vanhentumisella. Koraaninpolttovideosta saattaa jatkossa tulla syyte tai ei. Jos tulee, voi tulla tuomio tai ei.

Parasta olisi tietysti kumota koko jumalanpilkkalaki. Sitä on usein yritettykin kansalaisaloitteella, olen itsekin ollut mukana sellaisessa, mutta turhaan. Arvelen kuitenkin, että pykälä kumotaan kun rikoslain kyseistä osaa seuraavan kerran laajemmin muutetaan.

Jori Mäntysalo

Kansainvälinen humanistiliitto toimii YK:n ihmisoikeusneuvostossa

Venäjän ortodoksisen kirkon johtaja, patriarkka Kiril, on pitkään tukenut Venäjän sotaa Ukrainaa vastaan, ja on kirjaimellisesti siunannut sotaponnistelut. Kiril on sanonut, että ”kuolonuhri sotilaallisia velvollisuuksia täytettäessä pesee pois kaikki synnit”.

Kansainvälisen humanistiliiton (Humanists International, HI) edunvalvonta- ja vaikuttamistiimi on tänä vuonna osallistunut muun muassa YK:n ihmisoikeusneuvoston 51:een istuntoon, joka järjestettiin Genevessä 12.9.-7.10. Ihmisoikeusneuvosto pitää vuosittain vähintään kolme tällaista yleistä istuntoa, jotka tarjoavat tilaisuuden valvoa humanistiliikkeisiin kuuluvien etua maailmanlaajuisesti ja edistää humanistisille arvoille perustuvien ihmisoikeuksien toteutumista.

Ihmisoikeusneuvostolle antamassaan lausunnossa kansainvälisen liiton edunvalvontajohtaja Elizabeth O’Casey vaati pikaista tutkintaa painostus- ja kostotoimista, jotka ovat viime aikoina kohdistuneet YK:ssa puhuneisiin tai sen kanssa yhteistyötä tehneisiin ihmisoikeusaktivisteihin. Tämä muodosti osan keskustelua YK:n pääsihteerin vuotuisesta kostotoimia koskevasta raportista, joka nimesi 42 valtiota, joissa yksin viime vuoden aikana on tapahtunut uhkailua ja hyökkäyksiä.

O’Casey totesi, että ”painostus- ja kostotoimenpiteet YK:n kanssa kommunikoivia tai sitä yrittäviä kohtaan ei ainoastaan estä näiden ihmisten perusoikeuksia toteutumasta, vaan usein vaikuttaa vahvimmin juuri niihin ihmisiin, jotka eniten ovat YK:n suojelun tarpeessa; niihin, jotka jo ennestään kärsivät ihmisoikeusloukkauksista, marginalisaatiosta, syrjinnästä ja vallan väärinkäytöstä.”

Hän myös jakoi istunnolle Kansainvälisen humanistiliiton jäsenten kokemuksia: ”Aivan viime vuosinakin meillä on ollut jäseniä ja yhteistyökumppaneita, jotka ovat tunteneet itsensä liian uhatuiksi puhuakseen YK:ssa niistä ihmisoikeusloukkauksista, joita he ovat todistaneet tai joista he ovat kärsineet. Heihin kohdistuu uhkaa niin valtiolliselta taholta kuin omankädenoikeutta vailla seurauksia harjoittavista fundamentalistipiireistä.”

Muihin annettuihin lausuntoihin kuului mm. YK:n orjuuden erikoistarkkailijalle yhdessä humanistiaktivisti ja HI:n jäsen Vidya Rawatin kanssa annettu lausunto koskien uskonnollista nationalismia ja kastijakoa Intiassa. Rawat kuvaili kuinka uskonnolliseen nationalismiin pohjaava politiikka on syventänyt kastijakoa ja lisännyt moderneja orjuuskäytäntöjä Intian työmarkkinoilla. Hän vaati muita valtioita ottamaan vahvemmin kantaa Intian valtaapitävien ”hajottavan enemmistöagendaan” perustuvaan hindunationalistiseen politiikkaan, joka on johtanut kasti- ja uskontopohjaisen vihan ja syrjinnän kasvuun.

Leo Igwe, HI:n hallituksen jäsen, auttoi myös tiimiä antamaantilannepäivityksen Mubarak Balan tilanteesta ihmisoikeusneuvostolle, kehottaen Nigeriaa kumoamaan hänen epäoikeudenmukaisen ja kohtuuttoman tuomionsa. Mubarak suorittaa parhaillan 24 vuoden vankeusrangaistusta liittyen sosiaalisen median viesteihin, joita hänen väitetään lähettäneen huhtikuussa 2020, ja joiden katsottiin sisältäneen   jumalanpilkkaa ja aiheuttaneen siten julkista pahennusta.

Tiimi vastasi viimeisimpiin ihmisoikeuksien massarikkomuksiin Iranissa vaatimalla loppua väkivaltaisille mielenosoitusten tukahduttamisille ja Mahsa Aminin murhaan syyllisten saattamista vastuuseen teoistaan. HI:n edunvalvontasihteeri Lillie Ashworth tuomitsi jyrkästi Iranin vainon sen tarkasti valvottujen partiarkaalisten ja uskonnollisten normien, joiden hän totesi riistävän naisilta heidän itsemääräämisoikeutensa ja valinnan-, ilmaisun- ja uskonnonvapautensa, väitettyjä rikkojia kohtaan. Hän muistutti Irania, että ”huntupakko on ihmisoikeusrikkomus, ja vetoaminen uskonnolliseen moraaliin ei voi koskaan oikeuttaa naisten valinnanvapauden rajoittamista, tai heidän yhtäläisen arvonsa ja arvokkuutensa epäämistä.”

Venäjän sotatoimet ja ortodoksinen kirkko tuomittiin

Toisessa kannanotossa edunvalvontasihteeri Ashworth otti kantaa Venäjän ortodoksisen kirkon johdon ja uskonnollisen propagandan rooliin Venäjän Ukrainaa vastaan käymän sodan lietsomisessa, ja sodan vaikutuksiin ukrainalaisten seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin. Debatissa YK:n ihmisoikeusvaltuutetun kanssa Ashworth tuomitsi uskonnollisen propagandan käytön Venäjän sotilaallisen aggression oikeuttamisessa, todeten, että ”sodan jatkuminen nojaa Venäjän valtion kykyyn vaientaa kriittiset äänet samalla, kun se levittää omaa ideologista propagandaansa.”

