Vapaa-ajattelijain Liitto ry

Vapaa-ajattelijain liitto ry

Uskonnottomien edunvalvonta-, oikeusturva- ja kulttuurijärjestö

Ammoisia uskomuksia, taikakonsteja ja noitahommia

ARVOSTELU

Yki Räikkälän arvostelu Karolina Kouvolan kirjasta Pohjolan noituus.

AMMOISIA USKOMUKSIA,
TAIKAKONSTEJA JA NOITAHOMMIA

YKI RÄIKKÄLÄ

Karolina Kouvola: Pohjolan noituus. Atena, 2023.

Pohjolan noituus -kirjan kansiKun puhutaan noituudesta, ei heti tule mieleen, että pappiakin on syytetty noituudesta. Mutta näin kävi Huittisissa 1641. Punkalaitumen kirkkoherra Ericus Henrici Ilonius joutui käräjille, kun hänelle pirttiä rakentaneet talonpojat mielestään vitkastelivat. Hän puuskahti, että ”Jumala saisi polttaa koko pirtin ennen maaliskuuta”. Ja näin kävi. Talonpojat haastoivat papin rosikseen noituudesta. Pari muutakin vastaavaa tapausta kuvaillaan Karoliina Kouvolan Pohjolan noituus -kirjassa.

Noituudesta on kirjoitettu Suomessa runsaasti. Heti tulee mieleen aiemmin tutustumani Mirkka Lappalaisen Pohjoisen noidat sekä Marko Nenosen & Timo Kervisen Synnin palkka on kuolema. Vaikka paljon on jo kirjoitettukin, ei yksi lisää pahaa tee. Tämä täydentää hyvin muuta kirjallisuutta aiheesta. Mukana on myös paljon tietoutta ammoisista uskomuksista ja taikakonsteista. Noitahommat ovat sellainen epänormi ja irrationaali ilmiö, joka kiehtoo edelleen rationaalisestikin suuntautunutta nykyihmistä. On muistettava sekin, että noituus ja noitaoikeudenkäynnit ovat todellisuutta eri paikoin maailmaa edelleenkin.

Noituudesta Suomessa ja pohjoismaissa lienee enimmäkseen stereotyyppisiä mielikuvia. Loitsuja ja rituaaleja käytettiin myös sairauksien hoitoon sekä metsästys- ja naimaonnen parantamiseen. Jopa kadonneiden rahojen löytämiseen. Läheskään kaikki noituudesta syytetyt eivät olleet naisia. Suomessa ja pohjoismaissa ei poltettu roviolla läheskään niin paljon noitia kuin on kuviteltu. Suomessa ei edes ollut varsinaisia noitavainoja. Läheskään kaikkia noituudesta tuomittuja ei poltettu. Hengenottamisessa käytettiin useimmiten teloituskirvestä.

Norjassa ja Tanskassa varsinkin syytetyiksi joutuivat usein muualta tulleet, köyhät, yksinäiset ja kiivaskieliset naiset. Mielenkiintoista on Itä- ja Länsi-Suomen erot noitaoikeudenkäynneissä. Erot johtuivat paitsi siitä, että lännessä esivalta oli enemmän esillä, myös sosiaalisesta asemasta. Idässä naiset olivat enemmän sidottuja kotitöihin, kun kaskiviljelyalueilla naiset saattoivat esiintyä julkisesti enemmän. Ja noituudesta naiset joutuivat syytetyksi lännessä herkemmin, kun idässä taas miehet olivat enimmäkseen syytetyn penkillä.

Vaikka noituudesta epäiltiin yleensä alemman sosiaaliluokan ihmisiä, Ruotsin puolella ylhäisökään ei ollut turvassa. Juhana III:n ja rakastajattarensa Kaarina Hannuntyttären tyttären surmassa epäiltiin käytetyn noituutta.

Kristinusko on sekin eräänlaista magiaa. Suomeen ujutettu kristinusko ja magia sekoittuivatkin aikoinaan keskenään. Ja magia otti mausteita uskonnosta. Parannusrituaaleissa saatettiin käyttää kristillisiäkin siunauksia, joka pappien mielestä oli jumalanpilkkaa. Kouvola toteaakin, etteivät magia ja kristinusko ole toistensa vastinparit, vaikka suhde olisikin vähän jännitteinen. Uskova voi tästä vähän köhiä, mutta uskonnottomalle tämä on luonnollista.

Sitä, miksi noituus otettiin niin vakavasti korkeasti oppineidenkin keskuudessa, ei juuri käsitellä. Tosin faktatietoa sen ajan psykohistoriasta on vähän ja tämä alue kuuluneekin psykologian piiriin. Aikakausikin oli ajan tietämyksen puitteissa mystiikalle ja yliluonnollisiksi koetuille ilmiöille otollinen. Eikä sitä tarvitse ihmetellä, kun ottaa huomioon nykyiset uskomukset enkelienergioista, homeopatiasta, shamanismista ja muusta absurdista. Ja kun ev.lut. kirkossakin on kaikessa hiljaisuudessa ryhdytty harjoittamaan eksorkismia eli henkivaltoja vastaan taistelua ”Jeesuksen nimessä” (Kotimaa 9.6.2023: Psykoterapeutit: Eksorkismi on myös muoti-ilmiö, jota mustavalkoinen ympäristö lietsoo).

Jos Ihmisten maailmankuva on jatkuvasti muutoksessa, on nykypäiviin kulkeutunut aikaisesta uskomusten maailmasta kaikki tutut juhannustaiat, musta kissa tien yli, puun koputus jne. harmittomat sanonnat.

Kirja on erinomaisesti kirjoitettu, jäsennelty ja se on helppolukuinen. Eikä sivuja ole ähkyksi asti. Asiateksti päättyy sivulla 178. Välillä tapauskuvaukset ja anekdootit henkilöiden samankaltaisine nimineen saattavat hieman puuduttaa, mutta ne ovat faktatietoutta maamme ja Pohjolan magianharjoituksen historiasta, ja hyvä niin. Tiiviisti kirjoitettu kirja sisältää runsaasti tietoa noituudesta, taioista ja hautausrituaaleista. Viiteluettelo käsittää 271 nimikettä. Kirjaa on helppo suositella hakuteokseksi hyllyyn. Muutama typo ja kömpelö tai virheellinen lauserakenne on päässyt livahtamaan oikolukijalta ensimmäiseen painokseen.

Kolumni: Etuoikeudet ovat epistä

Kolumnissaan Esa Ylikoski kertoo miten kirkon etuoikeudet ylläpitävät epätasa-arvoa yhteiskunnassa.

ETUOIKEUDET OVAT EPISTÄ

Suomen ev.-lut. kirkolla on suuri joukko epäreiluja etuoikeuksia. Ne rikkovat ihmisten yhdenvertaista kohtelua. Uskonnottomia ja toisuskoisia syrjitään uskonnon tai vakaumuksen perusteella. Kirkon julkisoikeudellinen erityisasema tarkoittaa rakenteellista syrjintää.

Perustuslain 76 §:n mukaan eduskunta voi hyväksyä kirkkolain vain kirkolliskokouksen tekstin mukaisesti. Eduskunnan nöyryyttämisen sijaan Patentti- ja rekisterihallitus PRH voisi hoitaa kirkon sääntöjen tarkastuksen niin kuin muidenkin yhteisöjen.

