Rukoiluttaminen ja muu uskonnon harjoituttaminen on arkipäivän indoktrinaatiota: Tiedote 15.8.2014

Petri Karisma

On erittäin kyseenalaista, että uskonnolliset tahot voivat levittää omaa sanomaansa kuntien rahoittamissa iltapäiväkerhoissa.

Rukoiluttaminen ja muu uskonnon harjoituttaminen on arkipäivän indoktrinaatiota

 

Iltalehti kirjoitti eilen, että helsinkiläisessä iltapäiväkerhossa on lapsia ruokarukoilutettu, vaikka kerhon kuuluisi kaupungin ohjeiden mukaan olla vakaumukseton. Tämä menettely ei ole mitenkään harvinaista seurakuntien iltapäiväkerhoissa; vastaavia tapauksia on tullut vapaa-ajattelijoiden tietoon useita.

 

– On erittäin kyseenalaista, että uskonnolliset tahot voivat levittää omaa sanomaansa kuntien rahoittamissa iltapäiväkerhoissa. Vapaa-ajattelijat ovat puhuneet tästä ongelmasta jo vuosia, mutta mitään ei ole tapahtunut. Kuntien tulisi valvoa huomattavasti tarkemmin ostopalveluna hankittuja uskonnollisten tahojen iltapäiväkerhoja, eikä vain luottaa järjestäjän sanaan, vaatii Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja Petri Karisma.

 

– Iltalehden artikkelin perusteella voidaan todeta, ettei uskonnon harjoittaminen koulumaailmassa kaiherra vain muutaman äänekkään ateistin mieltä, vaan myös  hengellisen katsomuksen omaavilla ihmisillä on vahva näkemys uskonnollisen vakaumuksen yksityisluonteisuudesta, täsmentää Petri Karisma.

 

Ruokarukoiluttaminen on ihmisoikeuksiin kuuluvan uskonnon ja omantunnon vapauden vastaista. Siinä yhdistyy sekä käytännön painostus osallistumiseen että uskonnollinen indoktrinaatio eli piilovaikuttaminen. Jos ja kun ohjattua ruokarukoiluttamista ei ole, mikään ei estä lapsia lukemaan ruokarukousta itsekseen, jos heidät on sellaiseen kotona opetettu. Hyvä ratkaisu voi olla myös yhteisen hiljentymisen tai leikkimielisen ruokalorun käyttäminen rauhoittumiseen.

 

– Lapselle auktoriteetin asemassa olevan aikuisen – opettajan, iltapäiväkerho-ohjaajan tai rehtorin – malli ja kehotus rukoilla on vahvaa painostusta, eikä kenenkään lapsen tulisi joutua kokemaan sellaista näin herkässä ja yksityisessä asiassa, jatkaa Petri Karisma.

 

Myös kouluissa järjestetty uskonnonharjoitus, kuten aamuhartaudet ja kirkossa järjestettävät koululaisjumalanpalvelukset, ovat arkipäivää, vaikka sellainen ei kuulu koulun lakisääteisiin tehtäviin. Jos koulu järjestää uskonnollisia tilaisuuksia, sen tulisi järjestää niiden aikana kaikille tarjottavaa vaihtoehtoista ei-uskonnollista ohjelmaa. Evankelis-luterilaisen kirkon jäseninä uskonnonopetukseen osallistuvilla on myös oikeus olla osallistumatta tunnustukselliseen uskonnonharjoitukseen.

 

Tampereen Vapaa-ajattelijat järjestää viikonloppuna Uskomatonta – mutta totta! -seminaarin, jonka aiheena on uskonnottomat koulussa.

 

Iltalehden juttu aiheesta:
iltalehti.fi