Lausunnossaan hän tuomitsi myös Venäjän ortodoksisen kirkon roolin ”moraalisen” oikeutuksen luomisessa hyökkäykselle. Venäjän ortodoksisen kirkon johtaja, patriarkka Kiril, on pitkään tukenut Venäjän sotaa Ukrainaa vastaan, ja on kirjaimellisesti siunannut sotaponnistelut. Kiril on sanonut, että ”kuolonuhri sotilaallisia velvollisuuksia täytettäessä pesee pois kaikki synnit” ja väittänyt, että sota on tarpeellinen Venäjän ”perinteisten arvojen” puolustamiseksi ”haitallista sukupuoli- ja LGBGTI+ -ideologiaa vastaan.”

Ashworthin lausunto vaati kiinnittämään huomiota YK:n raportin havaintoihin Venäjän sotavoimien harjoittamasta systemaattisesta seksuaaliväkivallasta sodankäynnin välineenä, ja toi esiin huolensa seksuaalisen väkivallan uhreista, joilta Ukrainan heikkenevän turvallisuustilanteen vuoksi puuttuu mahdollisuus kokonaisvaltaisiin terveydenhoitopalveluihin, mukaan lukien hätäehkäisyyn ja abortteihin.

Puolan tiukka katolinen aborttilaki

Monet Puolaan paenneet ukrainalaisnaiset ovat todenneet itsensä raskaaksi vastoin tahtoaan, ja Ashworth nosti esille, miten he tulevat nyt uudelleen traumatisoiduiksi ja miten heitä nyt Puolassa kohdellaan kuin rikollisia heidän yrittäessään saada abortin. Abortti on Puolassa kielletty lähes kaikissa olosuhteissa, mikä pakottaa monet tekemään abortin olosuhteissa, jotka vaarantavat heidän terveytensä, itsemääräämisoikeutensa ja ihmisarvonsa. Ashworthin lausunto tuomitsi terveydenhoitopalvelujen tuottajia Puolan aborttilakien tiukkaan tulkintaan painostavien abortinvastaisten ryhmien, kuten roomalaiskatolisen fundamentalistiryhmittymän Ordo Iurisin, toiminnan.

Lausunnon lopuksi ihmisoikeusneuvostoa kehotettiin perustamaan Venäjän erikoistarkkailijan tehtävän, mikä mahdollistaisi Venäjän saattamisen suurempaan kansainväliseen vastuuseen sen Ukrainassa tekemistä sotarikoksista koko laajuudessaan. Tämä myös toteutui muutamaa päivää myöhemmin, kun neuvosto äänesti erikoistarkkailijan tehtävän perustamisen puolesta.

Venäjän erikoistarkkailija perustetaan

Tämä päätöslauselma on ensimmäinen kerta, kun YK:n turvallisuusneuvoston pysyväisjäsentä tällä tavoin valvotaan YK:n erikoismenettelyllä, johon liittyy maakohtainen mandaatti. YK:n erikoistarkkailijat ovat itsenäisiä ihmisoikeusneuvoston nimittämiä ihmisoikeusasiantuntijoita, joilla on mandaatti raportoida ja antaa suosituksia ihmisoikeusasioissa asia- tai maakohtaisesta näkökulmasta. Venäjän erikoistarkkailija saa tehtäväkseen tehdä maavierailuja, toimia niin tietoon tulleissa yksittäistapauksissa kuin laajemmissa kysymyksissä, ja kasvattaa julkista tietoisuutta ja tarjota neuvontaa teknisessä yhteistyössä. Päätöslauselma vaatii Venäjää antamaan erikoistarkkailijalle ”esteettömän pääsyn maahan ja vapauden tavata oleellisia sidosryhmiä, mukaan lukien kansalaisyhteiskunnan edustajia ja ihmisoikeuksien puolustajia.”

Kansainvälinen humanistiliitto oli yksi ensimmäisistä kansalaisjärjestöistä, joka vaati tällaisen mandaatin perustamista vastauksena Venäjän hyökkäykselle Ukrainaan. Lausunnossaan YK:lle viime maaliskuussa edunvalvontajohtaja Elizabeth O’Casey totesi Venäjän Ukrainassa tekemien rikkomusten olevan ”selvästi Venäjän federaation painostavan ihmisoikeusilmaston mahdollistamia ja ylläpitämiä; ilmaisunvapauden raju rajoittaminen, laajamittainen disinformaation levittäminen, kansalaisyhteiskunnan tukahduttaminen, ja toimittajien uhkailu, sensurointi ja kriminalisaatio kaikki yhdessä tekevät Venäjän hallitukselle mahdolliseksi hyökkäyssodan käymisen joutumatta siitä vastuuseen kotirintamalla. Vastaavasti, ihmisoikeusneuvoston tulee päätöslauselmassaan luoda mandaatti Venäjän ihmisoikeustilanteen erikoistarkkailijalle.”

Kansainvälisen humanistiliiton laajamittaisen edunvalvonta- ja vaikuttamistyön, jota se tekee koko maailmanlaajuisen humanistiyhteisön puolesta, tekee mahdolliseksi sen jäsenjärjestöiltään ja kannattajiltaan ympäri maailman saama tuki. Ajankohtaista tietoa kansainvälisestä edunvalvonta- ja vaikuttamistyöstä on mahdollista saata säännöllisesti sähköpostiinsa liittymällä HI:n englanninkielisen uutiskirjeen tilaajaksi osoitteessa https://humanists.international/uutiskirje

Teksti: Victoria Howson, Humanists International. Suomennos: A. Värri

 

Pimeästä kohti valoa — Puheenjohtajan palsta

Tätä kirjoittaessa on Suomen valtion 105-vuotisjuhla, jota vietetään muuttuneessa maailmassa. Nostan itsekin maljan kaikille niille, jotka ovat tehneet tuona aikana työtä kynä, kivääri tai banderolli kädessään sen eteen, että saan vapaasti kirjoittaa tämänkin tekstin teille luettavaksi.

Se on taas se aika vuodesta, kun uskikset vaahtoavat omasta tapakultuuristaan. Unohtuu vain useilta, että eipä tuo talvipäivänseisaus ole minkään katsomuksen yksinoikeudella tapahtuva vuodenkierron merkkipäivä. Sen merkitys tällä planeetalla on universaali.

Vuosikin vaihtuu lähes heti sen perään. Tämä tarkoittaa liittokokousvuoden alkua vapareille. Kyseessä on ensimmäinen liittokokous uusilla säännöillä. Yhdistyksille ja aktiiveillemme tämä tulee konkreettisemmaksi, kun liittohallitus saa nimettyä työryhmän pohtimaan henkilövalintoja ehdolle tulevan kauden tehtäviin.

