Vapaa-ajattelija vastaa Valtaojalle:

ANTAUDUN – EI USKOTA, EI USKOTA

Esko Valtaoja ampuu aika kovilla Vapaa-ajattelijoita kohtaan. Mitä vastaa liittohallituksen jäsen ja Helsingin yhdistyksen puheenjohtaja Esa Ylikoski?

Voisin olla pitkälti samaa mieltä, jos Vapaa-ajattelijat olisi sellainen kuin Esko kuvaa. Minusta käsitykset tuntuvat olevan viime vuosituhannelta. En tiedä kenen kanssa hän on silloin väitellyt, mutta enää sellainen ei meillä helposti onnistuisi. Kun maailma on lavea, ymmärrän hyvin, että tähtitieteen professori (emer.) ei ehdi kaikkia lehtiä, kuten Vapaa Ajattelijaa, seurata.

Voimme nyt kuitenkin antautua Eskolle: ei uskota, ei uskota. Vapaa-ajattelijoissa ei ketään vaadita uskomaan mitään, ei sitäkään, että jumalaa ei ole.

Tähän numeroon ideana oli käsitellä mahdollisia vääriä käsityksiä vapaa-ajattelijoista. Muillakin kuin Eskolla voi olla samantapaisia mielikuvia. Joten tässä vastauksia:

Ateistien ateistinen järjestö?

Monet vapaa-ajattelijat mieltävät itsensä myös ateisteiksi, mutta Vapaa-ajattelijain liiton sääntöjen tarkoituspykälässä mainitaan erikseen ”ateistit, agnostikot, skeptikot ja uskontojen suhteen välinpitämättömät” sekä pyrkimys toimia uskonnottomien ihmisoikeus-, etu- ja kulttuurijärjestönä.

Liitto ei ole vain ateistien järjestö eikä sen agendalla, tavoitteissa ja strategiassa ole ateismin julistaminen, vaan yhdenvertaisuus ja ajatuksen vapaus, humanismi, sekulaari kulttuuri, tiedepohjaisuus, rationaalisuus, kriittisyys – sekä toimiminen katsomuksellisena foorumina. Tavoitteet ovat yhteiskunnallisia, kulttuurisia ja katsomuksellisesti myönteisesti ilmaistuja.

Ateismin ”puhdasoppisuus” ja agnostismi

Vapaa-ajattelijain piirissä, edes avoimilla keskustelufoorumeilla ei ole vuosikausiin väitelty ateismin vahvuusaseista. Saivartelu ns. vahvasta ja heikosta ateismista ei kiinnosta.

Ateistit vapaa-ajattelijoissa tietääkseni kelpuuttavat ateisteiksi kaikki, jotka eivät usko yliluonnolliseen kaikkivaltiaaseen jumalaan – myös agnostikot, jotka eivät usko. Uskomista ei vaadita eikä suosita; uskonnottomuutta suositaan niin filosofisesti kuin kulttuurisesti ja yhteiskuntapoliittisesti.

Agnostinen ateismi on siis erittäin ok. Enkä ole kuullut, että joku uskoisi vain vähän vain puolivallattomaan jumalaan; tosin oletusarvoisesti hän ei kannattaisi ev.-lut. kirkon valtiokirkollisia etuoikeuksia eikä Koraanin määräyksiä, joten tervetuloa vapaa-ajattelijoihin.

Jos joku haluaa identifioida itsensä mieluummin agnostikoksi kuin ateistiksi, se siis käy vapaa-ajattelijoissa hyvin. Jotkut kokevat sen sosiaalisesti siistimmäksi ja helpommaksi, vaikka oikeasti eivät uskokaan kaikkivaltiaaseen eivätkä iankaikkiseen elämään. Itseni toki identifioin ateistiksi, humanistiksi, sekularistiksi, rationalistiksi ja vapaa-ajattelijaksi ilman ismejä.

Ateismiin on viime vuosituhannella lyöty myös poliittisia leimoja. Globaalisti eräin paikoin ateismia pidetään rikoksena, josta on säädetty jopa kuolemantuomioita. Paikoin tosin jumalanpilkaksi riittää agnostikon ”uskottomuus” sekä uskosta luopuminen.

”Räksytys” – uskonto, kirkko ja valtio

Jos tarkastellaan Vapaa-ajattelijain liiton julkisia kriittisiä kannanottoja, hyvin harva niistä ampuu uskontojen oppeja, ”pyhien kirjojen” dogmeja vastaan. Ehkä vähemmän kuin aihetta olisi? Onneksi kuitenkin yksittäiset vapaa-ajattelijat käyvät filosofista ja katsomuksellista kriittistä keskustelua. Ja myös kirjoittavat Vapaa Ajattelija -lehteen tarinoita oman maailmankatsomuksensa kehittymisestä.

Paradoksaalista tai ei, Vapaa-ajattelijain kritiikistä – ”räksytystä”, ”jurnutusta”, kehittävää palautetta – hyvin suuri osa kohdistuu valtiovaltaan – ei kirkkoon ja uskontoihin. Evankelis-luterilaisen kirkon epäreiluista etuoikeuksista vastuu on eduskunnalla ja hallituksella, entisillä ja nykyisellä. Kirkolla on ”lähetyskäskynsä” tehdä kaikki opetuslapsikseen, joten totta kai se käyttää sille suodut etuoikeudet. Ei ole suden vaan paimenen vika, jos susi syö lampaita.

Puhdasoppinen ideologinen liturgia

Liitto ja lehti mieltävät itsensä yhteiskunnalliseksi, kulttuuriseksi ja katsomukselliseksi, ei niinkään ideologiseksi. Jos liturgiaan kuuluu toisteisuus kirkkovuoden tapaan, liiton kannanotoissa on ihmisoikeuksiin, yhdenvertaisuuteen sekä uskonnon ja katsomuksen vapauteen liittyvää toisteisuutta.

