Lähde: Vapaa-ajattelijan aapinen
Muinaisissa uskonnoissa uuden jäsenen vihkiminen tai puhdistautumismeno (vesi, veri, tuli). Kristinuskon kasteen sakramentti on peräisin Dionysos- palvonnasta jalostuneesta Orfilaisuudesta, jossa vesikaste puhdisti ihmisen perisynnistä. Kaste on sarja loitsuja, jossa ensin kumottiin vanha liitto paholaisen kanssa (eksorkismi) ja tehtiin uusi liitto Kristuksen kanssa. Sama pätee niin aikuiskasteeseen kuin myöhemmin kehittyneeseen lapsikasteeseen. Kirkkoisä Augustinus katsoi, että ilman kasteen armolahjaa kuollut lapsi on auttamattomasti joutuva perisynnin vuoksi helvetin tuskaan. Tämä käsitys on jollakin tavalla säilynyt hätäkasteeksi kutsutussa instituutiossa. Nykyisin luterilainen kirkko näkee kasteen lapsen ottamisena seurakuntayhteyteen. Kristillisissä lahkoissa aikuiskaste kertoo sen, että ihminen on tullut uskoon ja haluaa tehdä liiton Kristuksen kanssa.