Johdannoksi
Ihmisten yhdenvertaista kohtelua heidän uskonnostaan tai vakaumuksestaan riippumatta sekä uskonnon ja omantunnon vapautta on tarpeen vahvistaa sekä lainsäädännöllä että viranomaistoiminnalla seuraavalla hallituskaudella. Sitä edellyttävät uusi yhdenvertaisuuslaki sekä uskonnonvapautta koskevat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen, eduskunnan oikeusasiamiehen, oikeuskanslerinviraston sekä eduskunnan perustuslakivaliokunnan aivan viime vuosina tekemät päätökset.
Evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja muihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomien määrä on Suomessa yli 1,2 miljoonaa kasvaen koko ajan. Suuri osa kirkon jäsenistä on tutkimustiedonkin mukaan katsomuksellisesti ei-uskonnollisia, eivätkä monet esimerkiksi osallistu jumalanpalveluksiin. Julkisen vallan ja julkisten palvelujen toiminnan yhdenvertaisuus myös uskonnosta ja vakaumuksesta riippumatta on ensiarvoisen tärkeää lasten ja nuorten ihmis- ja perusoikeuksien kannalta. Samalla tässä tulee ottaa huomioon uskonnonvapaus myös uskonnottomien ihmisoikeutena.
Perustuslain 11 §: mukaan ”kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen” ja jokaisella on oikeus ”ilmaista vakaumus” ja oikeus ”olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan”. Tämä tarkoittaa oikeutta elää omalla tavallaan uskonnottomasti ilman painostusta osallistua minkään uskonnon harjoittamiseen. Se tarkoittaa myös, ettei uskontokuntiin kuulumattomiin lapsiin saa kohdistaa uskonnollista indoktrinaatiota kouluissa eikä julkisissa palveluissa, kuten päivähoidossa.
Perusoikeuksien yhdenvertaisuusperiaatteeseen katsotaan liittyvän positiivisen erityiskohtelun mahdollisuus. Se koskee vain heikommassa asemassa olevan vähemmistön aseman lähinnä tilapäisluontoiseen parantamiseen tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi. Uskontojen osalta tämä on Suomessa käännetty päälaelleen, sillä vahvassa enemmistöasemassa oleva evankelisluterilainen kirkko saa yhä kohtuuttoman positiivisen erityiskohtelun, mikä käytännössä syrjii muiden uskonnollisten yhdyskuntien jäseniä sekä erityisesti myös uskonnottomia ihmisiä.
Edesmennyt professori Juha Sihvola kirjoitti Helsingin Sanomissa (15.1.2007) näin: "Julkisen vallan uskonnollinen toiminta leimaa uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvat ja uskonnottomat toisen luokan kansalaisiksi". Uskonnonvapauden kannalta ongelmallisiksi hän mainitsee mm. valtiopäivien ja yliopistojen avajaisiin liittyvät jumalanpalvelukset sekä ohjatun uskonnon harjoittamisen koulun ja kunnan toiminnassa.
Uskonnottomat muodostavat suuren heterogeenisen joukon ihmisiä, jotka katsomuksensa luonteen mukaan eivät ole järjestäytyneet mihinkään katsomukselliseen yhdyskuntaan. Uskonnottomien järjestöistä esimerkiksi Vapaa-ajattelijain liitto on luoteeltaan ihmisoikeus-, etu- ja kulttuurijärjestö eikä mikään ideologinen, opillinen järjestö uskonnollisten yhdyskuntien tapaan. Ehkä osin tästä syystä uskonnottomien ääntä ei ole kuultu eikä otettu huomioon asiaan kuuluvalla tavalla valtiovallan ja kuntien toiminnassa. Toivomme, että seuraavalle vaalikaudelle muodostettava hallitus ottaa ohjelmaansa ja ajaa seuraavia perus- ja ihmisoikeusperustaisia uudistuksia:
Ehdotuksemme
1. Lasten rekisteröimisestä uskonnon mukaan luovutaan väestörekisterissä
Lapsia ei tule valtion väestörekisterissä rekisteröidä minkään uskonnollisen yhdyskunnan mahdollisen jäsenyyden perusteella. Eikä aikuistenkaan virallinen rekisteröinti uskonnon perusteella kuulu länsimaisen oikeusvaltion periaatteisiin.
