Kun puhutaan noituudesta, ei heti tule mieleen, että pappiakin on syytetty noituudesta. Mutta näin kävi Huittisissa 1641. Punkalaitumen kirkkoherra Ericus Henrici Ilonius joutui käräjille, kun hänelle pirttiä rakentaneet talonpojat mielestään vitkastelivat. Hän puuskahti, että ”Jumala saisi polttaa koko pirtin ennen maaliskuuta”. Ja näin kävi. Talonpojat haastoivat papin rosikseen noituudesta. Pari muutakin vastaavaa tapausta kuvaillaan Karoliina Kouvolan Pohjolan noituus -kirjassa.

Noituudesta on kirjoitettu Suomessa runsaasti. Heti tulee mieleen aiemmin tutustumani Mirkka Lappalaisen Pohjoisen noidat sekä Marko Nenosen & Timo Kervisen Synnin palkka on kuolema. Vaikka paljon on jo kirjoitettukin, ei yksi lisää pahaa tee. Tämä täydentää hyvin muuta kirjallisuutta aiheesta. Mukana on myös paljon tietoutta ammoisista uskomuksista ja taikakonsteista. Noitahommat ovat sellainen epänormi ja irrationaali ilmiö, joka kiehtoo edelleen rationaalisestikin suuntautunutta nykyihmistä. On muistettava sekin, että noituus ja noitaoikeudenkäynnit ovat todellisuutta eri paikoin maailmaa edelleenkin.

Noituudesta Suomessa ja pohjoismaissa lienee enimmäkseen stereotyyppisiä mielikuvia. Loitsuja ja rituaaleja käytettiin myös sairauksien hoitoon sekä metsästys- ja naimaonnen parantamiseen. Jopa kadonneiden rahojen löytämiseen. Läheskään kaikki noituudesta syytetyt eivät olleet naisia. Suomessa ja pohjoismaissa ei poltettu roviolla läheskään niin paljon noitia kuin on kuviteltu. Suomessa ei edes ollut varsinaisia noitavainoja. Läheskään kaikkia noituudesta tuomittuja ei poltettu. Hengenottamisessa käytettiin useimmiten teloituskirvestä.

Norjassa ja Tanskassa varsinkin syytetyiksi joutuivat usein muualta tulleet, köyhät, yksinäiset ja kiivaskieliset naiset. Mielenkiintoista on Itä- ja Länsi-Suomen erot noitaoikeudenkäynneissä. Erot johtuivat paitsi siitä, että lännessä esivalta oli enemmän esillä, myös sosiaalisesta asemasta. Idässä naiset olivat enemmän sidottuja kotitöihin, kun kaskiviljelyalueilla naiset saattoivat esiintyä julkisesti enemmän. Ja noituudesta naiset joutuivat syytetyksi lännessä herkemmin, kun idässä taas miehet olivat enimmäkseen syytetyn penkillä.

Vaikka noituudesta epäiltiin yleensä alemman sosiaaliluokan ihmisiä, Ruotsin puolella ylhäisökään ei ollut turvassa. Juhana III:n ja rakastajattarensa Kaarina Hannuntyttären tyttären surmassa epäiltiin käytetyn noituutta.

Kristinusko on sekin eräänlaista magiaa. Suomeen ujutettu kristinusko ja magia sekoittuivatkin aikoinaan keskenään. Ja magia otti mausteita uskonnosta. Parannusrituaaleissa saatettiin käyttää kristillisiäkin siunauksia, joka pappien mielestä oli jumalanpilkkaa. Kouvola toteaakin, etteivät magia ja kristinusko ole toistensa vastinparit, vaikka suhde olisikin vähän jännitteinen. Uskova voi tästä vähän köhiä, mutta uskonnottomalle tämä on luonnollista.

Sitä, miksi noituus otettiin niin vakavasti korkeasti oppineidenkin keskuudessa, ei juuri käsitellä. Tosin faktatietoa sen ajan psykohistoriasta on vähän ja tämä alue kuuluneekin psykologian piiriin. Aikakausikin oli ajan tietämyksen puitteissa mystiikalle ja yliluonnollisiksi koetuille ilmiöille otollinen. Eikä sitä tarvitse ihmetellä, kun ottaa huomioon nykyiset uskomukset enkelienergioista, homeopatiasta, shamanismista ja muusta absurdista. Ja kun ev.lut. kirkossakin on kaikessa hiljaisuudessa ryhdytty harjoittamaan eksorkismia eli henkivaltoja vastaan taistelua ”Jeesuksen nimessä” (Kotimaa 9.6.2023: Psykoterapeutit: Eksorkismi on myös muoti-ilmiö, jota mustavalkoinen ympäristö lietsoo).

Jos Ihmisten maailmankuva on jatkuvasti muutoksessa, on nykypäiviin kulkeutunut aikaisesta uskomusten maailmasta kaikki tutut juhannustaiat, musta kissa tien yli, puun koputus jne. harmittomat sanonnat.

Kirja on erinomaisesti kirjoitettu, jäsennelty ja se on helppolukuinen. Eikä sivuja ole ähkyksi asti. Asiateksti päättyy sivulla 178. Välillä tapauskuvaukset ja anekdootit henkilöiden samankaltaisine nimineen saattavat hieman puuduttaa, mutta ne ovat faktatietoutta maamme ja Pohjolan magianharjoituksen historiasta, ja hyvä niin. Tiiviisti kirjoitettu kirja sisältää runsaasti tietoa noituudesta, taioista ja hautausrituaaleista. Viiteluettelo käsittää 271 nimikettä. Kirjaa on helppo suositella hakuteokseksi hyllyyn. Muutama typo ja kömpelö tai virheellinen lauserakenne on päässyt livahtamaan oikolukijalta ensimmäiseen painokseen.