Partiosta lyhyesti
Partiotoimintaa on tarjolla 7-vuotiaista parikymppisiin, ja se on jaettu iän perusteella eri vaiheisiin. Toiminnan perusrunko ovat yleensä viikoittaiset kokoontumiset, joissa on leikkejä ja erilaisten taitojen opettelua. Erilaisia leirejä on muutaman hengen vartiosta aina kymmenien tuhansien partiolaisten suurleireihin.
Toiminta pohjautuu suurelta osin vapaaehtoisuuteen. Palkattuja työntekijöitä ei ole koko maassakaan montaa, vaikka partiolaisia on noin 60 000. Vastuuta annetaan myös melko nuorille, 16-vuotias voi johtaa 12-vuotiaita. Toisaalta aikuiset ovat tarvittaessa tukena taustalla ja järjestö kouluttaa vapaaehtoisiaan.
Yleisuskonnollinen perustaja
Partioliikkeen perustaja Robert Baden-Powell oli kirjojensa perusteella syvästi uskonnollinen mainostamatta kuitenkaan mitään tiettyä uskonsuuntaa. Partiopojan kirjassa hän toteaa, että jokaisen partiolaisen on kuuluttava johonkin uskontokuntaan, mutta toisaalta toteaa, ettei partioliike ota kantaa uskonsuuntien välillä ja että hartaustilaisuuksiin ei saa pakottaa toisen suunnan kannattajia. Eräässä lauseessa mainitaan myös ”kristityssä maassa asuvat partiolaiset”, siis epäsuorasti todeten, että muitakin partiolaisia voi olla.
Selvimmin uskonto näkyy kirjassa Tie onneen. Siinä hän varoittaa uskonnottomuudesta yhtenä viidestä ”kalliosta”, joihin elämän veneretkellä voi törmätä. Teoksen mukaan onnellisuuden saavuttamiseksi elämälle vaaditaan uskonnollinen pohja, ja tämän saavuttaa ihailemalla luontoa ja tutkimalla esimerkiksi ihmisen omaa ruumista. Jumala ei Baden-Powellin mukaan ole ahdasmielinen, vaan ”laajakatseinen rakkaudenhenki, joka suo anteeksi kaikki muodon, uskon ja lahkojen pienet riitaisuudet”. Vaikka kirja mainitsee kristinuskon useampaan kertaan, siinä siteerataan kerran myös Koraania.
Historiaa
Partion ja seurakuntien yhteys Suomessa syntyi varsinaisesti sotien jälkeisinä vuosikymmeninä. Jo 1946 piispainkokous totesi virallisesti partion osaksi kirkon nuorisotyötä. Sitä myöten saatiin tiloja ja tukea seurakunnilta. Jo tuolloin toisaalta partion piirissä nousi huolta siitä, muuttuuko partiotoiminta kokonaan seurakuntailloiksi.
Nykyhistoriassa partion ja uskonnon kytkös nousi keskusteluun Partiojohtaja-lehden sivuilla 2000-luvun alkuvuosina. Partion peruskirjaa uudistettiin, ja tuolloin lupaus jäi vielä entiselleen. Vapaa-ajattelijain liitto antoi vuonna 2007 tähän lausunnon, jossa todettiin ristiriita ”kaikille avoimen” toiminnan ja uskonnollisen partiolupauksen välillä. Ilmeisesti tämän seurauksena lopullisen tekstin mukaan toiminta oli ”avoin kaikille, jotka hyväksyvät sen päämäärän ja arvopohjan”.
Partion suurleireillä on perinteisesti myös leirijumalanpalvelus. Ilmeisesti ensimmäisen kerran sille oli vaihtoehto vuonna 2010 ”niille jotka eivät voi uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi osallistua”, ja jo 2016 sanoitus oli ”henkiohjelma tarkoittaa leirillä järjestettävää hengellistä ja henkistä ohjelmaa, joka on sisällöltään tunnustuksellista tai tunnustuksetonta”. Tämä vastaa peruskoulujen kehitystä, jossa uskonnollisille tilaisuuksille tuli ensin jonkinlaisia vaihtoehtoja niitä erikseen vaativille ja nyttemmin rinnakkaiset tilaisuudet esitetään usein aidosti vaihtoehtoisina.
Uusi peruskirja
Lupaus on osa partion linjauksia kuvaavaa peruskirjaa. Lähes kaikki linjaukset ovat niin yleishumanistisia, että jokainen voi ne allekirjoittaa: Partiolainen ”kunnioittaa toista ihmistä ja osaa huomioida hänet”, ”kokee luonnon merkityksellisenä ja haluaa vaalia sitä” ja niin edelleen.