Lasten nimen ilmoittaminen väestörekisteriin tulee kuulua vain vanhemmille, kirkon papin toimimista välikätenä ei tarvita. Lasten mahdollisesta liittämisestä uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi ei tule olla hänelle julkisen vallan säätämiä juridisia seuraamuksia, kuten esimerkiksi pakkoa opiskella ”omaa uskontoa” tai kirkollisverovelvollisuutta.
2. Lasten sukupuolielinten silpominen kielletään lailla
Uskonnonvapaus on osa ihmisoikeuksien kokonaisuutta eikä siten voi olla rajoittamaton. Vapaus oman uskonnon harjoittamiseen ei voi ajaa toisen yksilön henkilökohtaisen vapauden ja koskemattomuuden yli. Jokaisen yksilön tulee saada itse päättää omasta elämästään ja kehostaan niin, että kukaan toinen ei vahingoita häntä, ellei yksilö sitä itse halua. Suomeen tulee säätää laki, joka kieltää lasten, poikien ja tyttöjen sukupuolielinten silpomisen eli niin sanotun ympärileikkauksen rituaalisista syistä ilman lääketieteellisiä perusteita.
3. Varhaiskasvatus on uskonnollisesti tunnustuksetonta
Varhaiskasvatuksessa on aiheellista kehittää yhteistä eettistä kulttuuri- ja tapakasvatusta. Monien päiväkotien toimintaan on sisällytetty tunnustuksellista uskontokasvatusta, uskonnon harjoittamista ja henkilökunnan uskonnollisia toimituksia, kuten ohjatut ruokarukoukset. Ne tapahtuvat usein läheisessä yhteistyössä juuri uskonnollisten yhdyskuntien kanssa. Tällaisesta toiminnasta ja yhteistyöstä on perusteltua luopua ihmisoikeuksien, ihmisten yhdenvertaisen kohtelun ja indoktrinaatiokiellon toteutumisen varmistamiseksi. Tutkimusten mukaan säännöllinen jumalanpalveluksiin osallistuminen ja ääneen lausuttavat ruokarukoukset eivät kuulu väestömme valtaosan tapakulttuuriin.
Alle kouluikäisten lasten uskonnollinen tai muu katsomuksellinen kasvatus on perheen oma asia eikä julkisen palvelun henkilökunnan tehtävä. Henkilökunnan työaika ja voimavarat tulee käyttää lasten yhteiseen kasvattamiseen, ei kahteen tai useampaan rinnakkaiseen toimintaan lasten perheiden uskonnollisen tai katsomuksellisen jaottelun perusteella. Varhaiskasvatuslaissa tulee säätää, että varhaiskasvatus on uskonnollisesti tunnustuksetonta ja sitoutumatonta. (Luonnollisesti, mikäli uskonnonharjoitusta kuitenkin järjestetään, sellaiselle pitää ohjeiden mukaan järjestää syrjimättömästi mielekästä vaihtoehtoista toimintaa sekä tiedottaa siitä hyvin etukäteen.)
4. Koulut ja oppilaitokset ovat uskonnollisesti tunnustuksettomia
Peruskoulussa ja esiopetuksessa tulee kokonaan luopua uskonnon harjoittamisesta (jumalanpalvelukset, aamuhartaudet) ja henkilökunnan johtamista uskonnollisista toimituksista (kuten ruokarukoukset). Kun opetussuunnitelman mukaan opetuksen tulee olla tunnustuksetonta ja sitoutumatonta, koulun muunkin toiminnan tulee olla sellaista. Uskonnon harjoittamisen järjestäminen ja uskonnollisten toimitusten ohjaaminen eivät kuulu koulun lakisääteisiin tehtäviin.
Julkinen koululaitos ei saa ottaa hoitaakseen uskonnollisten yhdyskuntien omia ydintehtäviä. Henkilökunnan työaika ja voimavarat tulee suunnata koulun yhteisen toiminnan kehittämiseen eikä kahteen tai useampaan rinnakkaiseen toimintaan oppilaiden ja perheiden uskonnollisen tai katsomuksellisen jaottelun perusteella. Peruskoulu- ja lukiolaissa tulee todeta, että oppilaitoksen toiminta on uskonnollisesti tunnustuksetonta ja sitoutumatonta. (Luonnollisesti, mikäli uskonnonharjoitusta kuitenkin järjestetään, sellaiselle pitää ohjeiden mukaan järjestää syrjimättömästi mielekästä vaihtoehtoista toimintaa sekä tiedottaa siitä aina hyvissä ajoin etukäteen.)