Kirkollisverojärjestelmä antaa satojen miljoonien edun kirkolle. Kirkosta eroajien rankaisu kirkollisverovelvollisuudella koko eroamisvuoden loppuun. Ulosotto perii tarvittaessa myös kirkollisverot. Papit ja korkeat viranhaltijat kirkossa ovat julkisoikeudellisesti virkamiehiä.

Yleinen hautaustoimi on jätetty ev.-lut. kirkon uskonnottomia syrjiväksi monopoliksi, joka on valtion hallinnossa ”kirkollisasia”.

Kirkolle on alettu myöntää valtion budjetista iso avustuskönttä, nyt yli 122 miljoonaa euroa.

Uskonnonopetuksen suuri määrä ja opetuksen pakollisuus kirkon jäsenille ilmentää kirkon ylivaltaa peruskoulussa ja lukiossa.

Uskonnon rekisteröinti väestötiedoissa johtuu vain kirkon verotustarpeista ja uskonnonopetuksen pakollisuudesta.

Digi- ja väestötietovirasto on tukenut kirkon vauvajäsenhankintaa, kun vauvojen nimenantolomakkeessa kysellään kirkon tarpeiden mukaisesti ns. kummienkin tietoja.

Eduskunnan valtiopäivien avajaisten ohjelmassa on avajaisjumalanpalvelus ja eduskuntakauden päättäjäisten ohjelmassa päättäjäisjumalanpalvelus.

Monin julkisten tehtävien juhlallisessa velvoittautumisessa käytetään uskonnollisesti julistuksellista valaa (virkamiehet, kansanedustajat, varusmiehet ja sotilaat).

Valtio maksaa pappien palkat puolustusvoimissa ja vankiloissa.

Teologialla on yliopistoissa erillinen tiedekunta, joka hoitaa maksutta myös kirkon pappien koulutuksesta suurimman osan.

Lakisääteiset jumalanpalvelukset ja hartausohjelmat Yleisradion radio- ja tv-kanavilla.

Vain uskonnollisilla yhdyskunnilla oikeus avioliittoon vihkimiseen, mutta uskonnottomien järjestöillä ei ole vihkimisoikeutta.

Jumalan pilkkaaminen on kriminalisoitu rikoslaissa; rangaistuksena sakko tai vankeutta.

Käytännössä ev.-lut. kirkon jumalanpalveluksia ja hartauksia liitetään päiväkotien ja koulujen päiväohjelmaan, vaikka opetussuunnitelmassa on linjattu ”uskonnollinen, katsomuksellinen ja puoluepoliittinen sitouttamattomuus”.

Ammatillisen kriisiavun ja henkisen tuen resurssointi ja kehittäminen sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä puolustusvoimissa on puutteellista.

Esa Ylikoski

Kolumni: Kristillinen ihmiskäsitys aiheuttaa kärsimystä

Venla Parantaja logo. Keltainen ympyrä ja musta rengas hieman ympyrästä ylävasemmalle. Tekstinä Venla Parantaja.

Venla Parantaja vertailee kolumnissaan humanismin ja kristinuskon arvomaailmoja.

KRISTILLINEN IHMISKÄSITYS
AIHEUTTAA KÄRSIMYSTÄ

EEVA puraisi omenaa, ja siitä asti kaikkia ihmisiä on vaivannut perisynti. Kristinuskoon liittyy erottamattomasti ajatus ihmisestä lähtökohtaisesti syntisenä. Ihminen on syntinen, ellei hän aktiivisesti teoillaan muuta osoita. Jopa nykyään, aikana jolloin helposti ajattelemme, ettei Raamattu suoraan vaikuta arkeemme, tämä ajattelutapa istuu syvällä kansakunnan alitajunnassa. Erityisesti se koskee köyhiä tai muuten pulaan joutuneita.

Koska Jumala palkitsee ne, jotka uskovat häneen, menestyneet ihmiset tulkitaan myös hyviksi ihmisiksi. Ei-menestynyt siis on tehnyt jotain suututtaakseen herra isoherran ja häneen tulee suhtautua epäillen. Vaikka harva enää sanoo ääneen jonkun sairauden tai vamman olevan rangaistus yläkerrasta, olemme rakentaneet sekä yhteiskuntamme että sen tukijärjestelmän sen varaan, että tukia tarvitsevat ovat lähtökohtaisesti syntisiä ja epäilyttäviä.

Jos et ole koskaan joutunut nostamaan viimesijaisia tukia, sinulla hyvin todennäköisesti on oletus, että tuet ovat vähintään riittävät ja niitä saa, kun tarvitsee. Jos olet oikeasti pudonnut tukijärjestelmän pohjalle, tiedät että saadaksesi euroakaan sinun on ensin todistettava, että et ole tukihuijari. Mitä vähemmän rahaa on luvassa, sitä enemmän sen saamiseksi on nähtävä vaivaa. Toimeentulotukihakemuksessa voi olla kymmeniä sivuja liitteitä, ja hakija joutuu avaamaan koko elämänsä tuntemattomalle virkailijalle osoittaakseen ettei piilottele jossain valtavia omaisuuksia.

Jos valtion taloutta tarvitsee ”tasapainottaa”, se tarkoittaa lähes aina köyhien tukien leikkaamista. Harva uskaltaa edes ehdottaa, että vaikeina aikoina rangaistaisiin niitä, joilla menee hyvin. Hehän ovat onnensa ansainneet, sillä Jumala pilven reunalta tarkistaa sielun syvimmätkin sopukat tarkemmin kuin Kelan etuuskäsittelijä ikinä.

Myös tukijärjestelmässämme on useita elementtejä, jotka köyhästä tuntuvat rangaistuksilta. Tukien hakemisesta lähtien sinua rangaistaan siitä, että kehtaat olla työtön, sairas tai muuten tuen tarpeessa. Epävarmuus on tärkeä osa köyhän limboa: Hainko nyt varmasti oikeaa tukea? Muistinko kaikki liitteet? Miten paljon rahaa on tulossa ja milloin? Mitä jos tukipäätös onkin kielteinen? Järjestelmä on niin monimutkainen, että tukien alikäyttö on moninkertaisesti suurempi ongelma kuin niiden väärinkäyttö.

Toinen stressinaihe on tukien alhainen taso. Jostain syystä miljonäärin on pakko muuttaa Suomesta, jos hänen verotustaan nostetaan vähäänkään, mutta köyhän tulee tulla toimeen sillä, mitä annetaan. Jopa toimeentulotukea – jonka on laskettu riittävän vain siihen, että pysyy hengissä – voidaan leikata 40 % esimerkiksi, jos kieltäydyt työtoiminnasta, kun mieluummin opiskelisit loppuun, koska näet sen pidemmällä aikavälillä edistävän työllistymistäsi, mutta Kela on eri mieltä.

Humanistinen ihmiskäsitys lähtee siitä ajatuksesta, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä. Jokainen ihminen (psykopaatteja lukuun ottamatta) pyrkii tekemään hyvää sekä itselleen että muille. Tämä ajatus saa tukea biologiastamme. Muiden auttaminen tekee meidät onnellisemmiksi kuin saman ajan tai rahan käyttäminen itsemme hemmotteluun. Tämä on lajinkehityksellisesti ollut hyödyllistä, koska ihminen on laumaeläin. Samasta syystä tunnemme häpeää, jos teemme jotain joka voi johtaa sosiaaliseen eristämiseen tai laumasta erottamiseen. Luolaihminen tuskin selvisi yksin kovin pitkään, tai vaikka olisi selvinnytkin, tuskin sai kovin monta jälkeläistä lisääntymisikään asti.

