Laurea-ammattikorkeakoulun sosionomin opintoihin tehty Miia Janssonin ja Johanna Kälkäjän opinnäytetyö käsittelee tärkeää ja vähän tutkittua aihetta eettisesti ja menetelmällisesti hyvin perustellulla tavalla. Tuloksissa on merkittävää tietoa uskontokuntiin kuulumattomien lasten ilmeisen yleisestä syrjinnästä heidän vanhempiensa sanoittamana. Monet vanhemmat olivat kokeneet vähättelyä ja syyllistäviä asenteita, kun olivat esittäneet vain Opetushallituksen ohjeiden noudattamista. Työ ”antaa äänen” uskontokuntiin kuulumattomille vanhemmille.

Opinnäytetyön tilaajana oli Vapaa-ajattelijain liitto ja sen työelämäohjaajina olivat Riku Bähr ja Esa Ylikoski. Kursivoidut lainaukset alla ovat yhteenvedon ja johtopäätösten sivuilta 54-60.

Vanhemmat vastasivat kokevansa kuormittavaksi sen, että heidän täytyi toimia aktiivisesti koulun suuntaan saadakseen lastensa perus- ja ihmisoikeudet toteutumaan lainsäädännön ja OPH:n ohjeistuksen mukaisesti. Monet vanhemmat kertoivat saaneensa koululta osakseen epäasiallista suhtautumista, kun he olivat huomauttaneet koulun käytänteisiin liittyvistä epäkohdista. Tämä ilmeni vanhempien mukaan vähättelynä ja vanhempia syyllistävänä asenteena. Osa vanhemmista koki tulleensa koulun puolelta leimatuksi hankalaksi vanhemmaksi. Koulun ja kodin yhteistyön kerrottiin olevan onnistunutta tilanteissa, joissa koulu on ollut aloitteellinen tiedottamisessaan sekä kuunnellut vanhempien antamaa palautetta, parantanut tiedotusta ja järjestelyjä sekä suhtautunut palautteeseen asiallisesti.

Tutkimuksen tuloksista nousi, että vanhempien tyytyväisyys tilaisuuksista tiedottamiseen on kokonaisuudessaan heikkoa. Tyytyväisiä olivat ne vanhemmat, jotka kokivat koulun noudattavan asiaan liittyvää OPH:n ohjeistusta. Erittäin tyytyväisiä olivat vain ne vanhemmat, joiden mukaan tarvetta tiedottamiselle ei ollut, sillä uskonnollisia tilaisuuksia ei sisältynyt lainkaan koulun toimintaan.

Koulupäiviin liitettyjen uskonnollisten tilaisuuksien vaihtoehtoisen ohjelman järjestämisessä on laajasti vakavia ongelmia. Varsin harvalla on aihetta kiitoksiin. Vieläkin harvempi saattoi lämpimästi kiittää siitä, että ev.-lut. kirkon uskonnollisia tilaisuuksia ei koulupäiviin liitetä, vaikka Opetushallituksen ohje antaa siihenkin selvän mahdollisuuden, jopa kehotuksen, jos asianmukaisen vaihtoehdon järjestämisessä on vaikeuksia.

Vanhempien mukaan vaihtoehtoinen tilaisuus on usein ollut vähempiarvoinen tai sitä ei järjestetty lainkaan. Vaihtoehtona kirkkokäynnille oli vanhempien mukaan tarjottu esimerkiksi osallistumista toisen luokan äidinkielentunnille tai videoiden katsomista luokassa. Vanhemmat kertoivat lapsen kokeneen eriarvoisuuden tunteita myös siksi, että vaihtoehtoiseen tilaisuuteen osallistuneet olivat jääneet koululle, toisten päästessä retkelle esimerkiksi bussikyydityksellä. Useissa vastauksissa tuotiin esille myös se, että uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuneet olivat saaneet herkkuja, kun taas vaihtoehtoisessa tilaisuudessa ei ole ollut mitään tarjottavaa. Tällaiset koulupäivään sisältyvät epäreiluuden kokemukset olivat vanhempien vastausten perusteella aiheuttaneet lapselle eriarvoisuuden tunnetta.

Vanhemmat kertoivat kokemuksista, joissa lapsi on joutunut osallistumaan uskonnollisia elementtejä, kuten rukoilemista tai virsien laulamista, sisältäviin tilaisuuksiin, vaikka niitä oli esitelty kaikille sopivina tilaisuuksina. Tällöin lapsi on saattanut altistua uskonnon harjoittamiselle ilman omaa tai vanhemman suostumusta.

Kehittämisehdotuksia

Mikäli kouluaikaan sidotaan uskonnollisia tilaisuuksia ja uskonnon harjoittamista, eritysjärjestelyt ovat kouluissa tarpeen. Onhan koulupäivään liitetty jumalanpalvelus jo sinänsä erikoisjärjestely, joka on opetussuunnitelman linjaaman uskonnollisen ja katsomuksellisen sitouttamattomuuden sekä yhdenvertaisuuden kannalta ongelmallinen.