Onko se fundamentalismia, jos toistuvasti vedotaan fundamentaalisiin perusoikeuksiin? Kirkon ja valtion ero viipyilee kuin syntisen parannus. Siksi kirkon julkisoikeudellisen erityisaseman epäreiluista etuoikeuksista katsotaan tarpeelliseksi tehdä korjausehdotuksia ja uutisoida niistä. Jokaiselle eduskunnalle.

Vapaa Ajattelija ja Vartija

Alan lehtien välistä yhteistyötä voisi kyllä kehittää, vaikka kohderyhmät hieman vaihtelevatkin. Juttujen vaihdosta tai julkaisusta voisi kenties aloittaa. Skeptikko, Humanisti, miksei Vartijakin. Yhdistämistä ajattelen lähinnä Humanists Internationalin jäsenjärjestöjen kesken, sanoo Ylikoski.

Tähtitieteilijä Esko Valtaoja:

MAAILMANLOPPU PERUTTU HUONON ENNAKKOMYYNNIN VUOKSI

RISTO K. JÄRVINEN

Mitä kuuluu?

Mikäpäs tässä! Kahdeksan vuotta eläkeläisenä tulee kohta täyteen, enkä ole päivääkään katunut sitä että jätin ”fantastisen yliopistouudistuksen” autiomaan taakseni.

Onko uusia kirjoja tulossa?

Nyt syksyllä tulee kolmas koottujen kolumnien pokkari, työnimeltään Kuukävely ja kuusi voileipää. Seuraavaa varsinaista kirjaa ei ole tiedossa, onhan tässä jo tullut ulos viisitoista kirjaa 22 vuodessa. Ja suomenkielisiä alan tietokirjojakin on jo tarjolla aivan eri lailla kuin neljännesvuosisata sitten. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, alitajuntani kanssa ei voi neuvotella eikä minulla ole mitään kontrollia siihen, mikä idea sieltä ryömii seuraavaksi ylös. Hyviä ehdotuksia otetaan tietysti aina vastaan.

Mitä uutta tähtitieteessä on tapahtunut eläkkeelle jäämisesi jälkeen?

Aikamoinen liuta, kaikista uusista eksoplaneetoista gravitaatioaaltoihin, mustien aukkojen kuviin ja Webb-avaruusteleskoopin löytämiin varhaisen avaruuden galakseihin. Mutta suurimmat kysymykset odottavat edelleenkin vastausta. Miksi ja miten maailmankaikkeus vaivautui olemaan olemassa? Mitä ovat pimeä energia ja pimeä aine? Onko siellä ketään?

Mitä kuuluu tieteelle ja humanismille nyt?

Tiede ja humanismi voivat hyvin, ei pidä antaa somen paskanjauhannan ja loiskiehunnan hämätä tässäkään asiassa. Ääliöitten ja ääriryhmien on vain paljon helpompaa pitää meteliä nykyisin, ja valtamedia saa niistä helppoa palstantäytettä, mutta se ei tarkoita sitä, että kumpiakaan olisi entistä enemmän. Onhan esimerkiksi pitkän tähtäimen muutoksia mittaavassa Tiedebarometrissa tieteen arvostus sen kun kasvanut ja huuhaan kannatus laskenut. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että maailma olisi valmis, tai etteikö meidän pitäisi olla huolissaan esimerkiksi nuorten ja aikuistenkin medialukutaidosta. Tai siitä, että kännykkä ja sormen pyyhkäisy ovat aivan liian usein korvanneet kirjan ja painetun lehden tiedonlähteenä jopa muuten ihan normaalilta vaikuttavilla aikuisilla.

Suhtaudut tulevaisuuteen positiivisesti. Miten tähän sopii Ukrainan sota?

En suhtaudu maailmaan enkä tulevaisuuteen positiivisesti, vaan realistisesti, yrittäen aina katsoa miltä asiat näyttävät hieman pitemmällä aikavälillä katsottuna ja mikä on todellinen tilanne. Historialla on hämmästyttävä kyky tasoittaa ryppyjään. Jopa mokistamme suurimmat, kaksi maailmansotaa, eivät juuri näy kehityskäyrissä, kun katsomme maailmaa vuosisataisessa eikä tämän illan uutisten aikaskaalassa. Verrattuna vaikkapa lapsuuteni ja nuoruuteni ajan sotiin Ukraina on pieni ja paikallinen konflikti; elämme edelleenkin maailmanhistorian rauhallisinta kautta. On tärkeää kysyä, miten saisimme Ukrainan sodan loppumaan, mutta vähintäänkin yhtä tärkeää on kysyä, miksi sodat ja muu väkivalta ovat vähentyneet maailmassa. Mitä olemme tehneet oikein?

Entä ilmastonmuutos? Onko peli jo menetetty?

Peli on savolaisittain sanottuna voittamista vaille valmis. Olen toiminut pitkään aktiivina kansalaisyhdistys Myrskyvaroitus ry:n hallituksessa ja liike-elämän Climate Leadership Coalitionin henkilöjäsenenä, joten tosiasioitten pitäisi olla tiedossa. Kymmenen vuoden aikana niin yksilöiden, yhteiskunnan kuin maailmankin tasolla on tapahtunut lähes uskomaton muutos oikeaan suuntaan ilmastonmuutoksen torjunnassa. Ongelma ei enää ole se, ettemmekö ottaisi sitä tosissaan, eikä myöskään se, ettemmekö kykenisi sitä pysäyttämään, vaan että emme vieläkään toimi kyllin ripeästi ja päättäväisesti. Meillä on kaikki tarvittava tieto ja teknologia. Greta Thunbergia siteeraten: ”Listen to the scientists!”

Onko maailmanloppu jo ovella?

Taas kerran peruttu lippujen huonon ennakkomyynnin vuoksi.

Olet agnostikko. Miksi agnostikko, etkä esimerkiksi ateisti?

Sanoista ja niiden merkityksestä voi tietysti kinastella loputtomiin. Itse määrittelisin ateistin ihmiseksi, joka tietää että Jumalaa (tms.) ei ole olemassa, kun taas agnostikko tietää olevansa a gnosis, varmaa tietoa vailla. Kuten me kaikki itse asiassa olemme.

Onko tarpeellista asettaa ateismi/agnostismi vastakkain?