Humanismiin kuuluu myös ajatus, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään, vapauteen kärsimyksestä, oikeus ruokaan ja suojaan. Synnittömyyttään ei tarvitse todistella, sillä a) synti on kuvitteellinen käsite ja b) kukaan ei ole täydellinen. Lähtökohtaisesti ihminen on luotettava, ellei hän muuta teoillaan osoita.

Millainen olisikaan yhteiskuntamme, jos päivittäisimme sen rakenteiden taustalla vaikuttavan ihmiskuvan? Ottaisimmeko vihdoin käyttöön perustulon, joka maksettaisiin automaattisesti kaikille? Panostaisimmeko enemmän sosiaalitoimeen? Saisimmeko vihdoin uudistettua terveydenhuollon niin, että heikoimmassa terveydentilassa olevat saisivat helpoimmin ja eniten hoitoa? Siirtyisimmekö vihdoin rankaisusta rohkaisuun? Toivoa aina voi.

”Sain kuulla vauvani joutuvan helvettiin”

TARINAT

Porissa vietettiin Jumalattomat kesäpäivät 23.7. Päivän teemana oli uskonnoton kotikasvatus. Aiheesta alustivat Satakunnan vapaa-ajattelijoiden puheenjohtaja Jukka Kim sekä Tanja ja Nico Laine yhdistyksen hallituksesta. Artikkelissa heidän tarinansa.

”SAIN KUULLA VAUVANI
JOUTUVAN HELVETTIIN”

YKI RÄIKKÄLÄ

Porissa vietettiin Jumalattomat kesäpäivät 23.7. Päivän teemana oli uskonnoton kotikasvatus. Aiheesta alustivat Satakunnan vapaa-ajattelijoiden puheenjohtaja Jukka Kim sekä Tanja ja Nico Laine yhdistyksen hallituksesta.

Tanja Laine: Minua pidettiin hankalana äitinä

Nico ja Tanja Laine jakavat saman arvo- ja aatemaailman.
Nico ja Tanja Laine jakavat saman arvo- ja aatemaailman.

Isovanhempani ovat uskonnollisista perheistä, mutta he eivät antaneet papin kastaa äitiäni. Vaarini on aina tuonut vahvasti esiin ateisminsa. Äitini asui osan lapsuudestaan Ruotsissa, jossa opiskeli elämänkatsomustietoa. Hänen mukaansa se ei ollut kummallista siellä 70-luvulla.

Olen vuosimallia -92. Aloitin koulutaipaleeni uskonnollisessa esikoulussa, se vain sattui olemaan turvallisen matkan päässä kotoa. Muistan sieltä Nooan arkki -tarinan sekä jouluevankeliumin. Omasta tahdostani piti päästä myös pyhäkouluun, olivathan muutkin siellä ja siellä sai kaakaota. Pyhäkoulusta muistan rukoilemaan opettamisen.

Muutimme Vantaalta Nakkilaan ollessani 9-vuotias. Pienessä Kukonharjan koulussa oli rehtorina lestadiolainen ja keskiluokkien opettajana luterilainen. Joka aamu alkoi virsillä ja vuosittain piti suorittaa papille kinkerit. Osaan yhä useita virsiä ulkoa sekä joulunäytelmään harjoitellun osan Raamatusta. Kuuluin myös kirkon laulukuoroon.

Kolmannella luokalla opettaja pyysi Jumalaan uskovia nostamaan käden ylös. Kaikki nostivat, minäkin, mutta silloin oivalsin, että en usko. Yläasteelle mennessäni valitsin ET:n. Sitä ei toki järjestetty, vaan vietin aikaani atk-luokassa tai kylillä. Tämähän ei itseäni haitannut, eikä äitini tainnut tietää asiasta, jotta olisi voinut vaatia opetusta.

Huikeaa oli, kun seurakunnasta kuitenkin pyydettiin töihin vetämään puuhakerhoa. Olin toki otettu, onhan työpaikka nuorelle tärkeä. Puuhakerhoon sisältyi aina uskonnollinen osio, luettiin Raamattua tai vastaavaa. Kerran pappi pyysi puheilleen ja ilmoitti, etteivät työt jatku ilman kastetta ja rippikoulua. Ajattelin, että väliäkö tuolla. Minut kastettiin ja aloitin rippikoulun. Mutta jälleen tuli keskustelu papin kanssa. Pappi toitotti, että kunhan päästän Jeesuksen sydämeeni, valaistun. Kun kerroin kantani ja sen, että halusin vain pitää työpaikkani, ei pappi lopettanut ”saarnaansa”.

Niin loppui rippikoulu ja työnteko. Tunsin, ettei minua kunnioitettu. On kuitenkin ihan sama, mihin uskoo, jonkun muun uskomuksen mukaan helvetti kutsuu kumminkin. Jostain luin maailmassa olevan yli 10 000 tuhatta uskontoa. Kaikkia ei voi miellyttää.

Kun siis pienestä lapsesta asti olen ollut enemmän ja vähemmän tekemisissä kristinuskon kanssa, miten en ole koskaan uskonut? En vain ole. Kotona ei asiasta puhuttu puoleen eikä toiseen. Uskonnottomuutta en paljon miettinyt ennen kuin sain esikoiseni 2012.

Oli selvää, että järjestämme nimiäiset. Tällöin tutustuin Pro-seremonioihin ja sain sieltä kauniin nimenantotodistuksen sekä ”kummeille” kummitodistukset. En itse niin välitä kummi-nimityksestä, mutta tällä tarkoitan turvallisia ja rakkaita ihmisiä, jotka suostuivat sitoutumaan lapsemme kasvattamiseen eettiseksi ja vastuuntuntoiseksi. Kaunis ja lämmin juhla, ja niin neitimme toivotettiin tervetulleeksi maailmaan.

12.12.12 menimme maistraatissa naimisiin. Tätäkään ei tarvinnut miettiä. Olen kiitollinen siitä, että puoliso jakaa kanssani saman arvo- ja aatemaailman.

Vapaa-ajattelijat löysin, kun 2014 saimme toisen lapsen, poikamme. Lähipiiri oli kasvanut, mikä on tietysti iloinen asia, mutta kaikki eivät suhtautuneet nimiäisasiaan myönteisesti. Sain jopa kuulla vauvani joutuvan helvettiin – perisynnin vuoksi kaste olisi välttämätön. Hetken jopa harkitsin asiaa, vain miellyttääkseni muita, mutta vain hetken. Pojallemme pidettiin myös kauniit nimiäiset.

Asia jäi ärsyttämään. Etsin netistä samanlaisia kokemuksia, ja näin löysin Vapaa-ajattelijat. Huhtikuussa 2014 liityin. Samana vuonna pääsin Satakunnan vapaa-ajattelijoiden hallitukseen. Oma panokseni on ollut enimmäkseen pyrkimystä tuoda esille liiton tavoitteita ja tunnettavuutta arjessani. Monilla on muuten mitä ihmeellisempiä käsityksiä vapareista, aivan laidasta laitaan.

