Pohjoismaiden humanistiyhdistykset kokoontuivat 27.-28.8.2022 vuotuiseen yhteistyökokoukseen, tällä kertaa ainutlaatuisesti Pohjoismaiden ulkopuolelle, Amsterdamiin. Syynä tähän epätavalliseen paikanvalintaan olivat Kansainvälisen humanistiliiton (Humanists International) 70-vuotisjuhlat, joita vietettiin tässä samassa kaupungissa, jossa järjestö on aikanaan perustettu. Samalla julkaistiin virallisesti päivitetty Modernin humanismin eli Amsterdamin julistus (suomennos löytyy Vapaa Ajattelijasta 3/2022).

Kokous- ja juhlapaikkana oli Alankomaiden kuninkaallinen tropiikin instituutti ja Tropiikin museon (Tropenmuseum) ravintola. Vaikka Alankomaat ei kovin trooppinen itsessään olekaan, on sillä pitkä historia siirtomaavaltana, ja edelleen siihen kuuluu kolme saarta Karibianmerellä. Valitettavasti muulta ohjelmalta ei jäänyt aikaa tutustua itse museoon. Paikalla oli edustus kaikista pohjoismaisista Kansainvälisen humanistiliiton jäsenjärjestöistä, ja meiltä Suomesta minä vapaa-ajattelijoiden ja Irma Peiponen Humanistiliiton edustajana.

Filosofien jalanjäljissä

Lauantaiaamu- ja alkuiltapäivä kuluivat ensi vuonna Kööpenhaminassa 3.-7.8. järjestettävän Kansainvälisen humanistikongressin (World Humanist Congress) suunnittelussa. Alustava ohjelma on tarkoitus julkaista ja hieman halvempien ennakkolippujen tulla myyntiin jo tämän vuoden puolella. Tästä tullaan tiedottamaan liiton sähköpostilistoilla ja muissa kanavissa.

Ensimmäisen kokouspäivän päätteeksi kävelimme Amsterdamin vanhaan keskustaan, missä Kansainvälisen liiton 70-vuotisjuhlallisuudet alkoivat ohjatulla kiertokävelyllä ”Filosofien jalanjäljissä”. Vapaaehtoiset paikallisen humanistijärjestön edustajat kierrättivät meitä pienissä ryhmissä ympäri keskustaa paikoissa, joissa sellaiset varsin tunnetut nimet kuin esimerkiksi Baruch Spinoza ja Thomas Hobbes olivat aikojen saatossa eläneet ja vaikuttaneet. Kiertokävelyn jälkeen oli vuorossa kiertoajelu, joskin kaupungille tyypilliseen tapaan jokiveneellä pitkin kanaaleja. Amsterdamin ylipistossa itsekin opiskellut arkkitehti kertoi meille kaupungin historiasta, arkkitehtuurista ja tietenkin kanaaleista itsestään varsin ansiokkaasti. Risteilyn lopuksi rantauduimme Tropiikin museon edustalle, ja siirryimme museoravintolan terassille, joka oli meille varattuna puheita ja illallista varten. Osallistujille tarjoiltiin paikan päällä grillatut kasvishampurilaiset.

Norja, Irlanti ja Tanska vauhdissa

Sunnuntaina jatkoimme jälleen pohjoismaisin voimin, ja kävimme läpi eri järjestöjen kuulumisia. Norja on yli sadallatuhannella jäsenellään aivan omassa sarjassaan maailmanlaajuisestikin; jäsenmäärä alkaa lähennellä kahta prosenttia väestöstä. Se alkaa olla jo lukumäärällisestikin yli tuplaten Suomen toisen valtionkirkon, ortodoksisen, jäsenmäärän; vertailun vuoksi ortodoksikirkon jäseniä on alle prosentti suomalaisista.

Samaan aikaan myös Islannissa paikallisen humanistiyhdistyksen (Sidmennt) kasvu on ollut hurjaa: kymmenessä vuodessa jäsenmäärä on lähes kaksikymmenkertaistunut, ja nyt siellä on jo yli 5000 jäsentä, eli tuhatkunta enemmän kuin Ruotsissa, jossa jäsenmäärä on ollut enemmänkin pienessä laskussa kuten meilläkin. Väestöltään piskuisessa Islannissa tämäkin alkaa olla jo puolisentoista prosenttia väestöstä. Islannin humanistit, joilla on nykyään myös laillinen vihkioikeus, olivat juuri
pitäneet mainosmielessä ”mene ilmaiseksi naimisiin” -päivän, missä oli vihitty yli 20 paria. Tempaus oli ollut julkisuusmenestys paikallisissa viestimissä.

Tanskankin yhdistyksessä on ollut vahvaa kasvua; se on viimeisten viiden vuoden aikana mennyt reippaasti ohi VA-liitosta ja huitelee reilusti yli kahdessatuhannessa jäsenessä, vaikka kirkkoon kuuluvien osuus Tanskassa on yhä suurempi kuin meillä Suomessa. Vakituisia työntekijöitäkin on jo kolme, lisäksi neljä osa-aikaista. Yli puolet tuloista tulee kuulemma nuorison ”siviilikonfirmaatioista” eli vähän saman tyyppisestä toiminnasta kuin mitä Suomessa pyörittää Protu.

Paluumatkan teki osaltaan mielenkiintoiseksi kokouksen aikana saamamme tieto, että suurinta osaa joukkoliikenteestä Amsterdamin lentokentälle hoitavan rautatieyhtiön henkilökunta oli menossa lakkoon. Lisäksi Schipholin kenttä on muutenkin tullut kuluvan vuoden aikana kuuluisaksi valtavista ruuhkistaan. Mutta joskus käy onni onnettomuudessakin: kun saavuin seuraavana aamuna lähteneelle lennolleni kiertotietä paikallisen lähiön kautta bussia vaihtaen, ruuhkista ei ollut tietoakaan, ilmeisesti juuri lakosta johtuen.

Ensi vuonna kansainvälinen yhteistyömme tulee keskittymään vahvasti Kansainvälisen humanistikongressin ympärille. Tämä yhteinen ponnistus tiivistää varmasti pohjoismaista yhteistyötämme entisestäänkin, ja luo pohjaa myös pidemmälle tulevaisuuteen.

Antti Värri

Kirjoittaja on Vapaa-ajattelijain liiton varapuheenjohtaja.