Osallistumme työpaikallani Kilometrikisaan, jossa kirjataan omat polkupyörällä kuljetut kilometrit ylös ja kilpaillaan kuka saa eniten kokoon.
Tapahtuipa juhannuksen alla että tiimitoverilla tuli kokoon 666 km. Sille porukalla hihitimme. Vähän myöhemmin saavutin saman legendaarisen luvun ja katsohan, vielä saman työmatkan aikana sähköpyöräni matkamittariin ilmestyi IESOS – tai siis, pyörällä taittamani kokonaismatka saavutti lukeman kolmetoista tuhatta viisisataa viisi (13505) kilometriä.
Olimmeko siis pahan ja hyvän taistelukentällä ja IESOS ilmestyi karkottamaan pahoja voimia? Tuskinpa sen enempää kuin viime talvenakaan tai ensi kuussa.
Lienee väistämätön harmillinen kehityskulku, että ihmislajille on muodostunut taipumusta taikauskoon. Elämänmenon myllerryksessä muinaisille esi-isillemme oli eduksi ratkaista ongelmia järjellä, joten päättelykyky kehittyi. Esivanhempamme ovat tarvinneet myös luovuutta. Näiden kahden kohdatessa syntyy kuviteltuja vaikutussuhteita: Jos heitän suolaa vasemman olan yli, en kohtaa vastoinkäymisiä.
Luovuus sai muinaiset ihmiset kuvittelemaan myös kaikenlaisia henkiolentoja. Tällaisen mielistely avun toivossa saattaa olla yksittäiselle ihmiselle sinänsä harmitonta, kunhan se ei johda nykyaikaisen oikeasti vaikuttavan avun torjumiseen esimerkiksi lääketieteellisestä hoidosta kieltäytymisen muodossa.
Yhteiskunnan tasolla on kuitenkin selvää, ettei taikarituaaleilla voida estää tai korjata vaikeuksia. Esimerkiksi ruoantuotannossa kylvön siunaaminen ei vaikuta satotasoon mitenkään, vaan meidän on syytä huolehtia lannoituksesta, kastelusta, rikkakasvien torjunnasta, kasvitautien ehkäisystä ja muista näkökohdista itse, jotta emme jää vaille syötävää.
Tehokkuuspuutteiden ohella taikausko voi aiheuttaa suoraan kärsimystä sen kohteeksi joutuville. Jos kuvitellaan, että albiino ihminen on jotenkin maaginen ja hänen kappalettaan kaulalla roikuttaen saa itselleen hyötyä, jotkut onnettomat ilman ihopigmenttiä syntymään sattuneet ihmiset menettävät tarpeettomasti henkensä väkivaltaisesti.
Jos kuvitellaan, että joku näkymätön otus on paitsi pystyttänyt koko maailman myös uhkaa meitä kaikkia jos vääränlaiset kaksi ihmistä haluaisivat elää yhdessä, osalle ihmisistä tehdään elämä vaikeaksi tarpeettomasti. Lukemattomat ovat kohdanneet väkivaltaa ja jopa menettäneet henkensä tällaisten uskomusten takia. Täysin turhaan.
Olisipa ihmiskunnalle toden totta tarpeen ”kohota korkeammalle tietoisuuden tasolle”. Eihän tajunnassa mitään kvantittuneita tasoja ole, mutta maailma näyttää erilaiselta kun sen rakenteita hahmottaa paremmin. Taikauskosta luopuminen parantaisi monien ihmisten elämää.
Mikä sitten toimii paremmin kuin taikausko? Vanhan määritelmän mukaan tieto on ”hyvin perusteltu tosi uskomus”. Tämä eroaa taikauskosta, joka on pelkkä uskomus: ei hyvin perusteltu eikä tosi.
Hyväksi perusteluksi käy mekanismi, joka on todettu paikkansapitäväksi muissakin yhteyksissä ja joka sopii yhteen muiden asioiden kanssa, mitä maailmasta tiedämme.
Uskomuksen totuutta ja mekanismin paikkansapitävyyttä taas voi mitata ennustusvoimalla: Todesta uskomuksesta ja paikkansapitävästä mekanismista voi johtaa yksittäisiin tilanteisiin ennusteita, jotka toteutuvat. Esimerkiksi kopernikaanisesta aurinkokuntamallista voi ennustaa Auringon paikan taivaalla miltä tahansa paikkakunnalta katsottuna minä tahansa ajanhetkenä, ja Aurinko löytyy juuri sieltä suunnasta. Voimme ennustaa myös kuunpimennykset ja auringonpimennykset hyvin tarkasti pitkiä aikoja etukäteen. Tähän asiaan meillä on siis hyvin perusteltu mekanismi joka tuottaa toteutuvia ennusteita.
On hyvä myös huomata, että mikään määrä loitsimista tai taikoja ei muuta Auringon ja Kuun käyttäytymistä taivaalla. Niistä ei saada toteutuvia ennusteita joita kopernikaaninen malli ei ennusta.
Älkäämme uskoko ilman perusteita, vaan ottakaamme selvää.
Timo Karjalainen