Samoin tapahtuu, kunhan tavoitteet sekä strategia saadaan luonnosteltua siihen vaiheeseen, että yhdistykset pääsevät tutustumaan niihin. Ja tietenkin omalta osaltaan yhdistykset pohtivat omia edustajiaan ja kantojaan kokouksen päätettäviin asioihin.

Liiton yhdistyksien aktiiveille järjestämä toimintaseminaari Hämeenlinnassa antoi pohdittavaa myös näihinkin asioihin. Oli mahtava tavata taas vapareita ympäri Suomen yhdessä, niin itse asioiden kuin illanvietonkin merkeissä.

Ensi vuonna on myös globaalin kattojärjestömme, Humanist internationalin maailmankongressi. Tällä kertaa se järjestetään verrattain lähellä eli Tanskan Kööpenhaminassa. Ja pohjoismaiset järjestöthän valmistelevat ja isännöivät tätä merkittävää tapahtumaa elokuun alussa, siis myös me.

Korviini on kuulunut ajatuksia, pyyntöjä ja pohdintoja siitä, miten vapareiden tulisi lähestyä lapsia enemmän. En ole asiaa kovin syvällisesti pohtinut, mutta muutamia asioita on ponnahtanut mieleen aiheesta. En näe niin, että liiton suuri tehtävä on tehdä erityistä työtä lapsiin kohdistuen. Tiedon ja tieteeseen pohjaavan maailmankuvan edistäminen tietenkin on, mutta pienten lasten tulisi tätä saada jo nyt oppimateriaaleistaan sekä opetuksesta itsestään.

Uskonnolliset korporaatiot ovat lähteneet voimakkaasti liikkeelle kohteenaan kehittyvässä iässä olevat lapset ja nuoret. Moiset hankkeet ovat mielestäni tuomittavia. Kannatan nuoren katsomuksen vapautta, jossa on mahdollista kehittää omaa ajatteluaan ilman pakotusta tiukkaan muottiin. Tällöin on mahdollista olla mieleltään avoin muun muassa tieteen kehitykselle ja rationaaliselle pohdinnalle sen saavuttamiseksi.

Tämän vuoksi on tärkeää, että jokainen uusi sukupolvi saisi oppia ja kehittyä ilman uskontojen “totuuksia” – eli satuja joita ahdasmieliset, pääosin setämiehet, ovat sepittäneet vuosituhansia omien ahtaiden kantojensa tukemiseksi. Uskonnollinen sitouttamattomuus tulee toteuttaa varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa.

Tätä kirjoittaessa on Suomen valtion 105-vuotisjuhla, jota vietetään muuttuneessa maailmassa. Nostan varmasti tänään itsekin maljan kaikille niille, jotka ovat tehneet tuona aikana työtä kynä, kivääri tai banderolli kädessään sen eteen, että saan vapaasti kirjoittaa tämänkin tekstin teille luettavaksi.

Muutaman hetken kuluttua alkavat taas päivät pitenemään, ja sen myötä toivotan kaikille vapareille mukavaa talvipäivän seisauksen aikaa, kutsutte sitä millä nimellä tahansa, sekä menestyksellistä uutta vuotta 2023.

Jape

Miksi ja miten vapaa-ajattelijat vastustavat uskontoja?

Julkinen uskonnonharjoittaminen – esimerkiksi virren laulaminen koulun juhlassa – voi uskonnottomasta tuntua vastenmieliseltä, ja tietenkin on väärin, jos kuka tahansa uskonnoton tai vähemmistöuskontoon kuuluva on käytännössä pakotettu harjoittamaan uskontoa, jota ei tunnusta.

Vapaa-ajattelijaliike on uskonnottomien ihmisten liike, joka humanistisiin arvoihin perustaen puolustaa uskonnottomien oikeuksia uskontojen ja uskonnollisten yhteisöjen häiritsevää vaikutusvaltaa vastaan. On siis selvää, että vapaa-ajattelijat ovat jollakin tapaa uskontojen vastustajia. Koska tämä vastustus ei merkitse pyrkimystä uskonnollisten tapojen ja symbolien hävittämiseen tai peräti uskonnonharjoittamisen kieltämiseen, on syytä tarkastella lähemmin, miksi ja miten vapaa-ajattelijat vastustavat uskontoja.

Mielipiteenvapaus kuuluu vapaa-ajattelijoiden kannattamiin humanistisiin arvoihin. Yksilöillä on oikeus uskoa tai olla uskomatta mihin vain. Vapauden rajoitukset voivat koskea vain sitä toimintaa, mihin yksilöt uskomustensa ohjaamina päätyvät, mukaan lukien samoin ajattelevien järjestäytyminen yhteisöiksi ja niiden yhteisöjen toiminta. Rajoituksia voidaan asettaa vain hyvin perustelluilla laeilla.

Ilman muuta kirkoille ja uskonnollisille yhdyskunnille kuuluu vapaus tarjota jäsenilleen mahdollisuus oppiensa mukaiseen uskonnonharjoittamiseen ja vapaus julistaa oppiaan kaikille muillekin – mutta ei oikeutta poiketa uskonnonharjoituksen käytännössä eikä opin julistamisessa humanistiselta pohjalta perustellusta, kaikkia ihmisiä ja yhteisöjä yhtäläisesti koskevasta maallisesta laista. Niille ei myöskään kuulu oikeutta kenenkään ulkopuolisen pakottamiseen uskontoon perustuvien määräysten noudattamiseen.

Tarkasteltaessa uskontojen toimintaa historiassa ja nykymaailmassa niiden voidaan nähdä monessa tapauksessa toimineen humanistisen etiikan vastaisesti, pyrkineen määräämään kaikkia ihmisiä koskevia lakeja ja pakottamaan kaikki ihmiset noudattamaan uskonnollisesti mutta ei suinkaan humanistisesti perustelua tapakulttuuria. Tässäkin lehdessä käsitellään esimerkkejä uskontojen vallankäytöstä ja ahdasmielisyydestä. Hyvin perustein voidaan katsoa, että uskonnoilla on haittoja, joita on säänneltävä laeilla.