5. Elämänkatsomustiedon opetus avattava kaikille
Mielestämme uskontoa ei tarvita peruskoulun ja lukion erillisenä oppiaineena. Mikäli uskonnonopetusta kuitenkin on, sitä ei pitäisi aloittaa vielä peruskoulun alaluokilla. Uskonnonopetuksen vaihtoehtona oleva elämänkatsomustieto tulee avata peruskoulussa ja lukiossa kaikille mahdolliseksi katsomusaineeksi uskonnon vaihtoehtona. Perheiden ja lukiolaisten tulee saada valita vapaasti ilman valtiovallan holhousta, onko oppilaan tai opiskelijan katsomusaineena elämänkatsomustieto vai uskonto. Tämä on hyvin perusteltua ottaa hallitusohjelmaan omana asianaan, mikäli eduskunta ei jo syksyllä 2014 korjaa tilannetta perusopetus- ja lukiolakien käsittelyn yhteydessä.
6. Puolustusvoimien ja vankiloiden oma toiminta tunnustuksettomaksi
Puolustusvoimissa voidaan luopua valtion kustantamasta ”kirkollisesta työstä”. Muutos ei estä uskonnollisia yhdyskuntia tarjoamasta palvelujaan varusmiesten ja sotilaiden vapaa-ajalla. Säästyneet varat on järkevämpää suunnata psykologien ja sosiaalikuraattorien palkkaamiseen varusmiesten ja sotilaiden eettiseksi ja henkiseksi tueksi kriisi- ja traumatilanteissa. Jos Puolustusvoimien palkkalistoilla kuitenkin on sotilaspappeja, sen eettiseen ja katsomukselliseen henkilöstöön tulee palkata pappien lisäksi uskonnottoman eettisen ja henkisen tuen asiantuntijoita.
Puolustusvoimien Yleiseen palveluohjesääntöön tulee tehdä muutoksia, jotka lopettavat uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomien varusmiesten ja sotilaiden syrjinnän ja vahvistavat uskonnon- ja omantunnonvapauden toteutumista. Uskonnonharjoitusta ja uskonnollisia toimituksia ei tule sisällyttää varsinaiseen palvelukseen.
Vankiloissa voidaan luopua vankilapappien viroista. Osa uskonnollisista yhdyskunnista tarjoaa jo nyt palvelujaan vangeille omaehtoisesti. Myös evankelisluterilainen kirkko voisi tehdä niin, samaan tapaan kuin sairaaloissa. Säästyneet varat on tarpeen käyttää vankilapsykologien ja sosiaalikuraattorien palkkaamiseen.
7. Yhteisiin seremoniallisiin vakuutuksiin – ja sotilasvalaan
Puolustusvoimissa uskonnollinen sotilasvala ja katsomuksellisesti neutraali sotilasvakuutus on tarpeen yhdistää – samaan tapaan kuin oikeusistuimissa on nyt yhdistetty todistajan ja tuomarin valat/vakuutukset yhdeksi vakuutukseksi. Joukkoa ei pidä jakaa kahteen ryhmään uskonnon tai vakaumuksen perusteella. Jos ”kunnian ja omantunnon kautta” annettava vakuutus riittää Puolustusvoimain ylipäällikölle eli Tasavallan presidentille, se riittää myös sotilaille.
Myös ministereille riittää yksi vakuutus – samaan tapaan kuin eduskunnan puhemiehellekin. Kaikki kansalaiset eivät pidä uskonnollista asianmukaisena julkisissa tehtävissä. Virkavalojen uskonnollinen osuus on poistettava, ja nimenä voisi yhdenmukaisuuden vuoksi olla vakuutus. Puolustusvoimissa voidaan harkita myös sotilasvala-sanan säilyttämistä, sillä Suomessa on myös uskonnottomia valoja.
8. Avioliiton (ja rekisteröidyn parisuhteen) vihkimisoikeuteen yhdenvertainen käytäntö
Avioliiton vihkiminen olisi selkeintä hoitaa maistraattien toimesta. Mikäli vihkimisoikeuksia annetaan muille, oikeus avioliittoon vihkimiseen on tasapuolisuuden vuoksi syytä myöntää uskonnollisten yhteisöjen lisäksi myös uskonnottomien kulttuurisille palvelujärjestöille. Maistraattien viranhaltijat eivät välttämättä ehdi aina kysynnän mukaisesti maistraatin tilojen ja virka-ajan ulkopuolella pidettäviin juhlallisiin vihkimistilaisuuksiin, joten siviilivihkimisen maistraatin ja virka-ajan ulkopuolella haluavat ovat käytännön palveluissa uskonnollista vihkimistä haluavia huonommassa asemassa.
