Lähde: Vapaa-ajattelijan aapinen
Ihmismielestä riippumattoman maailman oletukseen perustuva filosofinen oppi. Realistiset tietoteoriat lähtevät siitä, että tiedon kohteen olemassaolo ja ominaisuudet ovat riippumattomia tiedostavasta subjektista. Tiedon kohde on todellisuus eli ”se, minkä ominaisuudet ovat riippumattomia siitä, mitä kukaan ajattelee niiden olevan” (C.Peirce). On siis olemassa tajunnasta riippumaton todellisuus, josta voidaan saada tietoa vaikkakin vähitellen ja erehdyksen kautta. Realistista tietoteoriaa ovat kannattaneet niinkin erilaiset ajattelijat kuin Peirce, Lenin, Popper, Hempel, Bunge, Tuomela ja Niiniluoto.
Realismi on epäilemättä se näkemys, joka vastaa useimpien tiedemiesten näkemystä tieteellisen toiminnan luonteesta ja kohteesta.
Tieto-opillisena näkemyksenä tieteellinen realismin tunnusmerkki on aistihavainnot ylittävien olioiden ja ominaisuuksien olettaminen (esim. alkeishiukkaset, atomit, yhteiskunnalliset intressit, tiedostamaton psyykkinen toiminta jne.). Vain pieni osa ulkoisesta todellisuudesta lankeaa ihmisen havaintokyvyn piiriin, tietoa havaittavien ilmiöiden ”takana” olevasta maailmasta voidaan saada tieteellisten teorioiden muodostamisen ja testaamisen kautta. Ihmisen käytännöllinen menestys tukee tätä käsitystä: emme kykenisi rakentamaan esim. hiukkaskiihdyttimiä, jos alkeishiukkasia (mikrokosmosta) koskevat teoriat eivät olisi edes lähellä totuutta. Tieteellisen realismin mukaan tieteelliset teoriat ovat totuudenkaltaisia ”kuvia” todellisuudesta. Tieteellisissä teorioissa esiintyvä kuva maailmasta lähestyy rajatta totuutta ja on tosi kehityksensä rajaarvona, kuvitteellisessa tilanteessa, jossa tiede on saanut tehtävänsä päätökseen.