Opetushallitus antoi vuonna 2014 määräyksen uusista opetussuunnitelman perusteista peruskouluun. Siinä määriteltiin tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus perusopetuksen yhteiskunnalliseksi tehtäväksi. Määräyksessä annettiin perusteet myös kaikille oppiaineille.
Luin opetussuunnitelman perusteita, erityisesti uskontoa, ja suomalaisille lapsille kirjoitettuja uskontokirjoja. Asia kiinnosti minua, koska uskontoa sanotaan nykyään katsomusaineeksi ja opetussuunnitelman perusteiden mukaan uskonnon tunnilla pitää opettaa myös muita katsomuksia, uskonnottomuuttakin. Se on Opetushallituksen määräys. Paljonhan sitä määrätään, mutta miten totellaan ja miten valvotaan. Oppikirjojen tekijät eivät ole suoraan viranomaisten määrättävissä, mutta hyvään liiketoimintatapaan kuulunee asiakkaan toiveiden huomioiminen.
Minua kiinnosti, toteuttavatko peruskoulun ja lukion uskonnon oppikirjat annetun yhteiskunnallisen tehtävän. Kuinka paljon niissä käsitellään uskonnottomuutta?
Alakoulun kirjat
Vuosiluokille 1–2 Opetushallitus määrää oppiaineen tehtäväksi antaa oppilaille laaja uskonnollinen ja katsomuksellinen yleissivistys. Sisältöjen valinnassa otetaan huomioon myös uskonnottomuus.
Otavan uskonnon oppikirjassa, Sydän 1:ssä, mainitaan nimijuhla ja elämänkatsomustieto, mutta ei muuta uskonnottomuudesta. Toisen luokan kirjassa on tieteestä yksi lause, mutta kristinuskosta kolme jaksoa. Uskonnottomuudesta ei ole sanaakaan. Sanoma Pro:n kirjassa Aarre 1 uskonnottomuutta tai erilaisia katsomuksia ei mainita lainkaan. Toisen luokan kirjassa on uskonnottomuudesta kaksi lausetta. “Maailmassa on myös paljon ihmisiä, jotka eivät kuulu mihinkään uskontoon. Heitä kutsutaan uskonnottomiksi.”
Luokilla 3–6 tehtävänä on tutustuttaa oppilas uskonto- ja katsomusperinteisiin Suomessa sekä uskontoihin ja katsomuksiin muualla maailmassa. Opetuksen sisältöjä ovat kristinusko, muut uskonnot ja uskonnottomuus suomalaisessa kulttuurissa ja arjessa.
Otavan Sydän-kirjoista kolmas selittää uskonnonvapauden kahdella lauseella. Tosiasia ja mielipide – kappaleesta saa vaikutelman, että ne ovat samanarvoiset. Omatunto esitellään asiallisesti, uskonnosta riippumattomaksi ihmisen yleisominaisuudeksi. Neljännen kirjan sisällössä on hiukan katsomuksellisia näkökulmia ja viisauksia.
Viidennessä kirjassa katsomusperinteitä ja uskonnottomuutta käsitellään minimaalisesti.
Kuudes kirja paljastaa toisen kappaleen kuvaajassa uskonnottomia olevan 15 % maailman ihmisistä ja kolmannessa kappaleessa mainitaan katsomusdialogi, jossa myös uskonnottomuus otetaan huomioon. Kappaleessa kymmenen tunnustetaan hyvin luonnollinen moraalilaki, joka on riippumaton maailmankatsomuksesta. Kappaleessa 22 kerrotaan, että Suomessa joka neljäs ihminen ei kuulu mihinkään uskontoon.
Sanoma Pro:n kirjasarja Aarre toteuttaa tehtävän seuraavasti:
Kolmas kirja käsittelee kahdeksan jakson verran kristinuskoa ja kolmessa jaksossa yleistä etiikkaa, mutta ei sanaakaan uskonnottomuudesta. Neljännen kirjan 33 kappaleesta vain yksi on uskonnottomuudesta. Kappaleessa on virheellisesti kirjoitettuna, että vanhemmat päättävät, opiskeleeko heidän lapsensa koulussa elämänkatsomustietoa vai luterilaista uskontoa. Todellisuudessa luterilaisilla vanhemmilla ei ole valinnan vapautta asiassa.
Viidennessä kirjassa uskonnottomuutta ei ole lainkaan. Kriittisyyttä on Taikausko-kappaleessa. Sen kriittisyyden voi joku oppilas ymmärtää koskevan kaikkia uskontoja. Kuudes kirja käsittelee uskonnottomuutta yhdessä kappaleessa. Siinä kerrotaan, että joka neljäs suomalainen ei kuulu mihinkään uskontokuntaan.
