ILMARI HIRVONEN
Elämänkatsomustiedosta (ET) on viime vuosina puhuttu oppiaineeseen – lapsiin ja nuoriin – kohdistuvan syrjinnän eli yhdenvertaisuuden ja lapsen oikeuksien sopimuksen rikkomisten kautta. ET-opiskelu on kielletty kirkon jäseneksi liitetyiltä lapsilta ja ET-opetuksen järjestämisessä esiintyy ongelmia. Keskitymme tässä haastattelussa kuitenkin ET:n positiivisiin ominaisuuksiin. Haastateltavana asiantuntijana on Ilmari Hirvonen, joka on filosofian tutkija, oppikirjailija, Ylioppilastutkintolautakunnan YTL:n apujäsen elämänkatsomustiedon ja filosofian jaoksissa ja FETO:n varapuheenjohtaja. Haastattelukysymykset: Esa Ylikoski.
Mitä erityisiä ansioita näet elämänkatsomustiedon sisällössä, joka on linjattu opetussuunnitelman perusteissa?
Tärkeintä elämänkatsomustiedossa on, ettei siellä vain anneta tietoja valmiista katsomuksista tai opeista. Tärkeämpää on, että lapset ja nuoret oppivat erilaisia taitoja, kuten ajattelu- ja kommunikointitaitoja. Luonnollisesti ET:ssä kerrotaan myös erilaisista katsomuksista, eikä tällaista yleissivistystä pidä väheksyä. Mikäli kuitenkin tavoitteena on auttaa oppilaita ja opiskelijoita rakentamaan omaa identiteettiään ja katsomustaan sekä etsimään hyvää elämää – kuten ET:n tavoitteena on – sitten valmiit opit eivät riitä. Käytännössä ET:n lähtökohtana on auttaa ajattelemaan itse ja näkemään eri asioiden välillä olevia yhteyksiä. Jos jokin niin tämä on erityisen ansiokasta.
Mitä vahvuuksia liittyy ET:n opetusmenetelmiin, aineen pedagogiikkaan ja didaktiikkaan?
ET:n taustalla on niin sanottu Filosofiaa lapsille tai Filosofiaa lasten kanssa -menetelmä. Nykyisin tosin Tuukka Tomperi ja Hannu Juuso ovat suosineet termiä pedagoginen filosofointi. Ideana on, että oppilaille annetaan jokin virikemateriaali – kuten kuva, ääneen luettu teksti tai video – ja lapset itse keksivät sen pohjalta kysymyksiä, joiden pohjalta he keskustelevat. Opettaja moderoi keskustelua tarvittaessa ja esittää ohjaavia kysymyksiä. Tavoitteena on kuitenkin, että keskustelu on mahdollisimman paljon oppilaslähtöistä.
Keskustelun aikana oppilaat harjoittelevat muun muassa toisten kuuntelemista sekä omien näkemysten esittämistä ja perustelemista. Opettaja auttaa myös tässä. Uskon, että Filosofiaa lasten kanssa -menetelmän hyödyntäminen opetuksessa soveltuvin osin on omiaan auttamaan juuri vuorovaikutusja ajattelutaitojen kehittymistä. Varsinkin peruskoulussa olisi toivottavaa, että kaikki oppilaat pääsisivät kokeilemaan niiden mukaista opetusta.
ET:ssä ei käsitellä vain katsomuksia. Mitä muita pääsisältöjä on?
Vuorovaikutus- ja ajattelutaitojen lisäksi peruskoulussa kehitetään oppilaiden eettistä ajattelua sekä vastuun ottamista itsestä, muista ihmisistä ja luonnosta. Tällaisten taitojen harjoittelun lisäksi ET:ssä korostuu Suomen ja maailman kulttuuriperinnön sekä ihmisoikeuksien tuntemus.
Lukiossa taitojen ohella korostuvat hyvin laajat ja monitieteelliset sisällöt. Lukion opetussuunnitelman perusteissa luetellut ET:n taustatieteet ovat antropologia, filosofia, kulttuurin, taiteen ja uskonnon tutkimus, kasvatustiede sekä yhteiskuntatieteet, joista erikseen mainitaan mediatutkimus, politiikantutkimus, sosiologia ja sukupuolentutkimus. Lisäksi elämänkatsomustiedossa hyödynnetään muiden oppiaineiden taustatieteitä. Tavoitteena on, että opiskelijat pystyvät muodostamaan yleiskuvan eri tieteistä ja niiden näkökulmista maailmaan. Lisäksi lähtökohtana on peruskoulusta alkaen eri asioiden välisten yhteyksien hahmottaminen.
