Valtionkirkkojärjestelmästä luopuminen…

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä valtion ja kuntien julkisten palvelujen tulee olla uskontoihin nähden puolueettomia. Kahden valtionkirkon julkisoikeudellinen etuoikeusasema tulisi purkaa. Valtion ei tulisi kustantaa papinvirkoja esimerkiksi puolustusvoimissa ja vankiloissa. Hyvänä esimerkkinä oikeansuuntaisesta toiminnasta on vuonna 2015 toteutunut kirkon yhteisövero-oikeuden poistaminen.

 

..kaikki katsomukset yhdenvertaiseen asemaan

Valtiovallan ja kuntien ei pidä asettaa mitään katsomusta toista tärkeämmäksi. Vihkimisoikeus tulisi joko siirtää vain maistraateille tai myöntää myös sitä hakeville uskonnottomille järjestöille. Päiväkodeissa ja kouluissa ei tulisi harjoittaa minkään uskonnon rituaaleja, kuten ruokarukouksia, jumalanpalveluksia ja aamuhartauksia. Yleisradion lakisääteisten tehtävien listaan ei tulisi kuulua minkään yhden uskonnon palvontaan keskittyviä ohjelmia. Jumalanpilkkakohta tulee poistaa rikoslaista.

 

Vapaa-ajattelijat kannattavat katsomusten eli uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapautta. Vaikka uskontokuntien opit eivät kestäkään tieteellistä arviointia, on yksilöillä oltava vapaus ilmaista omaa uskoaan. Yhtälailla on oltava oikeus pitää oma katsomuksensa yksityisasiana.

 

Inhimillisyyden, järjen ja moraalin puolesta.

Vapaa-ajattelijain Liiton aatteellinen tavoite on tehdä uskonnoista vapaa maailmankatsomus tasa-arvoiseksi muiden maailmankatsomusten rinnalla. Moraali, tasa-arvo ja ihmisoikeudet eivät tarvitse jumalallisia perusteita.

 

Vapaa-ajattelijan maailmankuva on humanistinen, rationaalinen, tiedepohjainen ja joustava: tietämyksen lisääntyessä on maailmankuvankin laajennuttava ja muututtava.

 

Ihminen ei tarvitse jumalia ja kirjoitettuja dogmeja ollakseen moraalinen ja eettinen. Hyvän ja pahan käsite eivät ole absoluuttisia vaan suhteessa ihmiseen. Vapaa-ajattelija ei allekirjoita moraalikäsitystä, jossa jokin teko itsessään on hyvä tai paha, seurauksista riippumatta. Ihminen on arvokas riippumatta maailmankatsomuksesta, sukupuolesta, ihonväristä tai seksuaalisesta suuntaumisesta. Se, miten kohtelemme muita ihmisiä, määrittelee meidät itsemme, ei heitä.

 

Elämälle ei tarvitse luoda yliluonnollista tarkoitusta. Hyvä elämä on toimimista itsensä, oman yhteisönsä ja koko ihmiskunnan parhaaksi. Teoria kuolemanjälkeisestä palkinnosta ei tarjoa elämälle tarkoitusta. Jos näin olisi, mikä sitten olisi kuolemanjälkeisen elämän tarkoitus?