Yläkoulun kirjat
Vuosiluokille 7–9 Opetushallitus määrää seuraavaa:
Oppiaineen tehtävänä on ohjata oppilaita kriittiseen ajatteluun sekä tarkastelemaan uskontoja ja katsomuksia eri näkökulmista. Opetuksessa tutustutaan sekä maailman suuriin uskontoperinteisiin että uskonnottomuuteen. Käsiteltäviä sisältöjä ovat uskonnot ja uskonnottomuus maailmassa ja Suomessa, uskontojen tunteminen osana kulttuurista yleissivistystä sekä uskonnot tieteellisen tarkastelun kohteena.
Otavan ensimmäinen Kaiku-kirja on käsittelee uskontojen maailmaa. Siinä on kokonainen luku luonnonuskonnoille, buddhalaisuudelle, Kiinan uskonnoille ja Japanin uskonnoille, mutta vain yksi kappale uskonnottomuudesta. Senkin tekstissä on iso osa uskonnollisuudesta.
Kappaleessa 2 on maininta uskontokritiikistä ja uskonnonvapaudesta, mutta molemmista kirjoitetaan yhteensä vain sivun verran. Kappaleessa kerrotaan uskonnottomia maailmankatsomuksia olevan monenlaisia, mutta ainuttakaan niistä ei edes nimetä.
Kappale 37 on otsikoitu Maallistuminen ja uskonnottomuus, mutta maallistumisen sekaan on kirjoitettu useita uskonnollisuutta koskevia asioita. Teksti ei pysy asiassa, sillä siitä löytyy esimerkiksi seuraava lause: “Suurten maailmanuskontojen, kuten kristinuskon ja islamin, asema vahvistuu edelleen monissa maissa, ja uskonto on keskeinen osa ihmisten arkipäivää suurimmassa osassa maailmaa.”
Toinen Kaiku-kirja kertoo kristinuskosta maailmassa. Niinpä uskonnottomuudesta on vain neljä lausetta kappaleessa Monien katsomusten Suomi. Kappaleen teksti ei pysy otsikon aiheessa, vaan käsittelee pääosin uskonnollisuutta.
Kolmas Kaiku-kirja keskittyy hyvän elämän pohdintaan. Pohdinta onkin moniäänistä. Moraalia ja etiikkaa käsitellään useasta näkökulmasta jopa kriittisesti, mutta katsomukset, uskonnottomuus on jätetty pois. Kolmannen jakson otsikossa katsomukset on kyllä mainittu, mutta sisältö on enimmäkseen muutamien uskontojen etiikkaa esittelevää.
Sanoma Pro:n uskontokirja 7–9 luokille on nimeltään Lipas. Sivun seitsemän kuvaajassa uskonnottomat ja ateistit on mainittu. Ateismista on myös yksi lause sivulla 14 ja sanastossa on uskonnottomuuteen liittyviä sanoja. Oppilas ei siis saa tietoa uskonnottomista katsomuksista, vaikka niiden kannattajamäärä ilmoitetaankin.
Lisäksi kirjan sisällössä on seuraavia virheellisiä väittämiä tai puutteita.
Sivu 8: Sellaista ihmisyhteisöä ei ole koskaan tavattu, jolla ei olisi jonkinlaista uskontoa.
Sivu 108: katsomus ja katsomusdialogi puuttuvat
Sivu 109: kultainen sääntö on omittu vain kristinuskoon kuuluvaksi
Sivu 115: toivo on myös omittu vain yhden uskonnon arvoksi
Sivu 116: uskonnottomuus puuttuu
Lukion kirjat
Lukion opetussuunnitelman perusteissa OPH määrää oppiaineen tehtäväksi tukea opiskelijaa uskontoihin ja katsomuksiin liittyvän laaja-alaisen yleissivistyksen muodostamisessa. Uskonnon opetuksessa perehdytään uskontoihin ja uskonnollisuuden ilmenemismuotoihin sekä uskonnottomuuteen.
Pakollisia kursseja on kaksi. Ensimmäinen on nimeltään Uskonto ilmiönä. Keskeisiä sisältöjä ovat uskonto ilmiönä, uskonnon määrittely sekä uskonnon ja tieteen suhde, Maailman uskontotilanne, uskonnollisuuden ja uskonnottomuuden piirteitä nykyajassa sekä uskonnonvapaus ihmisoikeutena.
Otavan kirjassa Verso 1 uskonnonvapautta, uskonnottomuutta ja uskonnon ja tieteen suhdetta on käsitelty kahdessa jaksossa kuudesta. Kappaleessa kaksi on jopa mainittu uskonnon uhri -käsite. Se löytyy myös sanastosta.