ET:tä on luonnehdittu sekä tieto- että taitoaineeksi. Mitä taitopuoli tarkoittaa?
Taitopuoleen liittyy esimerkiksi eettisen ja kriittisen ajattelun kehittäminen. Lisäksi kommunikointi- ja vuorovaikutustaidot ovat tärkeitä. Itse asiassa ET on enemmän taito- kuin tietoaine. Vaikka ET:ssä on myös tietosisältöä, joka korostuu erityisesti lukiossa, ET:n ensisijaisena tarkoituksena on oppilaiden ja opiskelijoiden oman ajattelun ja katsomuksen rakentaminen.
Tätä voidaan havainnollistaa hieman karrikoidulla esimerkillä: Kuvitellaan, että peruskoulun ja lukion ajan ET:tä opiskellut nuori ei muistaisi tunneilta ainuttakaan yksittäistä opetettua seikkaa. Hän kuitenkin osaisi muodostaa perusteltuja arvostelmia asioista ja korjata näkemyksiään uuden tiedon valossa, kuunnella ja kunnioittaa toisia, yhdistellä ja soveltaa koulussa oppimaansa tietoa, käyttäytyä rakentavasti ollessaan eri mieltä toisten kanssa, arvioida kriittisesti omia ja muiden käsityksiä, edistää oikeudenmukaisuutta, esittää perustellun näkemyksen itsestään ja paikastaan maailmassa sekä tavoitella hyvää elämää.
Tällaisessa tilanteessa sanoisin, että ET:n opetus olisi onnistunut erinomaisesti. ET:n tarkoituksena on auttaa oppilaita ja opiskelijoita kasvamaan itsenäisiksi eettisiksi ja ajatteleviksi ihmisiksi, eikä tietopankeiksi. Luonnollisesti tämä edellyttää myös tietoa, mutta tietojen muistaminen ei ole ensisijainen tavoite.
Mikä on etiikan merkitys ja rooli ET:ssä?
ET:ssä pyritään kehittämään oppilaiden ja opiskelijoiden eettistä ajattelua. Ideana on, että he pystyvät itse ratkomaan perustellusti ja oikeudenmukaisesti kohtaamiaan eettisiä ongelmia ja huomioimaan toiset ihmiset, eläimet ja muun luonnon. Elämänkatsomustiedossa on myös sitouduttu kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja niiden arvopohjaan. Ne kun ovat kaikkein laajimmin hyväksyttyjä eettisiä periaatteita.
Entä filosofia? Lukiossahan on filosofia katsomusaineiden rinnalla.
Elämänkatsomustiedossa pohditaan paljon normatiivisia kysymyksiä, jotka ovat luonteeltaan filosofisia. Kun pohditaan, millainen on hyvä elämä tai hyvä yhteiskunta, mikä on oikein tai väärin, millainen tieto on luotettavaa ja miksi, on siirrytty filosofian kentälle. Nämä ovat etiikan, yhteiskuntafilosofian, tietoteorian ja tieteenfilosofian peruskysymyksiä, mutta ne ovat myös elämänkatsomustiedon ydinmehua. ET:ssä niitä ei kuitenkaan lähestytä ensisijaisesti filosofisten teorioiden kautta.
Mikä merkitys ET:llä on uskonnon ja katsomuksen vapauden kannalta uskontokuntiin kuulumattomille perheille, lapsille ja nuorille?
ET:n ansiosta uskonnottomien perheiden lasten ei tarvitse osallistua minkään tietyn uskonnon opetukseen. Tämä on merkittävää, koska kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa ja Suomen perustuslaissa on kirjattuna uskonnon ja omantunnon vapaus.
Mitä vaikuttaa, että yhä useammat peruskoulun aloittavat eivät ole minkään uskontokunnan jäseniä. Mitä käytännön haasteita on alakoulussa (luokat 1–6) ET:n oppilasmäärän kasvaessa?
Uskon, että tulevaisuudessa yhä useampi saa mahdollisuuden opiskella elämänkatsomustietoa. Nykytilanteessa opetuksen järjestäjän on tarjottava opetusta, jos vähintään kolme kirkkoon kuulumatonta sitä vaatii. Mitä enemmän tällaisia oppilaita on, sitä helpompaa on vaatia opetusta.
