Lähde: Vapaa-ajattelijan aapinen
Hindulaisuuden historiallinen perusta on arjalainen uskonto. Kun arjalaiset tunkeutuivat Intian niemimaalle (1800-1600 e.a.a), he toivat tullessaan Veda- hymnien perinteen. Neljän Veda-kirjan perinne edusti monijumalaista uhriuskontoa. Tärkeä asema siinä oli brahmaanoilla, pappisluokalla. Hindulaisuuden keskeinen käsite on moksha, henkinen vapahdus, yhdistyminen maailmansieluun. Moksha vapauttaa ihmisen jälleensyntymisen ketjusta. Hindulaisuuden mukaan ihminen syntyy maan päälle yhä uudestaan kunnes oivaltaa yksilöllisen sielunsa. Hindulaisuus tuntee Karman eli syyn ja seurauksen lain. Hyvät teot tuottavat hyvää karmaa ja paremman inkarnaation eli uuden ruumiillistuman, väärät teot tuottavat vastaavasti huonon karman.
Hindulaisuuden jumalmaailmaan kuuluu tuhansia erilaisia jumaluuksia. Hindulainen ajattelu synnytti joogan eli käytännön harjoittelu- ja mietiskelymenetelmät, joilla yksilö voi edesauttaa omaa jälleensyntymien ketjusta vapautumista saavuttamalla ruumiillinen ja henkinen tasapaino. Hindulaisuuteen kuuluu vahvasti ihmisten eriarvoisuutta korostava kastilaitos.