Vapaa-ajattelijain liitto on esittänyt hautaustoimen siirtämistä ”kirkollisasioista” sosiaali- ja terveydenhuollon piiriin sekä siellä uusien hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle. Kerroimme siitä numerossa 2/2021. Tässä jutussa on taustatietoja ja perusteluja esitykselle.
Syrjintää sekä periaatteessa että käytännössä
Nykyinen hautaustoimilaki on uskonnottomia syrjivä, koska se antaa koko niin sanotun yleisen hautaustoimen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien tehtäväksi. Sen lisäksi käytännössä seurakuntien toiminta on syrjivää ja mielivaltaista hautajaisten ei-kirkollisten saattotilaisuuksien järjestämispaikkojen suhteen.
Moni seurakunta ei vuokraa edes hautausmaan kappelia ei-kirkolliseen hautajaistilaisuuteen, jossa vainaja on arkussa ennen tuhkausta tai arkkuhautausta. Eikä yksikään seurakunta Suomessa tarjoa uskonnollisesti tunnustuksettomia tiloja ei-kirkollisiin hautajaisiin – toisin kuin Ruotsissa – vaikka ne hoitavat niin sanottua yleistä hautaustoimea ja saavat siihen yli 100 miljoonaa euroa vuodessa, 20/euroa/kuntatalainen (siis kuntalainen eikä seurakuntalainen).
Kuolema koskettaa monia joka vuosi
Suomessa kuolee vuosittain yli 54 000 ihmistä. Läheisiä, ystäviä ja muita surijoita on yleensä moninkertainen tai monikymmenkertainen määrä. Näin ollen uskonnottomien syrjintä on yhä laajamittaisempi ihmisoikeuskysymys, yhdenvertaisuuden ongelma.
Hautauksesta säädetään hautaustoimilaissa (457/2003). Vainajan ruumiin käsittelystä on voimassa olevassa lainsäädännössä vain vähän säännöksiä. Hautaustoimilain (457/2003) 2 §:n mukaan vainajan ruumis on ilman aiheetonta viivytystä haudattava tai tuhkattava. Vainajan ruumista ja tuhkaa tulee käsitellä arvokkaalla ja vainajan muistoa kunnioittavalla tavalla. Se ei aina hautauksessa toteudu.
Terveydensuojeluasetuksessa (1280/1994) on eräitä säännöksiä vainajan ruumiin käsittelystä. Asetuksen 41 §:n mukaan muualla kuin sairaalan tiloissa ruumis on säilytettävä asianmukaisessa tiiviissä arkussa tai vastaavassa ennen hautaamista. Ruumiin kuljettaminen on sallittua vain siihen tarkoitukseen varatussa kulkuneuvossa. Kuolemaa koskeva lainsäädäntö on vanhahkoa.
Vainajan ruumiin käsittelyyn liittyvät seikat ovat myös merkityksellisiä ihmisarvon loukkaamattomuuden periaatteen kannalta, sillä vainajan ruumiin asianmukainen ja kunnioittava kohtelu ovat osa ihmisarvon kunnioittamisen toteutumista. Hallituksen esityksessä hautaustoimilaiksi (HE 204/2002 vp) todetaan säännöksen suojelukohteena olevan ennen kaikkea vainajalle läheisten ihmisten tunteet ja ihmisten käsitys siitä, miten vainajiin tulee suhtautua. Tämä psykososiaalinen puoli on jäänyt asian julkisessa keskustelussa liian vähälle.
Perustuslain säännös ihmisarvon loukkaamattomuudesta ulottaa täten vaikutuksensa laajemmalle kuin elossa olevien ihmisyksilöiden kohteluun. Voidaankin katsoa, että vainajan varsinaisen perusoikeussubjektiuden päättymisestä huolimatta, hänellä voidaan katsoa olevan perusoikeussubjektiuteen osittain rinnastettava asema, joka aiheutuu vainajan omaisten perusoikeuksien ja ihmisarvon kunnioittamisen vaatimuksen heijastumista. Näin ollen vainajan niin sanottuja perusoikeuksia suojaamalla pyritäänkin välillisesti vahvistamaan omaisten oikeuksien toteutumista.