Ei vastakkainasettelusta yleensä ole mitään hyötyä, mutta minulla on kyllä hieman sellainen käsitys että Vapaa-ajattelijat on sangen selkeästi ”puhdasoppisten” ateistien järjestö, ja muiden ääni tahtoo usein jäädä kuulematta. Keskustelu jyrkän ateistin kanssa on suunnilleen yhtä kiinnostavaa ja hyödyllistä kuin väittely fundamentalistiuskovaisen kanssa; ripaus nöyryyttä ei tekisi pahaa kummallekaan. Paatuneena luonnontieteilijänä ja muutenkin tunnetusti ilkeänä ja pahana ihmisenä voisin myös todeta, että vahva ateismi ei ole tieteellisesti perusteltavissa – kuten ei myöskään vahva uskonnollisuus. Meillä ei ole pitävää todistusta siitä, että Jumala (tms.) on olemassa, kuten suunnilleen jokainen tapaamani pappi myöntää. Meillä ei ole pitävää todistusta siitä, että Jumalaa (tms.) ei ole olemassa, vaikka suunnilleen jokainen tapaamani ateisti uskoo niin.

Olit tukemassa kansalaisaloitetta ET-opetuksen sallimisesta kaikille valittavissa olevaksi. Miksi näit asian tärkeäksi?

ET opettaa kaikille ihmisille välttämättömiä ajattelun perustaitoja, sen ei pitäisi olla valinnainen vaan kaikille pakollinen samoin kuin matematiikan, luonnontieteen, äidinkielen tai filosofian. Toisaalta ymmärrän myös sen näkökannan, että uskonnon opetus on parempi pitää niin sanotusti koko ajan näkyvissä, yhteisessä kontrolloidussa kouluopetuksessa. Ainakin jos vaihtoehtona on, että se katoaa jonkin sortin madrasa-kouluihin ja tulee kaapatuksi uskonnollisten ääriliikkeitten ja lahkojen omaisuudeksi. Jos kuuluu johonkin uskontokuntaan, oman uskon perusteet pitäisi oppia mieluummin koulussa kuin kuin kirkossa tai moskeijassa.

Näetkö, että koulussa olisi muuta kehitettävää?

Kouluaikoinani olin vaikuttunut vapaaehtoisuuteen ja vapauteen perustuvasta koulusta, tyyliin Summerhill. Nyt en ehkä luottaisi enää yhtä paljon puhtaaseen omaan valintaan, mutta mielestäni meidän pitäisi luopua ajatuksesta, että kaikille pitää opettaa ja kaikkien pitää oppia kaikkea. Välttämättömien perustaitojen lisäksi ihmisen pitäisi voida kehittää ennen kaikkia omia erikoistaitojaan, oli kyseessä sitten koripallon pelaaminen tai korkeampi matematiikka.

Olet Oikeus arvokkaaseen kuolemaan -yhdistyksen hallituksessa. Miksi näet tärkeäksi, että eutanasia on laillistettava Suomessa? Miksi asia ei tunnut menevän mitenkään läpi? Nytkin hallitusohjelmassa todetaan, että ”panostetaan saattohoitoon”.

Suunnittelemme nyt uuden kansalaisaloitteen tekemistä, se lienee ainoa keino yrittää edetä nykyisen hallituksen aikana. Ihmisen oikeuteen saada päättää omasta elämästään kuuluu myös oikeus saada päättää omasta kuolemastaan. Tuo oikeus ei kuulu Lääkäriliiton hallitukselle tai Päivi Räsäselle. Yhdistyksemme puheenjohtaja Juha Hänninen on lääkäri, saattohoitokodin entinen johtaja ja varmaan eniten ei-arvokkaita kuolemia nähnyt henkilö Suomessa; hänen kirjansa Auta minut kuolemaan kertoo, millaista on joutua kuolemaan ilman armoa. Itselleni eutanasia on myös hyvin henkilökohtainen asia, kirjaimellisesti kuolinvuoteen äärellä annettu lupaus.

Mikä on näkemyksesi Vapaa-ajattelijoista yhdistyksenä?

Liikaa puhdasoppista ateismia, liian vähän pohdiskelevaa dialogia ja omien ajattelutapojen haastamista. Ei pelkkä räksytys tyyliin ”kaikki uskonto on läpimätää ja kaikki uskovaiset hulluja” vie mitään asiaa eteenpäin, päinvastoin. Jo jäsenmäärän jatkuvan laskun pitäisi havahduttaa vapaa-ajattelijat pohtimaan, missä määrin tuo ajattelun vapaus toteutuu nykyisessä yhdistyksessä, ja voitaisiinko asioita tehdä toisinkin.

Oletko ehtinyt vilkaista Vapaa Ajattelija -lehteä viime aikoina?

Valitettavasti aika vähän; on niin monia lehtiä jotka pitäisi ehtiä lukea päivittäin, viikottain tai kuukausittain. En myöskään oikein löydä lehdestä artikkeleita, jotka antaisivat minulle todellista ajattelemisen aihetta, sen sijaan löydän aivan liikaa puhdasoppista ideologista liturgiaa. Kuulin sitä jo ihan tarpeeksi seitsemänkymmentäluvun taistolaisilta. Voisin ottaa vertailukohdaksi Vartija-lehden, jossa kristinuskoa pohditaan ja haastetaan jatkuvasti kaikin mahdollisin tavoin. Itse asiassa esitin eräässä keskustelukirjassani puolitosissani ehdotuksen, että Vartija ja Vapaa Ajattelija voisivat yhdistyä yhdeksi lehdeksi. Miettikääpä sitä.

SUVIVIRSI SÄILYY, KIRKON RAHOITUSTA NIPISTETÄÄN

Uuden hallituksen ohjelmassa on yhden prosentin indeksijarru valtionkirkkojen rahoitukseen. Tämä säästää valtion menoja viisi miljoonaa euroa vuodessa vaalikauden loppuun mennessä. Summa koostuu lähes täysin evankelis-luterilaisen kirkon rahoituksesta, ortodoksisen kirkon tuki vähenee noin 100 000 euron verran.