Lapsille tuli ajankohtaiseksi varhaiskasvatus. Alkuun siinä ei ollut mitään haasteita, mutta kun perhepäivähoidosta siirryttiin päiväkotiin, vietiin lapset kirkkoon. Tällöin aktivoiduin tosissani. Vaadin tasa-arvoista ja yhdenvertaista kohtelua. Suhtautuminen olikin se, että olen hankala äiti. Virkamies sanoi jopa ”ei sitten järjestetä lapsille mitään”.

Lapseni ollessa alakoulussa vastaava jatkui. Toin esille vaatimuksiani ja kerroin esimerkkejä tavasta toimia oikein. Opettaja tiuskaisi, että itse haluaa ainakin osallistua kirkon toimintaan. Totesin, ettei sitä kysytty, vaan miten järjestetään vertaistoimintaa lapsille ja varmistetaan aito mahdollisuus valita toiminta. Tein kantelun ja asia ratkesi. Tasavertaisuus toimi siitä lähtien. Tosin kuulin hiljattain, ettei näin ole kuntamme kaikissa kouluissa. Työtä riittää.

Tuntuu erikoiselta, että vielä vuonna 2023 yhdenvertaisuus ei ole itsestään selvää.

Jukka Kim: Lapsemme ovat ateisteja kantapäästä hiusjuureen

Jukka Kim, ateisti Nakkilasta, erosi kirkosta jo 70-luvulla.
Jukka Kim, ateisti Nakkilasta, erosi kirkosta jo 70-luvulla.

Uskonnotonta kasvatusta perheeni on noudattanut jo vuodesta 1987 alkaen. Perheemme on monikansallinen ja avioliittomme solmittiin aikoinaan siviilivihkimisenä lähellä Vladivostokia Neuvostoliitossa. Emme usko mihinkään tuonpuoleiseen tai näkymättömään. Itse erosin kirkosta 70-luvulla.

Uskonnoton kotikasvatus on mutkatonta. Koemme sen pitkänä prosessina. Harvoin edes puhumme keskenämme uskonnottomasta kasvatuksesta, vaan ateistinen kasvatus kuvaa ajatteluamme paremmin. Uskonnoton tai ateistinen kasvatus ei ole mitään ihmeellistä kasvatustyötä, vaan tuiki tavallista perhe-elämää. Jokainen on kykenevä ohjaamaan lastaan uskonnottomaan maailmankatsomukseen ja antamaan siitä riittävät todellisuuspohjaiset lähtötiedot.

Perheemme kaksi lasta asuvat jo tahoillaan. Tapaamme toisiamme varsin usein. Tarpeetonta lienee mainita, että he ovat ateisteja kantapäästä hiusjuureen. Lapsille annettiin nimet kotona. Nimiäisiä tai muita juhlia ei vietetty. Sukupuolivalintaiset nimet olivat valmiiksi mietittynä. Henkikirjoittajalta saatuihin papereihin vain vanhempien allekirjoitukset, ja näin lasten nimet menivät tiedoksi viranomaisille. Korutonta ja yksinkertaista.

Jälkikasvu kävi pienen paikkakunnan seurakunnan päiväkerhoa, jossa he tutustuivat ikäisiinsä tuleviin koulukavereihin, ja kellotaulu sekä ajan seuraaminen tulivat tutuiksi jo ennen koulua. Molemmat aloittivat koulunsa normaalisti ja he olivat mukana myös uskontotunneilla. Mutta joka ikinen kerta, kun koulun ohjelmassa oli käynti jumalanpalveluksessa, ilmoitin koulun rehtorille, että lapsillemme kuuluu tarjota muuta toimintaa. Niin ala-asteella kuin yläasteellakin. Lukiossa ei näitä asioita tarvinnut juuri pallotella.

Yläasteella ja lukiossa he suorittivat omasta mielestäänkin hyödyllistä työtä kirkossakäyntien aikana kääntäessään tietokoneiden käyttöohjeita englannista suomeksi. Uskontoaineesta annoimme heille ohjeeksi, että asiat tulee selvittää perustuksiaan myöden. Emme ohjailleet, että jokin uskonoppi olisi ylitse toisen. Teimme selväksi ainoastaan sen, että on tärkeää kaivaa asioista totuus selville, eikä mitään kannata pureksimatta nielaista.

Rippikoulusta emme käyneet keskustelua ollenkaan ja se sopi nuorisollemme hyvin. Ilmapiiri meillä kotona oli liberaali. Ateistinen kotikasvatus on siis pitkä prosessi. Ilmeistä on, että sen myötä perheeseen saatiin samoin ajatteleva miniä. Tutustuminen hänen kanssaan oli mutkatonta. Heidän avioliittonsa solmittiin myös maistraatissa. Saimme myöhemmin perheeseen lapsenlapsen.

Ateistinen kasvatus heidän omassa kodissaan oli itsestäänselvyys. Meidän oli isovanhempina hienoa nähdä, kuinka pieni lapsi sai nimensä jumalattomissa juhlissa – nimiäisissä. Tuntui todella hienolta liittää yksi uusi ihminen ateistisen maailmankatsomuksen pariin.

Nuoria houkuteltiin rahalupauksilla rippikoululeireille ja kirkon jäseniksi

KESKUSTELUA

Ev.-lut. kirkko houkuttelee kirkkoon kuulumattomia 14- ja 15-vuotiaita rippikoululeireilleen ja siellä liittymään kirkon jäseniksi.

Rippileirien tehomarkkinoinnissa alaikäisille on eettisesti arveluttavia piirteitä.

NUORIA HOUKUTELTIIN RAHALUPAUKSILLA
RIPPIKOULULEIREILLE JA KIRKON JÄSENIKSI

Ev.-lut. kirkko houkuttelee kirkkoon kuulumattomia 14- ja 15-vuotiaita rippikoululeireilleen ja siellä liittymään kirkon jäseniksi. Rippileireille osallistuu 74 % ikäluokasta, mikä on enemmän kuin kirkon jäsenosuus, 65 %, koko väestössä. Viime vuonna kirkko ylpeänä tiedotti, että peräti 1360 nuorta oli rippikoululeireillä ottanut kasteen ja liittynyt kirkkoon.

Rippileirien tehomarkkinoinnissa alaikäisille on eettisesti arveluttavia piirteitä.

Peruskouluissa leirejä markkinoidaan uskonnonopettajien ja rehtorien avustuksella. Koulut on sitten valjastettu rippikoululeirien markkinointialustaksi, millä luodaan osallistumispainetta kaverisidonnaisissa nuorissa. Maksullisten palvelujen markkinoinnin ohjeet unohtuvat.

Viikon leireille houkutteluun osallistuvat ikätoverien lisäksi myös vuotta vanhemmat ns. isoset. Nuorten leireille osallistumisen mielikuviin saatetaan liittää myös seksuaalisesti virittyneitä odotuksia.

”Liity niin saat rahaa”

Leireillä houkuttelu kirkon jäseneksi liittymiseen on saanut myös koomisia piirteitä. Liittyminen kuulemma kannattaa, koska sitten saa rutkasti rahaa! Tämän ”lupaaminen” on toki nuorten leiriläisten ajattelemattomuutta, eikä kirkon omaa markkinointia.