Mutta eihän tuo koske meidän uskontoamme. Me emme pyri väitetyllä tavalla hallitsevaan asemaan. Näin kirkkojen ja uskonnollisten yhdyskuntien edustajat voivat yrittää puolustautua. Puolustus voi olla päteväkin niin kauan kuin yhdyskunta ei ole kasvanut suureksi. Katsokaapa silti vaan, mihin ne todella pyrkivät ja minkälaisiin oikeuden loukkauksiin pienetkin uskonnolliset yhteisöt pystyvät – myös Suomessa. Vapaa-ajattelijain liiton myöntämän Väinö Voipio -palkinnon saanut Uskontojen uhrien tuki UUT ry ei ole turhaan olemassa!

Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei ole kokonaisuutta katsoen uskonnollisena yhteisönä pahimmasta päästä, mutta on sillä vieläkin (ja historiallisesti vielä enemmän on ollut) pyrkimys hegemoniaan, mitä ilmentävät ”kansankirkon” asemaan vetoaminen ja vastahakoisuus saavutetuista eduista luopumiseen: perustuslain yhdelle kirkolle takaamasta erityisasemasta, verotusoikeudesta, ”oman uskonnon” opetuksesta kouluissa ja kaikesta kansallisten perinteiden verukkeella oletusarvona pidetystä uskonnonharjoittamisesta, jopa kouluissa ja päiväkodeissa.

Yksittäiset uskonnottomat ihmiset eivät välttämättä ole kaikkia uskonnollisuuteen vivahtavia perinteitä vastaan, monet kuitenkin ovat. Julkinen uskonnonharjoittaminen – esimerkiksi virren laulaminen koulun juhlassa – voi uskonnottomasta tuntua vastenmieliseltä, ja tietenkin on väärin, jos kuka tahansa uskonnoton tai vähemmistöuskontoon kuuluva on käytännössä pakotettu harjoittamaan uskontoa, jota ei tunnusta.

Muutenkin – harjoittakoot uskontoa omassa keskuudessaan juuri he, jotka sitä oikeasti haluavat, ja olkoot muut vapaat osallistumisvelvollisuudesta. Julkisen vallan tasapuolisuus eri uskontoja ja uskonnottomuutta kohtaan voi toteutua vain, kun se on niitä kohtaan ehdottoman puolueeton.

Kari Pasanen
Kirjoittaja on Vapaa-ajattelijain liiton liittovaltuuston puheenjohtaja

Dekkarikirjailija Reijo Mäki: En haikaile taivasosan perään

Reijo Mäen suosituista Jussi Vares -dekkareista löytyy jännityksen lisäksi myös uskonto- ja huuhaakritiikkiä. ”Hölmö maailma ja toreilla ja turuilla patsastelevat yksitotiset torvisoittokunnat suorastaan tyrkyttävät matskua kirjoissani esiintyvälle huulenheitolle”, kertoo Vapaa Ajattelijan haastattelussa kirjailija, jolta ilmestyi toukokuussa jo 33. Vares -dekkari, Hotel California.

Mitä kuuluu Turkuun? Miten kesä on mennyt?

Kesää on vietetty sekä kotona Kakolanrinteessä että mökillä. Ensi vuoden kirjaakin työstetty. Kotimaanmatkailuakin on tullut harjoitettua. Hellematkailu tuolla maailmalla ei oikein kiehdo.

Miten Hotel California on myynyt? Onko tullut lukijapalautetta?

Aivan hyvin on Hotelli myynyt. Oli toukokuussa, ilmestyessään, kotimaisten myydyin, painettuna kirjana. Tätä naputellessa ei ole vielä tietoa kesä- ja heinäkuun myynneistä. Mitä palautteeseen tulee, niin Hotellin loppuratkaisu on otettu kommenteissa erityisesti esille. Peukalo ylös -tyyliin…

Uskoitko lapsena Jumalaan tai yliluonnolliseen?

En ollut koko aiheesta kovinkaan kiinnostunut, joulupukki oli todellisempi juttu, tosin hiukan ihmettelin valkoparran lahjanjakeluoperaation logistisia haasteita…

Mikä oli hetki, jolloin tajusit olevasi uskonnoton?

Ihan virallisesti silloin, kun noin parikymppisenä poikkesin kirkon kansliassa peruuttamassa öylättibrunssin kestotilauksen.

Millainen nykyään on suhteesi uskontoihin?

Ainaisen ihmettelevä on asenteeni – eli uskonnoissa kunnioitustani herättää lähinnä vain toinen toistaan oudompia ideologioita ja jumalhahmoja keksivien ihmisten mielikuvitus. Ainut uskonto, joka voisi minulle sopia on pastafarismi. Minusta spagettisiivilä on ihan yhtä merkittävä uskonnollinen päähine kuin kaffepannunlämmitin.

Mitä sanoisit Jumalalle, jos hän kävelisi Turun kauppatorilla poikansa Jeesuksen kanssa vastaan?

Totta mooses! Säähän siis oot sittenki niinkus ihka oikeest olemas…

Kuulutko Vapaa-ajattelijoihin?

En ole yhdistysihminen. Yhteisöllisyys kaiken kaikkiaan ei ole oikein meikäläisen juttuja.

Tunnetko ketään vapaa-ajattelijaa henkilökohtaisesti?

Tunnen kyllä todella paljon semmoisia ihmisiä, jotka jakavat käsitykseni uskonnoista, yksisarvisista sekä riihitontuista. Eli lasken kaikki nämä samojen pöytien juttukaverit vapareiksi.

Kuka on lempiateistisi?

Koomikko, näyttelijä ja käsikirjoittaja Ricky Gervais. Hänen kanssaan kyllä ottaisin mielelläni oluen tai kaksi Uudessa Apteekissa…

Mitä mieltä olet uskovaisista yleensä?

Ihmisillä pitää olla oikeus uskoa ihan mihin tahansa. Ajattelun vapaus on arvokasta. Ja sananvapaus. Näiden arvojen kimppuun monet uskonnot – tosin – nimenomaan kovin mieluusti hyökkäävät.

Lipsahtaako huuliltasi joskus rukous tiukassa tilanteessa?

Saatana ja perkele… kai nekin sitten ovat joitain jumaluuksia, eli niitä minä kai sitten äkkiseltään rukoilen, kun lyön vasaralla sormeeni.

Saatatko vahingossa liikuttua kyyneliin kauniissa, uskonnollisessa tilaisuudessa?

En. Koska niitä ei juurikaan osu kohdalleni. Naimisiinkin menimme ilman pappeja ja prelaatteja. Rouva ei haikaillut kirkkohäitä eikä urkumusiikkia…

Kaipaatko salaa uskonnollisia kokemuksia?

