Kaksi vuotta sitten haastattelin Sara al Husainia Vapaa Ajattelija -lehteen. Hänen tarinansa jäi mieleeni erityisesti hänen puhuessaan siitä, kuinka ensimmäisen kerran tunsi tuulen vireen hiustensa läpi ja pään kastumisen sateessa ainutlaatuisena kokemuksena. Ja kuinka ystäviin tuli muutoksia hänen luovuttuaan islamin uskonnosta.

Luettuani nyt hänen teoksensa Huono tyttö ymmärrän paremmin, miksi nämä kokemukset olivat hänelle merkittäviä. Voin vain kuvitella niitä tunteita, joita hän on käynyt läpi.

Kirja herättää monenlaisia tunteita: vihaa, surua, ahdistusta ja ihmettelyä. Herää myös kysymyksiä siitä, miksi ihmisen pitää kohdata niin laajaa epäoikeudenmukaisuutta, jossa vapauksia riistetään ja joudutaan kokemaan inhimillisyyden rajoja koettelevia tekoja.

Kirja valottaa elämäntapaa, jossa miljoonat ihmiset, ei vain toisella puolella maailmaa, vaan myös Euroopassa ja Suomessa, elävät. Epäoikeudenmukaisuudet, syrjintä ja ihmisoikeusloukkaukset, joita ihmiset – erityisesti naiset – kohtaavat, ovat niin laajamittaisia, että niiden kuvaileminen tuntuu loputtomalta.

Teos tuo onnistuneesti esiin, kuinka naisten alistaminen ja epätasa-arvo ovat syvälle juurtuneita ja normalisoituja ilmiöitä. Jopa osa naisista puolustaa näitä arvoja ja pitävät niitä itsestäänselvyyksinä sekä paheksuu perheenjäseniä ja läheisiä, jotka kyseenalaistavat perinteisiä käytäntöjä ja pyrkivät vapautumaan niistä.

Vaikka kirjan lukeminen herättää surua ja vihaa, tarina päättyy kuitenkin toivoon. Sara on päässyt Suomeen, vapauteen pakkoavioliitosta ja patriarkaalisista yhteisöistä. Tosin matkaan sisältyi suhteettoman paljon antautumista, vastoinkäymisiä, nöyrtymistä, epäasiallisen kohtelun ja jopa rikoksen kohtaamista. Surullinen tosiasia on, että suurimmalle osalle ei käy yhtä hyvin, eivätkä he välttämättä koskaan pääse hengittämään vapauden ilmaa.

Saran ja muiden mainittujen naisten kokemukset herättivät monenlaisia ajatuksia. Olen usein pohtinutkin, miksi niin monet naiset hyväksyvät elämän, jossa epätasa-arvo on ilmeistä ja alistaminen arkipäivää. Huono tyttö -teoksessa on tuotu esiin, kuinka vaikeaa ulospääsy voi olla. Olettavasti suuri osa kunnianmurhan ja itsemurhan uhreista ovat juuri naisia, jotka eivät hyväksy näitä olosuhteita ja taistelevat vastaan, mutta erittäin kohtalokkain ja surullisin seurauksin.

Kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Se ei ole vain erinomaisesti kirjoitettu ja lukijan mukaansa tempaava, vaan auttaa myös ymmärtämään paremmin uskontojen ja kulttuurien merkitystä ihmisten arjessa, asuinpaikasta riippumatta. Toivon erityisesti heidän, jotka puhuvat, että naisilla on oikeus käyttää huivia tai jotka pitävät huivia vain kangaspalana, lukevan sen.

Yhteiskunnalliset muutokset eivät tapahdu itsestään, varsinkaan kun valtaapitävät tarvitsevat taantumuksellisia arvoja säilyäkseen vallassa. Muutokseen tarvitaan aktivistien toimintaa ruohonjuuritasolta, taistelua oikeuksien ja paremman elämän puolesta. Tämä liike on havaittavissa, vaikka sen menestys onkin toistaiseksi vaatimatonta.

Toivo paremmasta syntyy, kun yhä useammat kyseenalaistavat vallitsevia käytäntöjä ja luovat uusia näkemyksiä ja käytäntöjä. Toisin sanoen huonot tytöt ovat symboleja rohkeudesta ja taistelusta vapauden ja tasa-arvon puolesta.