Keskustelua hautajaisten terminologiasta

Siviilihautajaisten monimuotoisuuden lisääntymisestä huolimatta suurin osa esimerkiksi Pro-Seremonioiden puhujista kutsutaan ”perinteisen kaavan mukaan” pidettäviin saattotilaisuuksiin ennen tuhkausta tai arkkuhautausta.

Siviilihautajaisten monimuotoisuuden lisääntymisestä huolimatta suurin osa esimerkiksi Pro-Seremonioiden puhujista kutsutaan ”perinteisen kaavan mukaan” pidettäviin saattotilaisuuksiin ennen tuhkausta tai arkkuhautausta.

Keskustelimme Pro-Seremonioiden Anneli Aurejärvi-Karjalaisen kanssa alan terminologiasta, kun vapaa-ajattelijainkin piirissä on puhuttu välillä myös jäähyväistilaisuuksista.

Pro saattotilaisuus

– Joo, rinnakkaiskäytössä on kyllä edelleen useitakin termejä. Jäähyväistilaisuuden lisäksi jotkut vanhimman polven vapaa-ajattelijat saattavat myös kutsua kaksiosaisina vietettävien hautajaisten molempia osia muistotilaisuudeksi, mistä helposti seuraa hämmennystä. Saattotilaisuus – tai vaihtoehtoisesti saattohetki – on kuitenkin se, jota olemme Pro-seremonioissa alkuvaiheista asti pyrkineet vakiinnuttamaan, kertoo Anneli.

– Se on lyhyt ja luontevasti asian ytimessä. Saattotilaisuus on konservatiiviseenkin korvaan jo valmiiksi turvallisen tuttu, rinnastuuhan se suoraan niin saattoväkeen kuin saattohoitoonkin.

Äänteellisestikin saatto tuntuu helpoimmin – eli vähiten hankalasti – juurtuvan ihmisten mieliin siunauksen tilalle, samoin kuin nimiäiset toimii ”ristiäisten” vastinparina (vs. rinnakkaistermit nimenantojuhla ja nimijuhla).

– Juurrutus on tärkeää, jottei ”siunaus”-sanaa enää käytettäisi siviilihautajaisten yhteydessä, eikä siviilitavalla vietettävää vauvajuhlaa erehdyttäisi kutsumaan ristiäisten nimellä. Kun sanasto on kohdillaan, loistaa uskonnollisten toimitusten tosiasiallinen väheneminen myös muun muassa kuolinilmoituksissa ja syntyneitä-palstoilla, mikä taas osaltaan edistää suotuisaa kehitystä.

– Niinpä aina kun hautaustoimiston edustaja tai omainen puhelimessa kertoo tarvitsevansa puhujaa ”siunaustilaisuuteen”, lempeästi oikaisen, että saattotilaisuus siis kyseessä, kertoo Anneli Aurejärvi-Karjalainen.

– Lisättäköön vielä, että molemmat suosimistamme termeistä olivat toki käytössä jo ennen Pro-Seremoniain perustamista. Saattotilaisuus-termin kuulimme helsinkiläiseltä hautaustoimistoyrittäjältä vuonna 2000 järjestämässämme seminaarissa, ja nimiäisiä kuuluivat vauvaperheet ainakin Turun suunnalla viettäneen jo 1990-luvun alkuvuosina.

Kun kappelia ei voi tai haluta vuokrata

Nostin keskusteluun, että saattotilaisuutta ei aina järjestetä ennen tuhkausta. Syynä voi olla, että kyseisen hautausmaan kappelia ei vuokrata siviilihautajaisiin tai että seurakunnan tiloja ei haluta käyttää. Miten tästä selvitään?