9. Valtiopäivien ja yliopistojen avajaiset uskonnollisesti tunnustuksettomiksi
Jumalanpalvelusten liittäminen valtiopäivien ja yliopistojen avajaisjuhlallisuuksien viralliseen ohjelmaan on paikallaan lopettaa kirkkoon kuulumattomia syrjivinä. Tämä muutos ei estä uskonnollisia yhdyskuntia järjestämästä juhlajumalanpalveluksia avajaispäivinä. (Luonnollisesti, mikäli uskonnonharjoitusta kuitenkin virallisessa ohjelmassa järjestetään, sellaiselle tulee alkaa järjestää mielekästä vaihtoehtoista ohjelmaa yhteistyössä uskonnottomien, sekulaarihumanististen järjestöjen kanssa.)
10. Rikoslaissa ei tarvita erillistä uskonrauhapykälää
Suomi ei voi nyt kansainvälisissä toimielimissä täysimääräisesti puuttua muissa maissa tehtäviin vakaviin uskontoperusteisiin ihmisoikeuksien rikkomisiin, joita esiintyy aina kuolemantuomioihin asti, koska Suomella itsellään on rikoslaissaan periaatteessa vastaava vaikkakin rangaistukseltaan lievempi (vain sakko- tai vankilatuomio) uskonrauhapykälä, jossa kielletään ”Jumalan pilkkaaminen” ja uskonnon ”pyhänä pitämien” oppien loukkaaminen. Uskonnollisten tilaisuuksien ja toimitusten häiritsemistä ei tietenkään tule sallia kuten ei muidenkaan tilaisuuksien, ja siihen riittää yleinen ihmisten kokoontumista, kokouksia ja hautaustilaisuuksia suojaava laki julkisrauhan rikkomisesta. Rikoslain kunnianloukkauspykälässä on myös kielletty ihmisiä halventava toiminta.
11. Kirkollisverojärjestelmä lopetettava
Valtion on kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun nimissä luovuttava kirkolle annetusta kohtuuttomasta ja muita syrjivästä erityisoikeudesta käyttää valtion verokoneistoa jäsenmaksunsa eli ns. kirkollisveron kantoon. Ihmisten yhdenvertaisen kohtelun yleisen loukkaamisen lisäksi järjestelmään liittyy kohtuuttomana erityispiirteenä se, että kirkosta eroavat joutuvat maksamaan kirkollisveroa koko erovuoden loppuun asti, vaikka eroaminen olisi tapahtunut jo esimerkiksi alkuvuodesta. Esimerkiksi ammattiliittojen jäsenmaksujen perintä loppuu heti jos jäsen eroaa liitosta. Myös 18-vuotiaina kirkosta eroavien tulee maksaa kirkollisveroa koko eroamisvuoden, vaikka he eivät olisi itse liittyneet kirkkoon ja he eroaisivat heti kun itse voivat. Tätä syrjivää, julkisen vallan myöntämää valtiollista etuoikeutta korvaamaan kirkolle on olemassa muita järjestelmiä jäsenmaksun perimiseen suoraan palkasta määräprosentin mukaan.
12. Valtion ja kirkon erillisyyden selkeyttäminen valmisteluun
Vaalikauden aikana ryhdytään valmistelemaan evankelisluterilaisen ja ortodoksisen kirkon erityisaseman purkamista eli kirkon ja valtion erillisyyden selkeyttämistä tarkoituksena perus- ja ihmisoikeusperusteisesti vahvistaa kansalaisten yhdenvertaista kohtelua heidän uskonnostaan tai vakaumuksestaan riippumatta sekä jokaisen kaikinpuolista uskonnon- ja omantunnonvapautta. Tällöin Perustuslain 76 § tulee ottaa kriittiseen tarkasteluun.
Ystävällisin yhteistyöterveisin
Vapaa-ajattelijain Liitto ry
Petri Karisma Esa Ylikoski
puheenjohtaja pääsihteeri
p. 040748 9532 p. 0504685332
petri.karisma@orvokki.net esa.k.ylikoski@gmail.com
tai
Neljäs linja 1, 00530 Helsinki, val@vapaa-ajattelijat.fi