Lähde: Vapaa-ajattelijan aapinen
Kun monoteismi käsittää jumaluuden maailman ulkopuolella olevaksi persoonalliseksi olennoksi, on sitä vastoin panteismille (kreikk. ”pan” = kaikki, ”theos” = jumala) ominaista, että se käsittää jumaluuden persoonattomaksi alkuvoimaksi, maailmansieluksi tai maailmanjärjeksi, joka on alituisesti läsnä maailmassa ja vaikuttaa kaikissa sen ilmiöissä. Panteismiin ei kuulu henkilökohtainen jumalsuhde, eikä se kykene tyydyttämään samalla tavalla kuin teismi ihmisten turvallisuuden, varmuuden ja lohdutuksen tarpeita. Varsinainen panteismi on uskonnollisen ja filosofisen pohdiskelun tulos. Rafael Karsten toteaa, että panteismi itsessään ei ole mikään uskonto, vaan ”kosmillinen olettamus, joka tahtoo ilmaista sen kokonaisvaikutuksen, jonka todellisuus tekee ajattelevaan ihmiseen”. Teologisissa spekulaatioissaan monet teistit ovat päätyneet varsin panteistiseen jumalkäsitykseen (esim. P. Tillich: ”Jumala on olemassaolon rakenne”). Jumalkäsitteen käyttö tällä tavalla on perusteetonta, virheellistä, tarpeetonta ja harhaanjohtavaa. Sen voidaan leikata todellisuuskäsityksestä siististi pois Occamin partaveitsellä.