– Silloin kun hautajaiset järjestetään vasta tuhkauksen jälkeen uurnan äärellä, käypä termi on edelleen saattotilaisuus. Lähimmät omaiset ovat ennen tuhkausta saattaneet käydä hyvästelemässä vainajan ihan omin väin, usein vain käymällä tätä katsomassa esim. sairaalan tai kappelirakennuksen nk. näyttöhuoneessa, mutta joskus niin seremoniallisesti ja mahdollisesti puhujankin avulla, että saattotilaisuuden tunnusmerkit täyttyvät tässäkin, sanoo Anneli Aurejärvi- Karjalainen.

– On myös mahdollista, harvinaista toki, järjestää samalle vainajalle useampikin saatto- ja muistotilaisuus, esimerkiksi jos kuolema tapahtui ulkomailla, läheisiä on eri puolilla maailmaa tai lähipiirillä täydellinen välirikko. Tuhkaa tosin ei enää nykylain mukaan saa jakaa haudattavaksi eri paikkoihin, mutta aivan varmasti sitä silti edelleen tehdään.

– Tuhkauksen jälkeen pidettävissä hautajaisissa on myös varsin tavallista yhdistää saatto- ja muistotilaisuus pidettäväksi samassa juhlatilassa niin, että uurna on läsnä. Silloin tilaisuus on tapana aloittaa seremoniallisemmalla osuudella kukkineen/kynttilöineen ja saattopuheineen, mitä sitten seuraa vapaamuotoisempi osuus tarjoiluineen. Tilaisuutta voi silloin luontevasti kutsua vain hautajaisiksi, ellei sitten haluta tarkentaa, että kyseessä on yhdistetty saatto- ja muistotilaisuus.

– Edelleen, jos hautausmaan kappelia ei joko ole käytettävissä tai sitä ei haluta käyttää, voidaan ensin kokoontua suoraan hautausmaalle joko arkkuhautaukseen tai uurnanlaskuun, josta sitten siirrytään sisätiloihin muistotilaisuutta viettämään, Anneli kertoo.

– Puhujan roolina tuossa pelkistetyssä saattotilaisuudessa on tavallisesti lausua haudalla vain lyhyet saattosanat ja sitten vasta muistotilaisuudessa pitää varsinainen puhe. Tuolloin kyseessä on muistopuhe, vaikka sen sisältö onkin olennaisilta osin sama kuin jos se olisi pidetty kappelissa saattopuheen nimellä.

Peijaisista elämän juhlistamisiin

Hautajaiskulttuuri kehittyy ja monimuotoistuu vuosi vuodelta maallistumisen myötä.

– Tilanteita on tosiaan monenlaisia, osin tuon kurjan tilapulan takia, mutta löytyy myös myönteinen syy: siviilitilaisuudet ovat vapaita pakkokaavoista, joten ne voidaan järjestää hyvin monella tapaa. Siten terminologiakaan ei aina ole ihan suoraviivaista saati itsestään selvää, huomauttaa Anneli Aurejärvi-Karjalainen.

– Eikä ajamamme terminologia tietenkään sido varsinkaan hautajaisjärjestelyt omin voimin hoitavia omaisia millään tavoin. Heillä on täysi vapaus järjestää tilaisuus niin muodolliseksi, vapaamuotoiseksi, normeista poikkeavaksi tai perinteiseksi kuin vainaja on toivonut, ja sen mukaisesti myös kutsua tilaisuutta millä nimellä tahansa.

– Kuvittelisin että Suomessa vietetään omin päin ja pienillä porukoilla myös ainakin peijaisia, monttubileitä, elämän juhlistamisia (Celebration of Life) yms. mutta varsinaista tietoa Prolle asti ei tällaisista tietenkään kerry kuin vain ohimennen kuulopuheina.

– Valtaosa suomalaisista toki edustaa hautajaisjärjestelyiden suhteen perinteisiä linjoja, eivätkä varsinkaan surevat omaiset yleensä koe mitään halua revitellä. Pikemminkin monet tapaavat arkailla liikaakin, mikä näkyy varsinkin musiikkivalinnoista keskusteltaessa, huomauttaa  Anneli Aurejärvi-Karjalainen.

 

Esa Ylikoski