Uskonnon suhteen ollaan ilmeisesti haettu kompromissia, jonka kaikki voivat hyväksyä: ”- – on järjestönä uskonnollisesti sitoutumaton. Järjestö toimii positiivisen uskonnonvapauden periaatteen mukaisesti. Partioliikkeeseen kuuluu oman uskon tai muun katsomuksen etsiminen ja myönteinen suhde hengellisyyteen. Katsomus-käsitteellä tarkoitetaan yksilön uskonnollista tai ei-uskonnollista maailmankatsomusta.” Toisaalta ”Partiolainen hyväksyy, että on olemassa jotakin ihmistä suurempaa”.
Minulle tämä kompromissi kelpaa. Ihmistä suuremman voin tulkita ihmiskunnaksi kokonaisuutena. Ihmiskunta myös löytää tieteen avulla aina vain uusia ilmiöitä, jotka ovat ihmisen toiminnasta riippumattomia eli ihmistä suurempia.
Vain yksi lupaus
Kun lupaus uudistui, esitettiin kirkon piiristä myös kahden lupauksen mallia, jossa tarjolla olisi ollut versiot Jumalalla ja ilman. Tämä hylättiin useilla syillä, esimerkiksi koska yhden lupauksen katsotaan yhdistävän kaikkia maan partiolaisia ja koska uusi lupaus sopii sekä uskoville että uskonnottomille.
Nämä ja muutkin esitetyt perustelut ovat kuin va-liikkeen kirjoittamia. Ne kelpaavat myös kaikille samanlaisen ei-uskonnollisen sotilasvalan/vakuutuksen perusteluksi.
Entä todellisuus?
Kuten suurleirien vaihtoehtotilaisuudet osoittavat, on näennäisen pistemäinen muutos todellisuudessa tapahtunut hitaasti ja uskonnottomuus hyväksytty epävirallisemmin jo aiemmin. Missään suuressa organisaatiossa ei muutenkaan ole varmaa, että ylätason virallinen paperi on aina todellisuutta myös käytännössä. Tämä pätee molempiin suuntiin, eikä uskonto tietenkään kadonnut kerralla.
Silti pidän muutosta merkittävänä. Muita sanamuotoja voidaan muokata pala kerrallaan ja tulkita eri tavoin, ”Lupaan rakastaa Jumalaani” sen sijaan ei anna juuri vaihtoehtoja. Muutos on merkittävä yhtäältä osoittamassa tapahtunutta muutosta ja toisaalta antaessaan mahdollisuuden muutoksen jatkumiselle.
Kuitenkin suuri osa partion lippukuntia toimii edelleen seurakuntien tiloissa maksamatta vuokraa. Ja jos lippukunnalla on vahva perinne iltahartauksista ja vastaavista, se ei kerralla lopu. Seurakunnilla on myös erityisiä partiotyöntekijöitä.
Todettakoon vielä, että versolippukunnat ovat Suomen Vapaakirkon toimintaa, vaarnalippukunnat mormonikirkon. Voisi olettaa, että uskonnoton kokenee olonsa niissä ulkopuoliseksi; näin ei kuitenkaan ainakaan versopartiossa kuulemani mukaan ole.
Miten mukaan partioon?
Partio toimii käytännössä koko maassa ja on harrastuksena halvimmasta päästä. Partio.fi-sivu sisältää hyvin laaditun Tuu mukaan -osion, jonka kautta löytyy myös lippukuntahaku paikkakunnan mukaan. En toista sen sisältöä tässä.
Minulla on pyyntö. Jos toimit partiossa tai selvität paikkakuntasi toimintaa, kerro siitä (jori.mantysalo@vapaa-ajattelijat.fi). Noin vuoden kuluttua toivon tekeväni seurantajutun, jossa katson, miten tervetulleita uskonnottomat käytännössä ovat.
Muita vaihtoehtoja?
Partion tyyppistä toimintaa järjestävät ainakin Pinskut, Nuoret kotkat ja Lastenliitto; näillä on sidokset Vasemmistoliittoon, SDP:hen ja Kokoomukseen. Ainakin Pinskut eli aiemmalta nimeltään Pioneerit oli alkuaan Suomen kommunistisen puolueen lapsijärjestö ja aatteellinenkin sisältö kuului vuosikymmeniä sitten toimintaan. Käytännössä senkin arvopohja on nykyään laajasti hyväksyttyjä yleisiä arvoja, eikä enää liene este kenenkään osallistumiselle.
Aatteellisuuden jonkinlainen laimentuminen niin pioneereista kuin partiosta on minusta hyvä asia. Lapset olkoot lapsia ja nuoret nuoria, uskonnoista ja politiikasta ehtii kyllä hyvin kiistellä myös aikuisena.
Lähteet: Tie Onneen, partio 100 v -historia, Partiopojan kirja
Jori Mäntysalo
Kirjoitus on julkaistu lehdessä Vapaa Ajattelija 1/2021.