Kansanedustaja Päivi Räsästä ja Lähetyshiippakunnan piispaa Juhana Pohjolaa vastaan nostettujen syytteiden käsittely Helsingin käräjäoikeudessa alkoi 24. tammikuuta. Puolustuksen ja syyttäjän loppupuheenvuorot on jo kuultu, ja maaliskuun lopulla kuulemme lopputuloksen.

Olisi tärkeää, että kansalaisille annettaisiin faktapohjaista tietoa siitä, mistä käräjäoikeudessa oikein on kysymys, jotta olisi helpompaa erottaa tosiasioihin perustuva tieto uskomuksista, luuloista, mielipiteistä tai väitteistä, ja näin muodostaa oman mielipiteensä. Varsinkin somekeskusteluissa tulee vastaan paljon sellaista, mikä ei pidä ollenkaan paikkansa. Väitetään esimerkiksi, että kirkkoa ja uskovaisia vainotaan, eikä Raamattua saisi enää siteerata.

Tosiasiassa kahta henkilöä, Räsästä ja Pohjolaa, syytetään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, ja käräjäoikeudessa käydään polemiikkia siitä, onko Räsäsen ja Pohjolan kirjoituksissa ja puheissa kyse kansanryhmää vastaan kiihottamisesta ja ylittääkö teot syyttäjän vaatimaan sakkorangaistuksen määräämiseen.

Nostan esiin pari asiaa syytteen alkuperästä ja syytettyjen taustoista, joita ei mielestäni ole tarpeeksi painotettu. Ensinnäkin alkuperäiset rikosilmoitukset teki Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Poliisi kuitenkin lopetti tutkinnan ja päätti jättää syyttämättä. Poliisin perusteluissa jättää syyttämättä on huomiota herättävä kohta: ”… moraaliset auktoriteetit voivat antaa yksilöille hänen käyttäytymistään koskevia ohjeita, neuvoja, määräyksiä tai muuta tukea.” (Suomen kuvalehti 24.1.2022, Samuli Suonpää)

Kuka tai ketkä ovat poliisin mainitsemia ”moraalisia auktoriteetteja”, joilla on yllä mainittuja oikeuksia? Oliko todella niin, että poliisi katsoi Päivi Räsäsen olevan tällainen moraalinen auktoriteetti kirjoittaessaan homoseksuaalisuutta vastustavia tekstejään? Valtakunnansyyttäjä määräsi poliisin viemään rikostutkinnan loppuun. 

Toiseksi ”Lähetyshiippakunnan piispa” kaipaa taustoittamista. Ainakin minä olen alun alkaen saanut sellaisen kuvan, että Räsänen ja Pohjola edustavat Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa, mutta se onkin väärä käsitys. He edustavat Suomen evankelisluterilaista lähetyshiippakuntaa ja Luther-säätiötä. Itse asiassa Pohjola on erotettu pappisvirasta, kun hän siirtyi toimimaan Lähetyshiippakuntaan, joka on Luther-säätiön ja eräiden muiden hengellisten yhteisöjen perustama itsenäinen kirkko. 

Lähetyshiippakunta ei kuitenkaan ole rekisteröitynyt uskonnolliseksi yhdyskunnaksi. Siten voi myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenet kuulua siihen, kuten esimerkiksi Räsänen tekee. Vuodesta 2021 alkaen Pohjola on toiminut piispan nimikkeellä Lähetyshiippakunnassa. Selvyyden vuoksi painotan, että Pohjola ei ole Suomessa rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan piispa. Lähetyshiippakunnassa vastustetaan äänekkäästi naispappeutta, ei hyväksytä homoseksuaalisuutta eikä esiaviollista seksiä.

Mitä tästä voisi päätellä? Kirkko, sellaisena kuin me sen ymmärrämme, ei ole ollenkaan osapuolena käräjäoikeudessa. Näyttää siltä, että pieni ryhmä kristittyjä fundamentalisteja pitää valtavan kovaa ääntä eri medioissa. He eivät ainoastaan panettele homoseksuaaleja ja kieltäydy naispappien kanssa yhteistyöstä, vaan he panevat kapuloita rattaisiin kaikkiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon inhimillistämispyrkimyksiin. Kristityt fundamentalistit korostavat Raamatun sanatarkkaa erehtymättömyyttä. Saako uskonnon varjolla ja 2000 vuotta sitten kirjoitettuja tekstejä käyttää muiden solvaamiseen nykypäivänä, se jää nähtäväksi.

Maria Enebäck