Miten sisällyttää yhteen kirjaan pätevän tieteellisen selostuksen kaiken tuntemamme universumin alusta ensimmäisten atomien, molekyylien ja yksisoluisten ilmaantumisesta ihmisen kehittymiseen, ihmisjärjellä käsittämättömään satojen tuhansien valovuosien mittaisten galaksien mittaamattoman valtaisaan määrään ja siinä samalla käsitellä tämän universumin mitassa mikrobin kokoisen planeetan asukkaiden eeppisen mielikuvituksellisiin uskomuksiin eli todistetun tieteen vastaisiin käsityksiin? No, vaikka kuten Oskari Miettinen on tehnyt. Kirjoittaa kirjan, jossa vastaansanomattomista nykytieteen selvittämistä tosiasioista siirrytään sulavasti ihmiskuntaan historian saatossa pesiytyneisiin mitattoman absurdeihin uskomuksiin ja niin monien tosina pitämiin metafyysisisiin ilmiöihin ja entiteetteihin.

Alkuräjähdyksestä uskomuksiin on filosofian tohtori ja tähtitieteilijä Oskari Miettisen (s. 1982) ensimmäinen tietokirja. Ilmeisen intohimoisena tiedon levittäjänä hän on ottanut käsittelyyn niin tieteen selvittämät tosiseikat universumin alkuvaiheista tähtineen ja galakseineen, aurinkokunnan synnystä ja maapallon evoluutiosta sekä ikään kuin antiteesinä vuosituhansien vajavaisen tiedon aikana kehkeytyneet ja monien edelleenkin tosina pitämät mitä merkillisimmät uskomukset tästä kaikesta uskontoja myöten. Miettinen on kirjoittanut myös kolmisenkymmentä kansainvälistä tieteellistä artikkelia, joten pohjaa tällaisen kirjan koostamiselle on. Ja mitä sitä turhaan varovaisesti aloittaa.

Itse asiassa kirjasta voi halutessaan lukea vaikka näitä kahta osiota vuorotellen. Tähtitiede galakseineen ja tajuttomine mittasuhteineen sekä maapallon elämän kehitysvaiheet voivat olla pötkössä luettuna aika tanakkaa tavaraa, joten keveiksi välipaloiksi voi ottaa luvun kaksi uskomusosastosta. Kätevää. Ja sitä paitsi onhan aivan loogista käsitellä uskomuksia ja faktoja samassa yhteydessä. Liittyväthän nämä toisiinsa, vaikka maailmat ovatkin kaukana toisistaan kuin Andromedan galaksi Linnunradasta. Andromeda muuten lähestyy Linnunrataa 432000 km/t vauhdilla. Törmäystä saa silti odotella vielä 4–5 miljardia vuotta. Uudelle supergalaksille on jo annettu nimikin: Milkomeda. Uskontojen ennustukset ovat mitä ovat, mutta tieteessä varma miljardien vuosien päässä oleva tapahtuma on jo nimetty.

Vaikka kirjoittajan oma tyyli ei välttämättä vielä olekaan hioutunut, on kirjaa miellyttävä lukea, kun teksti on sujuvaa ja sopivan rentoa olematta vaivaannuttavaa. Esimerkiksi ”…joskus astrologiassa myös satunnaisilla ilmiöillä, kuten komeetan ilmestymisellä taivaalle, on jokin sanoma, kuten ilmoitus tulevasta suuresta onnettomuudesta. Tämän varmaan dinosaurukset voisivat allekirjoittaa.” Tai: ”Ensimmäiset kuivalle maalle ilmaantuvat eliöt näyttävät olevan leviä ja sieniä, jotka elävät vuorovesivoimien aiheuttamien nousu- ja laskuvesien alueilla – välillä meressä, välillä kuivalla maalla. Siten ne alkavat sopeutua myös kuivan maan elämäntavoille. Maassa maan tavalla siis.” Mielenkiintoinen teoria siitä, miten elämä siirtyi ”alkumerestä” maalle tuottaen lopulta ihmisen.

Mielenkiintoista on myös arvelu siitä, että nykyihminen oli osaltaan syyllinen neandertalin ihmisen häviämiseen – ja se, että tämä nykyihminen mahdollisesti myös keksi uskonnot, noin 32000 vuotta sitten. Tosin neandertalin ihminen saattoi harjoittaa jotain uskonnon kaltaista jo paljon ennen. Tuli tietooni sellainenkin asia, että vuonna 1998 keksitty ”pimeä energia” nimettiin aluksi ”hassuksi energiaksi”. Hassua. Tiede ei suinkaan ole tylsää ja puuduttavaa.

Kirja on tiedettä popularisoiva eli tavan kansalaisille suunnattu helppotajuinen, kuten takakannen esittelyssä mainitaan. Mutta nähtävästi fysiikasta ja tähtitieteestä ei juuri voi kirjoittaa käyttämättä monimutkaisia ja outoja termejä sekä vielä oudompia yhtälöitä. Arjessa ei usein tule vastaan hiukkasten baryoniluvut, termi ”Hadeeinen eoni”, millä kuvataan ihan oikeasti täällä ollutta ”maanpäällistä helvettiä”. Siitä on aikaa 4,6–4 miljardia vuotta, mutta fakta on, että täällä Telluksella on ollut oikea globaali tulijärvi. Syntisiä vain ei ollut vielä 4,5 miljardiin vuoteen. Mutta hankalistakin termeistä ja tiedon tiiviistä vyörytyksestä huolimatta kirjan helppolukuisuus tekee siitä käyttökelpoisen opetuskäyttöön vaikka lukioissa, ellei osin peräti protuleireilläkin. Ja sopii tämä vaikka kenelle vain. Tosin uskontojen käsittelyssä kirjoittajan oma näkemys niistä ei juuri jätä arvailujen varaa, mikä seikka ei ihan oppikirjan kriteereitä täytä.

Paljon turhempaankin voisi kyllä rahansa käyttää kuin tämän hankkimiseen. Suositteluni.