Kansalaisaktivismi… Aika pelottava sana, mieleen tulee megafoneja, iskulauseiden toistamista nyrkki pystyssä ja banderollien kantamista. Ei todellakaan minulle sopivaa toimintaa. Tällaisia ajatuksia mielessäni pyöri, kun Tampereella ehdotettiin aktiivista katukampanjointia ja allekirjoitusten keräämistä ET-kansalaisaloitteeseen.
Olen ollut aktiivinen vapaa-ajattelija jo toistakymmentä vuotta, mutta en ole aikaisemmin ollut mukana aktiviteetissa, jossa jalkaudutaan torille teltan kanssa ja pyydetään ihmisiä ottamaan kantaa. Tällä kertaa kuitenkin koin kansalaisaloitteen niin tärkeäksi, että olin valmis poistumaan mukavuusalueeltani.
Olin varautunut opponoimaan uskonnollisia fanaatikkoja vastaan, ja jopa harjoittelin muutamia vastineita valmiiksi. Tämä oli kuitenkin turhaa. Ehdoton enemmistö kaikista kojullamme käyneistä oli tavallisia suomalaisia ihmisiä, jotka joko olivat jo tietoisia tästä aloitteesta tai ainakin siitä lainsäädännöllisestä epäkohdasta, joka aloitteen on synnyttänyt. Osa hakeutui teltallemme aluksi vain kysymään, mistä on kyse, ja kun he saivat kuulla, että kirkon jäseniltä on lailla estetty elämänkatsomustiedon opiskelu, he olivat ihmeissään ja jotkut suorastaan pöyristyneitä siitä, että Suomessa voi vielä 2020-luvulla olla voimassa tuollainen laki.
Tottakai joukkoon mahtui myös muutama uskonnollinen kiihkoilija, mutta niinä kolmena päivänä, jotka vietin Tampereella ja Helsingissä, näitä sattui minun kohdalleni vain kolme ja vain yksi heistä käyttäytyi niin hyökkäävästi, että pyysimme häntä kohteliaasti poistumaan.
Toinen pelkoni, joka koski kansalaisaktivismia yleisesti, haihtui sekin ensimmäisten tuntien aikana. Vaikka telttaamme kiinnitetyissä banderolleissa ei mainittukaan Vapaa-ajattelijoita, osasi kuitenkin aika moni päätellä taustamme, ja ilahduttavaa oli kuulla kuinka moni piti vapaa-ajattelijoiden tekemää työtä tärkeänä! Tosin pitää mainita sekin, että kaikki kampanjointiin osallistuneet eivät olleet vapaa-ajattelijoita, vaan porukassa oli mukana myös muita Uskontokuntiin kuulumattomat vanhemmat -Facebook-ryhmän jäseniä, ainakin Tampereella ja Helsingissä.
Katukampanjapäivää suunniteltiin Helsinkiin, Tampereelle, Jyväskylään, Turkuun ja Lahteen. Näistä Lahti peruuntui pandemiarajoitusten vuoksi, mutta muut saatiin järjestettyä, Tampereella jopa kaksi kertaa. Yhteensä näinä viitenä kampanjapäivänä kerättiin noin tuhat allekirjoitusta, eli pari sataa päivässä. Lisäksi näkyvillä olo varmasti lisäsi myös kansalaisaloite.fi-palvelun käyttöä, sillä kampanjapäivillä näkyi yleensä pieni piikki myös nettipalvelussa.
Yhteensä aloite sai noin 30 000 allekirjoitusta. Valitettavasti se ei riitä eduskunnan käsittelyyn pääsemiseksi, johon vaaditaan 50 000 allekirjoitusta. Katukampanjoinnin lisäksi aloitetta mainostettiin Facebookissa ja aktiivit pitivät asiaa esillä kaikissa mahdollisissa välineissä, mukaan lukien suurten lehtien mielipidepalstat. Lisäksi Tampereen ratikassa pyöri mainosvideo ja pääkaupunkiseudulla kokeiltiin mainostusta ilmaisjakelulehdissä.
Lähetimme myös suoraan eri medioiden toimituksiin lehdistötiedotteita, mutta vain muutama juttu julkaistiin. Osittain syynä lienee sekin, että kaikissa medioissa oli pääroolissa koronaviruspandemia, eikä sen vuoksi oikein mikään muu aihe tuntunut ylittävän uutiskynnystä.
Vaikka tavoite jäi tällä kertaa saavuttamatta, olen silti sitä mieltä, että tämä kannatti. Tamperelaisten iskujoukko oppi paljon toritapahtuman järjestämisestä. Hankimme muun muassa teltan, taitettavan pöydän ja pari tuolia, jotka tosin tällä hetkellä odottavat noutoa Jyväskylässä, jonne ne epähuomiossa jäivät Tampereen kuormasta, kun kampanjapäivän väsyttämät aktivistit pakkasivat autoaan. Lisäksi tiedämme nyt, millaisia lupia vaaditaan ja mihin paikkoihin eri kaupungeissa yleensäkään pääsee teltan kanssa kampanjoimaan.
Tästä kaikesta kokemuksesta viisastuneina olemme ainakin Tampereella jo kehittämässä uusia ”attentaatteja”, tällä kertaa vapaa-ajattelijuuden markkinoinnin ympärille. Esimerkiksi Tampereen Koskipuisto on suosittu kesäinen piknikpaikka, jonne pystytettävä teltta herättää varmasti huomiota. Nyt kun olemme oppineet, että tavallinen ”kaduntallaaja” ei suhtaudu vapaa-ajattelijuuteen pääsääntöisesti juuri mitenkään, uskallamme varmasti ottaa asiaksemme kertoa tamperelaisille, mitä Vapaa-ajattelijat tekevät, ja mahdollisesti pystymme jopa kasvattamaan jäsenmääräämme.
Ajatuksissamme on erilaisten humorististen tempausten kautta antaa ihmisille ajattelun aihetta. Tuntuu siltä, että suomalaiset voisivat alkaa olla valmiita kuuntelemaan, miksi kirkon ja valtion ero pitäisi saattaa vihdoinkin loppuun ja uskonnolliset seremoniat riisua julkisen vallan toiminnasta.
Kunhan tämä luminen maisema tästä muuttuu loskan kautta vihreäksi, niin tamperelainen iskuryhmä on valmiina. Kun tapahtuma on suunniteltu huolella, se on sekä järjestäjille että kohdeyleisölle mukava ja mieleenpainuva tilaisuus. Suosittelen osallistumista tämän kaltaiseen kansalaisaktivismiin kaikille vapaa-ajattelijoille!
Riku Salminen
puheenjohtaja, Tampereen Vapaa-ajattelijat ry
Kirjoitus on julkaistu Vapaa Ajattelijassa 1/2022.