Inhimillinen, sosiaalinen ja terveydellinen näkökulma
Hautaustoimeen liittyy vainajan ruumiin käsittelyn, hautajaisten, krematorioiden, hautausmaiden, arkkuhautauksen ja tuhkauksen lisäksi aina myös yksilöllinen, inhimillinen, vainajan omaisia ja ystäviä koskeva sosiaalinen ja terveydellinen puoli.
Kuolemantapaus on ainutkertainen ja ainutlaatuinen syvästi tunteisiin vaikuttava tapahtuma. Kuolemantapaus on samalla psykososiaalinen riski ja henkinen rasitus kaikenikäisille vainajan omaisille ja ystäville. Hautausjärjestelyt surun keskellä ja joskus täysin yllättäen ovat poikkeuksellinen rasitus vainajan lähiomaisten henkiselle voinnille.
Yhteiskunnan velvollisuus on turvata, että kuolemantapauksen aina aiheuttaman henkisen kuorman päälle ei vielä tule ylimääräisiä syrjinnän kokemuksia minkään uskonnollisen tai uskonnottoman vakaumuksen perusteella. Sen takia hautaustoimi kuuluu selkeästi sosiaali- ja terveydenhuollon toimipiiriin. Sitä ei enää saa jättää vain ”kirkollisasiaksi”.
Uusien hyvinvointialueiden tehtäviin
Käytännössä hautaustoimi tulisi lisätä uusien hyvinvointialueiden tehtäviin. Hautaustoimen järjestämisvastuu ei kuitenkaan tarkoita, että hyvinvointialueen yksin pitää toteuttaa kaikki palvelut. Aika paljon sen itsensäkin on hyvä tehdä.
Esimerkiksi sairaaloiden yhteyteen on perusteltua alkaa järjestää nykyistä laajempia monikäyttöisiä seremoniatiloja ei-kirkollisia saattotilaisuuksia varten. Ja kun tuhkausten yhä lisääntyessä krematorioiden määrää tulisi lisätä, uusissa krematorioissa tulisi olla tunnustuksettomat/monikäyttöiset seremoniatilat.
Hyvinvointialueiden järjestämisvastuun kautta hautaustoimeen voidaan ajatella monimuotoista yhdistelmämallia, jossa julkisen vallan omien palvelujen, tilojen ja toimintojen lisäksi olisi mahdollisuus myös uskonnollisten ja uskonnottomien yhteisöjen omille hautausmaille.
Kun eduskunta myöntää nyt vuosittain yli 100 miljoonaa euroa – noin 20 euroa/kuntalainen – avustusta evankelis-luterilaisen kirkon hautausmaille, julkisen taloudellisen ja muun tuen pitäisi jatkossa kohdistua tasapuolisesti erilaisille palveluntuottajille ja toimitiloille. Tällöin esimerkiksi Vapaa-ajattelijain yhdistysten perustamille ja ylläpitämille hautausmaille alettaisiin myöntää avustusta.
Maakuntaveron käyttöönottoa selvittänyt parlamentaarinen komitea esitti viime vuonna, että veron tarpeellisuutta tulisi arvioida myöhemmin, kun hyvinvointialueiden rahoitusmallin toimivuudesta on saatu riittävästi kokemusta ja alueiden tehtäväkenttää on mahdollisesti laajennettu. Yksi tehtäväkentän laajentamista odottava asia on hautaustoimen järjestämisvastuu. Sen kannalta ei ole merkitystä, tuleeko maakuntavero mukaan hyvinvointialueiden rahoitukseen vai ei.
Esa Ylikoski
Kirjoitus on julkaistu Vapaa Ajattelijassa 1/2022.