Kysymykset intuition, meditaation, nirvanan, jopa taikuuden ja yliluonnollisuuden aiheista, karman ja jälleensyntymän vaikutuksista nousevat esiin. Baggini kuitenkin toteaa, että ”poikkeukselliset tilat saattavat olla väkevämpiä kuin tavalliset, mutta se ei todista, että ne paljastavat totuuden paremmin kuin todelliset”.

Maallisen järjen pätevyys ja luonnontieteen saavutukset tunnustetaan pääsääntöisesti lännessä, olipa uskonnollinen tai ei. Islamin kuvaan elämästä ja kosmoksesta tällainen ei sovi. Ennen ajanlaskumme alkua Kiinassa elänyt kungfutselainen Xunzi näki kuitenkin toisin, katsoi viisaan sikäli ainutlaatuiseksi, ettei hän ”pyri ymmärtämään taivasta”. ”Tie ei ole taivaan tie eikä se ole maan tie. Se on se, jota pitkin ihmiset kulkevat, ja se, jonka herrasmies ottaa tiekseen.”

Sekoittuminen uskontoon

Uskonnollisuutta todellakin sekoittuu eri kulttuureissa vahvasti mukaan, mutta onpa sekoittunut lännessäkin ja sen lannistavan vaikutuksen ajattelun historiassamme tunnemme. Mitä vahvempi on uskonnon ote ”muussa ajattelussa”, sitä tuskallisempaa sellaiseen on puhkaista filosofista sisäänpääsyä.

Tietenkin on mukavampi tietää, miten uskonnollisissa traditioissa ajatellaan kuin vain luulla tietävänsä, mutta esimerkiksi islamin suhteen ainakaan oma ennakkokäsitykseni ei Bagginin tuoman tiedon myötä juuri muuttunut. Myös Intiassa kuten monissa muissakin perinteissä filosofiaa ja uskontoa ei eroteta selvästi, mutta islamin kokonaisvaltaisuudessa tämä korostuu.

Islamissa ihmisten kirjoittama Koraani on jumalan viimeinen sana. ”Muslimeille ei ole olemassa elämän osaa, joka olisi islamin ulkopuolella”, Baggini kirjoittaa. ”Maallisen ja pyhän erottelua ei käytännössä ole”, islam ”määrää, miten jokainen elämän aspekti tulisi elää, siitä, miten pesee, siihen, mitä syö. Koulutuskin on siksi lähtökohtaisesti uskonnollista”. Tämä selittää osaltaan sen, miksi ”islamissa ei ole selvää filosofian ja teologian erottelua”, Baggini kirjoittaa.

Hän siteeraa nykyajan islamilaisfilosofia Seyyed Hossein Nasria. Tämän mukaan islamin filosofinen perinne ”elää uskonnollisessa maailmankaikkeudessa, jossa horisonttia hallitsevat ilmoitettu kirja ja profetia tiedon lähteiksi ymmärrettyinä”. Baggini jatkaa: ”Koska Koraani on Jumalan kattava ja lopullinen ilmestys ihmiskunnalle, se on auktoriteetti, jota mikään maallinen järki ei voi haastaa.” ”Jopa minuuden määrittää ensi sijassa sen suhde Jumalaan.” Ykseyden ja yhteyden teema hallitsee koko islamilaisessa maailmassa.

Hyväksyä vaiko hylätä?

Itse ajattelen islamilaisen tulkinnan filosofialle mahdottomana. Filosofialle ei ole tilaa tai se on alennettu uskonnon kotiapulaiseksi totalitaarisia piirteitä muistuttavalla tavalla. Muutoksen tai  kriittisyyden mahdollisuutta ei suvaitsemattomuuden kehässä ole. Itse en voi kuin sanoutua irti. Baggini pyrkii hyväntahtoisesti silti uskomaan, ettei tämä filosofian kohtalo ole väistämätön ja että islamilaisessakin kulttuurissakin keskustellaan. Itse en olisi kovin toiveikas.

Baggini ei saarnaa eikä johdattele, vaan kuvailee mukaansatempaavasti ja armottomaan tietämykseen ankkuroituen ajattelevan maailman laajoja ulottuvuuksia. Miten me jotakin koemme tietävämme, miten maailma makaa, miten se ja osamme siinä missäkin päin maailmaa käsitetään ja miten kaiken tämän tuloksena elämää eletään ja miten pitäisi elää – siinä kysymykset, joihin eri mantereilla on vuolaasti vastailtu ja ovat filosofian ytimessä.

Kirjansa lopuksi Baggini pohtii, onko länsimaisessa ajattelussa utooppisuutta siinä mielessä, että ”se pyrkii avoimesti objektiivisuuteen, joka ylittää kaikki yksittäiset ajat ja paikat”. ”Ryhtymällä filosofisiksi tutkimusmatkailijoiksi voimme rakentaa kattavamman kuvan maailmasta ja objektiivisemman ymmärryksen siitä ottamalla monia näkökulmia.” Ja siis kaikkialta. Miten?

Baggini summaa kolme tapaa, joilla moninaisten näkökulmien omaksuminen voi antaa meille parempaa ymmärrystä. (1) Eri näkökulmat yhdistyvät antamaan enemmän informaatiota kuin mikään yksittäinen. (2) Se, minkä ensin oletimme yhdeksi kysymykseksi (esim. mitä minuus on?), kätkeekin useita lisäkysymyksiä (onko minuus pysyvää? mistä identiteetin tuntu tulee? miten suhteet toisiin sitä muotoilevat? jne). (3) Hyväksymme, että on enemmän kuin yksi tapa ymmärtää maailmaa tai rakentaa normeja. Mikään ylin arvo ei sovi jokaiseen aikaan ja jokaiseen paikkaan.

Baggini korostaa kuitenkin, että monien mahdollisten arvojen ja niiden yhdistelmien tunnustaminen ei tarkoita, että kaikki käy. Laiska relativismi ja kritiikittömyys ovat jotakin aivan muuta. Toisiin kulttuureihin voi tutustua niitä kunnioittaen, mutta niille alistumatta. Se voi ”auttaa meitä muuttamaan omaa filosofista maisemaamme”.

Kirjoittaja on Kaarinassa asuva,
filosofian harrastuksen koukuttama
toimittaja-kirjailija ja valtiotieteen maisteri.

Bagginilta on julkaistu vuonna 2003 (suomeksi 2005) Ateismi. lyhyt johdanto. Kirjaa on saatavissa Vapaa-ajattelijain liitosta.