Uskonnon rooli peruskoulussa ei ohjelman mukaan vähene: ”Koulujen kasvatustehtävään kuuluu varmistaa, että suomalainen kulttuuriperintö välittyy uusille sukupolville. Tähän sisältyy myös koulujen juhlaperinteiden vaaliminen kevät- ja joulujuhlineen.” Peruskoulujen toimintaa laajemmin on tarkoitus selvittää. Tämä antaa kantoaallon jolla muistuttaa ET-opetuksen sallimisesta jatkossa kaikille sitä haluaville.

Tyttöjen sukuelinten silpominen kriminalisoidaan rikoslaissa nykyistä selkeämmin. Tämä tarkoittanee, että poikien ympärileikkauksen osalta nykyinen epämääräinen tilanne säilyy. Laajaa sananvapautta on ohjelman mukaan tuettava, mutta tuskinpa se jumalanpilkkalain kumoamista tarkoittaa.

Hyvä saattohoito ja eutanasia eivät ole toisilleen vastakkaisia. Silti kirjaus saattohoidon parantamisesta lienee tulkittava niin, että eutanasia ei tällä vaalikaudella etene. Abortin suhteen ohjelmassa ei ole Kristillisdemokraattien toivomaa mainintaa oikeudesta kieltäytyä sen tekemisestä uskonnollisin syin.

Seurakunnat mainitaan erikseen järjestöjen lisäksi viidessä eri asiassa nuorista ikäihmisiin. Kirjauksen todellinen merkitys ja mahdollinen vaikutus uskonnonvapauteen ei ole selvä.

”Puoskarilaki” eli jonkinlainen ns. vaihtoehtohoitojen sääntely lailla sai myös selvitetään-maininnan. Valitettavasti ohjelmassa vaihtoehtohoidot mainittiin ilman lainausmerkkejä.

Sari Multala (Kok.) ainoana uutena ministerinä antoi neutraalin vakuutuksen aloittaessaan tehtävänsä, 13 muuta vannoivat uskonnollisen valan. Rinteen hallituksen aloittaessa vakuuttajia oli sentään neljä, vannojia kuitenkin seitsemän eli enemmän silloinkin.

Jori Mäntysalo

ESITYS: KIRKOLLINEN OHJELMA VAPAA-AIKAAN

Helsingin seudun vapaa-ajattelijat teki toukokuussa esityksen ”Päiväkotien ja koulujen toiminta kaikille sopivaksi”. Se lähetettiin Helsingin, Espoon ja Vantaan kasvatuksen ja opetuksen lautakunnille. Yhdistyksen mielestä kirkollisten uskonnollisten tilaisuuksien aika ja paikka on koulupäivien ja päiväkotipäivien ulkopuolella. Niille on aikoja ja paikkoja, jos lasten vanhemmat niin haluavat.

Esitystä perusteltiin

■ johtajien, rehtorien ja opettajien ajan ja energian säästöllä, kun ei tarvitse jakaa lapsia kahteen ryhmään ev.-
lut. kirkon uskonnollisen tilaisuuden takia,

■ perheiden yksityisyyden suojan parantamisella, kun uskonto tai katsomus katsotaan arkaluontoiseksi tiedoksi,

■ päiväkotilasten ja oppilaiden leimautumisen ja muiden haitallisten seuraamusten riskin vähentymisellä ja yhdenvertaisuuden parantumisella,

■ opettajien työtehtävien tasaisemmalla jaolla,

■ keskittymisellä kaikille yhteiseen monimuotoiseen toimintaan.

Lehtemme painoon mennessä kaupunkien kasvatuksen ja koulutuksen lautakunnat eivät olleet vielä käsitelleet asiaa. Kuitenkin Espoon ja Vantaan toimialajohtajien vastausviestissä ei osoitettu innostusta aloitteen johdosta. Asiasta olisi kuitenkin paikallaan keskustella ja päättää lautakuntatasolla. Helsingissä ja Vantaalla ev.-lut. kirkon jäsenosuus on alle 50 prosenttia ja Espoossakin pian alittamassa sen.

Miksi kuntien kasvatuksen ja koulutuksen on tässä asiassa niin vaikea tehdä selkeä linjaus? Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen perusteissa linjataan ”uskonnollinen, katsomuksellinen ja puoluepoliittinen sitouttamattomuus”. Se tarkoittaa uskonnollista tunnustuksettomuutta ja muutakin sitouttamista esimerkiksi yhden tahon toistuvien vierailujen muodossa.

Jumalanpalvelus jos joku on tunnustuksellinen; peruskoulussa sellaisten liittäminen toistuvasti koulupäivään rikkoo opetussuunnitelmassa säädetyn sitouttamattomuuden. Myös hartaushetket ja -tilaisuudet päiväkodissa ja koulussa rikkovat sitouttamattomuutta – niin kuin minkä tahansa puolueen säännölliset satutunnit rikkoisivat sitä.

Pallo on kuntien kasvatuksen ja opetuksen lautakunnilla. Vaikka kunnilla on päätösvalta, myös Opetushallituksen olisi hyvä antaa asiasta uusi lakiin sekä varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen perusteisiin nojaava ohje.

Thomas Mangs

JOENSUUSTA MALLIA
SITOUTTAMATTOMUUDEN TOTEUTTAMISEEN

”Joensuussa varhaiskasvatuksen toiminta-aikana ei järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia. Henkilöstö voi konsultoida katsomusyhteisöjen edustajia heidän edustamastaan katsomuksesta ja lisätä näin omaa katsomuskasvatuksen osaamista.”

”Sitouttamattomuus tarkoittaa, että katsomuksia tarkastellaan tasaveroisina arvottamatta niitä. Lapsia ei sitouteta uskomaan tai ajattelemaan tietyn uskonnon tai katsomuksen mukaisesti. Varhaiskasvatuksen henkilöstö vastaa katsomuskasvatuksesta ja sen käytännön toteutuksesta. Toteuttaessaan katsomuskasvatusta henkilöstön tulee toimia ammatillisesti omasta katsomuksestaan riippumatta.”

