Vapaa-ajattelija voi äänestää kristillisdemokraatteja.
Meillä ei ole pyhiä asioita, eikä kirkon ja valtion erokaan ole sellainen. Äänestyspäätökseen vaikuttaa useampi asia, joista vapaa-ajattelijoiden tavoitteet ovat yksi. Toisille se on hyvin merkittävä asia, mutta toivoakseni ei kenellekään kaiken muun ohittava.
Kristillisdemokraatit on oikeasti vaikuttavista puolueista pienin, ja se on vaarassa pudota eduskunnasta kokonaan. Kaikki viisi kansanedustajaa ovat eri vaalipiireistä, ja lähes satunnainen vaihtelu voisi tiputtaa heistä pari. Ehkä on hyvä, jos niin ei käy.
Nykyisellään puolue kerää konservatiivikristittyjä yhteen, pois muiden puolueiden aktiivijäsenistä, ehdokkaista ja äänestäjistä. Samaan aikaan sen merkitys politiikkaan voi jäädä pieneksi, ainakin jos sen äänimäärä vielä vähenee. Kristillisdemokraattien olemassaolo saattaa paradoksaalisesti jopa vauhdittaa yhteiskunnan maallistumista.
Nimenmuutosharhautus?
Puolue pyrki vuosituhannen vaihteessa Bjarne Kalliksen johdolla enemmän yleispuolueeksi. Osana tätä nimikin vaihtui nykyiseksi Saksan suuren sisarpuolueen mukaan; entinen oli Suomen Kristillinen liitto. Nimenmuutosta kutsuttiin harhautukseksi, mutta pyrkimys oli mielestäni aito.
Kalliksen aikana puolue sai historiansa suurimman kannatuksen, sekin tosin vain 5,3 %. Sen jälkeen linja kääntyi taas, johtoon tuli jyrkemmin profiloitunut Päivi Räsänen. Merkittävistä poliitikoista Eija-Riitta Korhola loikkasi samoihin aikoihin kokoomukseen; vuosikymmen myöhemmin Kallis seurasi häntä. Äänestäjiä muutos konservatiiviseen suuntaan karkotti. Prosentti tai pari suomalaisista näyttää hakevan sopivan, mutta ei liian konservatiivista vaihtoehtoa.
Vuoden 2005 yleisohjelma yritti vielä vaikuttaa vähemmän kristilliseltä: ”Kristillisdemokraatit pyrkivät perustelemaan näkemyksensä niin, että jokainen ihminen elämänkatsomuksestaan riippumatta voi ymmärtää perustelut. Politiikassa toimitaan eri elämänalueella kuin seurakunnissa.”
Etelään osoittava kompassi
Uskonnonvapauden osalta kristillisdemokraattien nykyiset ohjelmat ovat lähes etelään osoittava kompassi eli toistavat melko tarkkaan vapaa-ajattelijoille vastakkaista kantaa: ”Puolustamme kristillisen kulttuuriperinnön ja kansakuntaa yhdistävien arvojen välittämistä tuleville sukupolville. Koulujen ja päiväkotien on taattava oppilailleen myönteinen uskonnonvapaus.”, ”Seurakuntien ja päiväkotien yhteistyö tukee varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen tavoitteita.”, ”Yleisradion – – tulee nykyistä tasapuolisemmin ottaa huomioon erilaiset lähestymistavat mukaan lukien kristillinen näkökulma.” ja niin edelleen.
Tuskin yllättää, että puolue myös esimerkiksi kannatti rukouspäiväjulistuksen säilyttämistä tasavallan presidentin virkatehtävänä. Pienuskonnoille sen kansanedustajat ovat onnistuneesti esittäneet lisää euroja valtion varoista. Sikamessias-taulua ei sentään poistettu taidenäyttelystä, vaikka puolueen kansanedustajat siitä vuonna 2017 kirjallisen kysymyksen muutaman muun kanssa tekivätkin.
Toisaalta puolueen nuorisojärjestö ehdotti viime kesänä, että puolue olisi vähemmän kovasydäminen homoseksuaaleja kohtaan. Puoluehallitus toki oli eri mieltä, mutta ehkä tämä kertoo puolueen joskus tulevaisuudessa yrittävän uudelleen olla vähemmän konservatiivinen.
Jostain samaakin mieltä?
Moni vapaa-ajattelijakin voi olla samaa mieltä puolueen yleisistä tavoitteista sosiaaliturvan, puolustuspolitiikan ynnä muiden osalta. Mutta löytyykö mitään, missä KD tukisi meidän tavoitteitamme?
Löysin kaksi asiaa, joissa edellinen puheenjohtaja Räsänen on kannallamme: Poliisin virka-asun hän haluaa pitää neutraalina, siis torjuu esimerkiksi musliminaisen huivin osana poliisin työasua. Toiseksi hän on kääntynyt viime vuosina varovasti jumalanpilkkalain kumoamisen kannalle, vaikka aiemmin oli hyvinkin tässä asiassa sananvapautta vastaan.
Viime kuntavaalien ehdokkaista, jotka vaalikoneeseemme vastasivat, sentään yli puolet kannatti elämänkatsomustiedon opiskelun sallimista myös kirkkoon kuuluville oppilaille. Tosin kaikilla muilla puolueilla osuus oli suurempi.
Jori Mäntysalo
Kirjoitus on julkaistu Vapaa Ajattelijassa 1/2022. Lehti on esitellyt kahdeksan eduskuntapuoluetta suuruusjärjestyksessä. Seuraavassa numerossa pienpuolueet.