Kirkkoon kuuluva nuori ei voi tietää, miten toisen perheen uskonnottomat sukulaiset ja ystävät suhtautuvat nuoren jäseneksi liittymiseen ja konfirmaatioon. Entä jos rahaa ei tulekaan lahjaksi, vaan vaikka ”vain” tietokirja?

Kirkolla on ns. lähetyskäsky: ”Menkää ja tehkää kaikki minun opetuslapsikseni.” Kun jäsenmäärä on muuten laskussa, nuorten haaliminen jäseniksi leirien ryhmäpaineen avulla on ymmärrettävää, vaikka sen jotkut piirteet voivat olla kyseenalaisia.

Pitäisikö viikon pituisen leirityksen lähetystyön ja ryhmähengellisyyden jälkeen olla joku harkinta-aika? Koti- ja puhelinmyynnissäkin on. Jäitä hattuun kesäkuumien yli? Kirkkoon liittymiseen ja siitä eroamiseen tarvitaan molempien huoltajien suostumus.

Koulujen on syytä alkaa pitää välimatkaa kirkon rippikoulumarkkinointiin, jota suunnataan muille kuin kirkon jäsenille.

Kirkon jäseneksi liittyminen vie nuorelta elämänkatsomustiedon opiskeluoikeuden peruskoulussa ja lukiossa. Toki liittyjä voi myös erota kirkosta, jos pakollinen uskonnonopetus ei miellytäkään.

Esa Ylikoski

Eipä tullut Jeesusta

KOLUMNI - JUMALHARHAT

RAAMATUN evankeliumeissa Jeesus lupaa tulevansa takaisin sen hetkisen sukupolven vielä olevan elossa: ”Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan…

Se, että Jeesus ei tullut näin pian takaisin, on merkittävä ongelma kristinuskolle.

EIPÄ TULLUT JEESUSTA

ROBERT BROTHERUS

RAAMATUN evankeliumeissa Jeesus lupaa tulevansa takaisin sen hetkisen sukupolven vielä olevan elossa: ”Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilvien keskellä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan […] Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu” (Markus 13:26). Ja vielä suoraviivaisemmin opetuslapsilleen: ”Totisesti: tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa ennen kuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan valtakuntansa kuninkaana” (Matteus 16:28).

Se, että Jeesus ei tullut näin pian takaisin, on merkittävä ongelma kristinuskolle. Jos Jeesus todellakin antoi tuollaisen yksiselitteisen lupauksen, niin sitten hän joko valehteli tai erehtyi. Jos sen sijaan lupaukset ovat evankeliumien kirjoittajien Jeesuksen suuhun sepittämiä sanoja, niin evankeliumit ovat vain valheellista poliittista propagandaa. Suo siellä, vetelä täällä.

Käsitys Jeesuksen pikaisesta paluusta levisi suusta suuhun alkuseurakunnassa jo ennen ensimmäisen evankeliumin kirjoittamista vuoden 70 paikkeilla. Kun Jeesuksen viimeiset opetuslapset alkoivat olla kuolleita ja kuopattuja, heräsi alkuseurakunnissa ymmärrettävää napinaa, kun Jeesusta ei kuulunutkaan takaisin.

Paavali joutui kirjeessään Tessalonian seurakunnalle vuoden 55 paikkeilla rauhoittelemaan: ”Me pyydämme, veljet, ettette heti menetä malttianne ja säikähdä, jos joku vedoten Hengen ilmoitukseen tai muka meidän puheeseemme väittää, että Herran päivä on jo käsillä” (2. Tess 2:1). Olisiko nyt sata kertaa kauemman ajan jälkeen syytä jo menettää maltti?

Vaikka Jeesusta ei ole kuulunut, ennustuksia hänen tulostaan on ollut sitäkin enemmän. Wikipedian artikkeli Predictions and claims for the Second Coming listaa viimeiset yli 50 merkittävää historiallista ennustusta Jeesuksen paluun ajankohdalle.

Listalta löytyy muun muassa Hippolytus (v. 500), paavi Sylvester II (1000), Thomas Müntzer (1526), Emanuel Swedenborg (1757), William Miller (1844), Joseph Smith (1891), Rudolf Steiner (1930), Hal Lindsey (1988), Jerry Falwell (2009) ja Jeane Dixon (v. 2020). Merkittävää liikehdintää aiheuttaneiden ennustusten lisäksi on toki ollut moninkertainen määrä pienempiä paikallisia ennustuksia.

Robert Brotherus

Vitsikkäimpiä ovat lahkot, joiden jäsenet luopuvat kaikesta omaisuudestaan ja nousevat vuoren huipulle johtajansa kanssa valkoisissa kaavuissa odottamaan H-hetkeä… Jota ei tule. Epäilemättä melko vaivaannuttavaa niin tapahtuman järjestäjälle kuin osallistujille tällainen ”no show”.

Miten uskovaiset sitten erehdykseen reagoivat? Osalla kyllä silmät avautuvat ja he menettävät uskonsa, mutta yllättävän monet johtajat ja seuraajat keplottelevat eteenpäin jonkinlaisella epäuskottavalla selittelyllä. Osa alkaa uskoa uuteen myöhempään ”oikeaan” päivämäärään (jota sitten seuraa uusi pettymys). Osa siirtyy uskomaan, että toinen tuleminen on vain ”joskus pian” ilman mitään uutta selkeää päivämäärää. Osa alkaa uskoa, että Jeesus kyllä tuli takaisin, mutta henkisellä tasolla, eikä näkyvässä maailmassa.

Omituisimpiin kuuluu Bahai-uskovaisten selitys William Millerin ennustetusta Jeesuksen paluusta 1844: heidän mukaansa päivämäärä meni oikein ja paluu oli myös konkreettinen, mutta tulija ei ollutkaan Jeesus vaan profeetta Bab.

Vanha sananlasku sanoo: ”Höynäytä minua kerran, häpeä sinulle. Höynäytä minua kaksi kertaa, häpeä minulle”. Jeesuksen paluun suhteen ovat uskovaiset antaneet höynäyttää itseään lukemattomia kertoja, mutta jatkavat edelleen innokkaasti höynäytetyksi tulemista. Ehkä tätä edesauttaa se, että menneiden polvien höynäytetyt ovat jo kuolleet eivätkä enää kertomassa pettymyksistään.

Ennustusten järjestelmälliseen epäonnistumiseen nähden pikaisen paluun odottajat ovat edelleen käsittämättömän suuri joukko: esimerkiksi 2010 amerikkalaistutkimuksen mukaan 40 % yhdysvaltalaisista uskoo Jeesuksen tulevan takaisin ennen vuotta 2050. Eikä tällainen usko ole vailla konkreettisia haittoja: esimerkiksi monta kertaa ennustuksissaan erehtyneet Jehovan Todistajat sanovat, että tämän maailman ongelmat ovat liian suuria ihmisten korjattavaksi, mutta Jeesus tulee ”pian” ja hoitaa hommat kuntoon.

Tällainen ajattelu ei kannusta tarttumaan toimeen ihmiskunnan ongelmien korjaamiseksi.

Kööpenhaminan julistus demokratiasta: Humanistinen arvo

Liitto toimii

Kööpenhaminan vuoden 2023 Maailman humanistikongressin julistus demokratiasta.