Kun uusia opetusryhmiä syntyy, kaikilla luokanopettajilla ei ole varsinaista ET:n pätevyyttä. Siksi aine voi päätyä jonkun opetettavaksi pelkästään käytännön pakosta. Kun oppilaita on aiempaa enemmän, todennäköisesti eri vuosiluokkia voidaan kuitenkin erotella ja antaa sujuvammin kullekin ikäluokalle sopivaa opetussuunnitelman perusteiden mukaista opetusta. Tämä todennäköisesti helpottaa myös uuden opettajan työtä.
Onko pelättävissä, että ET:n 40 vuoden sisällölliset ja opetukselliset saavutukset tärvättäisiin katsomusaineiden uudistuksessa?
Onhan sellainen mahdollisuus aina olemassa. En halua kuitenkaan lähteä tässä vaiheessa maalailemaan uhkakuvia. Mieluummin asennoituisin katsomusaineiden kehittämistyöryhmään ja muutenkin katsomusopetuksen kehittämiseen myönteisen kautta. Eri ihmisillä ja tahoilla on omat toiveensa siitä, millaista katsomusopetuksen pitäisi olla. Kaikkia pitää kuulla ja pitäisi pyrkiä sopuratkaisuun, joka kelpaa kaikille. En pidä tällä hetkellä tilannetta vielä erityisen huolestuttavana.
Mitä seikkoja pidät tärkeänä katsomusaineiden kehittämisessä?
Ainakin sitä, että katsomuksissa ei ole kyse vain uskonnollisuudesta tai uskonnottomuudesta. Katsomukset eivät siis lähtökohtaisesti ole uskontoja tai reaktioita niihin. Tämän ymmärtäminen on nähdäkseni erittäin oleellista eikä sitä saa unohtaa katsomusopetusta kehittäessä.
Tärkeintä on kuitenkin, että katsomusopetuksen kehittäminen etenee demokraattisesti. Kaikkien, joihin uudistukset kohdistuvat, on päästävä aidosti vaikuttamaan lopputulokseen. Mikään eturyhmä ei saa sanella muille, miten katsomusopetus pitäisi järjestää.
Olisi hyvä erottaa toisistaan yhtäältä nopeat ja toisaalta pidemmän tähtäimen uudistukset. Katsomusopetusta on järkevä uudistaa vain silloin, kun on aito käytännöllinen tai moraalinen tarve.
Mitä nopeita uudistuksia tarvittaisiin?
Opettajille tarvitaan lisäkoulutusta, tästä lienevät kaikki yhtä mieltä. Tietysti toinen tärkeä uudistus olisi katsomusopetuksen avaaminen.
On käsittämätöntä, että kirkkoon kuulumattomat voivat opiskella evankelis-luterilaista uskontoa, mutta kirkkoon kuuluvat eivät voi opiskella elämänkatsomustietoa. YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsilla on ajatuksen-, omantunnon ja uskonnonvapaus. Uskontokuntaan kuuluminen tai kuulumattomuus ei ole kriteeri sille, millaista katsomusopetusta lapselle on tarjottava. Lapsen on yhdessä vanhempien kanssa saatava valita, opiskeleeko hän ET:tä vai uskontoa ja mitä uskontoa.
Lisäksi ei ole missään määrin koulun tai opetusta saavien asia tietää, mihin uskonnollisiin yhteisöihin lapset kuuluvat tai eivät kuulu. Nykyjärjestelmä väistämättä paljastaa tällaista tietoa. Vallitseva tilanne siis loukkaa ihmisoikeuksia ja yksityisyyttä.
Voisiko keskusteluun tuoda katsomusten lisäksi jotain muuta? Korostuvatko uskonnot ja katsomukset liikaa?
On hyvä pitää mielessä, että ’katsomus’ on hyvin laaja käsite. Uskonnot ovat katsomuksia, mutta niin ovat myös poliittiset ideologiat, tieteellinen maailmankuva, elämänfilosofiat, aatteet ja populaarikulttuurista nousevat katsomukset. Kaikki kysymykset, jotka liittyvät siihen, miten tietoa saadaan, mitä on olemassa ja mikä on arvokasta, ovat katsomuksellisia kysymyksiä. Uskonnolliset ja uskonnottomat katsomukset ovat merkittäviä, eikä niiden tärkeyttä pidä vähätellä. Toisaalta olisi yhtä hullunkurista, jos uskonnollisuuden ja uskonnottomuuden varjolla vähäteltäisiin vaikkapa politiikan tai tieteen merkitystä identiteetin ja maailmankatsomuksen rakentumiselle.
