Sananen toimitussihteeriltä: Ei tavoitteita, vaan unelmia. Katsaus kauteen 2017–2020.

Marimekon entinen pitkäaikainen toimitusjohtaja Kirsti Paakkanen toteaa omaelämäkerrassaan Suurin niistä on rakkaus ”minulla ei ole tavoitteita, minulla on unelmia”. Tällä periaatteella olen lähestynyt kaikkea sitä, mitä kirjoitan ja mitä itse kirjoittaminen on olemukseltaan minulle pelkän leipätyön lisäksi. Lehteä tehdessä on uskallettava unelmoida, miettiä sitä, mikä tuntuu mahdottomalta ja huomata se mahdolliseksi.

On sanomattakin selvää, että lehti on minulle hyvin rakas. Lehteä ryhdyin tilaamaan vuonna 2012, ja ensimmäisen kerran rohkaistuin kirjoittamaan lehteen kirja-arvostelun myös tässä numerossa haastatellun Sikivu Hutchinsonin teoksesta Godless Americana: Race and Religious Rebels vuonna 2013. Sitten vierähti kolme vuotta, ja vuonna 2016 ryhdyin kirjoittamaan lehteen säännöllisemmin, ja vuonna 2017 ryhdyin lehden toimitussihteeriksi ja lähdin samalla heittämällä Turun vapaa-ajattelijoiden toimintaan mukaan.

Päätoimittaja Esa Ylikoski perehdytti minut lehden tekemiseen, ja oli hienoa astua mukaan lehteen, jolla on historiaa ja pitkät perinteet. Ensimmäistä kertaa syyskuussa 2017 vieraillessani Vapaa-ajattelijain liiton toimistolla Kalliossa tunsin historian havinaa ja järjestön arvovaltaa. Toimistolla olen oppinut Esalta kolmen vuoden aikana tärkeitä juttuja järjestötyöstä. Toimituskunnasta minun on mainittava ahkerat ja hyvät kirjoittajat, Satakunnan vapaa-ajattelijoiden Yki Räikkälä ja Tampereen vapaa-ajattelijoiden Jori Mäntysalo – molemmille suuret ja lämpimät kiitokset. Jorille vielä lisäkiitokset – hän on ollut arvokas apu lehden digitalisoinnissa ja artikkelien saamisessa webiin.  Kiitos näistä kolmesta vuodesta, ja jatketaan eteenpäin.

Alkuun on todettava eräs tärkeimmistä ja suurimmista iloistamme, eli aktiiviset avustajamme lehden teossa ja yhdistysaktiivit, jotka uhraavat kallisarvoista aikaansa kertoakseen yhdistysten kuulumisia ympäri maata. Näin saamme myös merkittävää tietoa yhdistysten tärkeistä toimintamuodoista, kuten uskonnottomien hautausmaiden hoitamisesta ja ylläpidosta. Yhdistykset ovat eräs lehden kivijaloista: sen lisäksi, että Vapaa-ajattelija on uskonnoton kulttuurilehti, se on järjestölehti, joka elää ja hengittää aktiivisista yhdistyksistä.

Aloittaessani esitin, että lehdessä on toteuttava isoja uudistuksia. Eräs tällainen asia on visuaalinen ilme, eli kuvitus. Pyysin apuun valokuvaaja Daisy Heartin, ja ryhdyimme ideoimaan kansikuvia. Daisyn idearikkaus, organisointi- ja improvisointikyky mallien, maskeeraajien, kuvausrekvisiitan- ja paikkojen järjestämisessä on jotain, mitä voi vain ihailla. Myös taittaja Sauli Lehtinen ansaitsee kiitokset – Sauli on tehnyt hienoa työtä välillä erittäin nopealla aikataululla, mitä myöskin voi vain ihailla.