Näin Joensuun kaupungin varhaiskasvatussuunnitelma 2022 (sivu 55), joka on hyväksytty kasvatus- ja koulutuslautakunnassa 21.6.2022. Ei sen tämän vaikeampaa tarvitse olla muissakaan kunnissa.

Toki tämä Joensuun 84-sivuinen suunnitelma on monessa muussakin suhteessa erittäin ansiokas.

Esa Ylikoski

Joensuun kaupungin varhaiskasvatussuunnitelma

KIRKON MAAOMISTUKSEN ONNI JA ONNETTOMUUS

Professori emeritus Simo Seppo Joensuusta on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan kirkon maaomaisuudesta Suomessa 1200-luvulta vuoteen 2023: Ristiinnaulitun perintömaa. Patrimonium Crucifixi. Kirkon maaomaisuuden oikeushistoria sydänkeskiajasta nykypäiviin (1190-2023). Rosebud 2023.

Professori emerita Kaija Heikkinen on pyynnöstämme arvioinut kirjan. Julkaisemme koko tekstin lehtemme numerossa 4, joka ilmestyy joulukuussa. Tässä pieni maistiainen Heikkisen pitkähköstä arvioinnista:

”Kirkon lähetystyö ja suomalainen kansanusko

Yhtenä kiinnostavimmista asioista on katolisen kirkon alkuperäinen maan hankinta, mikä tapahtui 1100- ja 1200-luvuilla. Nähdäkseni kirjoittajan teologinen tausta tai tutkimuksen yleinen kirkkohistoriallinen ote vaikuttavat, että tutkija puhuu maan saannista, saamisesta, vaikka voisi puhua anastamisesta, varastamisesta, viekkaudella ja vääryydellä hankkimisesta.

Katolinen kirkko käytti lähetystyöhön sopivaa teologiaa pakanuudesta. Niinpä moni paikka nimettiin ”paholaisen kartanoiksi” (lat. olim mansio diabolica) ja anastettiin tällä perusteella kirkolle. Usein vanhoille kulttipaikoille rakennettiin kristillinen kirkko tai niitä käytettiin muuten kristillisissä menoissa. ”Paholaisen paikkojen” kautta Seppo ottaa kiinnostavasti käsittelyyn suomalaisen kansanuskon eli kirkollisen kielenkäytön pakanuuden. Tätä voi kaiketi pitää poikkeuksellisena teologisessa tutkimuksessa.”

Esa Ylikoski

Vapaa-ajattelijain liitto teki omalta toimialaltaan neljä ehdotusta valtioneuvoston työryhmälle, joka valmisteli elokuussa hallituksen tiedonantoa yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä suomalaisessa yhteiskunnassa.

”Liitto esittää, että

1. vapautetaan peruskoulujen ja lukioiden katsomusainevalinta

Nykyisin jokainen voi valita evankelis-luterilaisen oman uskonnon, mutta enemmistökirkkoon kuuluvat eivät voi valita elämänkatsomustietoa. Tämä rikkoo yhdenvertaisuutta ja on lapsen oikeuksien sopimuksen 2. artiklan vastainen.

Esimerkiksi yhdenvertaisuusvaltuutettu ja lapsiasiavaltuutettu ovat esittäneet tähän muutosta, samoin Kuntaliitto ja Lukiolaisten liitto. Korjaus ei edellytä muutosta oppiaine- ja tuntijakoon eikä opetussuunnitelmien perusteisiin. Sen voi säätää helposti ja toteuttaa nopeasti.

2. parannetaan tilannetta hautaustoimessa

Hautaustoimilaki on evankelis-luterilaisen kirkon jäsenyyteen kuulumattomia kohtaan syrjivä. Vaikka hautaus tulee toteuttaa vainajan katsomusta kunnioittaen, hautajaisten järjestämiseen käytettävissä olevien tilojen tarjonta on hyvin epäyhdenvertainen. Hautaustoimen ei tule olla valtion hallinnossa vain ”kirkollisasia”.

Esitämme hautaustoimen tilannetta koskevan selvityksen ja hautaustoimilain uudistuksen valmistelun käynnistämisestä. Hautaustoimilakia säädettäessä eduskunta edellytti lain toimivuuden arviointia.

3. käynnistetään perustuslain 76 §:n arviointi ja poistamisen valmistelu

Kirkkolain erityinen säätämisjärjestys ei ole yhdenvertaisuuden näkökulmasta ongelmaton, kuten kirkkolakia käsiteltäessä sekä perustuslakivaliokunta että hallintovaliokunta totesivat. Kriittinen arviointi on tarpeen. Mielestämme koko pykälän voi poistaa. Patentti- ja rekisterihallitus voi tarkistaa kirkon sääntöjen lainmukaisuuden niin kuin muidenkin yhteisöjen osalta.

4. perustetaan kirkko ja valtio -komitea

Kokonaisuudessaan evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkon julkisoikeudellinen erityisasema, valtionkirkkoasema epäreiluine etuoikeuksiin vaatii korjausta. Olemme esittäneet laajapohjaisen parlamentaarisen kirkko ja valtio -komitean perustamista.

Vapaa-ajattelijain liitto ry”

USKONNOTON PUHUJA MARJA VINNI
KOHTAA ILOA, SURUA JA RAKKAUTTA

Marja Vinni on aloittanut toukokuussa Vapaa-ajattelijain liiton osa-aikaisena taloudenhoitajana ja järjestösihteerinä. Hänen tehtäviinsä kuuluu aluksi juoksevien, päivittäisten asioiden hoitaminen. Kaikki tavarat ovat tällä hetkellä vesivahingon jäljiltä varastossa laatikoissa, eikä tarkempi perehtyminen vielä ole onnistunut, mutta hän odottaa innolla syksyä ja liittokokousta. Hän tekee osan töistä etänä, mutta toivoo, että jo syksyllä voisi käydä toimistolla ja pitää sitä sovitusti auki.

ESA YLIKOSKI &
RISTO K. JÄRVINEN

Marja Vinni aloitti uskonnottomana puhujana hautajaisissa, häissä ja nimiäisissä vuonna 2011. Puhujatoimintaan hän tutustui pitkään puhujana toimineen silloisen miehensä kautta.