KÖÖPENHAMINAN JULISTUS DEMOKRATIASTA:
HUMANISTINEN ARVO

TOIMITUS

Demokratia, joka kunnioittaa jokaisen yksilön yhdenvertaisuutta, ihmisarvoa ja osallistumisoikeutta, on humanistinen menettelytapa keskustella yhteiskunnan normien ja lakien muuttamisesta. Humanistit korostavat, että demokratian tulee olla perusarvo, jota kaikkien tulee suojella. Kaikkia tulee kuulla yhtä arvokkaasti ja kunnioittavasti, ja demokraattinen prosessi tarjoaa puitteet tämän periaatteen noudattamiselle käytännössä. Demokratia ei ole enemmistön tyranniaa. Sen on liityttävä yhteen ihmisoikeuksien suojelun, oikeusvaltioperiaatteen ja sosiaaliseen kehitykseen sitoutumisen kanssa.

Näiden periaatteiden valossa vahvistamme seuraavaa:

  1. Demokratia on yleismaailmallinen perustavaa laatua oleva arvo, joka on välttämätön humanististen periaatteiden toteuttamiselle maailmanlaajuisesti.
  2. Demokratian tulee olla osallistavaa, avointa, vastuullista ja sekulaaria, ja sen instituutioiden ja käytäntöjen on oltava kansalaisten muuttuvien tarpeiden ja toiveiden mukaisia.
  3. Kansalaisille on annettava valtaa, oikeutta käyttää kansalaisoikeuksia on suojeltava.
  4. Demokratiaa kulttuurina on puolustettava aktiivisesti kaikkia uhkia vastaan, kuten autoritaarisia periaatteita omaksuvat hallitukset, liikkeet ja poliittiset puolueet. Demokratiaa on puolustettava niiltä, joilla on vastuutonta taloudellista ja sosiaalista valtaa, sekä kaikilta muilta voimilta, jotka pyrkivät horjuttamaan demokraattisia arvoja ja instituutioita.

 

Sitoudumme työskentelemään demokraattisemman maailman puolesta.

(Julistus englanniksi: https://humanists.international/policy/copenhagen-declaration-on-democracy-a-humanist-value/)

Maailman humanistikongressi yhdisti demokratian, humanismin ja katsomusvapauden

Liitto toimii

World Humanist Congress 2023 keräsi elokuun alussa yli 400 osallistujaa 40 maasta Kööpenhaminaan. Kongressin järjestivät pohjoismaiset järjestöt, Suomesta Vapaa-ajattelijain liitto, yhdessä kansainvälisen humanistiliiton, Humanists Internatiolin kanssa. Mukana oli ateisteja ja agnostikkoja, humanisteja, rationalisteja, sekularisteja ja vapaa-ajattelijoita kaikilta mantereilta

Maailman humanistikongressi yhdisti demokratian, humanismin ja katsomusvapauden

TEKSTI: ESA YLIKOSKI
KUVAT: ESA YLIKOSKI JA
WORLD HUMANIST CONGRESS

World Humanist Congress 2023 keräsi elokuun alussa yli 400 osallistujaa 40 maasta Kööpenhaminaan. Kongressin järjestivät pohjoismaiset järjestöt, Suomesta Vapaa-ajattelijain liitto, yhdessä kansainvälisen humanistiliiton, Humanists Internatiolin kanssa. Mukana oli ateisteja ja agnostikkoja, humanisteja, rationalisteja, sekularisteja ja vapaa-ajattelijoita kaikilta mantereilta.

Avajaistilaisuus. Järjestävien pohjoismaisten yhdistysten edustajat.

Yleisteemana oli demokratian kehittäminen humanististen arvojen avulla. Tanskalais-brittiläisen koomikon, juontajan ja kirjailijan Sandi Toksvigin innostavan avauksen jälkeen puhui mm. Norjan entinen pääministeri Thorbjørn Jagland. Hän totesi politiikan ja uskonnon suhteen ongelmallisuuden, koska politiikkaan kuuluvat kompromissit, mutta uskoon ei niinkään. Jumalan nimissä taistellaan uskontojen välillä ja myös sisällä, esimerkiksi shiiojen ja sunnien välillä. Jagland kritisoi sitä, että maailmanjärjestystä on horjutettu YK:n turvallisuusneuvosto ohittaen niin Venäjän hyökkäyksessä Ukrainaan kuin myös Yhdysvaltojen hyökkäyksissä Irakiin ja Libyaan, jotka ovat yhteiskuntien romahdettua yhä ongelmapesäkkeitä. Hän vetosi kansainvälisen lain palauttamisen puolesta. Ei pidä unohtaa II maailmansodan jälkeisiä keskeisiä johtopäätöksiä ja antaa tilanteen luisua väärään suuntaan.

Demokratia ja ihmisoikeudet ovat yksityisen ihmisen oikeus, ei vain enemmistövaltaa. Jos katsomme syrjään, kun ihmisoikeuksia poljetaan, ennen pitkään kukaan ei ole turvassa, kuten Willy Brandt oli Jaglandille sanonut. Oikeuksien puolesta pitää taistella.

Valtio-opin professori Sofia Näsström Uppsalan yliopistosta, käsitteli demokratiaan kohdistuvia uhkia. Hän nosti esiin pelon lietsomisen ja sen myötä syntyvän pelon ilmapiirin. Polarisoiva ”valkoinen kristillinen nationalismi” ei ole yksin Yhdysvaltojen ongelma. Keskustelukulttuuria kärjistetään ja estetään asiallinen keskustelu. Evoluution, abortin ja syntyvyyden säännöstelyn sekä LGBTQ+-oikeuksien kieltäminen leviää myös Afrikassa ja Aasiassa.

Osanottajat kokoussalissa

Yksi yleisistunnoista käsitteli Ukrainan tilannetta, josta alustivat Nobelin rauhanpalkinnon saaneen Ukrainian Center for Civil Liberties -keskuksen johtaja Oleksandra Romantsov sekä rintaman tapahtumia uutisoinut ja videoinut romanialainen sotakirjeenvaihtaja Remus Cernea.

Osallistujan paidan selkäpuolella lukee "End witch hunts in Africa".

Yhteisistuntojen lisäksi kongressin ohjelmassa oli 24 seminaaria, joista kukin osallistuja pystyi valitsemaan neljä, kunkin kuudesta vaihtoehdosta. Kongressia edelsi humanistisia sekulaareja palveluja tarjoavien ammattilaisten seminaari, joka käsitteli seremoniapalveluja, koulutusta ja henkistä tukipalvelua. Suomesta siihen osallistui Pro-Seremonioiden edustaja.

Myös kongressin monissa seminaareissa esillä uskonnottomien puhujapalvelujen tuottaminen nimiäisiin, häihin ja hautajaisiin. Humanistisilla seremonioilla on huomattava rooli erityisesti Pohjoismaissa, Iso-Britanniassa, Belgiassa ja Hollannissa. Kun edistämme maallistumista, pitää toimia sen puolesta, että maallistuneet ihmiset ja perheet saavat halutessaan laadukasta palvelua maallisen elämän eri vaiheissa.