Opinnäytetyön tuloksissa ilmeni, että vanhemmat kokivat haasteelliseksi koulun toiminnan tiedotukseen ja tilaisuuksien järjestämiseen liittyen. Vastauksia voitaisiin tulkita niin, että koulujen olisi hyvä tarkastella näihin asioihin liittyviä toimintatapojaan. Uskonnonvapauden ja yhdenvertaisuuden toteutumisen turvaksi erikoisjärjestelyjä on kouluissa tarpeen järjestää, mikäli kouluaikaan sidotaan uskonnollisia tilaisuuksia ja uskonnon harjoittamista.

Muutama vanhempi kertoi, että kouluun oli perustettu työryhmä vastaamaan vaihtoehtoisten tilaisuuksien järjestämisestä. Työryhmässä olisi mahdollista puntaroida useita erilaisia aiheeseen liittyviä näkökulmia ja löytää uusia ratkaisuja. Lisäksi tilaisuuksien järjestäminen ei työryhmätyöskentelyssä jää vain yhden henkilön vastuulle. Suunnitteluun panostamalla voidaan parantaa tilaisuuksien yhdenvertaisuutta ja lapsen osallisuuden kokemusta. Näin toimien vaihtoehtoisten tilaisuuksien toteutus voisi olla laadukkaampaa ja lapsen etu tulisi paremmin huomioiduksi. Toimintakulttuurin muutoksella on mahdollista kehittää malleja, jotka vähentävät uskontokuntiin kuulumattoman oppilaan kouluaikaan sisältyviä ulkopuolisuuden kokemuksia. Jo toimimalla olemassa olevien ohjeistusten mukaisesti, voisi koulu turvata kaikkien lasten yhdenvertaisemman kohtelun katsomuksesta riippumatta.

Perusratkaisu ongelmiin saa kannatusta:

Kouluissa voidaan päätyä siihen, ettei koulun työaikana toteutettavia uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia ole lainkaan. Varsinkin silloin, kun koulun on vaikeaa toteuttaa uskonnollinen tilaisuus ja sen vaihtoehtoinen tilaisuus lakien ja OPH:n ohjeiden mukaisesti, olisi koulun pidättäydyttävä niiden järjestämisestä. (OPH 2022.) Kaikki kyselyyn vastanneet vanhemmat kannattivat ajatusta siitä, ettei uskonnollisia tilaisuuksia järjestettäisi kouluaikana. Vanhemmat perustelivat näkemystään sillä, että koulun tulisi olla neutraali ja uskontoihin sitoutumaton ympäristö.

Oppikirjoja elämänkatsomustietoon! Myös elämänkatsomustiedon opetusjärjestelyjen puutteista tuli tietoa, johon esitettiin myös ratkaisumahdollisuuksia. Aineen oppikirjan hankkiminen ehkä pienelle ET-ryhmälle voisi olla perusteltua myönteistä erityiskohtelua riippumatta siitä, onko enemmistön uskonnon opetuksessa oppikirja. Myös hyppytuntien välttämiseen ja koulukyytien järjestelyihin tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Vastauksista ilmeni, että ET-opetukseen osallistuvien opetusjärjestelyissä oli jonkin verran eriarvoisuutta verrattuna uskontoon. Yleisimpinä epäkohtina vastauksista mainittiin oppikirjan puute sekä tuntisijoittelusta johtuvat hyppytunnit. Vanhemmat toivat esiin myös ongelmia tilanteissa, joissa ET-opetus on järjestetty toisessa koulussa, eikä kuljetusta ollut järjestetty asianmukaisesti. Yhdenvertaisuusvaltuutetun (2024b) mukaan koulutukseen liittyvät käytännön järjestelyt on tehtävä niin, ettei kukaan vakaumuksensa vuoksi joudu eriarvoiseen asemaan suhteessa muihin. Esimerkiksi lukujärjestystä ja kuljetuksia suunniteltaessa on otettava huomioon, etteivät järjestelyt aseta oppilaita eriarvoiseen asemaan uskonnosta tai vakaumuksesta johtuen.

Peruskoulun arkea raamittaa huomattavan paljon myös taloudelliset seikat, jotka voivat johtaa esimerkiksi siihen, ettei kaikkiin oppiaineisiin ole mahdollista saada omaa kirjaa. Kun kyse on katsomusaineesta, olisi kuitenkin tärkeää, että oppilaat tuntisivat oman katsomuksensa yhtä arvostetuksi verrattaessa muihin katsomusaineisiin. ET-oppilaiden kouluarkeen sisältyy toistuvasti jaottelevia erityisjärjestelyjä, jotka eivät välttämättä tue oppilaan tunnetta yhdenvertaisuudesta tai osallisuudesta tärkeänä yhteisön jäsenenä. Esimerkiksi ET-kirjan hankkiminen voitaisiin nähdä keinona lisätä oppilaan yhdenvertaisuuden kokemusta.