– Seurasin sivusta. Silloin en uskonut siihen koskaan ryhtyväni.

Alkukoulutuksen Marja sai juhlapalveluita tarjoavan Pro-Seremoniain koulutusviikonloppuina. Siellä opettajina toimi eri alojen ammattilaisia ja työkseen esiintymistä opettavia.

– Opiskelin lisäksi itse aktiivisesti esiintymistä ja puhumista.

Puhujatehtävät tulevat Pro-Seremoniain toiminnan koordinaattorin Anneli Aurejärvi-Karjalaisen kautta. Hän laittaa puhujille kyselyn, jossa kertoo ajan, paikan ja mistä tilaisuudesta on kyse. Se, kenelle tapahtuma sopii, saa tarkemmat tiedot ja ottaa sitten yhteyttä hääpariin, nimiäisvauvan vanhempiin tai vainajan omaisiin. Suurin osa tilaisuuksista on hautajaisia.

– Kun otan yhteyttä tilaajaan, sovin tapaamisen. Sen aikana käymme läpi tilaisuuden kulun. Puheen kirjoittamista varten pidän vapaamuotoista keskustelua hyvänä. Kuitenkin johdattelen keskustelua kysymyksillä ja kuuntelen tarkkaan, mitä ja miten asioita minulle kerrotaan.

Puheen valmistuttua Marja lähettää sen tilaajalle luettavaksi. Puhe on lopulta yhteistyön tulos. Tilaisuuden jälkeen puhe vielä editoidaan, tulostetaan ja lähetetään muistoksi.

Tapaaminen osa surutyötä

– Hautajaispuheessa vaikeinta on se hetki, kun lähetän puheluonnoksen omaisille luettavaksi ja tarkastettavaksi. Olenko osannut kuunnella oleellisen heidän kertomuksistaan vainajasta? Ovatko faktat oikein ja tuleeko puheessa esille vainajan persoona ja elämä?

Marjaa jännittää aina puheen pitäminen saattotilaisuudessa. Kahdentoista vuoden aikana hänelle on tullut esiintymiskokemusta, mutta jännittäminen ei ole poistunut.

– Onko varmasti kaikki kohdallaan? Kykenenkö tuomaan omaisille lämpöä, lohdutusta ja toivoa kaikesta surusta huolimatta?

Tehtävän hoitaminen on ehdottomasti myös palkitsevaa.

– Koen onnistuneeni, kun olen kirjoittanut ja pitänyt sellaisen puheen, että tilaisuudesta jää omaisille kaunis muisto; kun joku saattoväestä tulee sanomaan, että puheessa kuului vainajan elämä tai että hautajaiset olivat aivan vainajan oloiset.

Marja on saanut kiitosta myös siitä, että on puhetta valmistellessaan ollut läsnä, kuunnellut ihmisiä heidän kertoessaan ja muistellessaan kuollutta omaistaan.

– Heille se on ollut tärkeää. Sekin on osa surutyötä.

Kiitosta on tullut jo siitä, että hän on toiminut seremoniamestarina ja ottanut vastuun tilaisuuden sujumisesta.

Mietin paljon tunteita

Uskonnottomia hautajaispuheita pidetään eniten saattotilaisuuksissa kappeleissa, ja jonkin verran myös muistotilaisuuksissa, kun vainaja on jo tuhkattu ja paikalla on uurna ja valokuva.

– Muistotilaisuus on vapaamuotoisempi. Vaikka uskonnottomissa hautajaisissa ei saattotilaisuudessa ole määrättyä kaavaa, se on silti muodollisempi.

Pääkaupunkiseudulla saattotilaisuuksia voidaan pitää Helsingissä Hietaniemen krematoriossa ja uudessa ja vanhassa kappelissa, Malmilla, Honkanummella ja Pyhän Laurin kappelissa. Lisäksi löytyy lukuisia juhlapaikkoja, joihin voi tuoda uurnan, mutta arkkuhautauksille vain kappelit ovat sopivia.

Espoossa, Järvenpäässä, Keravalla ja Tuusulassa seurakunnan hautausmaan kappelia ei vuokrata uskonnottomiin saattotilaisuuksiin. Siksi esimerkiksi espoolaiset tulevat pääsääntöisesti Helsingin Hietaniemen krematorioon. Hautajaisia on järjestetty juhlapaikoissa tai ravintoloissa silloin, kun vainaja on jo tuhkattu.

Yhä useampi vainaja päätyy tuhkana kirkon hautausmaiden ulkopuolelle, maa- tai vesialueille.

– Puheenpitopaikka voi olla vaikkapa vene, jolla ajetaan paikalle, jossa lasketaan uurna tai sirotellaan tuhkat.

Nimiäis- tai hääjuhlapuheen pitäminen ei yllättäen ole hautajaisia helpompaa. Niissäkin Marja miettii tarkasti eri osapuolten huomioon ottamista.

– Mietin paljon tunteita. Nimiäisissä ja häissä iloitaan, nauretaan ja itketään, rakkaus on pääosassa. Vanhemmat, isovanhemmat ja koko lähipiiri ovat onnellisia suvun uudesta jäsenestä, ja hääparin rakkaus loistaa kauas.

Tapa tuoda omia arvoja esille

Puhujapalvelun hinta Pro-Seremonioilla on 310 euroa hautajaisista ja nimiäisistä, 360 euroa häistä. Puhujan palkkio on 155 euroa hautajaisista ja nimiäisistä, 180 euroa häistä. Työaikaa tilaisuuden pitämiseen lasketaan kuluvan kahdeksan tuntia matkoineen.

Lisää puhujia tarvitaan, koska uskontokuntiin kuulumattomien, uskonnottomien vainajien osuus kaikista kuolleista lisääntyy vuosi vuodelta. Mitä Marja Vinni sanoisi puhujaksi ryhtymistä jo pohtineelle? Entä uskonnottomalle, joka ei vielä ole pohtinut puhujaksi ryhtymistä?