Suomalaisittain kiinnostusta herätti Liettuaan muutamassa vuodessa kehitetty nettipohjainen puhujapalvelu Laimingas žmogus, VšĮ. Yritys allokoi parikymmenen puhujan palveluita alustalle tulleisiin tilauksiin. Puhujiksi ryhtyvien ja valmentautuvien ei tarvitse olla järjestön jäseniä.

Nuorten roolin vahvistamista käsittelevä työryhmän paneeli

Myös Tanskassa humanistisiin nuorisoseremonioihin valmentavaa koulutusta antavat opettajat eivät kaikki ole humanistiliiton jäseniä. Kun Suomessa on protuleirejä, Tanskassa on nuorille tarjolla kuusi arki-iltaa ja yksi lauantai koulutusta ennen ”nuorisovihkimistilaisuutta”, joka usein pidetään juhlallisessa paikassa, kuten kaupungintalolla, jonne mahtuu myös omaisia ja ystäviä.

Järjestöjen nuorisotoimintaa käsiteltäessä tuli esille, että muuallakin kuin Suomessa nuoret välttävät leimautumista. Projektit, tekeminen kiinnostavat enemmän kuin jäsenyys, boxiin asettuminen. Toisaalta Euroopan nuorten humanistien toiminta on ollut aktiivista. Kansainväliset leirit ovat toimineet. Erikoisempana nuorisotoiminnan muotona Norjassa ja Liettuassa on Death-coffee, jossa kuolemaa pyrittiin tarkastelemaan eri näkökulmista ja mystisyyttä purkamalla suuntaamaan ajatukset täyteen elämään.

Amerikan ateistien puheenjohtaja Nick Fish. Järjestö isännöi seuraavaa maailman humanistikongressia 2026 yhdessä humanisti- ja sekulaarijärjestöjen kanssa.Ihmisten pitää kehittää teknologiaa, ei päin vastoin -teemaryhmässä Brit Ross Winthereik kertoi Tanskassa palveluiden digitalisoinnista uskotun, että digipalvelut ovat kaikkien saatavilla, kun diginatiivit sukupolvet syrjäyttävät aikaisemmat. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että digitaaliset palvelut eivät tavoita kaikkia, ovat liian vaikeita käyttää tai muusta syystä tavoittamattomissa ym. Tarvitaan uutta lähestymistä palvelujen takaamiseksi kaikille. Myös Erich Prem ihmetteli, miten ihmiskuntana olemme antaneet identiteettimme ja palvelumme kännykän kaltaiseen tekniikaltaan ja tietoturvaltaan huonoon laitteeseen. Meidän pitää löytää parempia ratkaisuja.

Uskontojen ja katsomusten dialogin edistämistä käsittelevässä teemaryhmässä kuultiin esityksiä Britanniasta, Norjasta, Kanadasta ja Nepalista. Keskustelua ja ymmärrystä voidaan edistää niin katutason toiminnalla kuin valtiollisella tasolla. Britannian humanistiliitto on kouluttanut 125 henkilöä dialogitaitoihin humanististen arvojen näkökulmasta.

Katutason vuorovaikutus – Street Epistemology – edistää kriittistä ajattelua ja rohkaisee siihen osallistuvia, myös meitä, arvioimaan omia katsomuksiaan tarkemmin. Kunnioittavan ja rakentavan dialogin kautta tulee tietoisemmiksi katsomuksensa taustoista ja perusteista sekä saattaa tunnistaa mahdollisia puutteita ajattelussaan.

Norjan humanistiliitto toimi jo 20 vuotta sitten sinnikkäästi valtiollisella tasolla saadakseen uskontojen välisen dialogin edistämisen laajennettua uskontojen ja katsomusten väliseksi dialogiksi. Bente Sandvigin esitys havahdutti ajattelemaan, miten Suomessa edelleen valtiovalta pitää uskonnottomia toisen luokan kansalaisina eikä tunnusta uskonnottomien järjestöjen roolia likikään siten kuin eri uskontojen ja uskonnollisten yhdyskuntien merkitys huomioidaan.

Vapaa-ajattelijoiden ja suomalaisten sekulaarijärjestöjen postereita

Päätösistunnossa teemana oli uskonnon ja katsomuksen vapaus sekä tarve taistella sen puolesta. Haasteita käsittelevät puheenvuorot tulivat Malawista, Yhdysvalloista ja Intiasta. Amerikan Ateistien puheenjohtaja Nick Fish kertoi, miten kristilliset nationalistit pyrkivät demonisoimaan ”kristinuskon vihaajia”. Tämä lisää vastakkainasettelua uskontojen ja katsomusten dialogin sijaan.

Kongressin lopuksi paljastettiin, että seuraava World Humanist Congress 2026 paikkana on Washington, D.C. Yhdysvalloissa. Uutinen ei ollut yllätys, koska Miamiin valmisteltu kongressi jouduttiin vuonna 2020 perumaan koronapandemian rajoitustoimien vuoksi.

Vapaa-ajattelijain liitto ja suomalaiset sekulaarijärjestöt esittäytyivät eri puolilta maailmaa saapuneille kongressivieraille posterinäyttelyssä ja posterien esittelyllä. Kongressiväki hyväksyi lopuksi yhteisen julkilausuman demokratian ja humanismin liitosta.

Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin

Vapaa-ajattelijoiden logo. Pyöreä oranssinen tausta jossa kolme valkoista liekkiä päällekkäin.

Nuori nainen etsii omaa tietään vapauteen keskenään ristiriitaisten yhteisöjen puristuksessa. Koskettavasta ja ajatuksia herättävästä tarinasta tulee näytelmä: kantaesitys on Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 21.9

TYTÖILLE, JOTKA AJATTELEVAT OLEVANSA YKSIN

Esa Ylikoski

Nuori nainen etsii omaa tietään vapauteen keskenään ristiriitaisten yhteisöjen puristuksessa. Koskettavasta ja ajatuksia herättävästä tarinasta tulee näytelmä: kantaesitys on Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 21.9.

”Näyttämöteos kertoo oman yhteisönsä ankarien sääntöjen ja kantaväestön ennakkoluulojen alla elävästä nuoresta, joka livahtaa salaa leffan päivänäytökseen ja Tyttöjen talon turvaan. Myöhemmin tästä somalialaisesta tytöstä kasvaa arvostettu yhteiskunnallinen vaikuttaja. Tapahtumapaikkana on Helsinki, josta poiketaan niin Lontooseen kuin Mogadishuun. Näytelmä kuitenkin ottaa myös taiteellisia vapauksia ja luo aiheesta omalakisen fiktiivisen näkemyksen.” (Kansallisteatteri)

Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin pohjautuu suurelta osin Ujuni Ahmedin ja Elina Hirvosen samannimiseen teokseen (WSOY, 2022). Arvioin kirjan Vapaa Ajattelijassa 4/2022 otsikolla ”Häpeän voittamista ja hiljaisuuden rikkomista” (https://vapaa-ajattelijat.fi/blog/lehti/hapean-voittamista-ja-hiljaisuuden-rikkomista/).

Kirjan tapaan näytelmä saa vahvan suositukseni myös meille valkoisille feministeille.