En koe moisiin tarvetta. Ei ole isoa hinkua lyödä otsaluuta ja polvilumpioita mattoon viisi kertaa päivässä.

Eli et kokeilisi jumalkypärää, jos saisit mahdollisuuden?

Enpä. Se voisi olla yhtä kummallinen kokemus kuin Lake Pirun ayahuasca-pidot Hotel Californiassa…

Elämääsi muuttanut kokemus?

Väkisinkin tulee ensimmäisenä mieleen se syysilta – vuonna 1984 – kun palasin töistä porilaiseen yksiööni, ja huomasin eteisen lattialla kirjekuoren, jossa oli kustantajan logo… hiukan siinä muistaakseni käsikin tärähti sitä avatessa. Seuraavana syksynä ilmestyi esikoisromaanini Enkelipölyä.

Ihminen, joka on tehnyt sinuun vaikutuksen?

On aina aikaan sidoksissa oleva kokemus. Ukrainan presidentti Zelensky on liki eeppinen sankarihahmo. Eräs mister Putin taas on olemukseltaan kuin tämä ilmetty, elokuvista tuttu, Klonkku… kyyristelevä ja sormuksia varasteleva koukkusormi… äijä, jonka kasvoilta ei varsinaisesti loista suoraselkäinen rehtiys…

Tärkein lukemasi kirja?

Mika Waltarin koko tuotanto on sydäntä lähellä. Novellikirjailija Luusalmella ja minulla on molemmilla seinällä sama huoneentaulu: ”MIKA WALTARI OLKOON SINUN KOTIJUMALASI – ÄLÄ PIDÄ MUITA JUMALIA!”

Mitä Jussi Varekselle kuuluu?

Ai, että niinku juuri nyt? Naputtelen tätä sunnuntaina aamupäivällä. Vareksen suu lienee siis aika kuiva, ja sen verran herraa ehkä laiskottaakin, että jumalanpalvelus kello 12 jäänee tänäkin sunnuntaina väliin…

Miksi kirjojesi hahmot tykkäävät kritisoida uskontoja ja erilaisia huuhaauskomuksia?

He ovat aikaansa seuraavia tyyppejä, höpisevät mielellään kaikenlaisesta mitä maailmassa liikkuu ja tapahtuu, eli kommenttia löytyy politiikasta, kulttuurista ja vaikkapa sellaisista umpihölmöistä muotivirtauksista, kuten ”kulttuurisen omimisen kielto” tai ”biokielto” jne… ja totta kai myös uskonnot ja muu esoteerisuus ovat heille herkullisia puheenaiheita.

Kritiikkisi on usein hauskaa. Keksitkö sitä varta vasten vai syntyykö tekstiä ”itsestään”?

Hölmö maailma ja kaikkialla toreilla ja turuilla patsastelevat yksitotiset torvisoittokunnat ihan tyrkyttävät matskua näille kirjoissani esiintyville huulenheitoille.

Kritiikkisi voi uskovaisten mielestä olla myös raakaa. Toivotko, että saat joskus syytteen jumalanpilkasta?

Sananvapaus on sen verran iso juttu, että sen vuoksi on valmis laittamaan itsensä hiukan alttiiksikin…

Psykedeelit ovat isossa osassa Hotel Californiassa. Oletko kokeillut itse? Kiinnostaisiko?

Ei kyllä ole mitään hinkua. Näiden normaaleiden oluiden ja jallujen kanssa tilanne on paremmin hallinnassa. Tai… joo… siis on ainakin toivottavasti…

Miksi päätit tuoda Turun islamilaisen terrori-iskun mukaan uuteen kirjaasi?

Se hirveys kyllä jätti minuun jäljen. Istuskelin silloin olusteluun ja erittäin vapaamuotoiseen ajatteluun keskittyneessä porukassa, vain korttelin päässä torilta, Bar Pikku Havannan terassilla, ja sitten kaikki muuttui ihan muuksi: hälytysajoneuvoja… ja luureissa leviäviä huhuja ja kylmääviä uutisklippejä… kaikki se kelautui uudestaan mieleen, kun kirjoitin kirjaan niitä tiettyjä lukuja. Vares muuten oli silloin joen toisella puolella, Uudessa Apteekissa, ja baarimestari Hatsa jakoi asiakaskunnan urheilullisimmille pesäpallomailat…

Pamahtaako Vares jossain tulevassa kirjassa uskoon?

Suuresti epäilen. Tuskin näin tulee koskaan käymään. Itse olen sanonut kavereille, että siinä vaiheessa kun havaitaan, että alan viettää kaikki lauantaipäiväni golfkentällä, ja sunnuntait seurakuntariennoissa, niin hoitakaa kuulkaa minut hoitoon! Ja saa laittaa ihan lepositeisiin.

Miksi Vares ja muut kirjojesi hahmot juovat viinaa niin paljon?

Ryyppääminen on tietyllä tapaa jopa dramaturginenkin ratkaisu. Alkoholi tunnetusti kun tekee ihmisten käytöksestä vähemmän rationaalista ja ennustettavaa. Jos novellikirjailija Luusalmi ilmestyy koputtamaan jallupullolla Vareksen kotiovea, voi sen päivän iltapuoli saada kummallisempia käänteitä, ja voidaan päätyä paikkoihin ja tilanteisiin, joissa saattaa tapahtua absurdeja, mutta juonen kannalta merkityksellisiä juttuja…

Onko joskus tulossa kirkollisiin piireihin sijoittuva dekkari?

Onhan Vares jossakin kirjassa seukannut naispapinkin kanssa. Mutta en nyt ihan usko, että Jussi alkaa koskaan tutkia rippileirillä tapahtunutta isosen mystistä katoamista…

Mikä on mielestäsi pahinta huuhaata uskonnon lisäksi?

Kyllä kai nyt pitää mainita nämä salaliittoteoriat. Ja sitten tietenkin lääketieteelliset käärmeöljykauppiaat. Pohjanmaan rannikon hopeavesikaupustelijat kertovat, että he ovat vastuullinen vastapaino lääketehtaiden bisnesajattelulle. Ja sitten he myyvät – kovalla rahalla – niitä pullotuksiaan toivorikkaille asiakkaalleen. Tästä aina joskus puhutaan kotonakin. Vaimoni Marja kun on töissä firmassa nimeltä Orion.

Mitä muita ilmiöitä kuin uskontoa ja huuhaauskomuksia tykkäät kritisoida?

