”Sosialidemokraattinen puolue Suomessa” hyväksyi puoluekokouksessaan vuonna 1903 Forssassa 11-kohtaisen ohjelman, jonka 5. kohta kuului seuraavasti:

5. Uskonto on julistettava yksityisasiaksi. Kirkko on erotettava valtiosta ja kirkolliset sekä uskonnolliset yhdyskunnat katsottava yksityisiksi yhdistyksiksi, jotka itse järjestävät sisälliset asiansa. Uskonnonopetus on poistettava kouluista.

Ohjelman johdannossa ilmaisiin pyrkimys vapauttaa koko kansaa ”henkisen holhuunalaisuuden kahleista”.

Kysyimme Suomen Sosialidemokraattiselta Puolueelta ja Vasemmistoliitolta tämän vuosipäivän merkeissä muutaman kysymyksen.

Vastaajiksi tulivat SDP:n puoluesihteeri Antton Rönnholm ja Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Pia Lohikoski.

– –

Antton Rönnholm, SDP

Katsooko puolueenne olevansa elokuussa 1903 kokoontuneen puolueen työn jatkaja?

Kyllä SDP on sama vuonna 1899 perustettu puolue, jonka puoluekokous on 1903 Forssassa järjestetty.

Miltei kaikki muut ohjelman tavoitteen voidaan katsoa toteutuneen ainakin pääpiirteissään, mutta tämä ei. Mistä se johtuu?

Forssan ohjelma oli SDP:n periaateohjelma aina vuoteen 1952 asti ja todellakin, moni sen tavoitteista on toteutunut. Joskaan eivät kaikki. Esimerkiksi suoran demokratian toteuttaminen tai tuotantovälineiden sosialisointi eivät ole toteutuneet, kuten ei myöskään valtion ja kirkon erottaminen kokonaisuudessaan ja uskonnonopetuksen lopettaminen. Politiikkaa tehdään aina ajassa ja monipuoluejärjestelmässä myös valtasuhteiden määrittäessä reunaehtoja, ja näiden valossa kaikki tavoitteet eivät ole edistyneet. Kaikkien niiden osalta on kuitenkin tapahtunut muutoksia ja edistystä. Uskonnonvapaus on noista ajoista täysin mullistunut, koulujen elämänkatsomustiedon opetus tullut laajemmin saataville ja valtion ja uskonnollisten yhdyskuntien roolit ja yhteistyö ovat kehittyneet.

Miten puolueenne nyt suhtautuu kirkon ja valtion erottamiseen? Kannatatteko kirkon julkisoikeudellisen erityisaseman lopettamista?

SDP:ssä on käyty keskustelua kirkon ja valtion suhteesta säännöllisesti.  SDP katsoo, että kirkon ja valtion suhde on monitahoinen kokonaisuus, johon liittyy mm. uskonnonvapaus, vihkimisoikeus, verotusoikeus sekä uskonnonopetus. Puolueen näkemys on, että yhä moniuskontoisempi, moniarvoisempi ja maallistuneempi yhteiskunta luo painetta valtion ja luterilaisen kirkon suhteelle, ja tätä tulee arvioida säännöllisesti. Tärkeää on tarkastella mm. sitä, miten kirkkokuntien yhteiskunnallisesti merkittävät tehtävät olisivat järjestettävissä tilanteessa, jossa kirkon erityisasemaa muutettaisiin.

Voisiko seuraava hallitus tehdä periaatepäätöksen kirkon ja valtion suhteen uudistamisen aloittamisesta ja esimerkiksi kirkko ja valtio -komitean perustamisesta?

Vaalien jälkeen käytävissä hallitusneuvotteluissa tämä on mahdollista sopia, mikäli neuvottelevat puolueet niin päättävät.

Miten puolueenne suhtautuu vaatimukseen uskonnonopetuksen poistamisesta kouluista? Tällä hetkellä koulun uskonnonopetuksen vaihtoehtona on elämänkatsomustiedon opiskelu. Kannatatteko elämänkatsomustiedon opiskelun sallimista myös kirkkoon liitetyille peruskoulun oppilaille ja lukiolaisille, eli valinnan vapautta uskonnon/elämänkatsomustiedon välillä?

Uskonnonopetuksesta kantamme on ollut tavoitella peruskoulujen uskonnonopetuksen ja elämänkatsomustiedon korvaamista kaikille oppilaille yhteisellä oppiaineella. Näin kahden katsomusoppiaineen tilalle tulisi uusi oppiaine, jossa tarjotaan oppilaalle ymmärrys oman uskonnon sisällöstä ja kulttuurihistoriallisesta taustasta sekä tutustutaan maailman eri uskontoihin oppilaan omasta vakaumuksesta riippumatta.

Hautaustoimen hallinto on nyt opetus- ja kulttuuriministeriössä kirkollisasiana. Eikö se pitäisi siirtää sosiaali- ja terveystoimen piiriin?

Tarvitaan perusteellinen selvitys siitä, mitä ovat kaikki ne asiat, joihin kirkon ja valtion erottaminen toisistaan vaikuttaisi ja selvityksen perusteella tehdä vaikutusarviointi hyödyistä.

Voitaisiinko lasten uskonnollisesta rekisteröinnistä väestötiedoissa luopua? Entä aikuisten, koko väestön kohdalla?