Opinnäytetyön yhteenvedossa, johtopäätöksissä ja pohdinnassa on myös hyviä ja kannatettavia kehittämisehdotuksia, joista olennainen osa on yllä.

Oppilaitoshuolto mukaan merkittävänä resurssina

Merkittävänä kehittämisehdotuksena työssä on oppilashuollon mahdollisuuksien esille nostaminen ja viittaukset laajemminkin sosiaalityön näkökulmiin. Oppilashuolto voisi olla osallisena luomassa toimintatapoja, jotka turvaisivat oppilaiden yhdenvertaisuuden toteutumisen.

Tutkimuksessa selvitettiin vanhempien näkemyksiä oppilashuollon mahdollisuuksiin uskontokuntiin kuulumatto man oppilaan yhdenvertaisuuden ja osallisuuden edistämiseksi. Vanhempien vastausten perusteella oppilashuolto voisi olla osallisena luomassa kouluun toimintatapoja, jotka turvaavat oppilaiden yhdenvertaisuuden toteutumisen. Lisäksi oppilashuolto voisi huomioida vähemmistöryhmien osallisuuden nykyistä paremmin. Myös aktiivinen keskustelu vanhempien kanssa nähtiin oppilashuollon tärkeäksi tehtäväksi.

Oppilashuollon velvollisuutena voitaisiin nähdä, että se varmistaisi koulun toimivan lakien ja ohjeistuksien mukaisesti. Monialaisena työryhmänä oppilashuoltoryhmä on avainasemassa havainnoimaan kouluyhteisössä mahdollisesti esiintyviä eriarvoistavia käytäntöjä. Vähemmistöryhmien näkökulma ja osallisuus olisi hyvä huomioida koulun toiminnassa nykyistä paremmin, jotta kaikilla olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua kouluaikana järjestettäviin tilaisuuksiin ilman syrjintää tai ulkopuolisuuden tunnetta.

Oppilashuoltoryhmän jäsenenä toimiva koulukuraattori voisi sosiaalihuollon asiantuntemuksellaan tuoda esiin huomioita peruskoulun eriarvoistaviin järjestelyihin liittyen. Jo puheeksi ottamalla voidaan saada aikaan muutoksia peruskoulun toimintakulttuuriin. Tuomalla vähemmistöryhmän asemaa esiin, kuraattori voisi lisätä koko koulun henkilökunnan ymmärrystä vähemmistöaseman vaikutuksista yksilön elämään. Suunnitelma uskontokuntiin kuulumattomien ja muiden vähemmistöryhmien yhdenvertaisuuden toteutumisesta opetukseen ja uskonnollisiin tilaisuuksiin liittyen voitaisiin kirjata myös koulun yhdenvertaisuussuunnitelmaan.

Jäävätkö oppilashuollon ja siihen kuuluvien kuraattoripalveluiden tarkoitus ja tavoitteet kuitenkin etäisiksi ja osin tuntemattomiksi oppilaiden vanhemmille? Opettajan keskeisimpänä tehtävänä voidaan pitää opetustyötä. Opettajan koulutus eikä käytettävissä olevat resurssit välttämättä tue vähemmistöaseman vaikutusten huomioimista. Tämä tukee ajatusta siitä, että sosiaalihuollon asiantuntijuutta voisi nostaa nykyistä vahvemmin kouluissa toteutettavan opetustyön rinnalle.

Tutkimuksessa keskityttiin oppilashuollon mahdollisuuksiin yhdenvertaisuuden turvaamiseksi. Myös kysymysasettelu ohjasi vastaajia pohtimaan juuri oppilashuollon mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan. Vastauksissaan vanhemmat kuitenkin toivat esille myös muita keinoja. Opettajien aiheeseen liittyvää koulutusta tulisi vanhempien mielestä lisätä. Vanhemmat painottivat vastauksissaan, että oppilashuollon lisäksi myös opettajien tulisi sitoutua perusopetuksen arvoihin ja yhdenvertaisiin käytäntöihin.

Sosionomin AMK opintoihin tehty opinnäytetyö on tilaajan näkökulmasta kiitettävä. Sen tulokset valitettavasti vahvistavat Vapaa-ajattelijain liiton vuonna 2021 tekemän kyselytutkimuksen tuloksia Koulukyselystä aihetta johtopäätöksiin kunnissa, Vapaa Ajattelija 2/2021 ja Koulukyselystä johtopäätöksiin kunnissa, Vapaa Ajattelija 3/2021). Opinnäytetyön ehdotuksia on täysi syy viedä eteenpäin peruskouluissa. Työn nettiosoite on theseus.fi/handle/10024/875008.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.