Yksitotinen telaketjufeminismi! Se menee kyllä yli hilseen – niin minulta kuin erinäisiltä kirjallisilta hahmoiltanikin. Tämä yksi ja sama jargoni, jossa suomalaista miestä syyllistetään – aina vaan – on puuduttavaa kuultavaa. Feminismin kovassa ytimessä on paljon naisia, jotka tituleeraavat itseään kai jonkinmoisiksi tutkijoiksi. Lienee siis paikallaan pyytää heiltä ihan tieteellistä tilastotietoa siitä, kuinka huono suomalaisen naisen asema oikein onkaan, siis ikään kuin kansainvälisessä vertailussa. Pliis: laittakaa kuulkaa minulle nyt tulemaan Excel-taulukoitanne! Kustannusosakeyhtiö Otavan kautta…

Vareksia on ilmestynyt 33 tähän mennessä. Montako niitä on kautta aikain myyty?

Kirjojani on myyty tuollaiset 2,5 miljoonaa kappaletta. Varesten lisäksi olen julkaissut kymmenkunta muutakin kirjaa: mm. kolme novellikokoelmaa, sci-fiä, pakinakokoelman ja kolme Tukholmaankin sijoittuvaa dekkaria… nämä kaikki tosin Vareksia paljon vaatimattomimmilla myynneillä. Kyllä Jussi Vares (ja tietenkin herra Luusalmi & Co) ovat kustantaneet pöytääni ne pienet pyöreät näkkileivät…

Kauanko kirjoitat yhtä kirjaa? Mitä teet muuna aikana?

Yksi kalenterivuosi siinä aika tarkkaan menee. Muttei se toki ole mitään 24/7 puurtamista. Paljon on myös tyhjäkäyntiä, haahuilua… ja aina pitää jättää aikaa kivien asetteluun mökkipolun varrelle…

Mitä odotat tulevaisuudelta?

Maailman järkevöitymistä, vilpoisia kesiä, kohtalaisia mustikkasatoja, seesteistä ukkoutumista, taivasosan perään en niinkään haikaile…

Millainen olisi täydellinen maailma?

Täydellisessä maailmassa kunnianarvoisa Venäjän patriarkka Kirill – herra, joka on tullut kuuluisaksi useiden miljoonien dollareiden arvoisesta rannekellokokoelmastaan – havahtuu huomaamaan että ”vittu, tää mun Mallorcan beachiltä ostamani Rolex jätättää”, ja alkaa sitten samalla siunailla, että ”miks vitussa samalla rymyreissulla – aamuyön huuruissa – tuli tatuoitua persposkeen vielä toi Jeesuksen naamakin!”

Mikä on elämän tarkoitus?

Elämän tarkoitus on katsella mökin terassilta siinä aamuautereisessa rinteessä einestävää metsäkaurista…

Sana-assosiaatio

Korona

Korona Bar on yksi kantabaareistani Turussa – sijaitsee Mikaelinkirkkoa vastapäätä.

Darwin

Kova pähkinä niille, joilla on satavarma tieto, että Jumala duunasi kaiken…

Valtionkirkko

Just se sama Mikaelinkirkko – heti siinä Korona-baaria vastapäätä…

Pride

Kaikilla kuuluu olla oikeus mielipiteenvapauteen.

Päivi Räsänen

Kaikilla kuuluu olla oikeus mielipiteenvapauteen.

Esko Valtaoja

Kelpo kaverini, usein samoissa pöydissä ollaan istuttu Bar Uudessa Apteekissa.

Elämänkatsomustieto

Oikea tapa jakaa yleissivistystä.

Esinahka

Jumalan kiinnostus pikkumiesten pikkuisiin nahanpalasiin on pikkumaista.

Teemu Laajasalo

Eipä ehkä ole kirkonmies ihan ryppyotsaisinta lajia.

Lapsikaste

Kaikki kasteet hiukan epäilyttävät. Paitsi aamukaste.

Loiko Jumala maailman liian nopeasti?

Myös Reijo Mäen tuorein dekkari Hotel California pitää sisällään kirjan kertojan yksityisetsivä Jussi Vareksen sekä teoksen muiden hahmojen esittämiä lennokkaita uskontokriittisiä sivuhuomautuksia ja letkautuksia. Novellikirjailija Luusalmi esimerkiksi opettaa Varekselle, mikä on Ison Kirjan yhdestoista käsky, se kaikkein olennaisin:

”Helpompi tietty muistaa kymmenen ekaa, siis nää, että älä tapa… älä tee huorin… älä varasta naapurin lammasta huorintekotarkoituksessa… mutta kaikkein tärkeinhän on tietenkin se yhestoista: älä hei oo tommonen…”

Luusalmi pohtii lisäksi, loiko Herra Jumala maailman liian hätäisesti, vain seitsemässä päivässä:

”Olisko hänen pitänyt fundeerata muutamaa seikkaa hieman tarkemmin? Siis kuten esimerkiksi meidän ihmisten suvunjatkamista? Jos Taivaan Isä olisikin säätänyt niin, että me sapiensit lisäännytään kutemalla, eli samalla kätevällä metodilla kuin eväkkäät, niin eihän silloin tarvittaisi yökerhoja, sinkkubaareja, lavatansseja, anniskeluterasseja yrmynaamaisine portsareineen ilmoittamaan asiakkaille, että sori, nyt meillä on ihan täyttä. Jos Herra Jumala olisi miettinyt pari kertaa – ja out of the box – niin vappunakin porukat vois kokoontua vapaamuotoisesti erilaisten ojien  ja lammikoiden äärelle – ja ties mille vesijättömaille, joita täällä vetisessä Suomessa riittää – siis ainakin näin keväällä – ja kutuhommat hoituisi luonnollisessa ympäristössä!”

”Kiusa se on pienikin kiusa”

Hotel Californian toinen osa tapahtuu elokuussa 2017, samaan aikaan, jolloin islamilainen terroristi puukotti kymmentä ihmistä Turun kauppatorilla ja sen läheisyydessä. Kirjan fiktiiviset tapahtumat sulautuvat osaksi Turun todellista terrori-iskua, jossa kaksi ihmistä menetti henkensä. Iskupäivänä Vares on palaamassa yhden yön seikkailulta krapulassa Kaarinasta linja-autolla Turkuun. Auton kyytiin kiipeää ”nuori ja hintelänoloinen arabikaveri”, joka asettuu istumaan hänen eteensä.

”Erikoinen, toismaailmallinen hymynhäive oli miehen naamalla. Se poissaoleva ilme kai kiinnitti huomiotani.”

