Naiset uskontojen kauppatavarana

Äärioikeistolainen liikehdintä nostaa päätään Euroopassa pakolaiskriisin myötä. Yhä useammat äärioikeistolaiset ovat alkaneet myös puhua naisten oikeuksista sekä etenkin siitä, kuinka vieras kulttuuri ja vieraat uskonnot, pääasiassa islam, ovat uhka naisten […]

Äärioikeistolainen liikehdintä nostaa päätään Euroopassa pakolaiskriisin myötä. Yhä useammat äärioikeistolaiset ovat alkaneet myös puhua naisten oikeuksista sekä etenkin siitä, kuinka vieras kulttuuri ja vieraat uskonnot, pääasiassa islam, ovat uhka naisten oikeuksien toteutumiselle.

Äärioikeiston retoriikka naisten suojelusta on tietenkin vain keppihevonen, jolla pyritään oikeuttamaan omasta pelosta, epäluuloista, vihasta ja tietämättömyydestä johtuvaa toimintaa. Ristien kanssa marssivien rasistien kiinnostus naisasiaan perikristillisessä Suomessa ansaitsee sen sijaan kriittistä tarkastelua.

Naisen asema on lähes kaikissa uskonnoissa ja suuressa osassa järjestäytynyttä uskontoa hyvin alisteinen. Raamatun naiskuvasta kertoo paljon se, kuinka syntiinlankeemus ja ihmiskunnan kärsimys vieritetään kirjan ensilehdillä Eevan syyksi: naisen tahto on niin heikko ja tämä on niin houkutuksille altis, että tekee sen yhden ainoan asian, jonka Jumala on ihmisiltä kieltänyt. Haukkaamalla hedelmää Eeva asemoi naiset syyllisiksi, ikuiseen velkaan ja alisteiseen asemaan mieheen nähden.

Juutalaisuuden, islamin ja kristinuskon pyhiä tekstejä leimaa niiden naisvihamielisyys. Ihmisen perusoletus on miehuus, se on tavoiteltava arvo ja kaikki miehuudesta poikkeava on alempiarvoista. Keskeiset toimijat, profeetat ja jumalat ovat miehiä, ja naisilla on lähinnä statistin rooli. Naisia käytetään surutta kauppatavarana, nähdään miesten omaisuutena ja näiden tehtävä on lähinnä palvella miehiä. Vaikka yksittäiset naiset nostetaan esiin positiivisessa valossa, on uskontojen pyhien tekstien asenne naisia kohtaan yksiselitteisen negatiivinen.

Tekstit on tietenkin kirjoitettu aikana, jolloin yhteiskunta oli radikaalisti erilainen eikä tasa-arvo ollut arvossa pidetty asia. Paljon kuitenkin kertoo uskontojen naiskäsityksestä niiden haluttomuus uudistua ja uudistaa itseään. 2010-luvulla Suomessa on kristittyjä, joiden mielestä nainen ei esimerkiksi voi olla pappi. Siinä missä yhteiskunnan kaikilla muilla aloilla tapahtuu valtavaa kehitystä, laahaa uskontojen tasa-arvokäsitys kaukana perässä.

Feministisessä uskontotieteessä valtauskontojen miesvaltaisuus nähdään yhtenä syynä yhteiskunnan laajemmalle naisvihamielisyydelle. Feministiteologi Rosemary Ruether menee jopa niin pitkälle,  että sanoo naisten ja reformistien hukkaavat aikaansa kristinuskon parissa, koska kyseinen uskonto on olemukseltaan miehinen. “Jumala ja Jeesus ovat miehiä ja kristinusko on luotu vain miehisen vallan pyhittämiseksi. Näin ollen naisten tulee irtautua kristinuskosta ja luoda uutta uskontoa, joka on vapaa vallan ja alistamisen käytännöistä”, toteaa Ruether.

Uskominen ja usko eivät itsessään ole tietenkään positiivisia tai negatiivisia asioita, vaan neutraali ilmiö. Uskontojen käyttäminen rasismin oikeutukseen tai näennäiseen naisten oikeuksista kiinnostumiseen sen sijaan on vain yksi vallankäytön muoto lisää. Sekulaarin liikkeen on välttämätöntä kiinnittää huomiota tasa-arvon toteutumiseen kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Tasa-arvoa ei voi olla kenelläkään ennen kuin se on kaikilla.

Suvi Auvinen