Uskomattomille kesäpäiville 13.-14.8. kokoontui kolmisenkymmentä vapaa-ajattelijaa viettämään aikaa samanhenkisten seurassa. Ohjelmaan kuului mm. ryhmätöitä, joissa keskusteltiin erilaisista vapaa-ajattelijoiden identiteettiin ja tulevaisuuteen liittyvistä aiheista. Yksi ryhmätyön aihe oli ”hissipuhe”. Ryhmän tehtävänä oli kertoa vapaa-ajattelijoista mahdollisimman lyhyesti, eli ns. hissimatkan aikana.
Ajatuksena ryhmän tehtävälle oli, että liikkeen – ollakseen elinvoimainen ja aktiivinen – on tarvittaessa pystyttävä sanomaan perusviestinsä mahdollisimman ytimekkäästi. Liikkeen jäsenten on jaettava yhteinen näky ainakin riittävällä tarkkuudella. Kun meiltä kysytään, keitä oikein olemme, meidän on voitava antaa itsestämme oikea kuva muutamalla lauseella. Hyvä tietysti, jos hissipuhe ei kuulostaisi uskontunnustukselta tai ulkoa opiskellulta, mutta olisi kuitenkin tarpeeksi sisäistetty ja kuulostaisi siltä, että sanoja allekirjoittaa sanomansa.
Hissipuhetta miettivässä ryhmässä pyöriteltiin erilaisia tulokulmia. Mikä on oleellista ja kaikkein keskeisintä? Mitä kertoa ihmiselle, joka ei ole ehkä kuullutkaan meistä?
Juutuimme heti alkuun ihan ensimmäiseen muodostamaamme lauseeseen. ”Vapaa-ajattelijat on uskonnottomien etujärjestö, joka…” Keskustelun jälkeen pudotimme etu-etuliitteen (enpä ole tuollaista sanayhdistelmää varmaan koskaan aiemmin käyttänyt) pois. Ajattelimme, että emme halua heti alkuun puhua liikkeen omien etujen ajamisesta. Seuraavaksi putosi pois sana järjestö. Ei anna kovin dynaamista kuvaa, jos järjestö itsestään kertoessaan käyttää heti alussa sanaa järjestö. Kuulostaako se vähän oman navan ympärillä pyörimiseltä?
Lopulta hissipuheen alku tiivistyi yhteen sanaan: uskonnoton. Olemme uskonnottomia. Sen kaikki ymmärtävät oikein. Se tiivistää tarvittavalla tarkkuudella yhdellä sanalla koko keskeisen sisällön. Hetken ryhmä keskusteli myös siitä voisiko järjestömme nimeä muuttaa. Sanaa uskonnoton ei tarvitse selitellä, vapaa-ajattelijaa sen sijaan pitää. Uskonnoton kuvaa oikein tavoitteitamme ja toimintaamme. Vapaa-ajattelija kuulostaa ehkä vähän jämähtäneeltä ja sisään päin katsovalta.
Halusimme liittää esittelyyn mukaan myös jotain tavoitteitamme ja toimintaamme kuvaavaa. Meillä on tavoitteita, jotka liittyvät uskonnottomuuden vahvistumiseen niin yksilön kuin yhteiskunnankin tasolla. Koemme, että uskonnottomuus on uskontoja parempi perusta niin Matti ja Maija Meikäläiselle kuin Suomen valtiollekin. Yhteiskunnan tulisi olla uskontojen suhteen neutraali. Lisäsimme mukaan pari lausetta näistä tavoitteista.
Ryhmä teki työtä käskettyä ja muodosti muutaman lauseen tiiviin hissipuheen. Jori Mäntysalo sanoitti siitä puhekielisen version:
”Me ollaan uskonnottomia jotka haluaa kirkon irti valtiosta. Koulun ja päiväkodin asia ei ole levittää luterilaisuutta sen enempää kuin vaikka demariutta tai kokoomuslaisuutta. Kahden kirkon verotusoikeus on väärin. Ja levitetään me uskonnoista vapaata maailmankuvaa. Jumalat on höpöä. Lisäksi järjestämme häitä ja hautajaisia ja nimiäisiä ilman pappeja.”
Myöhemmässä keskustelussa tehtiin joitakin muutosehdotuksia. Esimerkiksi ”demariutta tai kokoomuslaisuutta” ehdotettiin muutettavaksi muotoon ”mitään poliittista aatettakaan”. Tämäntapaisissa yksityiskohdissa lienee parasta valita se, mikä omaan suuhun tuntuu luontevimmin sopivan.
Olisiko tällaiselle hissipuheelle käyttöä? Miltä se tuntuisi ääneen lausuttuna?
Miten itse esittelet vapaa-ajattelua tuttavillesi?
Harry Anttila
Kommnentti: Vapaa-ajattelu on raikasta
Uskonnot ovat tunkkaisia, jämähtäneitä, vanhoihin dogmeihin perustuvia, ihmisten elämää omituisin opinkappalein kahlitsevia järjestelmiä, jotka pilaavat yhteiskuntien ilmaa.
Vapaa-ajattelu tuo raikkaita tuulia, tuuletusta, läpivetoa tunkkaiseen uskonnolliseen ja dogmisidonnaiseen ilmapiiriin. Vapaa-ajattelu on sananakin myönteinen – samoin kuin ihmislähtöinen humanismi, järkiperäinen rationaalisuus, luonnollisuuden hyväksyvä naturalismi, maallisen tapakulttuurin sekulaarisuus, tiedepohjainen kriittisyys, skeptisyys, uteliaisuus ja luovuus.
Vapaa-ajattelu nojaa jokaisen ihmisen yhdenvertaiseen kohteluun, ajatuksen ja katsomuksen vapauteen, sananvapauteen ja demokratiaan. Se edustaa ja edistää ihmisoikeuksien ja kulttuurin kehitystä, yhteiskuntien inhimillistymistä, sivilisoitumista, humaanisuutta.
Esa Ylikoski