– Tämä on yksi tapa tuoda omia arvoja ja sekulaaria tapakulttuuria esille. Tässä saa kokea tekevänsä tärkeää työtä, pitää yllä perinteitä ja luoda uusia.

Entä jos…? Itsemääräämisoikeudesta vastaisen varalle

Itse kullekin voi tulla tilanne, jossa ei enää itsenäisesti kykene tai pysty tahtoaan ilmaisemaan. Sellainen voi tulla yllättäen onnettomuuden tai äkillisen sairauskohtauksen vuoksi tai tiedossa olevan kroonisen sairauden etenemisen johdosta.

Omaa tahtoaan ja toiveitaan voi kuitenkin ilmaista ennakoivasti. Tietyt asiat voi ilmaista sitovasti ja toiset ovat lähinnä toiveita, jotka voi kuitenkin ilmaista myös kirjallisesti asianomaisille tahoille.

ENTÄ JOS…?
ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUDESTA VASTAISEN VARALLE

ESA YLIKOSKI

Tahdonilmaisut ja toiveet voi kohdistaa yhtäältä oman elämänsä loppuvaiheisiin ja toisaalta siihen, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Elämän loppuvaiheessa kysymys on asioiden hoitamisesta, asumisesta, hoivasta ja hoidosta. Kuoleman jälkeen kysymys on hautauksesta, hautajaisista sekä omaisuuden jaosta.

Seuraavassa selvennetään lyhyesti itsemääräämisoikeuden vahvistamiseen liittyviä käsitteitä ja mahdollisuuksia.

Edunvalvontavaltuutus

Jos tiedossa on joku luotettava henkilö, jonka toivoisi olevan asioidensa hoitaja sitten, kun ei itse niitä pysty hoitamaan, häneltä voi pyytää ennakoivaa suostumusta valtuutetuksi. Edunvalvontavaltuutuksen laadintaan Digi- ja väestötietovirasto DVV on laatinut ohjeet. Valtuutetulle voi valtuutuksessa tai sen liitteessä antaa tarkempia määräyksiä eli toimiohjeita siitä, miten hänen pitäisi valtuuksiaan käyttää.

Valtuutuksen allekirjoittamiseen tarvitaan kaksi esteetöntä todistajaa. Voimaantuloehto: ”valtuutus tulee voimaan siinä tapauksessa, että valtuuttaja tulee sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi kykenemättömäksi huolehtimaan asioistaan”.

Edunvalvontavaltuutus on hyvä antaa valtuutetulle tai paikkaan, josta hän saa sen. Valtuutettu hakee valtuutuksen vahvistamista DVV:ltä vasta, jos valtuuttaja ei enää kykene hoitamaan omia asioitaan.

Jos valtuutusta ei ole, käräjäoikeudelle voidaan tehdä tarvittaessa kirjallinen hakemus edunvalvojan määräämiseksi. Hakemuksen voi apua tarvitsevan henkilön ohella tehdä myös tämän isä, äiti, aviopuoliso, lapsi tai muu läheinen. Kuitenkin edunvalvontavaltakirjan omaehtoinen laatiminen ennen avun tarvetta ilmentää henkilön itsemääräämisoikeutta.

Hoitotahto

Suomen potilaslaissa itsemääräämisoikeus määritellään oikeudeksi kieltäytyä hänelle tarjotusta hoidosta. Positiivista oikeutta vaatia jotain hoitoa laissa ei määritellä. Saattohoito aloitetaan, kun kuoleman arvioidaan olevan korkeintaan muutaman kuukauden päässä eikä sairautta parantavaa hoitoa enää ole. Kieltäytyminen elämää ja kärsimystä pitkittävästä hoidosta voi tapahtua joko suoraan ilmaisemalla tai aiemmin tehdyllä hoitotahdolla, johon henkilö on kirjannut, miltä haluaa välttyä tilanteessa, kun ei enää itse kykene asiaa ilmaisemaan.

Hoivatahto/-toive

Sairauden ja toimintakyvyn heikentymisen vuoksi tarvitaan varsinaisen sairaanhoidon lisäksi myös hoivaa. Osa sairaalan toiminnastakin on hoivaa, mutta pääsääntöisesti kysymys on kotona, palvelutaloissa tai ympärivuorokautisessa hoivakodissa annettavasta hoivasta.

Myös hoivakodin asukkailla on oikeus ilmaista toiveitaan esimerkiksi liittyen ateriointiin, ruokaan ja juomaan, sekä muuhun ohjattuun ja omaehtoiseen toimintaan sisällä ja ulkona. Sitä koskevan hoivatahdon voi laatia kirjallisesti ennen toimintakyvyn heikkenemistä taikka edunvalvontavaltuutetun avustamana. Valtuutettu voi myös suullisesti tuoda esille valtuuttajan toiveita hoivahenkilöstölle.

Vakaumustahto

Osana hoivatahtoa voi olla vakaumusta koskeva kohta tai erillinen vakaumustahto, jossa esimerkiksi tehdään selväksi, että henkilö ei halua missään vaiheessa osallistua uskonnolliseen toimintaan eikä joutua kuuntelemaan esimerkiksi radiohartauksia ja jumalanpalveluksia.

Vakaumustahtoon voi liittyä myös ohjeita kuoleman jälkeiseen ruumiin käsittelyyn sairaalassa tai kotisairaanhoidossa sekä hautaustoimistoissa niin, että uskonnollisia symboleja ei käytetä.

Hautaustahto/-toiveet

Toiveen hautauksesta ja hautajaisista voi suullisen toiveen lisäksi ilmaista vapaamuotoisesti myös kirjallisesti. Hautaustoimilain mukaan hautaus tulee järjestää vainajan katsomusta kunnioittaen. Lähtökohtaisesti uskontokuntiin kuulumaton vainaja tulee haudata uskonnottomin menoin, mikäli vainaja ei ole ilmaissut toivetta uskonnollisesta seremoniasta.