Tähän kysymykseen SDP:llä ei ole ollut muodostettua kantaa.

– –

Pia Lohikoski, Vas

Katsooko puolueenne olevansa elokuussa 1903 kokoontuneen puolueen työn jatkaja?

Henkilökohtaisesti olen kokenut hengenheimolaisuutta 1903 Forssan ohjelmaan ja itse allekirjoitan täysin myös tuon viidennen kohdan.

Tottakai Vasemmistoliitto on tuon työn jatkaja, mutta modernina punavihreänä vasemmistopuolueena katse on eteenpäin.

Miten puolueenne nyt suhtautuu kirkon ja valtion erottamiseen? Kannatatteko kirkon julkisoikeudellisen erityisaseman lopettamista?

Julkinen valta ei saa suosia eikä syrjiä ketään uskonnon tai uskonnottoman katsomuksen perusteella. Uskonnonvapaus on sivistysyhteiskunnan ja oikeusvaltion perusolettamia.

Puolueen linja rakentuu sille, että valtiolla ei pidä olla erityissuhdetta mihinkään uskontoon tai uskontokuntaan, ja että uskonto on jokaisen yksityisasia.

Aiemmin puolueen kanta on ollut, että kirkon veronkanto-oikeus ajettaisiin alas ja erityistehtävät siirrettäisiin valtiolle. Puolueohjelmissa tähän ei ole otettu vahvaa kantaa vähään aikaan, mutta esimerkiksi eri uskontokuntien ja uskonnottomien tulisi saada yhdenvertainen kohtelu hautauspalveluissa. Siksi erityistehtävien siirto valtiolle olisi kannatettavaa.

Miten puolueenne suhtautuu vaatimukseen uskonnonopetuksen poistamisesta kouluista? Tällä hetkellä koulun uskonnonopetuksen vaihtoehtona on elämänkatsomustiedon opiskelu. Kannatatteko elämänkatsomustiedon opiskelun sallimista myös kirkkoon liitetyille peruskoulun oppilaille ja lukiolaisille eli valinnan vapautta uskonnon/elämänkatsomustiedon välillä?

Peruskoulun opetussuunnitelman uudistuksen yhteydessä on nostettava tuntijakokehystä koko maassa. Uudistuksen yhteydessä on vihdoin aika myös uudistaa Suomen uskonnonopetus yhteisen katsomusaineen pohjalta. Koulun on oltava neutraali suhteessa kaikkiin uskontoihin.

Opetusministeri Andersson on nostanut esille kaksi eri vaihtoehtoa: Ensimmäinen olisi kaikille yhteinen katsomusaine, johon yhdistettäisiin piirteitä sekä elämänkatsomustiedosta ja uskonnonopetuksesta. Etuna olisi, että silloin kaikki oppilaat saisivat tietoa eri uskonnoista, ja he saisivat samalla pohtia kysymyksiä, joita käydään läpi vain elämänkatsomustiedon tunneilla.

Toinen vaihtoehto olisi kaikille valinnainen järjestelmä. Jokainen saisi vapaasti valita elämänkatsomustiedon tai uskonnon opetuksen riippumatta siitä, mihin uskonnolliseen yhteisöön kuuluu tai on kuulumatta.  Parlamentaarisen työryhmän myötä olisi tarkoitus löytää asiaan ratkaisu.

Voisiko seuraava hallitus tehdä periaatepäätöksen kirkon ja valtion suhteen uudistamisen aloittamisesta ja esimerkiksi kirkko ja valtio -komitean perustamisesta?

Kunhan uskonnonopetuksen järjestämisestä löydetään ensin sopu, voisi esimerkiksi parlamentaarinen työryhmä lähteä pohtimaan myös tätä. Samassa yhteydessä olisi hyvä mahdollisuus pohtia siirtymistä pelkkään yhteen väestötietojärjestelmään, siis myös lasten uskonnollisesta rekisteröinnistä luopumista. Onko tähän valmiutta muissa puolueissa, en osaa sanoa, mutta ainakaan tällä hallituskaudella ei ole löytynyt hallituksesta riittävää halua avata keskustelua asiasta.

Vasemmistoliiton periaateohjelmassa (2022) sanotaan, että ”millään uskonnollisella yhdyskunnalla ei tule olla yhteiskunnassa julkisoikeudellista erityisasemaa” ja tavoiteohjelmassa vuosille 2022-25 vaaditaan, että ”Evankelisluterilaisen ja ortodoksisen kirkon julkisoikeudellisesta erityisasemasta on luovuttava”. Nämä esitykset eivät kuitenkaan näy nyt Vasemmistoliiton eduskuntavaaliohjelmassa. Ovatko ne kuitenkin mukana tavoitteissanne vaalien jälkeisiin hallitusohjelmaneuvotteluihin?

Kaikki ohjelmat ovat voimassa, osa pidemmällä aikavälillä, osa lyhyemmällä. Yleensä hallitusneuvotteluissa edetään sen mukaisesti, mitkä kysymykset hallitustunnustelija neuvotteluun asettaa ja sen mukaisesti sitten puolueen ohjelmien pohjalta niihin kysymyksiin vastataan.

 

Esa Ylikoski