Vapaa-ajattelijain liitto ry KANNANOTTO
Neljäs linja 1, 00530 Helsinki
val@vapaa-ajattelijat.fi 13.1.2014
Oikeusasiamiehen päätös uskonnonharjoituksen pakollisuuden poistamisesta Puolustusvoimissa on oikean suuntainen ja tärkeä askel varusmiesten ja ammattisotilaiden katsomuksellisten ihmisoikeuksien lisäämiseen, vaikka jääkin puolitiehen. Päätöksen mukaan kenelläkään – kuuluipa kirkkoon tai ei – ei ole enää ”palveluvelvollisuutta” osallistua uskonnonharjoitukseen (iltahartaus, kenttähartaus, jumalanpalvelus) eikä ”kirkollisen työn” oppitunneille, joiden vaihtoehtona olevan tunnustuksettoman elämänkatsomustiedon tulee olla ”aidosti tarjolla kaikissa varuskunnissa”.
Päätöksen toteuttaminen käytännössä vahvistaa ihmisten yhdenvertaista kohtelua uskonnosta ja vakaumuksesta riippumatta, vaikka kirkollisen työn erityisasema jatkuukin armeijassa. Myös uskonnon ja omantunnon vapaus lisääntyy käytännössä nykyiseen, ajasta jäljestä olevaan painostavaan käytäntöön nähden, vaikka katsomuksellisen yksityisyyden suojan osalta uskonnon ja omantunnon vapaus ei ratkaisulla vielä toteudukaan.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisun mukaan valtiovallan ei tule aiheuttaa tilannetta, jossa yksilö joutuu vasten tahtoaan paljastamaan uskonnollisen tai uskonnottoman vakaumuksensa. Vapaa-ajattelijain liiton mielestä uskonnonharjoitus Puolustusvoimissa tulisikin siirtää varsinaisesta palvelusohjelmasta sotilaiden vapaa-aikaan. Valtion asia ei ole järjestää uskonnollisten yhteisöjen menoja. Ei myöskään tarvita kahta erillistä sotilasvakuutusta ja -valaa, sillä yksi vakuutus tai vala ”kunnian ja omantunnon kautta” riittäisi, ja jokainen voisi halutessaan itse tykönään vahvistaa sitä uskonnollisilla ajatuksilla.
Apulaisoikeusasiamies ilmaisee loppuarviossaan aiheellisen närkästyksensä siitä, että hänen aiempi kannanottonsa tässä monen vuoden kanteluprosessissa ei ollut aiheuttanut parannuksia tilanteeseen. Puolustusvoimien ylimmän johdon tuleekin nyt nopeasti tarttua asiaan tilanteen ja asenteiden muuttamiseksi organisaation kaikilla tasoilla. Samalla tulee korjata virhe jättää asia pitkälti kirkollisen työn itsensä hoidettavaksi niin että sotilaspapisto on saanut vapaasti kuin "pukit kalimaan vartijoina" jatkaa siilipuolustustaan uudistuksia vastaan.
Sekulaarin sotilasetiikan ja elämänkatsomustiedon opetusta ja ohjelmaa ei Puolustusvoimissa enää voida hoitaa entiseen tapaan, sotilaspapiston toimesta. Tarvittavaa henkisen tuen ja kriisityön palvelua ja valmiutta ei niin ikään voida hoitaa vain hengellisen työn ammattilaisten eli sotilaspappien toimesta, koska henkinen ja hengellinen työ ovat kaksi eri asiaa. Tarvitaan psykososiaalisen tuen ammattilaisten palveluja ja tarvitaan sekulaarin etiikan ja elämänkatsomustiedon osaajien palveluja.
Oikeusasiamies nostaa myös esille ajatuksen, että erillisistä kirkollisen alan ja elämänkatsomustiedon oppitunneista luovuttaisiin ja että ”tällöin varusmiehille suunnattujen etiikkaa, ihmissuhdetaitoja sekä psyykkistä hyvinvointia käsittelevien oppituntien sisällön ja toteutuksen tulisi olla sellainen, että kaikki varusmiehet uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta voivat opetukseen osallistua.” Vapaa-ajattelijain liitto katsoo, että edellä luonnehdittujen laatuvaatimusten mukaisten oppituntien turvaaminen ei ole mahdollista sotilaspapiston järjestämänä. Tällaisen opetuksen toteuttamisen edellytyksenä on sekulaarin, tunnustuksettoman sotilasetiikan ja elämänkatsomustiedon sekä psykososiaalisen tuen ammattilaisten käyttö varusmiesten opetuksessa.
Vapaa-ajattelijain liitto on uskonnottomien ihmisoikeus- ja kulttuurijärjestönä valmis yhteistyöhön varusmiesten ja sotilaiden ei-kirkollisen henkisen tuen muotojen vahvistamiseksi sekä elämänkatsomustiedon tai yhteisen tunnustuksettoman opetuksen sisältöjen, muotojen ja opetusjärjestelyjen kehittämiseksi. Olemme jo aiemmin esittäneet, että Puolustusvoimat palkkaa päätoimisia eettisen ja henkisen tuen ei-kirkollisia toimihenkilöitä sekä sivutoimisia elämänkatsomustiedon ja etiikan opettajia.
”Kirkollinen työ” Puolustusvoimien toimialana tulee uudistaa perusteellisesti lähtien uskontojen ja vakaumusten yhdenvertaisuudesta siten, että tilalle tulevat tunnustuksettomat katsomuksellisen työn ja henkisen tuen toimialat, jotka voivat tehdä yhteistyötä erilaisia uskontoja ja vakaumuksia edustavien tahojen kanssa. Sotilaspappien palkkaus voisi mielestämme samalla siirtyä valtiolta seurakunnille itselleen.
Lopuksi toivomme, että Puolustusvoimilla on valmiutta yhteistyöhön myös uskonnottomien ihmisoikeus- ja kulttuurijärjestöjen kanssa eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen päätöksen edellyttämien muutosten toteuttamiseksi käytännössä.
Vapaa-ajattelijain Liitto ry
Petri Karisma Esa Ylikoski
puheenjohtaja pääsihteeri