Tumma nuori mies hyräilee, ehkä tapailee ulkomuistista jotakin ”kotokontujensa kansallislaulua”, naurahtaa, pitää omaa hauskaa. Vares alkaa kelata kaikkia maailman uskontoja yhdistävää tekijää:

”Jokainen jumala (ja niitähän siis tottavie maapallolla riittää) on aina ollut innokas langettamaan nöyrille uskonalamaisilleen  heidän jokapäiväistä elämäänsä vaikeuttavia laintauluja ja säädöksiä. Monasti toinen toistaan mielikuvituksellisempia. Älä syö tätä! Älä pue tuota! Älä ikinä pokkaa naapurin emäntää illan viimeisiin hitaisiin! Älä-älä-ja-älä! Eli siis jotenkin vaan tuntuu siltä, että kaikkia uskontoja tuntuu yhdistävän eräs tietty universaalis-ekumeeninen johtolause: Kiusa se on pienikin kiusa.”

Myöhemmin selviää, että Vareksen edessä istunut arabi on sama mies, joka hetkeä myöhemmin alkaa heilua kahden keittiöveitsen kanssa Turun keskustassa. Vares ja kumppanit seuraavat tapahtumien kulkua livenä mediasta seurusteluravintola Uudessa Apteekissa. Vareksen ystävä pastori Alanen toteaa:

”Kuuleppas, Vares, tämä on nyt sitten tätä. Joo! Niinku täällä meilläkin. Herra varjele! Näin pitää nyt jopa ateistinkin sanoa.”

Ihme pappi — sananen toimitussihteeriltä

Voisin kertoa papille, että menetin uskoni pian lapsen syntymän jälkeen, kun sille ei ollut enää käyttöä. Että tulin järkiini: minusta tuli ateisti ja enteisiin uskomaton skeptikko.

Harmaat hiukset, harmaa parta. Mies seisoo jähmettyneenä Keravan taide- ja museokeskus Sinkan portaissa. Mies tuijottaa minua. ”Tunnetaanko me?” hän kysyy ja jatkaa: ”Mikä sinun nimesi on?” Kerron etunimeni. Samassa tajuan, kuka mies on. Pyydän anteeksi, etten heti tunnistanut häntä. ”On tullut kilometrejä mittariin sitten viime näkemän”, selitän. Ja tajuan, että vihjaan hänen vanhentuneen näkyvästi. ”Kummallekin”, yritän lieventää.

”Olet rippipappini”, sanon. ”Ja vihkipappini.” Sitä en sano, että 26 vuotta sitten toivoin, että hän olisi myös ollut pappi, joka kastaa lapseni. Ristiäiset eivät kuitenkaan sopineet hänen aikatauluunsa. Loukkaannuin. Mielestäni juuri hänen olisi pitänyt olla paikalla, kun Jumala kutsuu vauvani nimeltä omakseen. Olihan hän saman katon alla silloinkin, kun lasta pantiin alulle.

”Retriitti!” pappi huudahtaa kuin lukisi ajatukseni.

Nyt hän muistaa minut, mutta vain siitä, että osallistuin vaimoni kanssa hänen vetämäänsä hiljaisuuden retriittiin seurakunnan leirikeskuksessa maaliskuussa 1996. Tuolloin olimme yrittäneet tehdä lasta viisi vuotta. Toivo oli alkanut hiipua, vaikka ennusmerkkejä oli ilmassa. Vaimon uudenvuoden tina oli muistuttanut naista, joka pitää lasta sylissään. Sukulaistäti oli nähnyt unessa kaikki sukuun syntyneet lapset ja pian oli kuulemma taas yksi tulossa. Seurakunnan tilaisuudessa olimme saaneet profetian, jonka mukaan meillä olisi kahden vuoden päästä jo kaksi lasta.

Hiljaisuuden retriiteissä… ollaan hiljaa. Hiljaisuuden, levon ja rauhan on tarkoitus tukea osallistujien hyvinvointia. Ohjelmaan kuuluu myös rukoushetkiä, messuja, virikesanoja. Jokaisella on oma huone, niin oli minulla ja vaimollanikin. Illalla, kun pappi oli pyytänyt kaikkivaltiasta Jumalaa suomaan meille rauhaisan yön ja autuaan lopun, minä hiivin vaimon huoneeseen. Emme vaihtaneet sanaakaan. ”Iltatoimien jälkeen tapahtui Jumalan ihme”, kirjoitin myöhemmin Hiljaisuuden ystävät -lehteen.

Nukuin levottomasti. Luin unessa Raamattua. Kirjassa kerrottiin, että tulemme vihdoin saamaan lapsen. Aamulla heräsin siihen, että diakoni kiersi käytävillä ja veisasi virttä. Yöllä uni oli tuntunut todelliselta, mutta nyt hymyilin ajatukselle, että Raamatussa olisi kohta, josta olin uneksinut.

Virikepuheenvuoron lopuksi päivällä diakoni luki Luukkaan evankeliumin ensimmäistä lukua, joka kertoi pappi Sakariaasta ja tämän hedelmättömästä puolisosta Elisabetista. Diakoni luki, kuinka Sakariaalle ilmestyi eräänä päivänä Herran enkeli, joka sanoi: ”Rukouksesi on kuultu, vaimosi Elisabet synnyttää sinulle pojan ja sinä annat hänelle nimen Johannes.” Vavahdin niin, että penkki narahti. Muistin selkeästi, että juuri kyseistä kohtaa olin unessani lukenut!

Lounaan jälkeen lähdimme vaimoni kanssa ulos. Istuimme hetken puhumatta nuotiopaikalla ristin ääressä ja nautimme auringonpaisteesta kasvoillamme. Kaarnanpala räpytti tuulessa puunkuorta vasten. Seurakuntakeskuksen katolta suli lumi. Jossain käynnistyi moottorisaha.

Hiljaisuus päättyi hetkipalvelukseen ja lähtökahveihin. Pappi toivoi, että olimme saaneet retriitistä jotakin itsellemme. Kyllä olimme! Vaimoni tuli raskaaksi sen aikana. Tyttö syntyi samana vuonna, neljä päivää ennen joulua.

Kuvittelin silloin, että iltatoimien jälkeen todellakin tapahtui Jumalan ihme. Olen varma, että pappi luki retriitin tapahtumista kirjoittamani jutun ja tunnisti itsensä. Sen takia hän muistaa kyseisen retriitin vieläkin, elokuussa 2022. Olihan hän ollut osana suurta ihmetekoa!