Uskonnon vaikutuksia maahanmuuttajanaisten arjessa

Haastattelu

Ala Saeed on toiminut yli neljänkymmenen vuoden ajan tasa-arvoaktivistina, puolet tästä ajasta Suomessa. Täällä hän työskentelee alan asiantuntijana muun muassa maahan muuttaneiden naisten vertaistoiminnassa. Monissa haastatteluissaan hän on tuonut esiin naisten kohtaamia haasteita ja epäoikeudenmukaisuuksia sekä avannut uusia näkökulmia. Tässä keskustelussa tarkastelemme uskonnon ja kulttuurin merkitystä maahan muuttaneiden naisten arjessa Suomessa.

USKONNON VAIKUTUKSIA
MAAHANMUUTTAJANAISTEN ARJESSA

TEKSTI JA KUVA:
BINAR MUSTAFA

Ala Saeed

Ala Saeed on toiminut yli neljänkymmenen vuoden ajan tasa-arvoaktivistina, puolet tästä ajasta Suomessa. Täällä hän työskentelee alan asiantuntijana muun muassa maahan muuttaneiden naisten vertaistoiminnassa. Monissa haastatteluissaan hän on tuonut esiin naisten kohtaamia haasteita ja epäoikeudenmukaisuuksia sekä avannut uusia näkökulmia. Tässä keskustelussa tarkastelemme uskonnon ja kulttuurin merkitystä maahan muuttaneiden naisten arjessa Suomessa.

Kaikissa uskonnoissa naisten asema on toissijainen

Maahanmuuttajanaisten kokemat haasteet Suomessa ovat moninaisia, ja Ala korostaa kulttuurin ja uskonnon merkitystä näissä haasteissa.

”Kulttuuri on laaja käsite, mutta esimerkiksi kielen ja uskonnon merkitykset vaikuttavat oleellisesti.”

Hän puhuu erityisesti maahan muuttaneista naisista, jotka ovat saapuneet maista, joissa islam on valtauskontona ja vaikuttaa edelleen arkielämään.

”Kulttuurien vaikutukset, maahan muuton syyt, verkostot ja tietoisuus vaikuttavat merkittävästi maahan muuttaneiden kotoutumiseen. Myös sillä on merkitystä, ovatko esimerkiksi pariskunnat tulleet samaan aikaan maahan vai nainen tullut miehensä perässä.”

Ala myös huomauttaa, että uskonnoissa on arvomaailmoja, jotka määrittävät mm. arkielämän suunnan ja naisten aseman.

”Eri uskonnoissa arvostetaan eri asioita, ja ne vaikuttavat jokapäiväiseen elämään. Melkein poikkeuksetta kaikissa uskonnoissa naisten asema on toissijainen, mikä näkyy kaikilla elämän ja yhteiskunnan osa-alueilla, kuten poliittisessa, taloudellisessa ja sosiaalisessa elämässä. Tasa-arvo on kaukana.”

Ala kertoo itsekin tulleen maasta, missä islamilla on valta, ja kokeneensa omakohtaisesti, kuinka tämä näkyy jo syntymästä alkaen.

”Ilman että olisin tietoinen mistään, minut rekisteröitiin muslimiksi. Siis jo syntymästä alkaen tehdään selväksi, ettei vapauksia ole.”

Rajoitettu vapaus ulottuu laajalti elämän osa-alueisiin pitkin elämää. Naisilla on vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa yhteiskuntaan. Korkea-arvoisissa asemissa naisia nähdään huomattavasti vähemmän, ja lait eivät ole naisten puolella. Alalle naisten asema on yhteiskunnan sivistysasteen mittari.

”Yhteiskunnissa, joissa naiset joutuvat peittämään itsensä ja herättämään mahdollisimman vähän huomiota miehissä, naisten eriarvoinen asema rajoittaa heidän ajatteluaan, hyvinvointiaan ja kehitystään. Uskonnolla on väkisin asemoitu rooli yhteiskunnassa, ja tämä heijastuu ihmisten elämän eri osa-alueisiin, jopa perheiden sisäiseen käyttäytymiseen.”

Vapauden rajoitukset seuraavat muutettaessa Suomeen

”Joissakin tapauksissa maahanmuuttajaperheet kokevat velvollisuudekseen opettaa lapsilleen tietyt perinteet ja käytännöt, kuten huivin käyttämisen tai uskonnon opettamisen. Naisille saatetaan asettaa rajoituksia ystävystymisessä vastakkaisen sukupuolen kanssa.”

Haasteet ja niiden vaikutukset jatkuvat myös lasten kasvuvaiheessa, murrosiässä ja aikuisuudessa.

”Aikuisen elämässä uskonnolliset tekijät vaikuttavat edelleen arkipäivään. Moni vanhoillisista perinteistä elää edelleen Suomessa, kuten avioliiton solmiminen tiettyä määrää kultaa vastaan. Tämä tapa on verrattavissa kaupantekoon. Lisäksi avioero naisille islamin pohjalta ei ole yhtä helppoa kuin miehille. Siksi ei ole tavatonta, että pariskunnat pysyvät liitossa vastoin tahtoaan yhteisön paineen tai perinteiden vuoksi”, Ala kertoo.

Vaikka Suomen lainsäädäntö tarjoaa naisille mahdollisuuden poistua hankalista tilanteista, Ala huomauttaa, että tietämättömyys oikeuksista ja riippuvuus perheestä tai yhteisöstä voi tehdä tilanteen vaikeaksi. Siksi on tärkeää, että jo alkuvaiheessa maahan muuttaneet naiset saavat tietoa oikeuksistaan ja mahdollisuuksistaan.

Suomessa toimii myös aktiivinen kolmas sektori, mutta Alan mielestä kaikki järjestöt eivät ole naisten oikeuksien puolella.

”Valitettavasti on tahoja, jotka puolustavat vanhoillisia perinteitä ja vetoavat naisten ja miesten eri rooleihin, joka käytännössä voi olla naisten oikeuksia vastaan. Tämä estää naisia saamasta tarvittavaa apua.”

Naiset voivat tarvita apua oikeuksiinsa

Ala kritisoi myös monikulttuurisuuteen liittyviä säädöksiä ja tiedotusta.

”Viranomaistoiminta on jossain tapauksissa katsonut epätasa-arvoa oikeutettuna. On esimerkiksi mahdollistettu lasten poisjäänti musiikin tai kuvaamataidon tunneilta omiin uskontoihin vedoten. Nämä voivat vaikuttaa lapsen kasvatukseen. Lapsen erottaminen muista lapsista ei ole harmitonta. Joskus pakkoavioliitto on myös hyväksytty oman kulttuurin perusteella. Onneksi siihen on tulossa muutoksia. Suunta on oikea, vaikkakin hidasta.”

Kunniaväkivalta on teema, joka on näkynyt ja kuulunut paljon Alan työssä. Hän toteaa, että Suomessa on työskennelty kunniaväkivaltaa vastaan, mutta ei vieläkään asian vakavuuden vaativalla tavalla. Myös taloudellisesti moni nainen kohtaa väkivaltaa ja epäoikeudenmukaisuutta, joka vaikuttaa suoranaisesti arkielämään. Ala Saeed tiivistää:

”Naisten kohtaamia haasteita ja vaikeuksia tulee tunnistaa paremmin. Ei pidä aina odottaa naisten itse ilmoittavan ongelmistaan, sillä se ei ole kaikille helppoa tai itsestään selvää. Tulisi reagoida, jos vuosien jälkeen nainen ei ole oppinut kieltä tai hänen elämänsä on rajoittunut pelkästään lasten hoitamiseen.”