VALE, EMÄVALE, TEKOÄLY

Viime aikoina on kohistu tekoälyprojekti ChatGPT:stä. Innokkaimpien mielestä tekoäly tekee suuresta joukosta ihmisiä työttömiä lähitulevaisuudessa tekoälyn alkaessa hoitaa heidän työnsä. Kriittisiäkin ääniä kuitenkin kuuluu.

Viime aikoina on kohistu tekoälyprojekti ChatGPT:stä. Innokkaimpien mielestä tekoäly tekee suuresta joukosta ihmisiä työttömiä lähitulevaisuudessa tekoälyn alkaessa hoitaa heidän työnsä.

Kriittisiäkin ääniä kuitenkin kuuluu. Yhden luonnehdinnan mukaan ChatGPT on automatisoitu mansplainaaja eli miesselittäjä: ei vähäisintäkään käryä mistä puhuu, mutta täydellisen tietämättömyyden suomalla järkähtämättömällä itsevarmuudella vääntää yksityiskohtaista rautalankaa joka ei pidä paikkaansa alkuunkaan. Esimerkiksi kysyttäessä mikä on Janen äidin neljännen lapsen nimi, kun kolme heistä ovat Kevät, Kesä ja Syksy, tekoälyn mielestä neljännen on pakko olla Talvi, koska kolme ensimmäistä ovat vuodenaikoja ja vuodenaikoja on neljä. Ei pälkähtänyt tekoälyn järkeen että myös Jane on varmaan äitinsä lapsi.

Ei pälkähtänyt, koska tekoälyllä ei ole järkeä. Toistan: tekoäly ei sisällä älyä.

Eivät sen kehittäjät tosin ole väittäneetkään, että sisältäisi. ChatGPT on niinsanottu kielimalli, jolle on syötetty opetusaineistoksi suunnaton määrä internetistä imuroitua tekstiä. Syöttöaineistosta on analysoitu todennäköisyyksiä, miten erilaiset sanat useimmiten suhtautuvat toisiinsa. Kun tekoälyltä ”kysytään” jotain eli sille annetaan kehotteeksi kysymys, se kaivelee mallistaan millainen sanojen jono olisi parhaiten mallin mukainen annetun kehotteen pohjalta. Mihinkään tässä prosessissa ei sisälly minkäänlaista päättelyä tai järkeilyä. Siten ei pitäisi olla suuri yllätys, että lopputulos ei ole järjellinen.

Tietotekniikan ja tietoturvan asiantuntija Harri Hursti luonnehti Facebookissa ChatGPT:tä osuvasti paskanpuhujaksi.

Paskanpuhumisen ja valehtelun erohan on siinä, että valehtelija tietää kyllä kirkkaasti, mikä on totta, mutta pyrkii vakuuttamaan kuulijan jostain toisesta, nimenomaan totuudesta eroavasta väitteestä. Paskanpuhujaa taas ei kiinnosta, mikä on totta tai ei ole, vaan ainoastaan se, että kuulija vakuuttuu. Juuri näin ChatGPT toimii. Se yrittää ainoastaan laatia lauseita, jotka menisivät mahdollisimman täydestä ihmisen kirjoittamina. On sivuseikka, onko lauseessa mitään järkeä tai totuutta. Näennäistä järkevyyttä syntyy korkeintaan sivutuotteena siltä osin kuin opetusaineistona käytetty aito ihmisteksti on rakenteeltaan tolkullista.

Muinoin tietokoneiden kivikaudella tunnettiin jo puppugeneraattori: satunnaisesti valittujen sanojen yhdistely peräkkäin. Tällainen vitsi jaksaa naurattaa kerran, ehkä kahdesti, jos
menetelmää on onnistuneesti sovellettu uuteen aihealueeseen kuten IT-titteligeneraattori tai voima-aforismeja suoltava InspiroBot.

Puppugeneraattorin viihdearvon tuo nimenomaan se, että aiheen on jo entuudestaan tunnistanut höpökombinaatioiden puutarhaksi ja se, kuinka satunnainen sanahelinä muistuttaa tyylilajin aitoja ihmisten töräytyksiä. Kuten minun saamani titteli ”versionhallintasäveltäjä” taikka kuolemattoman viisas inspiraatiomietelmä ”Sydämesi on vain päättymätön merenneito”.

Vakavamielinen hyötyarvo näistä puppugeneraattoreista onkin sitten toinen asia. Yksi ehdotettu käyttötapa on generatiivinen kuvauksen toteutus, esimerkiksi ”piirrä musta auto, jossa on urheilullinen keula”. Tämän hyödyllisyys on toisaalta kyseenalainen. Mitään teknisiä rakenteita tuolla tavoin ei pystyisi sormia napsauttaen tuottamaan, vaan asiantuntevan ihmisen olisi tarkistettava lujuudet — tuotava äly paikalle. Vai haluaisitko matkustaa lentokoneella, jonka siipien kestävyyden takaa ohjelmisto, joka vastaa väärin kysymykseen ”kuinka vanha siskoni on nyt, kun minä olen 70 ja ollessani 6-vuotias siskoni oli puolet minun iästäni”? Niin, ChatGPT selittää itsevarmasti, että sisko on nyt 73. Niiden siipien kestävyyden puolesta en löisi vetoa.

Tekoälyä käytetään maailmalla jo esimerkiksi luottopäätöksissä jonkinlaisena ennustajaoraakkelina, kannattaako asuntolainan hakijalle antaa luottoa. Rahoituslaitos vetäytyy näin vastuusta ja kiistää syyllistyvänsä syrjintään luotonannossa, koska eihän kielteistä luottopäätöstä tehnyt ihminen. Tällaisessa tilanteessa teko”äly” kuitenkin helposti päätyy stereotyyppisten ihmiskuvien mukaisiin ratkaisuihin, jos sille syötetty data esimerkiksi kuvastaa syrjivien asenteiden synnyttämää yhteiskuntaa. Henkilö ei saa asuntolainaa, koska ”hänenlaisensa” eivät ennenkään ole asuntolainoja maksaneet – koska ”hänenlaisilleen” niitä ei ole ennenkään myönnetty. Näin ulkoistaessamme järjenkäytön auktoriteetille, jota ei kyseenalaisteta, tuotetaan samanlaisia haitallisia perinteisiä uskomuksia kuin uskonnoista aiheutuu.

Arkitodellisuutena Little Britain -komediasarjan ”computer says no” (”tietokone sanoo ei”) on varsin dystooppinen yhteiskuntakuva.

Aito äly kunniaan

 

TIMO KARJALAINEN