Voisin kertoa papille, että menetin uskoni pian lapsen syntymän jälkeen, kun sille ei ollut enää käyttöä. Että tulin järkiini: minusta tuli ateisti ja enteisiin uskomaton skeptikko. Että lapsi ei siinnyt Pyhästä Hengestä eikä papin rukouksista, vaan sai alkunsa retriitissä vain siksi, että vaimoni oli vastikään aloittanut hormonihoidon – ja ensimmäiset hedelmöittymiselle otolliset päivät osuivat juuri kyseiseksi viikonlopuksi. Että meille profetoitua toista lasta ei ikinä kuulunut. Että lapsi erosi kirkosta samana yönä, kun täytti 18.

Mutta miksi tuhoaisin papin kenties todistaman ihmeen? Miksi antaisin faktojen pilata hyvän tarinan? Voisin helposti siteerata hänelle Dawkinsia, mutta sanon vain: ”Hei!”. Pappi jatkaa matkaansa portaita alas. Minä astun ylös valoisaan huoneeseen, kuin taivaaseen.

Risto K. Järvinen

IESOS pyöräili 666 km ja muita sattumuksia

Olisi ihmiskunnalle toden totta tarpeen ”kohota korkeammalle tietoisuuden tasolle”. Maailma näyttää erilaiselta kun sen rakenteita hahmottaa paremmin. Taikauskosta luopuminen parantaisi monien ihmisten elämää.

Osallistumme työpaikallani Kilometrikisaan, jossa kirjataan omat polkupyörällä kuljetut kilometrit ylös ja kilpaillaan kuka saa eniten kokoon.

Tapahtuipa juhannuksen alla että tiimitoverilla tuli kokoon 666 km. Sille porukalla hihitimme. Vähän myöhemmin saavutin saman legendaarisen luvun ja katsohan, vielä saman työmatkan aikana sähköpyöräni matkamittariin ilmestyi IESOS – tai siis, pyörällä taittamani kokonaismatka saavutti lukeman kolmetoista tuhatta viisisataa viisi (13505) kilometriä.

Olimmeko siis pahan ja hyvän taistelukentällä ja IESOS ilmestyi karkottamaan pahoja voimia? Tuskinpa sen enempää kuin viime talvenakaan tai ensi kuussa.

Lienee väistämätön harmillinen kehityskulku, että ihmislajille on muodostunut taipumusta taikauskoon. Elämänmenon myllerryksessä muinaisille esi-isillemme oli eduksi ratkaista ongelmia järjellä, joten päättelykyky kehittyi. Esivanhempamme ovat tarvinneet myös luovuutta. Näiden kahden kohdatessa syntyy kuviteltuja vaikutussuhteita: Jos heitän suolaa vasemman olan yli, en kohtaa vastoinkäymisiä.

Luovuus sai muinaiset ihmiset kuvittelemaan myös kaikenlaisia henkiolentoja. Tällaisen mielistely avun toivossa saattaa olla yksittäiselle ihmiselle sinänsä harmitonta, kunhan se ei johda nykyaikaisen oikeasti vaikuttavan avun torjumiseen esimerkiksi lääketieteellisestä hoidosta kieltäytymisen muodossa.

Yhteiskunnan tasolla on kuitenkin selvää, ettei taikarituaaleilla voida estää tai korjata vaikeuksia. Esimerkiksi ruoantuotannossa kylvön siunaaminen ei vaikuta satotasoon mitenkään, vaan meidän on syytä huolehtia lannoituksesta, kastelusta, rikkakasvien torjunnasta, kasvitautien ehkäisystä ja muista näkökohdista itse, jotta emme jää vaille syötävää.

Tehokkuuspuutteiden ohella taikausko voi aiheuttaa suoraan kärsimystä sen kohteeksi joutuville. Jos kuvitellaan, että albiino ihminen on jotenkin maaginen ja hänen kappalettaan kaulalla roikuttaen saa itselleen hyötyä, jotkut onnettomat ilman ihopigmenttiä syntymään sattuneet ihmiset menettävät tarpeettomasti henkensä väkivaltaisesti.

Jos kuvitellaan, että joku näkymätön otus on paitsi pystyttänyt koko maailman myös uhkaa meitä kaikkia jos vääränlaiset kaksi ihmistä haluaisivat elää yhdessä, osalle ihmisistä tehdään elämä vaikeaksi tarpeettomasti. Lukemattomat ovat kohdanneet väkivaltaa ja jopa menettäneet henkensä tällaisten uskomusten takia. Täysin turhaan.

Olisipa ihmiskunnalle toden totta tarpeen ”kohota korkeammalle tietoisuuden tasolle”. Eihän tajunnassa mitään kvantittuneita tasoja ole, mutta maailma näyttää erilaiselta kun sen rakenteita hahmottaa paremmin. Taikauskosta luopuminen parantaisi monien ihmisten elämää.

Mikä sitten toimii paremmin kuin taikausko? Vanhan määritelmän mukaan tieto on ”hyvin perusteltu tosi uskomus”. Tämä eroaa taikauskosta, joka on pelkkä uskomus: ei hyvin perusteltu eikä tosi.

Hyväksi perusteluksi käy mekanismi, joka on todettu paikkansapitäväksi muissakin yhteyksissä ja joka sopii yhteen muiden asioiden kanssa, mitä maailmasta tiedämme.

Uskomuksen totuutta ja mekanismin paikkansapitävyyttä taas voi mitata ennustusvoimalla: Todesta uskomuksesta ja paikkansapitävästä mekanismista voi johtaa yksittäisiin tilanteisiin ennusteita, jotka toteutuvat. Esimerkiksi kopernikaanisesta aurinkokuntamallista voi ennustaa Auringon paikan taivaalla miltä tahansa paikkakunnalta katsottuna minä tahansa ajanhetkenä, ja Aurinko löytyy juuri sieltä suunnasta. Voimme ennustaa myös kuunpimennykset ja auringonpimennykset hyvin tarkasti pitkiä aikoja etukäteen. Tähän asiaan meillä on siis hyvin perusteltu mekanismi joka tuottaa toteutuvia ennusteita.

On hyvä myös huomata, että mikään määrä loitsimista tai taikoja ei muuta Auringon ja Kuun käyttäytymistä taivaalla. Niistä ei saada toteutuvia ennusteita joita kopernikaaninen malli ei ennusta.

Älkäämme uskoko ilman perusteita, vaan ottakaamme selvää.

Timo Karjalainen