Lähde: Vapaa-ajattelijan aapinen
Alunperin oikeusopillinen käsite. ”Todistustaakka on sillä, joka myöntää, ei sillä, joka kiistää”. Tieteessä todistusvelvollisuus on sillä, joka esittää väitteen totuuden vaatimuksin. Kriittinen ateismi lähtee liikkeelle todistamistaakan periaatteesta ja toteaa, että jumalan tai jumalien olemassaolon/vaikutuksen puolesta ei ole kyetty esittämään sellaisia todisteita tai perusteluja, joiden nojalla siihen/niihin uskominen olisi perusteltua ja rationaalista (kts. käsikirjan s.26 väite 1). Sen, joka sanoo: ”Uskon jumalaan” (= on olemassa sellainen ja sellainen jumala (kts. s.24)), on todistettava väitteensä tai ainakin esitettävä sellaiset perustelut, joita voidaan rationaalisesti punnita.
Todistamistaakan periaatteen merkityksestä tieteessä on hyvä esitys Oiva Ketosen kirjassa ”Se pyöriin sittenkin” (1976) ja URSAn ”Katoavatko ufot?” (1993) kirjan esipuheessa.