Mielipidekirjoitus (FL 19.2.2020)
”Steve Bannon vastaan Paavi Franciscus – katolisen kirkon sisällä kiehuu riita, joka on pohjimmiltaan poliittinen (…) Juoninta paavin ympärillä on kuin tarina keskiajalta.” (YLE 2.2.2020)
Kun paavi Franciscus puhuu ilmastonmuutoksesta, taloudellisesta eriarvoisuudesta, pakolaisista, siirtolaisista, tapaa Greta Thunbergin ja kehuu häntä vuolaasti, se ärsyttää USA:n oikeiston näkemykset omaksuneita kirkon vaikutusvaltaisia tahoja. Paavi on heille vaarallinen radikaali. Hän on saanut vihamiehiä paitsi USA:sta myös Vatikaanista; kulttuurisota on levinnyt nyt myös Vatikaanin käytäville. Steve Bannon, trumppilaisen populismin pääarkkitehti on siinä näkyvästi mukana.
Vaihtoehto-oikeistoa tukeva kardinaali Raymond Burke ja konservatiivinen katolinen media ylistävät Trumpia. Burken henkilökohtaisesti tuntema Bannon oli – Tutkivien toimittajien Source Material -ryhmän sisäpiiristä saaman tiedon mukaan – neuvonut Legan johtajaa Salvinia jo 2016: Käy paavin kimppuun. Näin hän on myös tehnyt.
Bannon keskittyy nyt oikeistopopulismin levittämiseen Euroopassa ja hänen kuningasidea ”Juutalaiskristillinen lännen akatemia” (Academy of Judeo-Christian West) on tarkoitettu paikaksi, jossa koulutetaan tulevia ”populistisia ja kansallismielisiä” johtajia. Bannon kutsuu tätä Rooman lähellä sijaitsevaan entiseen luostariin perustettavaa akatemiaa myös ”gladiaattorikouluksi”.
Bannon on saanut hankkeelleen erikoisen tukijan: Saksan rikkaimpiin aatelissukuihin kuuluvan prinsessa Gloria von Thurn und Taxisin. Bannon kaavailee, että ”gladiaattorikoulun” jonkinlainen ”kesäakatemia” voisi toimia prinsessan Regensburgin linnassa Saksassa. New York Timesin mukaan prinsessa Gloriasta on tullut ”aurinkokuningatar, jonka ympärillä paavi Franciscusta vastustavat traditionalistikatoliset pyörivät”.
Paavin vastustajat ja salaliittoteoriat ovat saaneet Trumpin aikana entistä enemmän julkisuutta ja kaikupohjaa.
Hämmentävintä on, että konservatiiviset katoliset Yhdysvalloissa nojaavat yhä useammin pohjimmiltaan protestanttisten herätyskristittyjen agendaan. Pappi Antonio Spadaro kutsuu ”vihan ekumeniaksi” tätä äärikatolisten tapaa omaksua vastakkainasettelua tukevia ajatuksia fundementalistiprotestanteilta; ajatuksia, joissa korostuu ”uskonsota”, ”lopullinen taistelu” ja maailmanloppu. Näillä ajatuksilla levitetään pelkoa ”amerikkalaiseen elämäntapaan” kohdistuvista uhkista. Eräs kirkon sotureiksi itseään kutsuva ultrakonservatiivinen katolinen digimedia julistaa, että Trumpin valinta on vastaus amerikkalaisten rukouksiin ja, että edessä on taistelu uskovien ja ei-uskovien välillä. Vastustajia ovat vapaamieliset globaalit eliitit.
Valtataistelussa on kyse myös maantieteestä. Kardinaaleista yli puolet on Euroopasta ja Yhdysvalloista; valta siis on pohjoisessa, vaikka yli kaksi kolmannesta katolisista on etelässä. Paavi Franciscus on ensimmäinen Latinalaisesta Amerikasta noussut paavi. Häntä selvästi ahdistavat puheet muureista ja aidoista, puhumattakaan ”juutalaiskristillisen lännen etnisestä suojelemisesta”.
Juutalaiskristilliseen uskontoon, etnisyyteen ja muukalaisvihaan perustuva populistinen nationalismi ja sen ylivalta pyrkimykset kuten Trumpin Lähi-idän ”rauhansuunnitelma” on globaali turvallisuusuhka.