Kansikuva on erittäin keskeinen tekijä pohdittaessa sitä, mitä lehti haluaa ulospäin kertoa. Vapaa-ajattelijan kaltaisen lehden suhteen ei ole yksiselitteistä, millainen kannen tulisi olla. Lehti käsittelee laajoja teemoja, kuten ihmisoikeuksia ja arvoja, joita on hankala ilmaista valokuvana. Aikakauslehden visuaalinen ilme on uudistettava säännöllisin väliajoin, koska tämä toimii piristysruiskeena lehden lukijoille vetäen näitä sisällön pariin, vaikkeivät voisi sietää kansikuvaa, kuvitusta tai muuta visuaalista ilmettä.  Vastaavalla tavalla Anna Wintour uudisti vuodesta 1988 päätoimittamansa Yhdysvaltain Voguen visuaalisen ilmeen, joka aluksi herätti voimakasta vastustusta mainostajien ja tilaajien parissa, lähinnä New Yorkin ja Texasin republikaanimiljardöörien mielikuvitusköyhää nurinaa ”miten kansikuva liittyy lehden sisältöön”. Kuten tiedämme, historia on todistanut, että Wintour oli linjassaan oikeassa ja hänen arvostelijansa väärässä: mainostajia ja tilaajia tuli runsaasti lisää.

Mainostajat ovat seuraavan, 2020–2023 kauden tärkeä osa-alue; mainostajien tavoittaminen tulee olemaan tärkeä lisä lehden kehittämisessä. Kuten mainitsin esitelmässäni ”Onko Vapareissa potkua?” Satakunnan vapaa-ajattelijoiden Jumalattomilla kesäpäivillä 2018, niin myös irtonumeromyynnin kasvattaminen ja jälleenmyyntiverkoston kehittäminen eteenpäin ovat edelleen tärkeitä tehtäviä, ja tässä tarvitaan kaikki yhdistysaktiivien apu. Eli jos tiedät kotipaikkakunnaltasi kirjakaupan, jota Vapaa-ajattelija voisi kiinnostaa, niin älä jahkaile, vaan toimi. Vapaa-ajattelija on kehitetty siihen pisteeseen, että se on ansainnut paikkansa jokaisen  kirjakaupan ja päivittäistavarakaupan aikakausilehtihyllyssä. Työtä siis riittää edelleen.

Laajat, kiinnostavat henkilöhaastattelut ovat myös asia, jonka halusin tuoda mukanani lehteen. Tähän mennessä olen haastatellut niin Britannian ex-muslimien Maryam Namazieta, sosiaalipsykologi ja kulttuuriantropologi Katriina Järvistä, historioitsija Kaari Utriota kuin monia muitakin kiinnostavia hahmoja. Nämä tuovat lehteen syvää uskottavuutta. Myös kirja-arvostelut ajankohtaisista, maailmalla puhuttaneista laadukkaista teoksista ovat olleet toimitussihteerinä minulle tärkeitä – en ole päässyt tavoitteeseeni, että jokaisesta lehdestä käytettäisiin kolme aukeamaa kirja-arvosteluihin, teatteri-, ooppera- ja balettikritiikkeihin, mutta työtä näiden parissa on hyvä jatkaa. Lehdessä ei ole julkaistu itseasiassa yhtään teatteri-, tanssi- , tai- balettikritiikkiä minun toimitussihteerin kaudellani. Joten vuoden päättävästä 4/20-numerosta saatte lukea ainakin yhden tällaisen.

Mitä tehtävää meillä siis edelleen on? Lehti ajaa liiton ja sen jäsenyhdistysten asiaa, joten seuraavassa on hyvä määritellä organisaation roolia. Koska jos emme ymmärrä organisaation roolia ja sen kaikkialle ulottuvaa merkityksellisyyttä, siis sitä, että organisaation aseman etusijalle meneminen ja että sen yhtenäisyys on kaikki kaikessa, on myös päätehtävämme, uskonnottomien aseman edunvalvonta, sekulaarin kulttuurin edistäminen ja kirkon ja valtion erottaminen erittäin syvässä vaarassa. Toivonkin liiton uusilta toimihenkilöiltä näiden periaatteiden myötä yhtenäisyyttä ja liiton tavoite- ja toimintastrategian vakavaa opiskelua ja sisäistämistä.

Vielä seuraavasta unelmastani. Jotta lehti saisi vielä lisää kirjoittajia, olen ajatellut järjestää lehden puitteissa kirjoittajakoulun, johon saavat osallistua kaikki kiinnostuneet yhdistysten jäsenet ympäri maata. Kynnys on matala.

Kiitos!

Eero K. V. Suorsa

Kirjoitus on julkaistu Vapaa Ajattelijassa 4/2020