Kappale kolme keskittyy katsomusten moninaisuuteen usean sivun verran. Teksti on neutraalia ja asiallista, mutta kaikki kuvat eivät kuulu kyseiseen kappaleeseen, koska niissä on uskonnollisuutta eikä katsomuksellisuutta. Kappale viisi on myös kirjoitettu neutraalisti ja suhteellisen laajasti. Näin ollen Verso 1 lisää jonkin verran laaja-alaista yleissivistystä uskonnottomuudesta ja uskonnon ja tieteen suhteesta.
Sanoma Pro:n Lumo 1:ssä uskonnonvapautta, uskonnottomuutta ja uskonnon ja tieteen suhdetta on käsitelty minimaalisesti. Suurin osa kirjan sisällöstä on Lähi-idän uskonnoista. Maailman uskontotilannetta selkeyttävässä kuvaajassa uskontokuntiin kuulumattomien määrä tulee kyllä selväksi, mutta maallistumista käsittelevään kappaleeseen on kirjoitettu myös uskonnollisuutta. Kirja ei siis lisää laaja-alaista yleissivistystä katsomuksista.
Toinen pakollinen uskonnon kurssi on nimetty Maailmanlaajuinen kristinusko. Sen keskeisenä sisältönä on kristinuskon asema ja vuorovaikutus ympäröivän kulttuurin kanssa eri puolilla maailmaa.
Otavan Lumo 2 kuvaa kristinuskon moninaisuutta ja hajanaisuutta, mutta vuorovaikutuksen kuvaaminen ympäröivän kulttuurin kanssa on vähäistä. Katsomusdialogi mainitaan vain sanastossa ja sivulla 213 yhdessä lauseessa. Sivulla 214 on kuitenkin seuraava lause:
”Katsomusten dialogin merkitys kasvaa yhteiskuntien moniarvoistumisen ja maailman muutosten myötä.”
Sanoma Pro:n Verso 2 sisältää tietoja kristinuskon vuorovaikutuksesta ympäröivän kulttuurin kanssa, vaikkakin tiedot vuorovaikutuksesta katsomusten kanssa jäävät minimaaliseksi. Jakso 5 on otsikoitu Katsomusten vuoropuhelu, mutta tekstit keskittyvät uskontodialogiin.
Yleisarvio kirjoista
Kokonaiskuvani on, että lukemani peruskoulun ja lukion uskonnon oppikirjat eivät käsittele uskontoja ja katsomuksia tasa-arvoisesti, yhdenvertaisesti eikä oikeudenmukaisesti, sillä uskonnottomuudesta opetetaan vain minimaalinen tietomäärä. Niin siitä huolimatta, että kirjoissa uskonnottomien määrän todetaan olevan isomman kuin monen opetetun uskonnon. Uskonnottomuus on nykyään Suomessa ja Euroopassa merkittävä katsomuksellinen suuntaus.
OPH toimii itsekin perusopetuksen yhteiskunnallisen tehtävän unohtaen, sillä lukion opetussuunnitelman perusteissa uskonnottomuus on jätetty lähes mainitsematta. Sen sijaan kokonainen pakollinen opintokurssi on otsikoitu Maailmanlaajuinen kristinusko, vaikka kristinuskon jäseniä on vain kolmannes maailman väestöstä. Tuo kurssi on kuin monikansallisen konsernin toimintakatsaus ja mainos. Se ei toteuta perusopetuksen yhteiskunnallista tehtävää.
Katsomusdialogi on tärkeää, sillä meillä ihmisillä on paljon yhteistä uskonnoista ja uskonnottomuuksista riippumatta. Katsomusdialogi on mahdollista vasta sitten, kun katsomukset otetaan laajemmin mukaan myös oppisisältöihin ja oppikirjoihin. Katsomusdialogi on määritelty yhdessä lukion kirjan sanastossa: katsomusten välinen vuoropuhelu, jossa on mukana myös uskonnottomia maailmankatsomuksia.
Muutos on kuitenkin menossa avarakatseisempaan suuntaan. Se on nähtävissä selkeästi luettaessa Otavan uskontokirjoja Tähti 1–6. Ne on tehty ennen nykyisiä Opetussuunnitelman perusteita ja niiden sisältö on käytännössä yhden uskonnon julistamista. Kirjasarja jopa päättyy Pohjalaiseen uskontunnustukseen.
Keskustelu tasa-arvosta, yhdenvertaisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta jatkuu myös peruskoulussa.
Lähteet
Opetushallituksen määräys 22.12.2014 (104/011): Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet
Opetushallituksen määräykset ja ohjeet 2019:2a: Lukion opetussuunnitelman perusteet 2019
Otavan oppikirjat Tähti 1–6, Sydän 1–6, Kaiku 1–3 ja Verso 1–2
Sanoma Pro:n oppikirjat Aarre 1–6, Lipas ja Lumo 1–3
Risto Puumalainen
Kirjoitus on julkaistu Vapaa Ajattelijassa 1/2022.