Lähde: Vapaa-ajattelijan aapinen
Myyttisen Gautama Siddhartan (n. 400-luku e.a.a.) perustamaksi väitetty uskonto, jonka pääsuuntauksia ovat hinajanabuddhalaisuus ja mahajanabuddhalaisuus. Viimeksi mainittu muistuttaa enemmän tavanomaisia uskontoja. Se on jakaantunut lukuisiin lahkoihin (esim. Tiibetin laamalaisuus). Sille on tunnusomaista kuvien (erityisesti Buddhan kuvien) palvonta, rukoilu ja usein monijumalinen kansanusko. Mahajanabuddhalainen pyrkii itse tulemaan buddhaksi ja kiinnittää myös siksi huomiota lähimmäisten kärsimyksiin. Mahajana-koulukunta tuntee bodhisattvan eli täydellisyyden saavuttaneen ihmisen käsitteen. Bodhisattva ei myötätunnostaan luomakuntaa kohtaan siirry Nirvanaan, vaan jää auttamaan kaikkia eläviä olentoja vapautumiseen. Hinajanabuddhalaisuus on yksilöllisempi oppi, jonka eräiden muotojen voidaan katsoa edustavan filosofiaa eikä niinkään uskontoa (esim. Sangharakshitan länsimainen buddhalaisuus). Meidän kohtalomme riippuu entisistä teoista (Karma) eli se mitä me ja meidän elämämme on, johtuu siitä miten olemme eläneet aiemman elämämme. Jälleensyntymisestä yritetään vapautua ja saavuttaa Nirvana, elämänjanon sammuminen, kärsimyksen lakkaaminen. Hinajana- koulukunta painottaa maailmasta vetäytymisen merkitystä ja uskoo, että vain munkki voi saavuttaa Nirvanan.