Toiveen siviilihautajaisista voi ilmaista ikään kuin varmuuden vuoksi Tahdon siviilihautajaiset -kortilla. Kortin puuttuminen ei ole kuitenkaan lupa papin pitämän kirkollisen siunaustilaisuuden järjestämiseen.

Hautaustoimistoilla on tarjolla Hautajaisjärjestelyni-vihkonen, johon voi täyttää vapaamuotoisesti omia toiveitaan siinä määrin kuin haluaa. Vihkosen voi antaa henkilölle, jonka toivoo huolehtivan hautajaisjärjestelyistä. Ainakin on hyvä kertoa, missä vihkosta säilyttää.

Hautaustestamentti

Hautaustestamentti on Suomen Hautaustoimistojen Liitto ry:n kehittämä järjestelmä, jonka avulla testamentin tekijä voi määrätä omien hautajaistensa järjestämisestä. Hautaustestamentti allekirjoitetaan ja todistetaan kuten tavallinenkin testamentti. Sitä tehdään kaksi saman sisältöistä kappaletta, toinen hautaustestamentin tekijälle, toinen hautaustoimistolle. Siinä on sovittu ja määrätään myös kustannusten kattamisen järjestelyistä.

Testamentti

Mikäli henkilö haluaa muutoksia lain, perintökaaren määräämään omaisuuden perimisjärjestykseen, voi laatia omaisuutta koskevan testamentin kirjallisesti. Se tulee allekirjoittaa kahden esteettömän todistajan läsnä ollessa. Tärkeää on myös tallentaa testamentti siten, että perijät ja pesän hoitaja saavat sen.

Testamentilla voi määrätä omaisuutta haluamalleen henkilölle – myös yleishyödylliselle yhdistykselle. Yhdistykset ovat perintöverosta vapaita. Tarkasti rajatut lahjoitukset rahavaroista tai arvopapereista voidaan suorittaa testamentin toimeenpanijan toimesta jo ennen varsinaista perinnönjakoa.

Testamenttimääräys voi olla myös osuus tietystä omaisuudesta (esim. ”50 % asunto-osakkeiden arvosta”). Silloin tarkka summa ja arvo selviävät vasta kuolinpesän jaon toimittamisen jälkeen.

Luonnollisesti testamentin laatija voi jo ennen testamentin tekemistä antaa lahjoituksen taholle, jota hän muistaa myös testamentissaan. Tällaista lahjoitusta ei rinnasteta ennakkoperintöön perillisille.

Pääkirjoitus: Ison joukon puolesta

Olemme kasvava joukko nykyistä Suomen kansaa, jonka kuitenkin haluttaisiin pysyvän hiljaa.

Arki ja elämä kuitenkin ajaa ihmisiä yhteydenottoihin vapareiden suuntaan, kun uskonnottoman perheen vaiheet tulevat vastaan. Häät, nimiäiset, hautajaiset ja muut perheen juhlat ilossa ja surussa ovat yksi syy tutustua toimintaan.

Toinen tällainen asia on koettu yhteiskunnan asiaton kohtelu esim. päivähoidon, koulun, armeijan, vankeinhoidon, hautaustoimen, elämän kriisien ja muiden käänteiden kohdalla. Ennen kaikkea noita jälkimmäisiä tulee korjata yhdenvertaisen kohtelun turvaamiseksi Suomessa.

JAPE LOVÉN

USEIN olen kuullut pohdintaa siitä, onko vapaa-ajattelu uskonto. Ei ole.

Meitä on moneen lähtöön ateisteja, agnostikkoja, uskonnollisesti välinpitämättömiä sekä eri tasoisia skeptikkoja unohtamatta. Olemme uskonnottomia, emme uskonto. Aivan kuten autoton ei ole autoilija.

Olemme kasvava joukko nykyistä Suomen kansaa, jonka kuitenkin haluttaisiin pysyvän hiljaa.

Esimerkiksi Helsingissä on uskontokuntiin kuulumattomien määrä jo paikoin enemmistö. Eli aika iso joukko.

Verovaroin tuetaan edelleen uskontokuntia, hautaustoimesta käytännössä päättää yksi valtionkirkko, joka säätää omat lakinsa jotka vain hyväksytään eduskunnassa. Katsomuksien huomioon ottamisessa usein helposti sivuutetaan uskonnottomat. Eri uskontokuntia kyllä kuullaan.

Tähän on ollut parannustakin. Usein pääsevät myös vaparit lausumaan eri lainsäädäntöhankkeisiin ja muihin yhteiskunnallisiin asioihin. Ja toisinaan lausumme ja otamme kantaa tietysti pyytämättäkin.

Nykyisen hallituksen arvopohja ei osu ihan vapareiden kanssa yksiin. Toivon marraskuun alussa valittavan liiton johdon ja hallinnon edelleen voivan kuitenkin olla vuoropuhelussa myös valtakunnan johdon kanssa. Rakenteellisesti Suomessa kun on korjattavaa myös uskonnottomien kannalta.

Suuri haaste on ollut Vapaa-ajattelijain liiton yhdistysten jäsenmäärä. Kun ihmiset eroavat kirkosta tai muusta uskontokunnasta, ei ensimmäisenä ole mielessä liittyä johonkin porukkaan tai yhdistykseen.

Omalta osaltaan tähän voivat kaikki vaikuttaa liittymällä Vapaa-ajattelijoihin jäseneksi.

Jäsenmaksu on reilun kaksi euroa kuukaudessa, ja olet mukana liikkeessä. Vaikuttaminen järjestöjen kautta ei ole eksotiikkaa, vaan kuuluu normaaliin suomalaiseen kulttuuriin.

Aktiivina on mahdollista vaikuttaa paljon yhdistyksen, liiton ja yhteiskunnan tulevaisuuteen. Samalla ainakin osassa yhdistyksiä on yhteisöllisyyttä tarjolla erilaisten tapaamisten ja illanviettojen, retkien ym. kautta. Tule mukaan tekemään niitä lisää!

Lopuksi haluan kiittää omalta osaltani kaikkia vapareita menneistä kolmesta vuodesta. Päättyvän liittokokouskauden jälkeen jään pois liiton puheenjohtajan tehtävistä. Kiitos.