Uskonto ja logiikka ovat kaksi eri asiaa
Vapaana tarkkailija esittäytyvä Pekka Seppänen kirjoitti Ylen julkaisemassa kolumnissa toukokuussa: ”Valtakirkkomme periaate on, että vainajaa ei siunata tuhkatussa olomuodossa. Kirkko haluaa, että vainaja tuodaan omaan siunaustilaisuuteensa arkussa, minkä jälkeen vainajan pitää palata arkussaan mustaan farmariautoon, joka kolistelee kohti krematoriota.”
”Onko tässä edestakaisin kärräämisessä mitään järkeä? Onko tässä edes mitään uskontoa?” kysyy Seppänen. Paljon fiksumpaa ja vainajaa kunnioittavampaa olisi tuhkata vainaja ennen siunaustilaisuutta. Bensaakin säästyisi.
Mutta se ei käy. Johtava kirkkokuntamme uskoo ruumiin ylösnousemukseen, mutta ei ilmeisesti tuhkien ylösnousemukseen.
Johtava kirkkokuntamme hyväksyy muutaman poikkeuksen. Jos ruumis on pahoin silpoutunut, se voidaan siunata tuhkattuna. Tai jos vainaja on menehtynyt ulkomailla ja tuhkattu siellä.
Älkää kysykö, mikä logiikka tässä on, sillä uskonto ja logiikka ovat kaksi eri asiaa.
Miksi uskonnon nimissä saa polkea ihmisoikeuksia?
”Jos jokin poliittinen ääriliike syyllistyisi tällaiseen ritualistiseen barbariaan, siis silpoisi väkisin lasten sukupuolielimiä, se katsottaisiin rikollisjärjestöksi ja toiminnalle tulisi välitön stoppi.” Näin opettaja, kirjailija Arno Kotro Uuden Suomen kolumnissaan heinäkuussa.
”Mutta nyt yhteiskunta sulkee silmänsä. Lasten oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ei lainsäätäjiä juuri kiinnosta, ja kovin vaisuja ovat ihmisoikeusjärjestötkin.
Kas, kun se uskonto.
Kirkko on vuosikymmenet harannut vastaan, kun on haluttu puolustaa seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksia ja yhdenvertaisuutta. Moraalia edustava instituutio on itse ollut se, jolle ympäröivän maallistuneen yhteiskunnan on pitänyt opettaa moraalia, ei päinvastoin.
Uuvuttavia ovat abortti- ja eutanasiakeskustelutkin. Vieläkään ei Suomeen ole saatu armokuolemaa lailliseksi – paljolti uskontosävytteisen vastustuksen vuoksi – ja kuolemansairaiden kidutus saa jatkua. Ja olisi siinä aborttilaissakin vielä korjattavaa.
Kun järki ja muinaiset nuotiotarinat tappelevat, nuotiotarinat voittavat, turhan usein.
Kotro toteaa, että ”taustalla käskyjä jakelee personoitu Jumala, joka professori Richard Dawkinsin unohtumattomin sanoin on mustasukkainen ja ylpeä siitä; pikkumainen, epäoikeudenmukainen, anteeksiantamaton kontrollifriikki; koston- ja verenhimoinen etninen puhdistaja; naisvihaaja, homofobi, rasisti, lastensurmaaja, kansanmurhaaja, pojan- ja tyttärenmurhaaja, rutonlevittäjä, megalomaaninen, sadomasokisti, oikukkaan pahansuopa tyranni.”
Hilkka Kinnunen: Olen evolutionisti
Teatterineuvos, näyttelijä, sopraanolaulaja Hilkka Kinnunen käytti Ylen Kuusi kuvaa -ohjelmassa itsestään ilmaisua evolutionisti. Hän kertoi tutkineensa eri uskontoja, mutta mikään ei sopinut. Hän uskoo kuitenkin kehitykseen, evoluutioon. Niinpä hän ajattelee olevansa ja käyttää itsestään ilmaisua evolutionisti. Nyt 97-vuotias Kinnunen perusti operettiteatterin Helsinkiin vuonna 1959 ja johti sitä vuoteen 1996 asti.
Psyykkinen valmentaja kisapapin tilalla
Maallistuminen etenee pienin askelin myös kansallisen edustusurheilun saralla, kertoi Helsingin Sanomien urheilutoimitus. Suomen yleisurheilujoukkueella on nyt psyykkinen valmentaja kisapapin tilalla.
Hanna-Maari Päkk (o.s. Latvala) on Suomen joukkueen psyykkinen valmentaja, jolle urheilijat voivat käydä puhumassa ja purkautumassa luottamuksellisista asioista. Aiemmin urheilijoiden henkisenä tukena oli kisapappi. Päkk toimii siviilissä Jyväskylän Urheiluakatemian urheilijakoordinaattorina.
Jumalaton kulmaus Keniassa
Nairobissa on joka toinen sunnuntai ”Jumalaton kulmaus” (The Godless Corner), jossa Kenian ateistien edustajat ovat tavattavissa ja kertomassa toiminnastaan. Kyseessä on samalla myös tapaamispaikka kokemusten vaihtoon ja keskinäiseen tukeen.
Ex-muslimit julkisuudessa
Ihmisoikeusaktivisti Nadiifo Omer menetti suurimman osan läheisistään ja sai raiskausuhkauksia jättäessään islamin. Nykyisin hän puhuu uskonnottomuuden puolesta purkaakseen ex-muslimiuden tabumaisuutta. Kesällä hän on tuonut rohkeasti esille näkemyksiään muun muassa Mtv3:n ja Helsingin Sanomien haastattelussa.
Myös vuoden pakolaisnainen 2021 Sara Al Husaini on kertonut jättäneensä islamin. Pian sen jälkeen osa ystävistä ei enää pitänyt yhteyttä, hän kertoi Mtv3:n Uutisaamun haastattelussa.
Kumpikin heistä on kritisoinut naisten ohjelmallista syrjintää ja lasten sukupuolielinten silpomista Suomessa toimivien islamilaisten yhdyskuntien piirissä. Se on heillä ollut lähtökohtana myös islamin uskonnon hylkäämiseen. He myös toimivat ihmisoikeuksien toteuttamiseksi.
Naisten syrjintää ja lasten väkivaltaista kohtelua Suomen somaliyhteisössä arvostelee ankarasti myös ihmisoikeusaktivisti Ujuni Ahmed kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin (2022), jonka hän on kirjoittanut yhdessä Elina Hirvosen kanssa. Ahmed sanoo edelleen olevansa muslimi, joskin aivan eri tavalla kuin viikonloppuisin lapsien käsiä kepillä lyövien koraanikoulujen opettajat.
Kaikissa kertomuksissa kriittinen huomio suuntautuu myös meihin ”valkoisiin feministeihin”, jotka olemme olleet omituisen passiivisia muihin kuin valkoisiin naisiin kohdistuvan jyrkän syrjinnän suhteen.
Esa Ylikoski