Kansanedustaja, eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvinen
Hei! Kommentoin kirjoitustanne Järviseudun sanomissa 26.1.2025. Mielestänne ”uskontokielteisyys tai uskontojen piilottaminen julkisesta tilasta olisi uskonnonvapauden irvikuva”. Torjutte ”tulkinnat, joiden mukaan Suvivirsi koulujen juhlissa, tilaisuuden pitäminen kirkossa taikka Jeesuksen nimen mainitseminen sivulauseessa” loukkaisivat uskonnottomien uskonnonvapautta. Mielestänne Suomessa ”on oltava mahdollisuus ja oikeus avoimesti tuoda esiin ja käsitellä uskonnollisia asioita”. Uskonnottomien vakaumuksen huomioiminen ei voi tarkoittaa sitä, että poistamme kaikki kristilliseen perintöön ja historiaan liittyvän kulttuuristamme.
Olette käyttänyt monen muu poliitikon tavoin puhetapaa, jossa menevät sekaisin puurot ja vellit, sotketaan eri asioita. Ehkä olette turvautunut ns. toisen käden tietoihin ilman lähdekritiikkiä. Siten tulette lyöneeksi äitiä, joka vain teki kantelun yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaan siitä, että koulu oli toiminut vastoin Opetushallituksen ohjeita. Sivalteluanne ei hillitse se, että lautakunta yksimielisesti totesi perheen lapsen oikeuksia loukatun ja että koulu myönsi virheensä, jossa ei ollut kysymys Jeesuksen nimen mainitsemisesta.
Suvivirren kieltäminen on 10-20 vuotta esiintynyt lähinnä suomalaisten kristilliskonservatiivisten poliitikkojen kevätpuheissa, sillä perustuslakivaliokunnan tulkinta koulun yhteisestä kevätjuhlasta on ollut koulujen tavanomaista käytäntöä, vaikka virret eivät pakollisia olekaan. Puutteita on paikoin ilmennyt perustuslakivaliokunnan linjaamassa mahdollisuudessa poistua juhlasta virren esittämisen ajaksi.
”Tilaisuuden pitämistä kirkossa” hämärretään nytkin joko tahallaan tai tietämättömyyttään. Koulun yhteisiä juhla on voitu lähinnä poikkeuksellisesti pitää kirkossa, vaikka oikeudenvalvojat evät ole pitäneet sitä suositeltavana. Myös opintokäynnit kirkkoon voivat olla opetussuunnitelman mukaisia.
Sen sijaan koulupäiviin liitetyt uskonnolliset tilaisuudet, kuten ev.-lut. seurakunnan koululaisjumalanpalvelukset kirkossa, ovat eri asia. Ne eivät ole opetusta. Niille pitää järjestää Opetushallituksen ohjeen mukaan ”vaihtoehtoista ohjelmaa” eli katsomuksellisesti neutraalia, kaikille sopivaa ohjelmaa samaan aikaan. Uskonnonharjoitustilaisuudet eivät ole perusopetuslaissa mainittua toimintaa eikä opetussuunnitelman mukaista opetusta, jonka tulee olla sitouttamatonta. Jumalanpalvelukset ja hartaudet ovat selkeästi tunnustuksellisia ja sitouttavia. Sellaiseksi katsotaan myös gospelkonsertti.
Kyllä, Suomessa ”on oltava mahdollisuus ja oikeus avoimesti tuoda esiin ja käsitellä uskonnollisia asioita”. Esimerkiksi Vapaa-ajattelijain liitto ry ei ole esittänyt, että ”poistaisimme kaikki kristilliseen perintöön ja historiaan liittyvän kulttuuristamme”.
Uskonnollisten asioiden käsittely ei kuitenkaan tarkoita, että kouluilla ja päiväkodeilla olisi velvollisuus sisällyttää toimintaansa ev.-lut. kirkon uskonnollisia tilaisuuksia, kuten jumalanpalveluksia ja hartauksia. Hartaus ei ole käsittelyä, eikä käsittely jumalanpalvelus.
Käytännössä kuitenkin uskonnollisia tilaisuuksia sisällytetään koulu- ja päiväkotipäiviin. Kirkon nelivuotiskertomusten mukaan 97 % seurakunnista järjestää koululaisjumalanpalveluksia ja 80 % uskonnollisia päivänavauksia.
Opetushallituksen ohjeen mukaan kuitenkin “Opetuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei koulun työsuunnitelmassa määriteltynä työaikana järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia.” (Opetushallitus-3903-2022)
Kirkonmiesten puheissa ”tilaisuuden pitäminen kirkossa” tarkoittaa ennen muuta puolustuspuhetta koululaisjumalanpalveluksille. Sitä ei kuitenkaan yleensä sanota suoraan, koska asialle ei ole kansalaisten enemmistön kannatusta. Vanhaa käytäntöä puolustetaan ns. sammutetun lyhdyin.
Kirkon Gallup Ecclesiastican (2024) mukaan väestöstä alle puolet kannatti seurakuntien päivänavauksia kouluissa. Vähäisintä kannatus oli 30-39-vuotaiden keskuudessa. Koululaisten kirkkojumalanpalveluksien kannatusta ei ole uskallettu mitata, ei kirkon toimesta eikä Nuorisobarometrissakaan. Suvivirrelle kevätjuhlassa mitataan turvallisesti kerta toisensa jälkeen kannatusta, mutta koululaisjumalanpalvelukselle kirkossa ei.
Tässä tiedoksenne eräitä uskonnottomien näkökohtia asiaan. Keskustelua uskonnon asemasta kouluissa ja varhaiskasvatuksessa käydään jatkossakin. Vapaa-ajattelijain liitto esitti tammikuussa 2025 alla seuraavan ehdotuksen Selkeyttä koulun ja kirkon rooleihin: https://vapaa-ajattelijat.fi/blog/selkeytta-koulun-ja-kirkon-rooleihin/
Esa Ylikoski