Katsomuksiin vaikuttavat moninaiset tekijät eivät saa jäädä piiloon. Lisäksi mitään niistä ei saa vain ottaa annettuna ilman ymmärrystä tai pohdintaa. Esimerkiksi itse luotan vakaasti tieteeseen ja pidän tiedettä yhtenä ihmiskunnan suurimmista saavutuksista. Tiede lieneekin eniten omaan elämänkatsomukseeni vaikuttava elementti. Silti mielestäni sokea tiedeusko on typerää. En usko, että tiede pystyy vastaamaan kaikkiin kysymyksiin. Tiede ei voi esimerkiksi kertoa, mikä on moraalisesti oikein, vaikka se voikin auttaa eettisessä pohdinnassa. Jos tieteeseen luotetaan liiallisesti ymmärtämättä sen toimintaperiaatteita tai rajoja, tehdään karhunpalvelus niin yhteiskunnalle kuin tieteelle itsellekin. Kaikenlaisia katsomuksiin vaikuttavia seikkoja on pystyttävä tunnistamaan, ymmärtämään ja arvioimaan kriittisesti.
Mikä merkitys kehittämisessä voisi olla etiikalla? Entä filosofialla?
Luonnollisesti etiikan opetusta pitää olla niin peruskoulussa kuin toisella asteella. Oppilaiden ja opiskelijoiden on tarkoitus tuntea erilaisten katsomusten eettisiä periaatteita. Silti tärkeämpää on, että he oppivat tekemään itse perusteltuja eettisiä ratkaisuja. Tällainen opetus pitää taata koko oppivelvollisuuden ajalle. Sillä ei ole väliä, tapahtuuko se katsomusopetuksen yhteydessä vai olisiko oma oppiaine etiikkaa varten.
Lukiossa filosofian opetus on melko hyvällä tolalla. Peruskoulussa Filosofiaa lasten kanssa -tyylinen opetus pitäisi mielestäni mahdollistaa kaikille eikä vain ET:ssä. Pikkuoppilaiden on tärkeä harjoitella vuorovaikutus- ja ajattelutaitoja, mutta sekin voidaan periaatteessa tehdä katsomusopetuksen ulkopuolella esimerkiksi omassa oppiaineessaan.
Olet toiminut myös FETO:ssä. Mikä sen merkitys on? Miten se toimii?
Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat FETO ry on nimensä mukaisesti näiden kahden oppiaineen opettajajärjestö. Sillä on kolme tehtävää: filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajien tukeminen, aineiden opetuksen kehittäminen sekä niiden aseman vahvistaminen suomalaisissa peruskouluissa ja lukioissa. Vaikka FETO toimii vapaaehtoisvoimin, sanoisin, että se on toteuttanut tehtäviään sangen hyvin.
ET:N OPPIKIRJATILANNE PARANTUNUT AIEMMASTA
Hirvosen mukaan lukiossa tilanne on kohtalaisen hyvä. Editalla, Opintoverkolla ja Studeolla löytyy kaikkiin lukion moduuleihin nykyisen opetussuunnitelman perusteiden mukaiset kirjat. Kaikilla kirjasarjoilla on omat vahvuutensa. Yläkoulussa valinnanvaraa on hieman vähemmän. Käytännössä on kaksi oppikirjaa tai oppikirjasarjaa, jotka ovat Otavan Kompassi ja Editan Uniikki. Kompassi on kirjoitettu yhdessä FETO ry:n kanssa. Alakoulussa 3.–6. luokille on olemassa Opetushallituksen tuottama kirjasarja Peili, johon kuuluu kaksi kirjaa. Lisäksi kahdella kustantamolla on digimateriaalit luokille 1.–6.: Sanoma Prolla Aatos ja Otavalla Apollo. Näihin digimateriaaleihin ei kuitenkaan kuulu varsinaisia oppikirjoja. Lähitulevaisuudessa tiettävästi julkaistaan uutta materiaalia 3.–6.-luokille.