Lähde: Vapaa-ajattelijan aapinen
Se välitön siveellinen arvostelu, jonka yksilö kohdistaa itseensä, omaan toimintaansa (myös toimimattomuutteen) ja tahdonsuuntaansa. Laajemmassa merkityksessä myös muiden toimintaan kohdistuva siveellinen arvostelu. Sosiaalis- siveellinen tajunta, joka väistämättä kehittyy jo lapsena sosiaalisessa yhteisössä. Kehittyneemmillään omatunto ei ole ”ympäristön ääni” ihmisessä, vaan itseen/toisiin kohdistuva siveellinen arvostelu perustuu omaan ajatteluun ja harkintaan ja on perusteltua.